4. TervetuliaisjuhlaIkäraja: S
Beta: DragonHeart58
Warnings: Alkoholia esiintyy… Joskin vain täysi-ikäisillä
A/N: Tässä kappaleessa esiintyy pari uutta henkilöä, ketkä ovat omaa mielikuvitustani . Kappale myös hieman venähti, toivottavasti jaksatte lukea sen! Ja pahoittelut viivästyksestä, en vain halua kirjoittaa väkipakolla.
Sinun ja Levin tuttavuus alkoi saada uuden, paremman suunnan. Tervehditte toisianne tavatessanne, ja hän kutsuu sinua nulikaksi tai kakaraksi ihan vaan lempinimenä, ei niinkään halveksuen. Niin, ja hän laittoi sinulle sushia, kuten sovitte. Suruksesi Levin tekeleet maistuivat sekä näyttivät paljon paremmilta kuin omasi. Myönsit tappiosi ja sait Leviltä omahyväisen virnistyksen kaupanpäälle. Kävitte jopa yhdessä viereisessä kahvilassa, missä näit Levin nopeasti luonnostelevan palvelustytön sekä hovimestarin asut. Valitettavasti et nähnyt mysteeristä silmäniskijää, mutta Levin kanssa koetun sähköisen kohtauksen jälkeen et ole häntä ajatellutkaan.
Iloitsit myös uudesta ystävästäsi Isabelista, joka vieraili sinun tai Levin luona lähes päivittäin. Olit myös tutustunut paremmin Farlaniin, joka innostui huomattuaan kirjahyllyssäsi olevat Vanilla Boyt. Isabel oli päättänyt pitää sinun kunniaksesi myöhäiset tervetuliaisjuhlat, johon oli osallistumassa sinä, Isabel, Levi ja Farlan. Farlan ei tuntunut olevan yhtään hullumpi tapaus, keskustelitte jopa tarinan juonesta odotellessanne Isabelia ja Leviä takaisin illan juhlia varten järjestetyltä kauppareissulta. Olitte huomaavaisesti kutsuneet myös herra ja rouva Otorin mukaan, mutta heidän sanojensa mukaan: ”Antaa nuorten pitää hauskaa ilman tällaisia vanhoja haahkoja.” Joskin rouva Otori toi sinulle tuulihattuja.
Levi ja Isabel saapuivat kaupasta ja Levi ryhtyi valmistamaan ruokaa. Isabel veti kassista sinulle ja hänelle limutölkit, kun taas Farlanille hän ojensi oluen.
”Isabel, kuinka Levi jakselee?” kysyit Isabelilta tarkoittaen lintua. Levi kurkisti olkansa yli kuultuaan oman nimensä.
Isabel katsoi sinua hämmentyneenä. ”Mikset kysy häneltä itseltään?”
Löit kädelläsi otsaasi. ”Isabel, puhun nyt linnusta.”
”Aaa-AAA! Hyvin voi, ostin hänelle lintupuun äidin kanssa tuossa yksi päivä”, Isabel kertoi. ”Levi ei pidä häkeistä.”
”Vai pitääkö? Vai onkohan kahleet sittenkin enemmän hänen mieleensä? ”Farlan sanoi maireasti ja kohotteli kulmiaan Levin suuntaan. Keittiöstä lensi tomaatti Farlanin päähän.
”Hei, ei minun talossani!” huudahdit ja syöksähdit kädet ojossa sotajalalla olevan Levin ja kihertävän Farlanin väliin.
Hetken kuluttua kävelit keittiöön Isabelin ja Farlanin jäätyä pelaamaan korttia olohuoneeseen. Kurkistit Levin takaa liedellä porisevaan pataan.
”Mitä valmistat?” kysyit katsoessasi kattilassa kiehuvia nuudeleita.
”Mausteisia udoneja ja katkarapuja”, mies vastasi peratessaan katkarapuja.
”Tarvitsetko apua?” tarjouduit avuksi. ”En tosin tiedä kuinka suureksi avuksi voin olla.”
”Pärjään hyvin yksikseni, kiitos vain. Muut olisivat vain tiellä”, Levin ääni vaimeni loppua kohden.
