(Hahmot © J. K. Rowling.)
Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - K11
Paritus - Draco Malfoy/Harry Potter
Tyylilaji - post-war draamasynkistely, romantiikka, EWE
Sanamäärä - 2 377
Yhteenveto - Potter näyttää melkein rikotulta. & "Minä olen vain Draco ja yksin."
! Varoitukset - päihteet, ruma kielenkäyttö, mainintoja seksistä (perus Vilna-kamaa)
A/N: "Voisin kirjoittaa tänään jotain erilaista", sanoi Vilna ja kirjoitti tämän. Hah. Sitä päivää odotellessa. 
Ainakin sain kirjoitettua (muka)juonellista Drarrya pitkästä aikaa, jos en muuta.
FF100: Potterin suku (viholliset), Harry/Draco - kaikkien aikojen paritus, Perspektiiviä parittamiseen (viholliset)
S Y D Ä N A R K A
Harry Potterin uudelleennäkeminen on tyhjentävää.
Draco tuijottaa melkein vasten tahtoaan, kun Potter kävelee häntä vastaan hiljaisena aamuna Viistokujalla, kädet taskuissa ja suupielet alhaalla. Silmänaluset ovat kuin hakatulla miehellä ja olemus kivettynyt. Olkapäät ovat korvissa asti. Kaulahuivi on sentään vielä punaista ja kultaa, ja Draco melkein puuskahtaa ääneen sille. Joidenkin on vaikea päästää menneestä.
Potter näyttää melkein rikotulta, Draco tajuaa, kun hän pysähtyy Säilän ja Imupaperin näyteikkunan eteen ja vilkuilee silmäkulmastaan toisen miehen liikkeitä. Potter ei onneksi tunnista häntä, Draco ei tiedä mitä sanoisi tai tekisi, jos joutuisi tämän kanssa jälleen vastatusten.
Potter katoaa sivukujalle, ja Draco kuulee epäonnisen oven paukahtavan kiinni hiljaisuudessa. Draco päästää henkensä kulkemaan jälleen normaalisti.
Hän ei ole nähnyt Potteria yli vuoteen. Ei enää sen jälkeen, kun tämä todisti Dracon puolesta Velhoneuvoston edessä ja hän välttyi tuomiolta. Draco selvisi pelkällä yhdyskuntapalvelulla Potterin ansiosta.
Ajatus ei ole vieläkään miellyttävä. Draco ei pidä muihiin ihmisiin turvautumisesta, eikä kaipaa sääliä, mutta ex-kuolonsyöjällä ei ollut varaa kieltäytyä avusta niinä päivinä.
Ei ole vieläkään.
Draco viettää hetken verran miettien, miksi Potter on tullut takaisin Englantiin. Hän on kuullut huhuja, että tämä nähtiin viimeksi Slovakiassa, Prešovissa jossakin kulmakapakassa jästien seurassa.
Draco tuijottaa peilikuvaansa näyteikkunasta ja ajattelee, ettei hän taida näyttää sen paremmalta kuin velhomaailman pelastajakaan.
- - -
Toisen kerran Draco näkee Potterin kahdeksan päivää edellisen kerran jälkeen.
Hän on matkalla kotiin ministeriöstä, uupunut mieleltään ja keholtaan, kun hän kirjaimellisesti törmää Potteria päin. Hän on niin ajatuksissaan, ettei ensiksi edes tajua Potterin synkkien silmien tuijottavan suoraan hänen naarmuisten lasien takaa.
Hän näyttää vielä riutuneemmalta lähempää katsottuna.
”Malfoy.”
Draco yrittää muistaa tavan, jolla Potter lausui hänen nimensä kouluaikoina. Se oli kuin sylkäisy, niin ruma sana, että sitä ei halunnut pitää huulillaan liian kauan aikaa. Nyt Potter vain tokaisee hänen sukunimensä kuin Draco olisi jokin puolituttu, jota Potter ei välitä näkevänsä.
Draco miettii hetken pitäisikö hänen kutsua Potteria etunimellä, mutta päättää sitten vastaan. Velan ei tarvitse olla ystävällistä.
”Potter”, hän lausuu takaisin. Se on pelkkää mutinaa, ja Draco laskee silmänsä kenkiin. Häntä iljettää oma käytöksensä.
