Otsikko: Villasukkarakkautta
Kirjoittaja: Tikkis
Paritus: Lily/Sirius
Ikäraja: Sallittu
Genre: fluff, oneshot
Vastuuvapaus: En omista ficissä esiintyviä Rowlingille kuuluvia henkilöitä, paikkoja jne. En myöskään saa tästä rahallista korvausta (too bad)
A/N: Teki ihan älyttömästi fiilistellä joulua kynttilänvalossa kotona, ja mikäs sen parempi tapa kuin kirjoittaa pienen pieni fluffyinen jouluficci!
Villasukkarakkautta
Takkatuli rätisi iloisesti Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa. Taustalla soi hiljalleen Lilyn laittama kappale, jota hän hyräili sointujen mukana. Vaikka hän ei voinutkaan tänä vuonna viettää joulua perheensä kanssa, ei tyttö liiaksi jaksanut olla siitä surullinen. Tehdessään silmukoita toisensa jälkeen perinteisesti sukkapuikoilla hän muisteli lapsuudestaan niitä jouluja, kun oli saanut raidalliset sukat isoäidiltään. Tälläkin hetkellä hänen jalkojaan peittivät iloisen oranssiruskearaidalliset luomukset muutamien vuosien takaa. Hänen mummonsa olisi nyt ylpeä, jos vain voisi nähdä Lilyn tekevän nurjaa ja oikeaa vuorotellen vähintään yhtä nopeaan tahtiin kuin sieppi kiiti huispauskentällä etsijöitään karkuun.
”Mitä sinä oikein teet?” kuului ääni hänen takaansa.
Lily kääntyi katsomaan poikaa, ja hymyili. Hänen jalkansa heiluivat iloisesti merkiksi, että hän aikoi tehdä samanlaiset kuin ne, jotka hänen jalassaan komeilivat, joskin lankojen värit vaihtelivat sinisen eri sävyissä. Sirius ei todellakaan tajunnut vihjettä, joten Lilyn oli pakko vastata sanoin. Kuten arvata saattoi, poika kyseenalaisti Lilyn tapaa neuloa villasukat.
”Siis miksi sinä teet ne itse, kun voisit taikoa sellaiset?” Siriuksen hölmistynyt ääni kaikui hiljaa muuten tyhjillään olevan oleskeluhuoneen seinistä.
Lilylle ei ollut kyse siitä, kuinka helposti saisi sukat valmiiksi. Vaikka hän rakastikin taikamaailmaa, hänellä oli ollut (ja on edelleen) omat jouluperinteensä. Villalangat mummolassa Skotlannin rajamailla odotti aina ottajaansa. Hänen isoäitinsä valmisti herkullisen jouluaterian, joka odotti jo valmiina, kun perhe pääsi vihdoin perille pieneen mökkiin metsän laidalla. Savupiipusta tuprutti kiehkuroita lämpimän tuvan ja maittavan aterian merkiksi. Hyvällä tuurilla muutamat lumihiutaleet saattoivat sadella maata kohden. Ruoan jälkeen odotti kaikkein upottavin nojatuoli juuri pientä pisamanaamaista tyttöä varten. Hän valahti sinne, ja heitti jalkansa toisen käsinojan yli, tarttui puikkoihin ja lankoihin, kuunteli vaarin tarinoita saunatontuista ja entisajan jouluista. Mutta ei tänä vuonna.
Sirius kuunteli lumoutuneena Lilyn tarinaa perinteisestä joulusta Evansien kanssa. Vaikka Sirius rakastikin taikamaailmaa, jotain lohduttavaa jästien joulussa oli. Todellisuudessa kenen tahansa muun perheen joulussa oli jotain lohduttavaa. Heidän perheessään joulun viettäminen oli lähes yhtä hauskaa kuin fletkumatojen hoitaminen.
”Kuule, haluatko koittaa neuloa pari silmukkaa?” Lily kysyi Siriukselta, ja katsoi tätä silmiin samalla, kun hänen kätensä vispasivat vimmatusti, ja saivat jälleen yhden puikon valmiiksi.
