Multifandom | J.O.U.L.U.K.A.L.E.N.T.E.R.I., max. K-11, parituskimara

[LillaMyy]

Title: J.O.U.L.U.K.A.L.E.N.T.E.R.I. – eli Joulun Odotuksen Utuisia Lauluja Upeissa Kuoseissa Aurinkoisen Lennokkaasti Eteerisen Naurun Tuudittamana Erilaisten Raretuksien Innostamana
Author: LillaMyy
Rating: max. K-11
Fandoms: Hobitti, Harry Potter, originaali, Taru Sormusten herrasta ja Nälkäpeli
Pairing: parituskimara!
Beta: Saappaaton, paitsi luukun 7 kohdalla Lauchuo
Genre: sillisalaatti
Warnings: kakkosluukku sisältää insestiä
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficceissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa näistä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
A/N: Oi voi, älkää jooko kuolko otsikolle, kuten allekirjoittanut, kun sitä vääntelin ja kääntelin. Siitä tuli kenties vielä hieman huvittavampi kuin oli tarkoitus, mutta ainakin se ajaa asiansa. Tämä koko kalenteri juontaa siis juurensa siitä, että tuossa lokakuun loppupuolella tulin irkin ihmeellisessä maailmassa luvanneeksi, että kirjoitan 24 joululahjaficciä irkkaajille kirjoittaen siinä samalla joulukalenterin. Siitäpäs sitten lähti lennokas keskustelu erilaisista fandomeista ja parituksista ja muista, ja näistä sitten syntyi tämä erikoisuus. Jokainen luukuista on siis aina joululahja eräälle tietylle finiläiselle (ja tämän nicki on aina mainittuna jokaisen kohdalla!), mutta toivon silti, että muutkin pystyvät nauttimaan tästä sillisalaatista. Niin, joo, ja luukut tulevat siis sittenkin siinä järjestyksessä kun sain ne kirjoitettua, koska osa toiveista vaatikin vähän enemmän pähkinöitävää kuin aluksi kuvittelinkaan, toivottavasti tämä on kuitenkin ok kaikille lahjansaajille. Juttelin joskus ajat sitten irkissä Lauchuon ja muutaman muun kanssa siitä, mille puolelle tämä topic kuuluisi ja silloin ainakin sanottiin, että multifandom-osastolle, joten törkkään tämän sitten sinne. Saapi siirrellä, jos meni modejen mielestä väärään paikkaan. (:


Luukku 1: Aamurutiineista, S, Bilbo/Thorin, omistettu FractaAnimalle [Hobitti]
Luukku 2: Veljeyttä syvempää, K-11, Fíli/Kíli, omistettu Lauchuolle [Hobitti]
Luukku 3: Hieman erilainen aamuherätys, S, Remus/Tonks, omistettu Milgialle [HP]
Luukku 4: Vastuunkantamisen harjoittelua, S, Lily/James, omistettu Keijulle [HP]
Luukku 5: Muista edelliseni, Petunia!, S, Albus/Petunia, omistettu FractaAnimalle [HP]
Luukku 6: Hellyyttä sairastuvalla, S, Kíli/Tauriel, omistettu Keijulle [Hobitti]
Luukku 7: Television ihmeellinen maailma, S, James/Lily, omistettu Saappaattomalle [HP]
Luukku 8: Öiset kulkijat, S, Sirius/Lucius, omistettu Naturalille [HP]
Luukku 9: Joulun riemuja, S, omistettu Neiti Syksylle [originaali]
Luukku 10: Viimeinen mahdollisuus, S, Bofur & Bilbo, omistettu Odolle [Hobitti]
Luukku 11: Ilon hetkiä, S, Harry/Ginny, omistettu SparklingAngelille [HP]
Luukku 12: Hiljaisuutta tunturilla, S, omistettu Emanuelille [originaali]
Luukku 13: Harjoituksista ja suosionosoituksista, S, Arwen/Aragorn, omistettu Odolle [TSH]
Luukku 14: Kattilan nostamista tunteista, ikäraja, Draco/Blaise, omistettu Naturalille [HP]
Luukku 15: Erilaiset, S, Hermione/Blaise, omistettu Keijulle [HP]
Luukku 16: Ne pienet onnenhetket, S, Hermione/Severus, omistettu FractaAnimalle [HP]
Luukku 17: Uusia tuttavuuksia Keskitalven juhlan aikaan, S, Bilbo/Thorin, omistettu Odolle [Hobitti]
Luukku 18: Paras joululahja ikinä, S, Harry/Draco, omistettu Mingille [HP]
Luukku 19: Yllätyksiä tiedossa, S, Neville/Hermione, omistettu Naturalille [HP]
Luukku 20: Varjelemisen taakka, S, Diane/Marcos, omistettu Lyralle [originaali]
Luukku 21: Ennakoimatonta, S, Neville/Draco, omistettu Naturalille [HP]
Luukku 22: Pieniä suuria merkityksiä, S, Effie/Haymitch, omistettu Odolle [Nälkäpeli]
Luukku 23: Kohtaamisia pimeässä linnassa, K-11, kolme eri paritusta, omistettu (erityisesti) DulzGramille, Wingalle & Azurelle [HP]
Luukku 24: Yllättäviä tilanteita, S, Dwalin/Vilna (Orvokki), omistettu Vilnalle [Hobitti]

[LillaMyy]

Title: Aamurutiineista
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Bilbo/Thorin
Genre: perus drama ja hiukkasen ehkä fluffya
Summary: Thorinille ja Bilbolle on kehittynyt tietty aamurutiini pitkän yhdessäolon aikana.
Challenges: Kirjoitusterttu (paritusterttu: slash)
A/N: Tämä on joululahjoista ensimmäinen ja tämä on omistettu FractaAnimalle. Fractan toiveena oli ficci, jossa ei tarvitse kirjan tuntemusta ja jossa on viittaus tammenterhoon, ja hän myöhemmin linkkasi mulle tämän kuvan, joten näistä syntyi yhdistettynä sitten tällainen ficci.