Potter ei vastaa mitään, mutta Draco voi aistia tämän vieläkin tuijottavan. Sitten kuuluu raskas henkäisy, ja Potter puskee hänen ohitseen sanomatta sanaakaan.
Draco jatkaa matkaansa.
- - -
Kolmannen kerran he näkevät toisensa jo kaukaa.
Draco on kuullut huhuja, että Potter olisi nähty eilispäivänä ostamassa huoria Tallinnassa. Ilmeisesti kaikki juorut eivät pidä paikkansa, sillä Potter istuu puiston penkillä kääriytyneenä kuoreensa tuulta vastaan. Hän katsahtaa vasemmalle ja jää tuijottamaan Dracon kävelyä häntä kohti.
Dracon selkärankaa kutittaa Potterin viimainen katse.
Hän ei kuitenkaan katso tällä kertaa pois, vaikka tunteekin olonsa epämukavaksi. Draco oli joskus pelkuri. Se on fakta. Mutta ne vuodet ovat kaukana takanapäin, Draco ei pelkää; hän on nähnyt liian paljon elämänsä aikana. Hän on nähnyt maailman kaltereiden takaa, ja ajatellut että se on parempi paikka kuin vapaus tehdä asioita, joita katua myöhemmin.
Katumus tekee ihmiseksi. Sen hän oppi myöhemmin, ja siksi hän kohtaa Potterin katseen omilla myrskynsilmillään.
Draco seisahtuu entisen Potterin varjoversion eteen. Kumpikaan ei puhu, mutta Draco pidättää hengitystään. Hän ei ole ihan varma, mitä odottaa vai odottaako mitään.
Hän istuutuu alas, vaikka Potter ei siirry antamaan hänelle tilaa.
”Tallinnan huorat eivät kelvanneetkaan”, hän sanoo kylmälle taivaalle. Potter liikahtaa hieman hänen vieressään.
”Lontoon huorat ovat halvempia”, Potter vastaa salamannopeasti kuin olisi odottanut toteamusta, ja Draco huomaa virnistävänsä. Hänen maailmassaan ei tunnut olevan tilaa muulle kuin mustalle huumorille nykypäivinä.
”Hmm”, hän vastaa, ”en ole kokeillut. Mistä kannattaisi etsiä?”
He eivät vieläkään katso toisiaan, mutta se on ihan okei. Draco ei ole puhunut kellekään moneen päivään, ei edes ministeriössä.
”Sohosta on hyvä aloittaa”, Potter vastaa, ja Dracon kääntyessä katsomaan, tämän silmät kiiltelevät kujeilevasti.
Dracon sydän vasaroi hänen rintaansa ihan vähän nopeammin.
”Kiitos neuvosta”, hän virnistää, nousee seisomaan ja jatkaa matkaansa.
- - -
Neljännen kerran, kun he tapaavat, Draco juo itsensä humalaan.
Se tapahtuu Vuotavassa Noidankattilassa, Potter istuu yksin kulmapöydässä tuliviskilasillisen takana, ja Draco ei voi vastustaa kiusasta. Hän viittelöi mulkoilevalle Tomille haluavansa samanlaisen kuin Potterilla, vetää syvään henkeä ja istuutuu Potteria vastapäätä.
Potter vain katsoo hänen suoraan, ei edes rypistä kulmiaan – ikään kuin tämä olisi täysin normaali päivä hänelle. Draco tervehtii Potteria nyökkäyksellä, johon toinen vastaa suupielten nytkäytyksellä.
Tom tuo hetken päästä Dracon lasillisen ja pyytää maksua liikaa. Dracon poskia kuumottaa, kun hän kaivelee lompakostaan hilujaan.
”Minä maksan”, Potter sanoo sitten ja ojentaa Tomille rahat ennen kuin Draco ennättää protestoida laisinkaan. Tomin hymy näyttää irvistykseltä, ja hän luo Dracoon hyytävän katseen.
”Kiitos, sir.”
Draco ristii kätensä puuskaan. ”Pyysinkö sinua maksamaan?”