Perus Levi.Kaivoit kuitenkin astiat kaapista ja katoit olohuoneessa olevan matalan pöydän. Isabel ja Farlan olivat siirtyneet parvekkeelle, mahdollisesti vakoilemaan alhaalla kulkevia ihmisiä.
Levi tarjoili annokset ja menit kutsumaan kaksi vakoilijaa sisään. Ruoka oli herkullista, ja Farlan näytti olevan jo pienessä hiprakassa illan edetessä. Levi vain pyöritteli silmiään Farlanin selittäessä edellispäivän kauppareissustaan ummet ja lammet. Korjasit astiat pois ja Isabel asetteli naposteltavia tarjolle. Ilta jatkui ja Levi oli päätynyt Farlanin kanssa tutkimaan levyjäsi, jotka löytyivät kirjahyllyn alimmasta hyllystä. Isabel jutteli sinulle koulusta ja sen oppilaista, missä sinäkin olit aloittamassa opiskelun kesän jälkeen.
”Harmi vain, että tulet keskellä vuotta, vedät taatusti huomiota puoleesi enemmän kuin tarpeen”, Isabel pukkasi sinua ystävällisesti kylkeen. (Japanissa kouluvuosi alkaa keväällä)
”Mutta siis koulussa on eräs todella hyvännäköinen poika, olisiko luokalla 2-C. Lähes kaikki tytöt ovat hulluna häneen, jopa senpait”, Isabel selitti. ”Olen nähnyt hänet useasti käytävillä, tyttöjen piirittämänä.”
”Mikä hänen nimensä on?” Kysyit uteliaana.
”Se on hieman vaikea lausua…” Isabel sopersi punastuen.
”Antaa tulla”, kehotit.
Levi ja Farlankin olivat hiljentyneet ja olivat tulleet lähemmäs kuuntelemaan. Tai no, Farlan oli tullut lähemmäksi raahaten Leviä mukanaan.
”A-Anger Aa-ru-tonen”, Isabel änkytti mutta kurtisti sitten tyytymättömänä kulmiaan. ”Ei, vaan An-Angel A-A-Aar-Aaltonen.”
”Angel Aaltonen?” toistit ja Isabel nyökkäsi hyvillään. Tämäpä kummallista, suomalaisperäinen sukunimi.
”Mutta kuitenkin, hän erottuu joukosta aivan täysin!” Isabel pulisi. ”Hänellä on vaaleat hiukset ja siniset silmät, mutta suurimman eron tekee hänestä huokuva mysteerinen ja rauhallinen aura! Hän jopa taitaa asua tässä lähinurkilla, olet onnekas (Y/N)-chan!”
Mieleesi palasi väistämättä mysteeripoika. Voisikohan olla että kyseessä on sama henkilö?
Levi tuhahti. Katsoit häneen ja hän sanoi:
”En ymmärrä mikä tyttöjä viehättää mysteerisissä pojissa, ei sellaisiin voi luottaa.”
Kuka tässä on ollut yksi iso mysteeri, ajattelit tiiraten Leviä.
”Aniki, yritätkö kenties kertoa meille jotakin?” Isabel virnisti ja Farlan kohotteli jälleen kulmiaan.
”Isabel, ehkä Levi vain haluaa sinun hankkivan tuota… hyvän tulevaisuuden sellaisen henkilön kanssa johon voit luottaa”, ehdotit.
”Eikä pelkästään Isabelin”, Farlan pisti väliin ja virnisti sinulle.
”Tch.”
”Aniki on välillä hieman tällainen. Jakelemassa mukamas hyödyllisiä vinkkejä.”
”Levin siivousvinkit kyllä ovat usein hyvinkin käteviä”, Farlan jatkoi.
Levi löi kumpaakin päälaelle. ”Nyt suut tukkoon kumpikin!”