Aamurutiineista

Bilbo nousi sängyltään ylös ja venytteli natisevia jäseniään. Teen huumaava tuoksu leijaili hänen nenäänsä keittiöstä, joten vanha ja harmaantunut hobitti otti kävelykeppinsä sängyn vierestä ja lähti hoipertelemaan tuoksua kohti. Bilbo käveleskeli hitaasti eteenpäin ja huomasi myös jo harmaantuneen Thorinin istuvan työhuoneen puolella omassa tuolissaan. Tämän rento olemus näytti kuitenkin niin oudolta, että vanha hobitti päättikin kävellä tämän luokse tutkimaan asiaa. Kävi ilmi, että kääpiö oli nukahtanut tuoliinsa, joten Bilbo käveli eräälle kaapille, otti sieltä Bingo-sedän vanhan viltin ja käveli sitten peittelemään Thorinin sillä, ettei vanha ja hupsu kääpiö vain vilustuisi.

Sen jälkeen Bilbo jatkoi hidasta matkantekoaan kohti keittiötä, jossa teepannu lojui pöydällä unohtuneena. Hän mutisi hieman kääpiövanhuksen hataralle muistille ja laittoi sitten teen uudestaan porisemaan. Hetkistä myöhemmin Bilbo pääsi vihdoin ja viimein istumaan kauan kaivattu teekupponen kädessään. Hän istahti alas pöydän ääreen ja marisi ääneen, kun hänen keppinsä kolahti lattialle. Hetkistä myöhemmin hieman pöllämystyneeltä näyttävä Thorin asteli keittiöön; tämä oli selvästikin herännyt Bilbon kävelykepin kolahdukseen. Kääpiö asteli Bilbon toiselle puolelle ja puristi hobitin ryppyistä kättä ennen kuin kaatoi itselleenkin kupillisen teetä.

Juotuaan aamuteensä kääpiö- ja hobittivanhus köpöttelivät hitaasti ulos raikkaaseen ilmaan. He istahtivat puutarhassa olevalle penkille ja katselivat suuren ja vankan tammipuunsa alta, kuinka Kontu heräsi taas uuteen, kauniiseen aamuun.

[FractaAnima]

Yääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää, saanko itkeä? ;___;

Koska, koska, koska. Awwwwwwwwwwwwwwwww. <3

Tämän rento olemus näytti kuitenkin niin oudolta, että vanha hobitti päättikin kävellä tämän luokse tutkimaan asiaa.

Vanha seikkailijahobitti on saanut tutkimisesta pysyvän luonteenpiirteen. :3

Bingo-sedän vanhan viltin ja käveli sitten peittelemään Thorinin sillä, ettei vanha ja hupsu kääpiö vain vilustuisi.

Awwww, mitä huolenpitoa. <3___<3 En ehkä vain kestä. Mutta sitten, se itku. Se iiiiiiitku, se tuli tästä:

He istahtivat puutarhassa olevalle penkille ja katselivat suuren ja vankan tammipuunsa alta, kuinka Kontu heräsi taas uuteen, kauniiseen aamuun.

Mulla oli niin kiire lukea, että skippasin kaikki alkutiedot ja olin jo unohtanut, että pyysin tammenterhoa ja sitten muistin sen tässä ja yllätyin ja ihastuin ja itkin. ;__; Oot vaan paras. <3 Bagginshield ja söpöt vanhus Bilbo ja Thorin sulattavat sydämeni (ja aivoni) ja olen ihan ;__; ja n___n ja u___u

Kiitos Lillis, oot Bagginshieldin kirjoittajani nro. 1 <3

- Frac

Ps. Jään toki seuraamaan, mitä muuta saat aikaan tässä eeppisessä joulukalenterissasi!
Pps. Kalenteriotsikkosi on nerokas! ::: D

[Odo]

En kestä. En kestä. En kestä, Lillis, mitä menit tekemään! ;__;

Miksi, voi miksi nämä kaksi eivät saaneet oikeasti vanheta yhdessä? Se on niin väärin.  :<< Mutta onneksi sinä sentään kirjoitat sen onnellisen lopun, jonka nämä ansaitsee ja onnistuit siinä todella hyvin! Olit tuonut kauniisti esille vanhuutta ja koko ficin ajan saattoi kuvitella Bilbon matkan keittiöön, peittelemässä Thorinia ja katsomassa unohdettua teepannua. Aww.