Potter kohauttaa olkapäitään, eikä vastaa mitään. Draco yrittää säätää murhanhimoisuutensa minimiin ja keskittyy sen sijaan katselemaan Potteria. Hän näyttää hieman virkeämmältä kuin edelliskerroilla, näyttää siltä kuin hän olisi nukkunut vähän ja silmät ovat vähän kirkkaammat. Alkoholilla tosin saattaa olla jotakin tekemistä sen seikan kanssa.
He istuvat hiljaisuudessa kumpikin hörppivät omia juomiaan. Draco arvostaa viskin karheutta hänen kurkussaan ja sen lämpöä vatsassaan. Potterin silmät ovat kiinteinä Dracossa.
”Mitä sinä teet täällä?” hän kysyy sitten. Vuotavan Noidankattilan valot ovat himmeät, ja Draco joutuu räpyttämään silmiään hetken aikaa, kun hän kohdistaa katseensa takaisin Potteriin viskilasistaan.
”Tulin lasilliselle”, Draco vastaa, ja Potter näyttää hyväksyvän hänen vastauksensa, sillä hän nyökkää.
”Minä myös. En tiedä, mihin muuhun käyttäisin kaiken rahani”, hän virnistää, ja Dracon sydäntä kipristää ihan pikkuisen. Hän nielaisee.
”Hyväntekeväisyyteen?” Draco tarjoaa. ”Sellainen näyttää olevan rohkelikkojen suosiossa.”
Granger lahjoittaa Dracon kuuleman mukaan puolet palkastaan toisen velhosodan orvoille. Draco voisi tehdä saman, jos hän saisi rahaa sen verran, että voisi elättää edes itsensä.
”Olen lahjoittanutkin”, Potter vastaa. ”Joskus pitää käyttää rahaa itseensäkin.”
Draco virnistää huomaamattaan. ”Sohon huorat ovat hyvä rahanvastine.”
Potter ei epäröi säästää naurahdustaan. ”Aivan niin.”
Muutaman tunnin kuluttua Draco on päätynyt jotenkin yhteen vuokrahuoneista Potterin kanssa, ja he makaavat sängylle yhdessä tuijottaen kattoa. He yrittävät laskea sen lautojen määrää, mutta Draco menee sekaisin, kun Potter nauraa kuin heikkopäinen, eikä enää muista mikä numero tulee kolmentoista jälkeen.
Draco huomaa ajattelevansa, että siinä on ihan hyvä olla.
- - -
Viidennellä kerralla he kuljeksivat käsikynkässä Sohon yössä.
Potter nauraa jälleen kuin heikkopäinen, Draco läpsii tämän takaraivoa joka kolmannella askeleella ja käskee olemaan hiljaa. Potter hyssyttelee häntä takaisin ja tarjoaa tilkkaa taskumatistaan.
”Ihan hirveän makuista litkua!” Draco kiljaisee, ja Potter työntää luisevan kyynärpäänsä hänen vatsalihaksiinsa. Hän kuitenkin virnistää miltei mielipuolisesti sanoessaan:
”Suu kiinni.”
Potterin käsivarsi linkitettynä Dracon omaan tuntuu omituisen tavalliselta, mutta Draco ei ole vielä koskaan ole ollut näin humalassa, ei edes silloin neljäntenä kertana.
Kumpikaan heistä ei osta sinä iltana huoria, eikä mitään muutakaan, vaan he päätyvät jälleen Vuotavan Noidankattilan vuokrahuoneeseen makaamaan selätysten sängylle.
Aamulla Draco herää, kun Potter oksentaa lattialle.
- - -
Kuudennella kerralla Draco ja Harry käyvät keskustelun:
”Minua kutsutaan nykyään sotaveteraaniksi.”
”Niinkö?”
”Kaikkia sodassa taistelleita kutsutaan.”
”Ei minua.”
”Olit väärällä puolella, idiootti.”
”Jos minua ei olisi olemassa, et olisi enää edes elossa, Potter.”
”Samat sanat sinulle.”
”Vittupää.”
”On aika vaikeaa olla maailman pelastaja, tiedätkö?”
”Ei, en tiedä. Minä olen velhomaailman pohjasakkaa.”
”Totta. Mutta se on.”
”Saitko liikaa ylistystä ja kehuja, Potter?”
”Sitäkin.”
