Saappaaton: Hihih, tuitui itsellesi! Dinosaurukset on kyllä ihan loistavia, joten oli pakko antaa Teddylle sitten sellainen leluksi!
Odo: Koska lapset on älyttömän söpöjä?
Huomauta mulle ja Saappaalle, koska tuo on livistänyt molempien ohitse... x) Hei, minähän teen kaikesta mahdollista, eikun siis.
FractaAnima: Ihihihih, kiitoksia kovasti, sait mut hihittämään oikein kunnolla! Kivaa, että tällainen fluffypalanen maistui noinkin hyvin, ja olet ihan oikeassa, Odo voisi olla vaan ihan hiljaa siitä canonista, koska eikö se muka mennytkään noin?
Title: Vastuunkantamisen harjoittelua
Rating: S
Fandom: HP
Pairing: Lily/James
Genre: huumoriin vivahtava romantiikka
Summary: James ja Lily aikovat hankkia lapsen, mutta ensin heidän pitää harjoitella vastuunottamista toisesta olennosta.
Challenges: Kirjoitusterttu (paritusterttu: kaanon)
A/N: Tämä on joululahjoista neljäs ja tämä on omistettu
Keijulle. Toiveena oli jotain ihanaa kelmeistä, jossa on ranskis tai mopsi mukana, ja tuosta syntyi tällainen ficci.
Vastuunkantamisen harjoittelua
”Minä ja Lily olemme päättäneet hankkia lapsen!” James pamautti eräänä iltana, kun Remus ja Peter olivat juuri istumassa pöydän ääreen. Sirius oli vielä teillä tietymättömillä, muutoin tämä olisi varmasti nostanut tässä kohtaa valtavan äläkän. Peter vain tuijotti Jamesia osaamatta sanoa oikein mitään, mutta Remus näytti mietteliäältä.
”Oletteko aivan varmoja asiasta? Tai siis, te olette olleet yhdessäkin vasta kohta vuoden. Ette kai te vain etene liian nopeasti?” Remus varmisteli asiaa.
”Olemme varmoja ja emme etene liian nopeasti. Lilykin on ihan innoissaan tästä”, James selitti riemuissaan.
”Mutta ehkä teidän pitäisi odottaa vielä hetki? Tai ainakin kokeilla onko teistä sellaiseen vastuuseen, mitä lapsen saaminen tuo tullessaan?” Remus kokeili.
”Miten sellaista voi oikein kokeilla?” James ihmetteli aavistuksen verran kiinnostuneena ajatuksesta.
”Hankkikaa koira, josta huolehditte yhdessä?” Peter ehdotti, ja samaan aikaan talon ovi kolahti ja Sirius pölähti huoneeseen.
”Mitä minä missasin?” hän kysyi, ja jo paikalla ollut kelmikolmikko katsoi toisiaan ennen kuin he kaikki räjähtivät nauramaan. Sirius katsoi ystäviään ymmärtämättä mistään mitään.
”Mille te oikein nauratte?” hän ihmetteli, mutta kukaan ei pystynyt naurultaan vastaamaan hänelle vielä.
”Matis ehdotti juuri pari sekuntia ennen saapumistasi, että hankkisimme Lilyn kanssa koiran”, James selitti hetken kuluttua naurunsa tyrehdyttyä hieman.
”Miksi ihmeessä te hankkisitte koiran?” Sirius kysyi istuessaan itsekin viimein pöydän ääreen.
”Koska Jamesin ja Lilyn pitäisi harjoitella vastuunottamista ennen kuin he hankkivat lapsen”, Peter selitti. Sirius katsoi parasta ystäväänsä silmät lautasen kokoisina.
”SIISTIÄ! Pääsenkö minä leikkimään koiraanne?” Sirius heitti saaden koko Kelminelikon nauramaan uudemman kerran.
”Ehkä sen koiran kannattaisi kuitenkin olla ihan oikea koira”, Remus ehdotti saatuaan itsensä takaisin kuriin.
”Miksi ihmeessä?” Sirius ihmetteli.
”Koska sinä osaat huolehtia itse itsestäsi jopa koiramuodossasi, kun taas oikea koiranpentu ei osaisi”, Peter sanoi, ja niin James päätti lähteä seuraavana päivänä käymään eläinkaupassa.
”Millaisenkohan koiran Lily haluaisi?” James pohdiskeli, kunnes Sirius tökkäsi tätä olkavarteen.
”Älä nyt sellaisia pohdi, ääliö, yllätä hänet!” Sirius hihkaisi.
~*~*~
Seuraavana päivänä James hinautui yksistään Viistokujalle. Hän kävi tarkistamassa Ihmeiden eläintarhan valikoiman, mutta koska sieltä ei löytynyt koiran koiraa, päätti sitten kuitenkin suunnata takaisin jästi-Lontoon puolelle. Hän kysäisi joltain vastaantulijalta reittiohjeita lähimpään lemmikkieläinkauppaan ja lähti sitten haahuilemaan tämän opastamaan suuntaan.
Muutamaa tuntia myöhemmin James poistui liikkeestä pieni, musta mopsin pentu mukanaan. Häntä ärsytti se, että nyt hänen täytyisi matkustaa kotiin jästikeinoin, mutta jos Lily pitäisi uudesta koiranpennusta, se olisi todellakin vaivan arvoista.
Kun James pääsi vihdoin ja viimein takaisin kotiin, hän alkoi leikkiä olohuoneen lattialla mopsin ja sen vinkulelun kanssa. Pieni koira vispasi häntäänsä kuin vimmattu, ja James nauroi sen lyllertämiselle kun se juoksi lelun perässä häntä heiluen.
Ulko-oven kolahtaessa mopsi vinkaisi, ja James taputti sen päätä rauhoittavasti. Kohta Lilyn pää kurkisti olohuoneen puolelle. Hänen ilmeensä kirkastui oitis, kun hän huomasi Jamesin leikkikaverin.
”Olinkin kuulevani jonkun eläimellisen äänen”, hän sanoi kävellessään lattialla leikkivän kaksikon luokse.
”Mikä sen nimi on?” Lily kysyi.
”En tiedä vielä”, James vastasi, ”ajattelin, että sinä haluaisit antaa sille nimen.”
”Onko se tyttö vai poika?” Lily kysyi vielä.
”Tyttö”, James sanoi, ja Lily näytti pohtivan asiaa hetken aikaa.
”Siispä siitä tulee Belle”, Lily totesi lopulta.
”Belle, minä pidän siitä”, James sanoi ja suukotti Lilyn poskea Bellen vinkaistessa.