Katsoit hetken motkottavaa Leviä, anteeksipyytelevää Farlania sekä kyynelsilmäistä Isabelia. Aluksi rupesit kikattamaan, mutta lopulta purskahdit kunnon nauruun. Muut kolme
katsoivat sinua hieman kummastellen, sitten Farlan, sekä Isabel konttasivat viereesi ja kumartuivat yläpuolellesi selvittämään syytä naururemakkaan. Levi seisoi vähän taaempana, sama vanha hapan ilme kasvoillaan, joskin hänen kylmissä silmissään oli pieni huvittuneisuuden tuike, jota kukaan ei huomannut.
Kun ilta oli jatkunut myöhään yöhön, eivätkä muut olleet saaneet tietää syytä naurukohtauksellesi, lähditte Levin ja Isabelin kanssa viemään humalaista Farlania Levin sohvalle. Mietit kuinka Levi ei ollut humalassa, vaikka olit nähnyt hänen juovan melkein yhtä paljon kuin Farlan. Farlanin kuorsatessa onnellisesti hyvästelitte Levin ja palasitte Isabelin kanssa asuntoosi, sillä olitte sopineet Isabelin jäävän luoksesi yöksi. Siistitte nopeasti paikat ja levitit Isabelille sekä itsellesi futonit olohuoneen lattialle. Päädyitte lopulta puhumaan Levistä. Hän kertoi, kuinka Levi ei ollut koskaan sairastanut, eikä hän ollut koskaan humaltunut, olipa hän juonut mitä tahansa.
Millainen superihminen naapurisi oikein oli?Isabelin mukaan Levillä on ollut pari tyttöystävää lukioaikoinaan, mutta nekään suhteet eivät kestäneet kauaa.
Millainenkohan poikaystävä Levi mahtoi olla? ajattelit, mutta et saanut luotua tarpeeksi realistista kuvaa mielessäsi.
”Isabel, minkä ikäisiä Levi ja Farlan ovat?” kysyit Isabelilta.
”Aniki ja Farlan ovat kummatkin 23-vuotiaita.” Isabel kertoi.
”Niinkö nuoria?” ihmettelit. ”Minusta Levi näyttää vanhemmalta!”
”Levi on näyttänyt lähes samalta lukiosta lähtien”, Isabel kohautti harteitaan.
”Entä millaisia Levi ja Farlan olivat lukiossa?”
Isabel naurahti. ”No, Farlan oli suosittu tyttöjen keskuudessa. Anikikin oli, mutta höm, luotaantyöntävän olemuksensa takia kukaan muu, kuin Farlan ja ne pari tyttöä eivät uskaltaneet lähestyä häntä suoraan. Levi oli myös kovanaama. Ei sellainen, joka ryöstää viattomien lounasrahat, vaan sellainen, joka hakkaa kaikki, ketkä ärsyttävät häntä. Levi myös lintsasi usein tunneilta, mutta pärjäsi loistavasti koulussa. Farlankin oli hyvä koulussa, oppilaskunnan puheenjohtajakin hetken aikaa, kunnes kyllästyi koko touhuun.”
”Eli siis Levi oli lukionsa ”thug”? Ja Farlan kiiltokuvapoika?” kysyit tehden sormillasi kaninkorvat thug-sanan kohdalle.
Isabel purskahti nauruun. ”Näin asian voisi varmaan sanoa, mutta ei Levi nyt niin thug ollut.”
Nauroitte kummatkin hetken, kunnes puheenaihe vaihtui animeen ja mangaan. Puhelitte hetken lempisarjoistanne, kunnes päätitte mennä nukkumaan. Sammutit valot ja kaivauduit peiton alle.
”Hyvää yötä (Y/N)-chan.”
”Hyvää yötä Isabel”, vastasit ja suljit silmäsi.
Seuraavana aamuna heräsit viereisestä asunnosta kuuluvaan hälinään. Nousit ylös katsottuasi Isabelin jatkavan uniaan ja kiiruhdit ulos Levin asunnolle. Painoit ovikelloa, ja oven tuli avaamaan synkkäilmeinen Levi.
”Huomenta Levi”, tervehdit.
”Mmhm”, mies vastasi ja kääntyi ympäri. ”Jos kestät Farlanin oksennuksen lemua, voit tulla sisään.”