Tämä oli oikeasti todella todella ihana. Enpä oo ennen lukenut ficciä, jossa hahmot olisivat vanhuksia ja tää todellakin kosketti. Syvältä. Riipii ihan. Koska ne ei saanut koskaan kokea mitään noin ihanaa, kun oot kirjottanut ja ja ja ;__; En osaa sanoa mitään fiksua, mutta tämä on ihana! Oikeesti.

Jään seurailee sun joulukalenterias, ootan omia luukkujani (; mut huh, nyt oon kyllä aika sanaton, joten ehkä jätän tän kommentin vaan tähän.

Ps., en ois muistanut ellen ois lukenut Fracin kommaa eli otsikko on nerokas, josta sanoinkin jo irkissä. Pisteet siitä!

[Saappaaton]

Pakko se on tännekin kommentoida, vaikka näitä olenkin enemmän tai vähemmän kommentoinut jo kerran.

Hetkistä myöhemmin Bilbo pääsi vihdoin ja viimein istumaan kauan kaivattu teekupponen kädessään.

Tämä oli mielestäni pätkän helmi, sillä tähänhän Bilbo tähtäsi alusta asti. Jotenkin aivan ihana, miten Thorin oli höpsö ja oli unohtanut teen. :p

Jep, tykkään edelleen!

[Azure]

Mä nään täydellisen kuvan Bilbosta ja Thorinista harmaahapsinina vanhuksina <3 aww, en kestä. Tää oli aivan ihanan ylisulonen ficci :3

Kävi ilmi, että kääpiö oli nukahtanut tuoliinsa, joten Bilbo käveli eräälle kaapille, otti sieltä Bingo-sedän vanhan viltin ja käveli sitten peittelemään Thorinin sillä, ettei vanha ja hupsu kääpiö vain vilustuisi.

Tämä... on niin helppo kuvitella ja kohtaus on ihanan söpö kun Bilbo huolehtii Thorinista tolleen <3

Juotuaan aamuteensä kääpiö- ja hobittivanhus köpöttelivät hitaasti ulos raikkaaseen ilmaan. He istahtivat puutarhassa olevalle penkille ja katselivat suuren ja vankan tammipuunsa alta, kuinka Kontu heräsi taas uuteen, kauniiseen aamuun.

Ja tää loppu on aivan ihana. (: Juuri sopiva lopetus ihanalle ficille.

Mahtava joulukalenterin otsikko muuten!
Seuraavia luukkuja odotellessa! (:

[Vilna]

Hahaha... haha... hah.

Ei mun hatara mieleni pysty käsittelemään tällaista. Nää kaksi parituksena on valehtelematta traagisin paritus ikinä, ja mun sydän on särkynyt jo aika monesti näiden takia. Nyt se vähän entistui. Tää oli käsittämättömän suloinen pikkukatsaus valoisampaan tulevaisuuteen, jonka olis alunperinkin pitänyt toteutua. :c Bilbo peittelemässä Thorinin viltillä  (tsiisus meinasin kirjoittaa automaattisesti Dwalin I have some serious problems) oli juttu, jota en tiennyt tarvitsevani, mutta se on kyllä aika ♡. Ja voi, kunpa oikeasti olisi canonissakin ollut kääpiövanhuksia. En pääse tästä koskaan yli.

Mäkin tykkäsin  otsikosta, hauskasti ja luovasti keksitty! Joo, eipä mulla muuta, tykkäsin kauheasti. Ja joo,  kirjotan kommenttia puhelimella niin jos löydät omituisia sanavalintoja niin autocorrect on syypää...

[LillaMyy]

FractaAnima: Joo, saat itkeä, tämän kerran. En ehkä ikinä osaa reagoida tuohon sun kommenttiisi mitenkään järkevästi, joten ööö, kiitoksia ihan sikana! Apua, oikeasti, en mä osaa reagoida noihin sun kehuihisi mitenkään. Kiitti otsikkohuomiosta, sitä vääntäessä oli hauskaa.

Odo: Wää, sun kommenttisi myötä vasta tajusin itsekin kunnolla, mitä meninkään tekemään. Aikaisemmin tuo oli vain söpö pieni Bagginshield, mutta nyt tajusin, että sehän on paljon enemmänkin. Iiii, apua, kiitoksia, liikaa kehuja taas yhdessä kommentissa, niin ei pieni Myy osaa reagoida niihin oikein. Toivottavasti tykkäät sit niistä omistakin luukuistasi, kun ne saapuvat. Kiitti kuitenkin sillä välin tästä, kiva, että tykkäsit otsikosta!

Saappaaton: Ah, sinä armas betaiseni, jonka kanssa näitä on hinkattu välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kiva, että nämä maistuvat vielä toisellakin lukukerralla! ((:

Azure: Kiitoksia kehuista, toivottavasti loputkin luukut maistuvat! (: Kalenterin otsikko on näköjään saanut positiivisen vastaanoton useammaltakin, mikä on mukava kuulla, koska sitä tuli väännettyä jokunen tovi.