Siriuksen silmät laajenivat, eikä hän voinut mitenkään käsittää, kuinka kukaan pystyi tekemään jotain tuollaista siten, ettei edes katsonut koko hökötystä. Hän katsoi Lilyn käsissä olevia puikkoja epäluuloisesti.
”Onko tuo edes turvallista?”
”Älä ole tuollainen nössö! Totta kai se on”, Lily naurahti heleällä äänellä.
Tyttö nousi istumaan tuolin käsinojalle ja taputti istuinta merkiksi, että Sirius istahtaisi siihen. Sirius otti varovasti pari askelta lähemmäs tuolia. Hän tuumasi hetken edelleen epäluuloinen ilme kasvoillaan ennen kuin painoi takamuksensa pehmeälle alustalle. Hän vilkuili tummien kulmiensa alta, eikä Lily ollut varma saisiko hän nauraa Siriuksen epävarmalle ilmeelle, joten tyttö tyytyi hymähtelemään varovasti.
”Okei, katso minun käsiäni, kun teen oikean silmukan”, Lily sanoi pujottaessaan toisen puikon yhden silmukan lävitse hakemaan lankaa, jotta voisi pujottaa sen oikeassa olevan kätensä puikolle. Tehdessään tämän, hän katsoi Siriuksen keskittynyttä ilmettä, ja koitti päätellä oliko poika ymmärtänyt, mitä kuului tehdä. Hän näytti vielä toistamiseen saman, ja antoi sitten villasukan alun Siriuksen käsiin. Poika otti luomuksen vastaan kämmenet avoinna. Lily kumartui hieman lähemmäs Siriusta ja painoi kätensä pojan käsille, jotta pystyi asettelemaan puikot tämän käteen oikeaan asentoon. Lämmin iho sileiden sormien alla tuntui hyvältä.
Sirius joutui kysymään noin seitsemän kertaa, kuinka se silmukka tehtiinkään. Lily tunnollisesti koitti kertoa sanoin, kuinka Siriuksen täytyisi hakea lanka toiselle puikolle. Siriuksen hämmentynyt ilme osoitti, ettei tämä ymmärtänyt lainkaan, vaikka Lily oli näyttänyt sen useampaan kertaan. Jälleen kerran Lily tarttui Siriuksen käsiin. Käsien koskettaessa toisiinsa, molempien vatsassa tuntui pieni kihelmöinti. Lily auttoi poikaa siirtämään käsiä oikeisiin asentoihin, jotta silmukan muodostus onnistui.
”Eihän se ollutkaan yhtään vaikeaa?”
Siriuksen kasvoilta paistoi syvä tyytyväisyys, ja hän kokeili uudestaan ja uudestaan, niin kauan kunnes viimeinenkin silmukka oli hävinnyt puikolta, joka jäi ylimääräiseksi. Lily hymyili tuttua hymyään, ja hänen hampaansa vilahtivat huulten välistä. Siriuksen sydämen syke kiivastui äkillisesti nopeammaksi. Hänen ilmeensä vakavoitui hieman Lilyn edelleen hymyillessä suloisinta hymyään. Sirius tunsi kuinka hänen kätensä tyhjenivät Lilyn ottaessa villasukan alun ja asetellessa sen lattialle lankakerien viereen.
Lilyn posket punoittivat hieman takkatulen lämmöstä. Sirius painoi varovasti kämmenensä Lilyn toiselle poskelle, ja tyttö nojasi varovasti päätään kämmentä vasten hyväksyvästi. Siriuksen kasvot lähestyivät hiljalleen Lilyn kasvoja. Lilyn huulet raottuivat, kun hän oli valmis vastaanottamaan suudelman. Pehmeimmän ja lämpimimmän suudelman, jonka hän koskaan oli saanut.
Oranssiruskearaidalliset villasukat heiluivat takkatulen rätistessä samoissa sävyissä vain vajaan parin metrin päässä suutelevasta kaksikosta.