Nenäsi nyrpistyi inhosta, mutta astuit sisälle taloon. Kävelit olohuoneeseen, jossa Levi kuurasi lattiaa todennäköisesti tehokkaimmalla löytämällään pesuaineella. Kurkistit kylpyhuoneeseen, jossa näit Farlanin makaavan pöntön vieressä. Kiiruhdit hänen luokseen ja polvistuit hänen viereensä.
”Farlan, oletko kunnossa?”
Tai siis ottaen huomioon, että sinulla on krapula, lisäsit perään ajatuksissasi.
”(Y/N)-chan…”, Farlan ehti sanoa ennen kuin syöksyi taas pöntön ylle. Tukit korvasi ja keskityit ajattelemaan kissanpentuja, ettei sinulta lentäisi laatta. Jätit Farlanin oman onnensa nojaan heti kun olit kiikuttanut tälle lasin vettä, ja palasit Levin luokse olohuoneeseen.
”Levi, tarvitsetko apua?” kysyit kumartuen hänen puoleensa.
”Alkaa olla pian valmista”, Levi kertoi ja loi myrkyllisen katseen kylpyhuoneen suuntaan. Hän nousi ylös lattialta ja laittoi siivousvälineet paikoilleen, jonka jälkeen hän kääntyi
puoleesi ojentaen muovikassia.
”Vie roskat”, hän komensi.
”Ha? Pyytääkin saa”, nurisit mutta otit silti pussin vastaan. Kätenne koskettivat, ja sama sähkövirta sävähti ruumiisi läpi. Naamasi muuttui leiskuvan punaiseksi.
”Minäpä tästä menen, kohta nähdään!” huusit hermostuksissasi ja pamautit ulko-oven kiinni. Juoksit alakertaan ja ulko-ovista ulos talon kulmalle roska-astioille ja pudotit pussin löyhkäävine sisältöineen astiaan. Nojasit seinää vasten katsellen käsiäsi.
Mikä minua vaivaa? ajattelit.
Panikoit vielä hetken roskisten luona ennen kuin rauhoituit ja palasit sisälle. Kävelit portaat ylös, ja juuri kun kävelit Levin oven ohi, Isabel astui ulos asunnostasi.
”Ha, (Y/N)-chan! Huolestuin jo kun en nähnyt sinua talossa!”
”Anteeksi, kuulin aamulla melua Levin asunnosta ja menin katsomaan mitä tapahtui. Farlanilla on ilmeisesti krapula ja oksenteli siellä Levin lattialle.”
Isabella repesi nauruun. ”Oliko Aniki vihainen?”
Kumarruit Isabelin korvan juureen ja sanoit hiljaa: ”Hyvin vihainen, olisit nähnyt sen-”
Samassa Levin asunnon ulko-ovi pamahti auki saaden teidät kummatkin hyppäämään säikähdyksestä.
Levi raahasi vihertävää Farlania ulos asunnostaan ja ärisi: ”Oksenna KERRANKIN vielä pöntön ohi, niin lupaan, ettet näe huomista!”
Oih, Levi. Aina niin innostunut muiden hyvinvoinnista.
Samassa rapusta tuli kaksi nuorta poikaa, jotka kiiruhtivat Farlanin ja Levin luokse, ja ottivat Farlanista kiinni juuri kun Levi päästi irti.
”Onii-san!” toinen pojista huudahti Farlanille nähdessään miehen.
”Ryu, älä huuda”, Farlan vaikeroi.
Ryuksi kutsuttu poika vain pudisteli päätään, ja toinen pojista kääntyi puoleemme ja kumarsi.
”Olemme pahoillamme veljemme aiheuttamasta vaivasta!” poika sanoi ja suoristi selkänsä.
”Siivouslasku tulee perässä”, Levi murahti.
Katsahdit Isabeliin, joka oli punastunut äskettäin kumartelevan pojan puhutellessa häntä. Samassa oivalsit tilanteen ja kasvoillesi levisi välittömästi ilkikurinen virne. Isabelin vilkaistessa sinua kohottelit hänelle merkitsevästi kulmakarvojasi. Hän punastui ja kääntyi poispäin sinusta. Jäit yksin kihertämään tietämättä, että Levi katseli sinua.