Vilna: Hyvä, että pääsin entistämään sun pientä sydäntäsi edes vähän, kun olen itsekin sitä hajotellut vähän liikaakin! (Dwalin tunkee jo Bagginshieldinkin matkaan, pelottavaa!) Kääpiövanhukset on hieno asia, jota ei näe liikaa yhtään missään, joten oli kiva nostaa edes yksi sellainen näyttämölle! Kiitoksia kommentista! (:


Title: Veljeyttä syvempää
Rating: K-11
Fandom: Hobitti
Pairing: Fíli/Kíli
Genre: romance ja fluffy
Warnings: sisältää insestiä
Summary: Fíli ja Kíli viettävät aikaa yhdessä suljettujen ovien takana.
Challenges: Kirjoitusterttu (epämukavuusterttu) ja Kaiken maailman ficlettejä IV (viikko 42: preesens)
A/N: Tämä on joululahjoista toinen ja tämä on omistettu Lauchuolle. Lauchuon ainoa toive oli paritus, joten pakkohan se oli sitten vääntää, mutta tätä kirjoittaessani tuli kyllä todettua, että mä en todellakaan ole mikään Fíli/Kíli-ficcari, koska ei hitsi vieköön, että tämän kanssa meni KAUAN (3 tuntia)! x) Käytin tätä kuvaa inspiraationlähteenä.

Veljeyttä syvempää

Fíli ja Kíli ovat veljeksiä. Välillä Fílistä kuitenkin tuntuu, ettei se riitä kattamaan kaikkea, mitä heidän välillään on. Kíli on hänen oma nallekarhunsa, tuki ja turva, se jonka luokse voi aina mennä, oli asia sitten mikä tahansa ja mihin aikaan vuorokaudesta vain. Fíli ei kuitenkaan tiedä, mitä äiti sanoisi, jos tietäisi kaiken, joten veljekset eivät puhu yöllisistä vierailuistaan toistensa huoneisiin.

Fíli istuu sänkynsä reunalla, kun hänen kammarinsa ovi aukeaa ja Kílin pää kurkistaa sisään. Veli ilmeisesti tarkistaa, ettei huoneessa ole muita ennen kuin astuu sisälle ja sulkee oven perässään. Kíli kävelee suoraan Fílin luokse, pomppaa tämän sängylle ja heittää jalkansa toisen syliin. Fíli nyrpistää hieman nenäänsä veljen saappaille puhtaalla sängyllään, mutta kääntyy sitten kuitenkin tämän puoleen ja painaa otsansa veljensä otsaa vasten.

Kíli tuntee kuitenkin veljensä paremmin, joten hän vetäytyy kauemmas kiusatakseen toista, ja Fíli irvistää. Kauaa ei Kílikään kuitenkaan jaksa leikkiä, vaan painaa hennon, kokeilevan suudelman toisen huulille. Se on Kílin tapa kysyä, onko nyt sopiva hetki, ja Fíli vastaa aina samalla tavalla: kuromalla välimatkan umpeen uudemman kerran.

Veljekset tuntevat toisensa paremmin kuin kukaan muu. Kädet piirtävät ympyröitä paljaaseen selkään, ja huulet maalaavat kaaria sisäreisien herkälle iholle.

Myöhemmin Kíli käpertyy hetkeksi veljensä viereen ennen kuin nousee lähteäkseen omaan kammariinsa.

[Odo]

Ihanaa Fili/Kiliä ♥

Hyvin sä tämän kanssa oot onnistunut, vaikka Fili/Kili ei olekaan sulle se mieluisin tai helpoin paritus! Näistä kahdesta on ihanaa lukea veljeksinä, mutta myös rakastavaisina (kuulostaapa hassulta näistä kahdesta puhuessa) ja tällaiseksi mä niiden suhteen olen kuvitellutkin, jos heillä sellainen on. Se on sitä samaa vahvaa rakkautta, mitä heillä on veljeksinä, mutta vain pikkusen enemmän.

Tajusin tätä lukiessani, että Fili/Kili toimii parhaiten matalalla ikärajalla ja tykkäsin tavasta, jolla olit tämän toteuttanut näin. Oikein mainio iltapala ja todella söpöä, jossa on pieni tietynlainen jännitys taustalla, kun kukaan muu ei tiedä.

Kiitos tästäkin luukusta. ♥ Ja varmasti tuun tykkäämään myös omistani, älä huoli!

[Hazyel]

Apua apua apua tykkään susta nyt ihan superpaljon! Tai siis, et ehkä sen äskeisen kommentin jälkeen usko tätä, mutta just nyt oot tosi ihana! Kolmas kerta toden sanoo ja onnistuit vihdoin kirjoittamaan ei-veljesfluffya Filistä ja Kilistä, mitäs mä sanoin! Tarpeeksi kauan kun harjoittelee niin... (ja hei, nythän sä voit kirjoittaa näitä lisääkin että saat epämukavuustertun täyteen?)

Noniin, asiaan, tää oli kyllä supersöpöä ja höttöistä fluffya! Komppaan Odoa siinä, että tää paritus taitaa toimia parhaiten matalalla ikärajalla ja sun toteutus siinä oli kyllä ihan äärettömän hyvä ja hieno, ilman että tää kuitenkaan jäi siihen veljesrakkauteen.

Vähän mua jäi tässä häiritsemään, että Kili on Filin nallekarhu, eikä toisinpäin, kun eikös kuitenkin se mennyt juuri niin, että Kili on se nuorempi? Jotenkin kuvittelisin, että tän kohdan pitäisi olla nimenomaan toisinpäin, enkä mä vieläkään ole oppinut ihan 100% tunnistamaan näitä, että kumpi oli kumpi, joten meen helposti yhä sekaisin näissä ja se vähän sekoitti päässä tätä ficin alkua Mutta onneksi se ei haittaa, koska nää on kuitenkin molemmat kääpiöitä ja no, niin!

