Ikäraja: K-11
Varoitukset: Kuolemia
LUKU 1
Oli ilta. Kaapuun pukeutunut hahmo kulki puolijuoksua pimeällä kujalla. Hän ei tiennyt mihin oli menossa, koska jokin veti häntä eteenpäin. Hän meni Taika Ministeriöön aurorien päämajaan. Päämajassa oli nainen, nähtävästi yötöissä mutta nukahtanut pöytänsä ääreen. Kaapuun pukeutunut hahmo huusi: "Herpaannu!" Ja nainen heräsi välittömästi. Hahmo katsoi naista, huomasi että hän oli Nymfadora Tonks. Hahmo sanoi: "Pimeän Lordi vahvistuu. Sinä et saa enää nukkua yötöittesi aikana Dora! Ajatteleppa jos minä olisin ollut Pimeän Lordi ja tulisin viereesi tappamaan sinut!" Nymfadora tunnisti vasta viimeisten sanojen kohdalla kuka puhuja oli. Se oli Sirius Musta. Nyt Tonks sanoi:
"Miksi ihmeessä sinä kuljet täällä ihmisen muodossa keskellä yötä Sirius? Jos sinut olisi huomattu täällä ministeriössä olisit pulassa." Nyt Sirius astui eteenpäin ja otti Päivän Profeetan pöydältä.
"Minulla ei oikeastaan ollut paljoa mitään tärkeämpää asiaa, mutta tulin pääasiassa lukemaan Profeettaa. Kalmahanaukiolla ei ole enää.. Remus ei nimittäin tullut tuomaan uusinta numeroa, joten päätin tulla tänne lukemaan hieman."
Tonks katsoi Siriusta silmät suurina.
"Miksi ihmeessa tulet henkesiuhalla lukemaan yhtä sanomalehteä tänne asti!? Odotahan kun Molly kuulee tästä." Tonks huudahti. Sitten Sirius muuttui Kalmakoiraksi lehti suussaan ja juoksi pois.
Aamulla:
Tonks tuli Kalmahanaukiolle. Sirius oli aamiaisella lukien samalla Päivän Profeettaa.
"Ja nyt olet sitten täällä sitä lehteä lukemassa.. Olisin tuonut sen sinulle jos vain olisit pyytänyt illalla ennenkuin lähden töihin!"
"Jaa.. Einpä tullut sitä ajatelleeksi.. Mutta tämä on tätä."
"No niin tämä on tätä! Hieman liikaakin tätä."
Sitten Tonks lähti keittiöstä yläkertaan huoneeseensa lepäämään. 2tunnin kuluttua siitä:
Jokin kiljahti yläkerrassa. Sirius hätkähti siihen äkilliseen kirkunaan. Hän juoksi portaat ylös minkä jaloistaan pääsi ja suunnisti siihen huoneeseen missä Tonks oli. Katsoi ovenraosta, siellä oli kasa Kuolonsyöjiä tainnutettuina, mutta Lordi Voldemort ja Bellatrix olivat vielä pystyssä avoimen ikkunan ääressä.
"Viimeinkin, saan tehtyä sinusta selvää Nymfadora Tonks! Minut palkitaan taas aurorin murhaamisesta. Kiitos sinun, olet jo kolmas murhaamani aurori!"
Bellatrix huusi niin että sylki roiskui.
"Hillitse itesi Bella, odotetaan Tonksin rakasta Siriusta. Tapa hänetkin samalla. Otin kameran mukaan. Otetaan pari kuvaa samalla tästä hökkelistä ja näytetään ministerille.. Tätä paikkaa hän onkin jo pitkään etsinyt, koska on kuullut että Sirius Musta asustelee tässä kamalassa hökkelissä. Mutta ei enää pitkään!"
Sirius hyppäsi ovensuusta ja huusi:
"Päästäkää Tonks, ottakaa minut mielummin! Minun ei tarvitse elää kunhan jätätte Tonksin!!"
"Sirius älä ala tuollaiseksi. Kukaan ei kuole, paitsi nuo!" Tonks huusi samalla viitaten Kuolonsyöjiin ja Voldemortiin.
"Hehee! Yrittäkääpä vain!" Voldemort huudahti.
Kuului ryminää alakerrasta, koko Kilta juokasi portaat ylös. Lupin huudahti:
"Päästäkää heidät!" Osoittaen samalla Siriukseen ja Tonksiin.
"Miksi ihmeessä??" Voldemort sanoin käärmäisellä äänellään.
Kaikki menivät hiljaisiksi. Pari tainnutettua Kuolonsyöjää mumisi jotain maassa.
Sitten:
Valkoinen valo häikäisi kaikkien silmät. Kun he viimein pystyivät katsomaan mitä oli tapahtunut, he nähivät Albus Dumbledoren seisomassa heidän edessään.