Farlanin veljien raahattua krapulaisen Farlanin pois huokaisitte kaikki hiljaa. Seisoitte hiljaa kunnes rikoit hiljaisuuden:
”No, saisiko olla vesimelonia?”
”Mm, joo”, Levi ja Isabel vastasivat, ja kuulit loppuun Levin sanovan vaimeasti: ”kiitos”.
Istuitte parvekkeellasi, nauttien kaupungin heräämisestä ja vesimelonista. Samassa Isabel sanoi:
”Mennään katsomaan ilotulituksia.”
”Baka, eihän niitä järjestetä nyt”, Levi vastasi ja löi Isabelia päähän.
”Ei nyt, mutta Viikon päästä järjestetään festivaalit! Mennään sinne yhdessä! Aniki, minä, (Y/N)-chan ja Farlan!” Isabel sanoi innostuneena.
”Ja ehkä Farlanin veljet”, sanoit ja virnistit. Isabel katsoi sinua murhaavasti.
”Hei Levi”, sanoit mustahiuksiselle miehelle. Levi kääntyi katsomaan sinua ja nosti kulmaansa.
”Mikä on Farlanin toisen veljen nimi?”
”Raku”, Levi vastasi ja haukkasi melonia.
”Ryu ja Raku”, pohdiskelit ääneen.
Isabel kiemurteli tuolillaan.
”(Y/N), onko sinulla vielä yukataa?” Isabel kysyi vaihtaen puheenaihetta.
”Ei ole”, myönsit häpeillen.
”Eeeh! (Y/N)-chan!”, Isabel kauhistui.
Itse kysyit, ajattelit tympääntyneesti.”Ei auta muu kuin mennä hankkimaan sinulle sellainen!” Isabel päätti ja nousi ylös päättäväinen katse silmissään.
Nyökkäsit väsyneesti. Joskus tämänkin ajan oli tultava. Katsahdit Leviin, joka näytti siltä, että häntä ei voisi vähempää kiinnostaa koko touhu.
”Selvä on, huomenna minä ja (Y/N)-chan menemme yukatatreffeille!” Isabel ilmoitti mahtipontisesti.
”Ynh”, mumisit.
”Aniki, tuletko mukaan?”
”Huomenna on tapaaminen editoijan kanssa”, Levi huokaisi ja nojasi käteensä.
Samassa mieleesi muistui eräs asia.
”Hei Levi”, sanoit kiinnittääksesi miehen huomion.
”Hm?” Levi ynähti matalalla äänellään ja katsoi sinuun yhä nojaten käteensä.
”Näin silloin siellä mangatapahtumassa pojan, joka cosplayasi Yukio-kunia!” kerroit innostuneesti. ”Se oli itse asiassa oikein näköinenkin”, lisäsit perään. (Yukio-kun on Vanilla
Boyn miespäähenkilö)
”Tch.”
Oi, mikä asenne tuo nyt on? ajattelit ja katsoit Leviä synkästi.
Iltapäivällä, kun olit hyvästellyt Isabelin ja Levin, valmistauduit seuraavaan työvuoroosi. Lähdit hymyillen astelemaan pitkin Kioton katuja kohti työpaikkaasi uimalaa.
Toivottavasti Eren ei vahingoita tänään itseään, ajattelit.
Perille päästyäsi tervehdit kassahenkilöä, joka istui kopissaan tuulettimen huristessa vieressä. Kävelit valvojien torniin, jonka sisälle päästyäsi Katsuo tuli tervehtimään sinua hymy huulillaan.
”Hei (Y/N), Katsuo tervehti. ”Työskentelet tänään B-alueella”.
”Se jossa on vesiliukumäkiä?” kysyit ja katsoit Katsuota.
”Juuri se”, Katsuo nyökkäsi ja nosti peukalon pystyyn. ”Tiedät kyllä missä kaikki on, jätän sinut nyt yksin”, Katsuo ilmoitti heilauttaen kättään, ja astui ulos ovesta. Vilkutit hänen peräänsä hieman hymyillen.