”En ymmärrä, miten sinulla voi olla niin vaikeaa. Minä en saa pitää enää edes taikasauvaa ja joudun asumaan ministeriön vartioimassa asunnossa, johon minulla ei oikeasti ole edes varaa.”
”Rankkaa. Minä joudun elämään läheisteni kuoleman kanssa. Minulta odotetaan samanlaisia ihmetekoja kuin Jeesukselta. Hitto, jotkut pitävät minua jo jonkinlaisena jumalana. Enkä minä ole. Olen vain Harry ja yksin.”
”No, minä olen vain Draco ja yksin.”
”Yksin yhdessä siis.”
”Älä unohda Sohoa.”
”En unohda.”
- - -
Seitsemännellä kerralla Potter käskee Dracoa kutsumaan häntä etunimellä.
”Harry”, Draco maistelee sanaa kielenpäällään. Se maistuu omituiselta. Uudelta. Ehkä uudelta alulta. Draco ei osaa sanoa. ”Harry”, hän sanoo uudelleen ja naurahtaa sitten.
”Kuulostaa omituiselta sinun suustasi”, Harry sanoo ja nojaa hiukan eteenpäin, Dracoa vasten. Dracon kasvot ovat vahingossa hautautuneina Harryyn hiuksiin. Hän vetää sisäänsä niiden tuoksua, ja Harry naurahtaa häntä vasten.
”Urpo.”
Se kuulostaa miltei hellittelynimeltä, Draco päättää tai toivoo. Hän ei tiedä elämästään enää mitään paitsi, ettei se tunnu enää yhtä turralta kuin aikasemmin. Harry hyräilee jotain jästikappaletta, ja Draco pusertaa kyntensä Harryn villapaidan läpi hänen ihoonsa.
Ehkä hän jättäisi jäljen. Punaisia puolikuunmuotoisia viiruja Harryn ihoon. Ehkä joku näkisi. Draco ei tiedä seurusteleeko Harry vielä nuorimman Weasleyn kanssa, sen hupakon. Ehkä ei. Harry ei muuten olisi niin yksin, että uhraisi Dracon kaltaiselle yksilölle ajatustakaan.
Humala alkaa jo laskea, Draco on juonut vesilasillisia samaan tahtiin kuin halpaa tonttuviiniä, jotta välttäisi kahden edellisen kerran krapulan. Hän ei päästä irti Harrysta, vaikka ehkä pitäisi.
Harry ei lakkaa hyräilemästä ja on alkanut taputtaa Dracon reiteen tahtia.
”Olet niin tyhmä”, Draco kuiskaa hänen niskaansa.
Hän on väärässä: Draco on itse niin tyhmä. Kun ei päästä irti.
”Ota vähän lisää viiniä, jos arviokykysi fiksuudestani on noin nollassa”, Harry sanoo hilpeästi. Hänen kätensä jää paikoilleen Dracon reidelle, kun laulu tyrehtyy.
Draco kurottaa uudelleen viinipulloon. Miksipäs ei.
”Kaada minullekin.”
Harry Harry Harry Harry.
- - -
Kahdeksannella tapaamiskerralla Draco työntää Harryn vasten Vuotavan Noidankattilan seinää.
Harryn vihreät silmät laajenevat ihan hitusen lasien takana, ennen kuin hän virnistää ja tarttuu raudanlujasti Dracon ranteeseen. Dracon veressä ei ole pisaraakaan alkoholia, mutta hän tajuaa silti vain heikosti, miten typerä ja huono idea tämä on.
He vain tuijottavat toisiaan, Draco ei uskalla tehdä liikettä, mutta Harry selvästi odottaa sitä. Hän hengittää pinnallisesti, ja Draco voi tuntea tämän rinnan liikkuvan tiheästi omaansa vasten.
”Pelottaako, Potter?”
Draco toivoo, että Harry vielä muistaa. Tämä virnistää niin, että hieman kellertyneet hampaat näkyvät.
”Turha toivo.”
Draco ei voi vastustaa, ja hän siirtää kätensä Harryn poskelle. Hän silittää peukalollaan posken kalpeaa ihoa, ja vaalii Harryn tihentyvää hengitystä sen johdosta. Ensimmäisenä hänen huulensa tapaavat Harryn otsan, sen jälkeen molemmat kulmakarvat. Kumpikin heistä lopettaa hengittämisen, kun Draco lipaisee kielenpäällään Harryn raottuvia huulia.
