Mun on pitänyt pidemmän aikaa jo lukea tää, mutta u know, stuff happened enkä oo ehtinyt. Mutta nyt sitten! Piti heti ensin mennä lukemaan tuo runo, että tiedän mistä nää otsikot tuleekaan, ja pakko sanoa, että se oli todella nätti! Tarvinnee jossain vaiheessa käydä kommentoimassa siis myös sitä.
Ensimmäinen raapale on ihan älysöpö, taidan hukkua tähän siirappiin, mutta ei se mitään! Tykkäsin kamalasti, tässä mielentilassa muutenkin tosi helppoa samaistua tyttöihin, jotka ovat noin ihanan rakastuneita. Ja lopussa on tuollainen ihanan söpö muistutus siitä, että sen toisen nauru kaikuu korvissa, vaikkei toinen olisikaan lähellä. Ääääääh miten suloista, saanko vain kieriytyä vaaleanpunaiseen hattaraan kun tykkään niin paljon?
Tän toisen osan otsikko enteilee pahaa, mutta toisaalta, koska se on kiitos, on siinä pakko olla jotain hyvääkin. On söpöä, kuinka Oona peittelee Inkan, tekee tytölle aamupalaa ja pyytää monesti anteeksi. Ja kuinka Inka antaa anteeksi, kuinka vaihdetaan suudelmia, jotka ikäänkuin sinetöivät anteeksipyynnön. Vaikka mua jäi silti häiritsemään, miten Oona on satuttanut Inkaa niin, että Inka jäi tuolla tavalla itkemään mitä ilmeisimmin pitkäksikin aikaa. Toisaalta näin lukija voi tehdä asiasta omat päätelmänsä - ja kyllä mulla heti nousi mieleen ajatus, mistä tuo voisi johtua. Vaikka tähän jäikin ilmaan leijumaan kysymys siitä, mitä oikein oli tapahtunut, ei sen selvittäminen lukijalle silti tunnu välttämättömältä.
Kolmannen osan otsikko taas kuulostaa jollain tapaa... en tiedä, pahaa enteilevältä? Jotenkin siltä, että nyt on tapahtunut jotain pahaa, mutta kuitenkin myös siltä, että siitä on selvitty. Oho, no enpä vissiin ollut paljon väärässä
Ihana kuitenkin, että vaikka Inkasta tuntuu siltä, että peli on jo kokonaan menetetty, Oona saa hänen mielensä silti kääntymään. Siinä on jotain sellaista, että toinen saa aina valon syttymään siihen harmaaseen arkeen. Ja kun toinen selvästi välittää niin paljon, että ei selvästi halua enää päästää pois halauksesta.
Oho, tää neljäs osa onkin hämärä! Mulle heräsi heti kysymys, että kuinkakohan vanhoja nämä tytöt nyt ovat, onko tilanne muuttunut paljonkin tuosta ensimmäisestä raapaleesta, asuvatko yhdessä, ja ennen kaikkea
kenen tuo lapsi on? Suloista, jos se on noiden yhteinen lapsi keinohedelmöityksellä / adoptiolla / younameit hankittu, mutta toisaalta vähänkö myös suloista, jos he ovatkin lapsenvahteina!
Hmm, okei, nyt kun luin eteenpäin, niin kävikin ilmi, että ei se ollut ainakaan niiden oma lapsi. Ihanan luonnollisesti tuosta aiheesta kuitenkin pääsit etenemään siihen, että Oona kysyi Inkaa muuttamaan luokseen! Sitäpaitsi onhan muutama vuosi seurustelua nyt pitkä aika, aikakin jo muuttaa yhteen ja kokeilla yhteistä elämää. Ja tuo loppu, viinipullon ja olkkarin sohvan korkkaus :---D
Viides raapale on myös suloinen, ja vaikka itse en ehkä osaakkaan sitoutumiskammoisuuteen samaistua, voin kyllä kuvitella sen tilanteen, kun alkaakin pelkäämään, että mitä jos jokin suhteessa meneekin pieleen, pitäisikö suhde lopettaa jo ennen kuin mikään menee pieleen. Ihana, että Oona kuuntelee ja tukee Inkaa suruissa ja murheissa ja vaikeinakin hetkinä ja ihanaa, että se auttaa Inkaa! Toivon, että seuraavassa raapaleessa nää tytöt saa onnellisen lopun, koska nää on kyllä vaikuttaneet niin syötävän suloisilta että sen ansaitsevat!
Öö, tää ei ehkä ollut nyt ihan se onnellinen loppu, jota mä odotin. En kohta enää lue sulta mitään, jos aiot kaikissa raapale/ficletsarjoissa tehdä jotain tällaista, koska tää on oikeasti ilkeää! :C Haluaisin pelkkiä onnellisia loppuja, ja vaikka tää tavallaan olikin sellainen, kun mitä ilmeisimmin tytöt saivat elää hyvän elämän toistensa seurassa, oli tää silti jotain ihan muuta kuin mitä odotin.
Tykkäsin kovasti kyllä koko tästä raapalesarjasta, kiitos siitä <3 Otsikot sopi oikein passelisti jokaiseen tekstinpätkään, vaikka mun mielestä tuo viimeinen oli kaikista osuvin. Äh, en nyt osaa enää sanoa mitään järkevää alkamatta kohta itkemään tän takia, joten KIITOS KAIKESTA! <3