"Avada kedavra!" Dumbledore huusi. "Tainnutu!" Voldemort huusi. Heidän taikansa yhdyivät ja tapahtui kamalan suuri energia purkaus. Vihreä ja punainen valo välkähteli. Samalla Bellatrix kaikkoontui ja kaikkoonnutti samalla kaikki tainnutetut Kuolonsyöjät pois. Voldemort lopetti taikansa vetäisemällä taikasauvan pois säteistä ja kumartui heti alas. Tappokirous lensi ikkunasta ulos ja osui juuri siinä lentävään pikkulintuun. Lintu tippui maahan savuavaksi mytyksi.
Voldemort kaikkoontui. Kaikki jäivät toljottamaan sängyllä istuviin Tonksiin ja Siriukseen. Sitten Tonks huudahti hiljaisuuteen: "Albus, mistä opit tuon taian!? opeta minullekkin!" Kaikki jäivät toljottamaan Tonksia ja hänen yhtäkkistä iloisuuttaan. Sitten kaikki lähtivät syömään ja juttelemaan päivän tapahtumista.
Toisaalla:
Voldemortin päämajassa Voldemort huusi Kuolonsyöjilleen ja Bellatrixille:
"Miksi ihmeessä ette heti hoidellut Tonksia? Nyt olen hyvin HYVIN pettynyt teihin!" Bella mulkkasi muita Kyolonsyöjiä. Sitten Voldemort huudahti:
"Kidutu!" Ja osoitti sauvallaan Bellatrixia. Samalla hän teki saman taian muihin Kuolondyöjiin. Kun Voldemort lopetti kiroukset, Kuolonsyöjät muistivatkin: Hirnykit on tuhottu! Ja he yhdessä osoittivat taikasauvoillaan Voldemortia ja huudahtivat:
"Avada kedavra!"
Niin Voldemort sai loppunsa kiitos Kuolonsyöjien.
LUKU 2
Seuraavana päivänä Päivän Profeetassa oli pääsivun otsikkona: Voldemort on mysteerisesti murhattu eilen illalla.
Harry, Ron ja Hermione lukivat juuri sitä lehteä pikajunassa Tylypahkaan. Yhtäkkiä osaston ovi avautui kolisten. He katsahtivat tulijaan, ja suureksi yllätyksekseen huomasivat että tulija olikin Remus Lupin!
"Mites sinulla ja Tonksilla menee?" Harry ja Hermione huudahtivat yhtäaikaa.
"miten niin?? Emme ole yhdessä edelleenkään --' "
Lupin katsahti Roniin ja kysyi: "Mites Posityyhtynen jakselee?"
Ron katsahti yläpuolellaan olevaan häkkiin ja sanoi:
"Tuollahan se nukkuu.."
"Ok. Entäs mitens sinä jakselet Harry?"
"Ihan hyvin.. Mitä olette tehneet viimeaikoina killassa?"
"No.. Emme mitään ihmeellisempiä.. Eilen illalla kylläkin Kuolonsyöjät ja Voldemort kävivät Tonksin kimppuun Kalmahanaukiolla.. Sirius oli heti rynnännyt paikalle, ja kutsui loput killan jäsenet auttamaaan." Lupin tuumasi hieman pelokas ilme kasvoillaan.
Juna hidasti vauhtiaan ja viimein pysähtyi.
"Sepäs menikin nopeasti.. Se matka." Ron tuumasi lopulta, kun he olivat kävelemässä vaunuille.
Tylypahkassa he lähtivät suoraatietä Suureen Saliin.
Siellä Dumbledore nousi seisomaan ja sanoi:
"Tervetuloa uudet ja vanhat. Taas kerran alkaa uusi vuosi Tylypahkassa!" Sitten hattu alkoi laulaa:
Moni hattu on päältäkaunis, mut sille en pane painoa, vaan itseni syön jos joku muu käyttää paremmin aivoa. Pyh, sanon mustille knalleille ja korkeille silintereille, sillä Typypahkan lajitteluhattu oon ja näytän taivaan merkit niille. Ei salata mitään minulta voi sisäänsä sun polla, sisi sovita mua, niin kerron missä sun kuuluu olla. Ehkä Rohkelikkoon, jos sydämes urhoollinen on, on sulla ritarin uskallus ja olet kumman peloton. Ehkä luontosi on rehti Puuskupuh, suhun aina voi luottaa, ei malttisi petä, ja aherrus sulle silkkaa iloa tuottaa. Kenties viisas Korpinkynsi on koti sun alttiin mielen. Siellä älykkäät ja terävät oppii yhdessä taikuuden kielen. Tai voihan olla että Luihuisesta sä löydät ystävät aidot. Ovelat velhot ei keinoja kaihda, ovat tarpeen kaikki taidot. Siis sovita minua! Älä pelkää! Äläkä hermoile, nipo! (oli niitä tai ei): mä olen miettivä pipo!