Likaiset saappaat, hennot, kokeilevat suudelmat ja ympyrät paljaalla selällä on kaikki jotain niin suloista, ja nuo tuntuu sopivan tähän niin hyvin. Kun veljekset tuntuvat itsekin vähän tiedostavan, että tuo on ehkä väärin, mutta eivät voi omille tunteilleen mitään. Ja mikä sääli, että Kilin täytyy aina mennä takaisin omaan kammariinsa nukkumaan, koska voisihan se olla kysymyksiä herättävää. Vaikka toisaalta, miksei sitä voisi vain sanoa, että näki painajaista ja piti mennä veljen viereen nukkumaan siksi...

Noh, joka tapauksessa, kiitos tästä pätkästä! Arvostan kyllä ihan hurjan paljon ja tykkäsin hirveästi, ihih, olet ihana! <3

[Saappaaton]

Hyvä beta olen ollut, koska olin ihan varma, että tässä olisi enemmän viittausta seksiin. :'D Oi hyvää päivää.

Mutta siis, tämä on oikein äärettömän suloinen ja tuot sellaisia ihania yksityiskohtia esiin, joille vain hymyilee väkisin. Tässä pysyy se veljesrakkaus ensisijaisena, vaikka se sitten onkin vähän syvempää. (: Se, mitä äiti sanoisi, likaiset saappaat puhtaalla sängyllä ja kuinka Kíli käpertyy hetkeksi veljensä viereen, ennen kuin pitää mennä. Ne olivat ne suloisimmat kohdat kyllä, ja tämäkin kesti uudemman lukukerran varsin hyvin. (Ehkä siitä on jo niiiin kauan kun olet laittanut nämä ensimmäiset.)

Tuitui. <3

[FractaAnima]

Hurrrturrr, miten suloista. :3 Vaikka paritus onkin veljeksistä, niin kovin lämmin ja lutuinen ja niin oikealta tuntuva. Ihana kevyt fluffy palanen, joka sopii joulukalenteriin kuin punainen nenä Petterille.

Kädet piirtävät ympyröitä paljaaseen selkään, ja huulet maalaavat kaaria sisäreisien herkälle iholle.

Tässä oli kovin kaunista kuvailua ja se nousikin lempikohdakseni tässä palasessa. Mukavaa muuten, että vaikka tässä oli vähän tuollaista "älä kerro äidille" -fiilistä niin siltikään ei menty askeltakaan sinne ns. likaiselle puolelle. Hyvä juuri tällaisena. :3

- Frac

[LillaMyy]

Odo: Hyvä, että se onnistui, koska sen kanssa tosiaan tuli jokunen tovi painittua. Hyrrr, mikä sana rakastavaiset on noiden kahden yhteydessä. Kiva, että ikärajakin kelpasi, koska en olisi varmaan ikinä pystynyt kirjoittamaan näistä yhtään mitään tämän korkeampaa, vaikka olisin vuoden sitä vääntänyt.

Lauchuo: Jee, hyvä, että tykkäsit tästä! (Pitää katsoa, mitä saan sinne terttuun, mutta kai näitäkin sinne tulee?) Kyllä, Kíli on se nuorempi näistä, mutta mun mielikuvissani ne on molemmat toistensa nallekarhuja. ♥ Halusin tässä myös tuoda sen puolen, että he tosiaan varmaan itsekin tietävät, ettei tämä ole ihan sitä mitä veljesten välillä pitäisi olla, mutta se vaan tapahtuu aina kerta toisensa jälkeen. Tuo olisi tietysti ollut ihan hyvä selitys, että näkee painajaista ja siksi on veljen luona, mutta ehkä nämä vaan olivat nyt liian vanhoja tuollaiseen? Itse olet ihana! ♥

Saappaaton: Tui tui, kiva, että jaksat lukea näitä toistamiseenkin! Siitä kyllä on jo jonkun aikaa, kun olet nämä ensimmäiset lukenut, joten en ihmettele, ettet ihan kaikkea muista.

FractaAnima: Hyvä, että tuo luukku sopi kalenteriinkin vielä kaiken muun lisäksi. Hyi, en osaisi tai haluaisi edes kirjoittaa näistä kahdestä mitään likaista, koska hyi, yäk. : D Hyvä siis, että se kelpasi tällaisena fluffy-sotkuna, koska mihinkään muuhun ei mun rahkeet olisi riittäneet.


Title: Hieman erilainen aamuherätys
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Remus/Tonks
Genre: arkista fluffyista romantiikkaa
Summary: Remus herää eräänä aamuna eri paikasta kuin kuvittelikaan.
Challenges: Kirjoitusterttu (paritusterttu: hetti)
A/N: Tämä on joululahjoista kolmas ja tämä on omistettu Milgialle. Toiveena oli jotain arkista ja söpöä Remus/Tonksia, joten toivottavasti tämä täyttää nuo kriteerit! <3

Hieman erilainen aamuherätys

Remus heräsi eräänä aamuna hiljaiseen jokeltamiseen korvansa vierestä. Hän avasi silmänsä hitaasti ja huomasi tuijottavansa pienen Teddyn meripihkan värisiin silmiin. Pikkupoika makasi selällään ja jokelsi omiaan sormi suussaan. Metamorfimaagipojan hiukset olivat sillä hetkellä vaaleansiniset kuten pojan yllä oleva potkupukukin.