Sitten yhtäkkiä heidän osansa ovatkin vaihtuneet, kun Harry syöksyy eteenpäin ja puree Dracon punertavaa alahuulta etuhampaillaan. Vasta sen jälkeen heidän huulensa viimeinkin kohtaavat, ja Dracon sydän jättää vähintään kaksi lyöntiä välistä, kun Harry valloittaa hänen hengitystiensä.
Draco ei ole suudellut kovinkaan montaa. Pansyn hän on aina torjunut, Blaisea hän pussasi kolmannella luokalla ja Daphnea neljännellä. Terry Bootia hän suuteli joskus kaatokännissä sodan jälkeen, mutta hänen jälkeensä ei ketään.
Paitsi nyt. Harry.
Harry suutelee koko tulisen temperamenttisen voimalla ja harhautuu pian huulista Dracon kaulalle.
”Vitun vampyyri”, Draco nauraa hengästyneesti, ja Harry piirtää kielellään Dracon pulssipisteeseen nimikirjaimensa.
Draco vetää hänet hiuksista pois irti nähdäkseen hänen kasvonsa. Harryn silmät ovat lasittuneet ja huulet jo tulipunaiset. Dracon vatsanpohjaa polttaa kiihko. Joku köhii kurkkuaan, ja Draco muistaa heidän olevan julkisella paikalla.
Draco ei häpeä.
”Tule”, hän mutisee ja vetää Harryn mukanaan portaat yläkertaan ja lukitsee sitten huolellisesti oven.
- - -
Yhdeksännellä kerralla Harry koputtaa Dracon tunkkaisen asunnon oveen puoli yhdeltä yöllä.
Draco on kääriytynyt paksuimpaan vilttiin, jonka hän on löytänyt komerosta ja sivelee peukalollaan teekupin reunaa. Yöt ovat pitkiä ja kylmiä ministeriön hänelle osoittamassa asunnossa. Asteita asunnossa ei voi olla kymmentä celsiusta enempää.
Draco hätkähtää, kun joku koputtaa hänen oveensa löyhästi kuin peläten vastausta. Dracolla ei käy vieraita, joten hän hiipii niin hiljaa kuin pystyy keittiöön ja ottaa laatikosta veitsen ennen kuin kävelee ovelle ja kurkistaa ovisilmästä ja tapaa katseellaan Harry Potterin kalpeat kasvot.
Harry koputtaa uudelleen, katseessaan jotakin määrätietoista, ja Draco raottaa ovea.
”Mitä?” hän ehtii kysyä ennen kuin Harry tunkee itsensä sisään asuntoon.
He tuijottavat hetken aikaa toisiaan äänettömästi, Draco yhä puristaen veistä, mutta sydän kaipaavana. Hän ei ole nähnyt ketään näkemisen arvoista (Harrya) moneen päivään, ja Draco oli puoliksi vakuutunut, ettei tulisi näkemäänkään.
Dracon sydän tärisee.
Harry ottaa askeleen eteen ja sitten toisen ja kolmannen, kun Draco ei peräänny. Veitsi putoaa Dracon kädestä lattialle, kun Harry tarttuu häntä aamutakin vyöstä ja vetää lähemmäs.
Harry on siellä vielä aamulla. Hytisee Dracon selkää vasten huolimatta vuoteen kolmesta nuhjuisesta viltistä.
”Pirun kylmä”, Harry tuhisee vasten Dracon niskaa. Harryn sormenpäät Dracon alavatsalla ovat polttavan kylmät.
”Tervetuloa pohjasakan maailmaan”, Draco sanoo kuin toivottaisi hyvää huomenta.
- - -
Kymmenennellä kerralla, kun he tapaavat on edellisestä kerrasta kulunut kuukausi.
Hän on lähettänyt Harrylle kirjeen. Hän lupasi itselleen aikaisemmin, että saa lähettää tälle vain yhden
mitä kuuluu missä olet muistatko vielä -kirjeen. Harry ei vastannut siihen, mikä ei sinänsä yllättänyt Dracoa.