Sitten hattu muuttui taas yhtä elottomaksi kuin oli ennen laulua ollutkin.
Ruoat tupsahtivat äkkiä pöydälle, ja kaikki alkoivat ottaa kanaa, makkaraa ja kinkkua lautasilleen.
Kun he olivat syöneet, he lähtivät hipsimään oleskeluhuoneisiin. Kauhukseen he huomasivat että muut Rohkelikot oli köytetty seinille rippumaan kuin kuolleet hirttosilmukoissa. Harry, Ron ja Hermione alkoivat äkkiä aukoa solmuja, mutta eivät kerenneet aloittaakkaan kunnolla kun Bellatrix tuli ruumiin kanssa huoneeseen. Hermione huomasi kauhukseen että ruumis oli Tonksin ruumis. Bellatrix nauroi häijyä ja epämiellyttävää nauruaan ja heitti ruumiin Hermionen eteen. Sitten hän otti sauvansa ja nappasi Harryn komenus-kirouksen avulla mukaansa.
LUKU 3
Voldemortin piilopaikassa, maan alla olevassa onkalossa:
"VIHDOINKIN! Sain sinut käsiini Harry Potter! Kiitos ihanan Kuolonsyöjäni, Bellatrixin."
(Harry mumisi jotain suuhunsa laitetun siteen takaa..)
"Mitä?? En saanut selvää!?" Voldemort käkätti.
Voldemort ja Bellatrix heittivät Harryn vankilaan, jossa kasvoi vihreää mädäntyneen nököistä sammalta.
5 viikkoa myöhemmin.
Maan päältä kuului ryminää, ja Voldemortin piilon katto romahti. Juuri ennenkuin Harry kerkesi jäädä alle, Lupin tuli pelastamaan hänet. Harry näytti todella riutuneelta ja sairaalta.
Kalmahan aukiolla.
"Mitä he sinulle tekivät?" Lupin kysyi.
"Eivät mitään (onneksi. hän huokasi.) Pitivät sellissä ja antoivat 1leipäpalasen päivässä."
"Tarvitset lämmintä keittoa ja äkkiä!" Molly huudahti.
"Tässä." (Antaa Harrylle kanakeittoa.)
"Kiitos." Harry sanoi ja söi kupin tyhjäksi alle 10minuutissa.
"Sinun on parasta palata Tylypahkaan." Lupin sanoi. "Dumbledore tulee hakemaan sinua näillä hetkillä."
"Juu. Tiedättekö mitä Hermionelle ja Ronille + muille Rohkelikkolaisille tapahtui??
"Juu minä kyllä tiedän." Dumbledore sanoi ovensuusta.
"No kerro mitä?" Harry sanoi melkein heri perään.
"Kun sinut oli 'kaapattu' tulin heti se jälkeen Rohkerikkotorniin katsomaan mitä oli tapahtunut. Vapautin kaikki Rohkelikot kädenkäänteessä, ja vein Tonksin ruumiin kansliaani lasi-arkkuun. Laitan sen myöhemmin hauta-arkkuun. Viikko kaappauksesi jälkeen kaikki alkoi pikkuhiljaa palata entiselleen. Ja nyt ollaan tässä. Mutta meidän on lähdettävä nyt. Tulehan Harry."
Ja niin he kimppailmiintyivät Tylypahkaan.
LUKU 4
"Hei taas!" Harry huudahti ja juoksi Hermionen ja Ronin luo.
"Harry, näytät todella riutuneelta!" Hermione huudahti.
"Joo.. Ne pitivät minua jossain ihmeen sellissä.." Harry sanoi.
"Ok.. Varmaan kamalaa." Ron huudahti vähän kauempaa.
"No, meidän on nyt varmaan jatkettava mahdollisimman normaalisti koulunkäyntiä ja unohdettava tuo äskeinen?" Hermione mietti ääneen.
"No joo.. Varmaankin." Harry sanoi.
"Nyt alkaa liemien tunti. Lähdetään!" Ron huusi samalla juostessaan käytävää pitkin tyrmiin päin.
LISÄÄ LUKUJA TULOSSA, KUNHAN KERKEÄN KIRJOITTAA. KIITOS KUN LUIT!
Voitte kommentoida tätä ficciä nyt. Tämä on kyllä minun ensimmäiseni ikinä, että saatoitte joutua pettymään tähän. Yritin tällähetkellä kyllä parhaani saadakseni tästä edes siedettävän. (Muokattu. 28.3.08 klo. 21.35 eteenpäin.)
// Ancka arvioi ficin ikärajan ja lisäsi sen otsikkoon. Sen voi toki vaihtaa, jos se on väärä; tuo oli vain pikaluvulla tehty arvio. Alkutiedot uupuvat vielä, mutta tällä hetkellä odotellaan, että kirjoittaja lisäisi ne itse.