Remus nousi hitaasti istumaan ja katseli ympärilleen ymmärtääkseen, miksi hän nukkui poikansa eikä vaimonsa vieressä. Tajutessaan viimein nukkuneensa Teddyn huoneen sohvalla Remus alkoi viimein ymmärtää tilannetta. Poika oli oletettavasti itkeskellyt illalla, ja hän oli halunnut antaa Doralle mahdollisuuden kunnon yöuniin ja viettänyt itse yön Teddyn huoneessa. Nyt pikkupoika imeskelikin sormeaan varsin tyytyväisenä koivet ilmassa.

Remus nousi seisomaan ja lähti lompsimaan hitaasti keittiötä kohti. Hän pääsi kuitenkin vain huoneen ovelle asti, kun Teddy päästi äänekkään parkaisun. Remus kääntyi ympäri nähdäkseen pikkupojan tuijottavan isäänsä kuin kysyen minne tämä luuli olevansa menossa ilman häntä. Niinpä Remus käveli takaisin poikansa luokse ja koppasi tämän syliinsä. Teddy jokelteli innokkaasti isänsä olkapäätä vasten Remuksen lähtiessä uudestaan keittiöön.

~♥~♥~

Teddy köllötteli lattialla imeskelemässä vuorotellen sormiaan ja vuorotellen kummisedältään lahjana saamaansa dinosauruspehmolelua, kun Nymphadora viimein heräsi yöuniltaan. Dora käveli unisena keittiöön kahvin tuoksun houkuttelemana ja suukotti ohi mennessään uusinta Päivän profeettaa selailevan aviomiehensä poskea.
”Onko mitään erikoista tapahtunut?” Dora kysyi kaataessaan itselleen kupillisen kahvia.
”Ei mitään mainitsemisen arvoista”, Remus vastasi taitellessaan lehden pois.

”Teddy on kohta kuolannut Harryn antaman brontosauruksen aivan läpimäräksi”, Remus nauroi hetken kuluttua katsellessaan poikansa puuhia keittiöön langenneessa hiljaisuudessa.
”Ainakin hänellä on jotain pehmeää suuhunsa pantavaa, ettei hän satuta itseään”, Dora huomautti, ja Remus joutui myöntämään vaimonsa olevan oikeassa.

He jatkoivat aamupalaansa hiljaisuuden vallitessa (jos Teddyn ajoittaista jokeltelua ei laskettu), kunnes lattialta alkoi mystistä ähinää. Remus ja Dora käänsivät katseensa poikaansa juuri ajoissa huomatakseen tämän taistelevan mahalleen kääntymisensä kanssa. Poika punnersi ja punnersi ja ähisi punnertaessaan, kunnes hän viimein sai käännyttyä masulleen. Teddyn suusta pääsi innostunut ääni ennen kuin hän työnsi brontosauruksen takaisin suuhunsa vanhempiensa nauraessa hänelle.

[Saappaaton]

Tämä on edelleen hyvin ihana. Yksi lemppareistani ehdottomasti, koska jokelteleva Teddy. <3

Remus kääntyi ympäri nähdäkseen pikkupojan tuijottavan isäänsä kuin kysyen minne tämä luuli olevansa menossa ilman häntä.

Niinpä, isi, mihin luulet olevasi menossa niin. <3

Teddyn suusta pääsi innostunut ääni ennen kuin hän työnsi brontosauruksen takaisin suuhunsa --

Tämä oli ehdottomasti ihanin ja suloisin kohta koko hemmetin ficissä. <3 (Ja siis en muista heitinkö jo betaillessa, mutta dinosaurukset on purr. <3)

Ei mulla taas muuta, tui tui. <3

[Odo]

Miksi kaikkialla on nyt lapsia? Just pääsin Saappikselle sanomaan kommentissa, ettei lapset oo mun juttu ja nyt täälläkin on lapsia. Ei sillä, pikkuinen Teddy vaikuttaa ihan suloiselta tapaukselta.

He jatkoivat aamupalaansa hiljaisuuden vallitessa (jos Teddyn ajoittaista jokeltelua ei laskettu), kunnes lattialta alkoi mystistä ähinää.

Tämä oli hieman hassu, joten huomauttelenko sulle vai Saappikselle, joka betas? Pitäisikö sen olla "kunnes lattialta alkoi kuulua mystistä ähinää", kenties?

Ihanaa, kun tässä Remus ja Tonks saavat elää yhdessä Teddyn kanssa, ja se tekee tästä onnellisuudesta huolimatta hieman surullisen ficin. Canonissa Remus ja Tonks eivät saaneet sitä mahdollisuutta, mutta onneksi sinä teit siitä mahdollista! Sama juttu kuin sen vanhus-Bagginshieldin kanssa, että voiei nää ei oikeesti saaneet kokea mitään näin ihanaa kuin oot kirjoittanut surku. Oikein söpö fic ja lyhyt kuvaus noiden tavallisesta arjesta, joten kiitos tästäkin. <3

Oon pahasti myöhässä, mutta ehdinpähän kuitenkin ennen seuraavaa luukkua!