Hän on yrittänyt pitää katkeruuden minimissään, kunnes Harry kävelee häntä vastaan iltahämärässä. Draco on tulossa ministeriöstä, ja hän on lajitellut kahdeksan tuntia papereita eri kansioihin ja saanut yhden tappouhkauksen, millä hän myöhemmin puolustaa käytöstään. Itselleen, kenelles muulle.
”Hei, Potter!” hän huutaa jo kaukaa, kun tunnistaa typerän maailmanpelastajan Rohkelikon tupahuivistaan.
Harry katsahtaa ylös ja pysähtyy sitten kuin lamaantuneena seisomaan jalkakäytävälle. Draco harppoo häntä vastaan ja heilauttaa hansikoituja sormenpäitään tämän typerälle ilmeelle.
”Et varmaan odottanut näkeväsi minua, hmm?” Draco tiuskaisee, vaikka mitään lupauksia ei vaihdettu sanoin sinä yönä.
”Draco, minä --”
Harry näyttää olevan jälleen rikki niin kuin sinä ensimmäisenä kertana Viistokujalla. Minua ei kiinnosta, Draco kertoo lujasti itselleen. Melkein uskookin sen.
”Älä. Sano. Sanaakaan”, Draco sihisee ja sylkäisee Harryn jalkojen juureen. Harry vain tuijottaa, silmät surkeina.
”Onnea loppuelämääsi, Potter. Toivottavasti löydät jonkun toisen säälipanon, kun minä en aio sinua enää ikinä nähdä.”
On marraskuu ja kylmä – Harryn korvannipukat ovat punaiset, kun Draco jättää hänet jälkeensä.
- - -
Yhdententätoista kertana Draco näkee Harryn astuvan junaan kauhtunut matka-arkku mukanaan. Edinburgh, Draco lukee junan päämäärän ja osin toivoo, että voisi seurata. Hän ei kuitenkaan saa lähteä kaupungista. Ministeriö saa heti hälytyksen, jos hän menee yhdenkin askeleen Lontoon ulkopuolelle.
Juna-asemalla on ilmiintymispiste ministeriöön, ja siksi Draco nyt seisoo typeränä katsomassa, kuinka Harry Potter on jättämässä Lontoon taakseen. Dracon taakseen lopullisesti. Dracon sydäntä aristaa, polttaa, se tukehtuu hänen rinnassaan.
Hän tuijottaa junaa ja kääntyy sitten ympäri enempää itseään kituuttamasta. Harry ei tule takaisin, eikä todennäköisesti ole edes nähnyt Dracon seisovan asemalaiturille kuin mikäkin jätetty vaimo.
Hän nostaa kauluksensa pystyyn ja suuntaa alas portaisiin. Kenenkään ei tarvitse tietää, jos hänen silmäkulmansa ovat hiukan märät.
- - -
Harryn murtautuessa Dracon tunkkaiseen asuntoon, on kahdestatoista kerta kun he näkevät toisensa toisen velhosodan päättymisen jälkeen.
”Mitä sinä teet täällä?” Draco kysyy kylmästi. Harryn matka-arkku on lattialla, ja hänen jalkansa ovat paljaat. Hiukset märät kuin hän olisi käyttänyt Dracon suihkua. Hän näyttää siltä kuin aikoisi jäädä pidemmäksi aikaa, mutta Draco sulkee silmänsä siltä mahdollisuudelta.
Draco on sydänarka, kun Harry hymyilee toiveikkaasti.
”Tajusin jotain”, Harry sanoo ja ottaa muutaman haparoivan askeleen Dracoa kohti. Dracon pitäisi perääntyä, mutta ikävä hänen sisällään on tuskallista. Polttavaa.
”Mitä?” Draco kysyy ja pidättää hengystään.
Harry koskettaa hänen Dracon kylmää poskea. ”Sen, että ikävöin. Sinua.”
”Ja?”
”Minun ei tarvitse enää juosta.”
”Mutta?”
Harry pudistaa päätään ja hymyilee.
Draco on ikävöinyt, joskus rakastanut, liikaa ja liian nopeasti.
”Niin minäkin”, Harry sanoo, ja Draco tajuaa vasta silloin sanoneensa sen ääneen.
Yksin yhdessä, Draco ajattelee.