[FractaAnima]

Eeeei, en kestä, mini-Teddy ja isi-Remus. <3

Tässä oli hauskoja sanavalintoja, kuten jokeltelu, koppasi, koivet, ähinä ja brontosaurus. Niin lutua, niin lutua, että! Voihan, tähän on hyvä päättää tämän öinen seikkailu finin ihmeellisessä maailmassa ja hymyillä vain tyhmästi tälle fluffyn määrälle. :3

Pari quotea laitan vielä, koska <3___<3

Nyt pikkupoika imeskelikin sormeaan varsin tyytyväisenä koivet ilmassa.

Hihihihi!

Teddy köllötteli lattialla imeskelemässä vuorotellen sormiaan ja vuorotellen kummisedältään lahjana saamaansa dinosauruspehmolelua

ja

Teddyn suusta pääsi innostunut ääni ennen kuin hän työnsi brontosauruksen takaisin suuhunsa vanhempiensa nauraessa hänelle.

Vauvat on niiiiiiiiiiiiiiin söpöjä ja näemmä ne vaan söpöstyy lisää, kun ne työntää fandomiin. Aika harvoin itseasiassa on tullut vastaan ficciä, jossa olisi lapsia saati ihan taaperoita. Näitä lisää!

//Kappas keppanaa, Odo kiilasi väliin. Täällä on meneillään joku yökommenttimaraton näemmä.

Mutta ei tässä muuta, pus nam ja kiitos.

- Frac

Ps. Hys hys Odo siitä canonista siellä!

[LillaMyy]

Saappaaton: Hihih, tuitui itsellesi! Dinosaurukset on kyllä ihan loistavia, joten oli pakko antaa Teddylle sitten sellainen leluksi!

Odo: Koska lapset on älyttömän söpöjä? Huomauta mulle ja Saappaalle, koska tuo on livistänyt molempien ohitse... x) Hei, minähän teen kaikesta mahdollista, eikun siis.

FractaAnima: Ihihihih, kiitoksia kovasti, sait mut hihittämään oikein kunnolla! Kivaa, että tällainen fluffypalanen maistui noinkin hyvin, ja olet ihan oikeassa, Odo voisi olla vaan ihan hiljaa siitä canonista, koska eikö se muka mennytkään noin?


Title: Vastuunkantamisen harjoittelua
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Lily/James
Genre: huumoriin vivahtava romantiikka
Summary: James ja Lily aikovat hankkia lapsen, mutta ensin heidän pitää harjoitella vastuunottamista toisesta olennosta.
Challenges: Kirjoitusterttu (paritusterttu: kaanon)
A/N: Tämä on joululahjoista neljäs ja tämä on omistettu Keijulle. Toiveena oli jotain ihanaa kelmeistä, jossa on ranskis tai mopsi mukana, ja tuosta syntyi tällainen ficci.

Vastuunkantamisen harjoittelua

”Minä ja Lily olemme päättäneet hankkia lapsen!” James pamautti eräänä iltana, kun Remus ja Peter olivat juuri istumassa pöydän ääreen. Sirius oli vielä teillä tietymättömillä, muutoin tämä olisi varmasti nostanut tässä kohtaa valtavan äläkän. Peter vain tuijotti Jamesia osaamatta sanoa oikein mitään, mutta Remus näytti mietteliäältä.
”Oletteko aivan varmoja asiasta? Tai siis, te olette olleet yhdessäkin vasta kohta vuoden. Ette kai te vain etene liian nopeasti?” Remus varmisteli asiaa.
”Olemme varmoja ja emme etene liian nopeasti. Lilykin on ihan innoissaan tästä”, James selitti riemuissaan.
”Mutta ehkä teidän pitäisi odottaa vielä hetki? Tai ainakin kokeilla onko teistä sellaiseen vastuuseen, mitä lapsen saaminen tuo tullessaan?” Remus kokeili.
”Miten sellaista voi oikein kokeilla?” James ihmetteli aavistuksen verran kiinnostuneena ajatuksesta.
”Hankkikaa koira, josta huolehditte yhdessä?” Peter ehdotti, ja samaan aikaan talon ovi kolahti ja Sirius pölähti huoneeseen.
”Mitä minä missasin?” hän kysyi, ja jo paikalla ollut kelmikolmikko katsoi toisiaan ennen kuin he kaikki räjähtivät nauramaan. Sirius katsoi ystäviään ymmärtämättä mistään mitään.
”Mille te oikein nauratte?” hän ihmetteli, mutta kukaan ei pystynyt naurultaan vastaamaan hänelle vielä.

”Matis ehdotti juuri pari sekuntia ennen saapumistasi, että hankkisimme Lilyn kanssa koiran”, James selitti hetken kuluttua naurunsa tyrehdyttyä hieman.
”Miksi ihmeessä te hankkisitte koiran?” Sirius kysyi istuessaan itsekin viimein pöydän ääreen.
”Koska Jamesin ja Lilyn pitäisi harjoitella vastuunottamista ennen kuin he hankkivat lapsen”, Peter selitti. Sirius katsoi parasta ystäväänsä silmät lautasen kokoisina.
”SIISTIÄ! Pääsenkö minä leikkimään koiraanne?” Sirius heitti saaden koko Kelminelikon nauramaan uudemman kerran.
”Ehkä sen koiran kannattaisi kuitenkin olla ihan oikea koira”, Remus ehdotti saatuaan itsensä takaisin kuriin.
”Miksi ihmeessä?” Sirius ihmetteli.
”Koska sinä osaat huolehtia itse itsestäsi jopa koiramuodossasi, kun taas oikea koiranpentu ei osaisi”, Peter sanoi, ja niin James päätti lähteä seuraavana päivänä käymään eläinkaupassa.
”Millaisenkohan koiran Lily haluaisi?” James pohdiskeli, kunnes Sirius tökkäsi tätä olkavarteen.
”Älä nyt sellaisia pohdi, ääliö, yllätä hänet!” Sirius hihkaisi.

~*~*~

Seuraavana päivänä James hinautui yksistään Viistokujalle. Hän kävi tarkistamassa Ihmeiden eläintarhan valikoiman, mutta koska sieltä ei löytynyt koiran koiraa, päätti sitten kuitenkin suunnata takaisin jästi-Lontoon puolelle. Hän kysäisi joltain vastaantulijalta reittiohjeita lähimpään lemmikkieläinkauppaan ja lähti sitten haahuilemaan tämän opastamaan suuntaan.

Muutamaa tuntia myöhemmin James poistui liikkeestä pieni, musta mopsin pentu mukanaan. Häntä ärsytti se, että nyt hänen täytyisi matkustaa kotiin jästikeinoin, mutta jos Lily pitäisi uudesta koiranpennusta, se olisi todellakin vaivan arvoista.

Kun James pääsi vihdoin ja viimein takaisin kotiin, hän alkoi leikkiä olohuoneen lattialla mopsin ja sen vinkulelun kanssa. Pieni koira vispasi häntäänsä kuin vimmattu, ja James nauroi sen lyllertämiselle kun se juoksi lelun perässä häntä heiluen.

Ulko-oven kolahtaessa mopsi vinkaisi, ja James taputti sen päätä rauhoittavasti. Kohta Lilyn pää kurkisti olohuoneen puolelle. Hänen ilmeensä kirkastui oitis, kun hän huomasi Jamesin leikkikaverin.
”Olinkin kuulevani jonkun eläimellisen äänen”, hän sanoi kävellessään lattialla leikkivän kaksikon luokse.
”Mikä sen nimi on?” Lily kysyi.
”En tiedä vielä”, James vastasi, ”ajattelin, että sinä haluaisit antaa sille nimen.”
”Onko se tyttö vai poika?” Lily kysyi vielä.
”Tyttö”, James sanoi, ja Lily näytti pohtivan asiaa hetken aikaa.
”Siispä siitä tulee Belle”, Lily totesi lopulta.
”Belle, minä pidän siitä”, James sanoi ja suukotti Lilyn poskea Bellen vinkaistessa.

[Odo]

Onpa kiva, kun ficissä on koira! Niitä on ihan liian harvoin, ellei sitten lasketa Siriusta, joka ei kyllä mene koiranpennusta. Vaikka olihan koira-Sirius kotona aika ihana ajatus. Nauroin sille ehdotukselle ja Kelmien  höpinöille. Ihanan poikamaisia, vaikka puhuttiinkin "aikuisten"jutuista, kun kyse on lapsen hankkimisesta. Kelmit on parhautta. <3

Lily otti todella hyvin sen, että James oli tuonut heille yllättäen koiran, mutta ehkä Jamesin kaltaisen Kelmin kanssa on tottunut kaikenlaiseen. Belle on kyllä kiva nimi. Itseasiassa mulle tuli summarysta ekana mieleen se kissa, joka Pottereilla on, mutta olin positiivisesti yllättynyt saadessani tietää että se on koira. Pienen Bellen temmeltämisestä oli mukava lukea.

Kiitos jälleen. <3 Uusia lukuja odotellessa.

[Saappaaton]

Edelleen repeilin tuolle Sirrelle, kun on niin maan pönttö. Ihana pölvästi, joka osaa ajoittaa. <3 (Mä ottaisin Sirre-koiran itelleni anyday. <3) Ja James on niin söpö tässä kyllä, etten kestä. <3

Asiallinen betasi kiittää ja kuittaa (eikä ota kantaa edellisen luukun pieneen ajatushäröön millään tavoin ), tuitui. <3

[FractaAnima]

Oon aina typerän innoissani kelmificeistä, joissa Peter on mukana juuri niin kuin pitääkin, tasavertaisena ystävänä ilman epäilyäkään. Nice. o/ Ja sitten voi ei. Nauroin ihan hulvattoman paljon Siriuksen reaktiolle!

”SIISTIÄ! Pääsenkö minä leikkimään koiraanne?” Sirius heitti saaden koko Kelminelikon nauramaan uudemman kerran.

Todellakin siistiä!

Ja voi jehna, kun mopsit vaan on söpöjä ja voi jehna, että tämä teksti on söpö. :3 Olisin kyllä kaivannut vähän omaperäisempää nimeä pikku pennulle, mutta kaikkeahan ei voi saada.

Oh, melkein unohdin, ihana järkevä-Remus oli hyvin sellainen kuin voi kuvitella, aina pelastamassa toiset mahdollisesta pulasta. Nams. :3

- Frac