Vaihdettua vaatteesi kävelit vesiliukumäkien läheisyydessä sijaitsevalle valvojan tuolille ja kapusit sinne istumaan heti edellisen valvojan tultua alas. Kuuma, ajattelit ottaessasi kulauksen vesipullostasi. Äkkiä luoksesi tuli kolmissakymmenissä oleva nainen, joka kertoi poikansa kadonneen jonnekin uima-allasalueelle. Kysyit naiselta pojan tuntomerkit.
Kuuden ikäinen, mustat hiukset, sini-vihreä raidalliset uimahousut, jossa lahkeessa mustekalan kuva, mukana mahdollisesti iso uimarengas, toistelit mielessäsi ottaessasi yhteyden radiopuhelimellasi Katsuoon. Pian kuuluikin kuulutus, jonka Katsuo luetteli hitaasti ja selkeästi. Nainen lähti sovitulle tapaamispaikalle ensin kiittäen sinua. Pian
Katsuolta tuli radiopuhelu:
”(Y/N), hyvää työtä, poika löytyi, loppu”, Katsuo kertoi iloisen kuuloisesti.
”Ihana kuulla!” hihkaisit puhelimeen. ”Olihan pojalla kaikki hyvin? Loppu.”
”Kaikki oli kunnosa, hän oli ostamassa jäätelöä, loppu!”
Kuulit Katsuon nauravan lauseen lopussa, ja päästit itsekin helpottuneen naurahduksen.
Töiden sujuttua ongelmitta loppuun asti pääsit vihdoin lähtemään kotiin. Kävit nopeasti ruokakaupassa ostamassa jäätelöä, sillä kuten aina, asunnossasi odottaisi saunamaiset lämpötilat ilta-auringon paistaessa suoraan olohuoneeseen. Olit kumartunut pakastealtaan yläpuolelle valitsemaan jäätelöä. Näit houkuttelevan näköisen jäätelöpaketin ja lähdit innoissasi tavoittelemaan sitä altaan perältä. Jalkasi nousivat maasta ylävartalosi kurkottautuessa lähemmäksi pakettia.
Vielä vähän! Sormenpääsi hipoivat jo paketin pintaa, kunnes kuulit Levin äänen takaasi:
”Hei kakara.”
Säikähdit ja heilautit itsesi äkkiä ylös altaasta. Onneksi en pukenut tänään hametta!
”Krhm. Ai hei Levi”, tervehdit naapuriasi.
Levi katsoi sinuun ilmeettömästi.
”Mitä? Eikö saa enää jäätelöäkään ottaa ilman että siinä on jotain vialla?” tivasit ja laitoit kätesi puuskaan.
”Onneksi sinulla ei ollut hametta”, Levi vain tokaisi katsoen sinua merkitsevästi.
Naamasi muuttui punaiseksi ja mutisit: ”Mikä sinä nyt olet, isäni vai?”
”Sanoitko jotain?” Levi kysyi.
”Hmph”, tuhahdit ja lähdit marssimaan kotia kohti jättäen miehen pakastealtaan ääreen.
Myöhemmin samana iltana olvikellosi soi vaativasti. Avasit oven olettaen Isabelin seisovan siellä hakien jotain unohtamaansa tavaraa, mutta siellä seisoikin naapurisi kädet puuskassa ruokakaupan muovipussi kädessä roikkuen. Astuit seinän viereen tehden Leville tilaa. Hän astui eteiseen, otti ripeästi kenkänsä pois ja kääntyi sitten luoksesi ojentaen muovipussia. Otit pussin hämmentyneesti vastaan ja kurkistit varovasti sen sisään. Suureksi yllätykseksesi ja iloksesi pussissa nökötti haluamasi jäätelöpakkaus.
”Parasta laittaa se pakastimeen”, Levi mumisi.
”Kiitos Levi!” kiitit iloisesti ja hymyilit viedessäsi jäätelön pakastimeen. Levi seurasi sinua hyvillään reaktiostasi.
Juttelitte olohuoneessasi Levin mangasta, ja suunnittelitte yhdessä miltä näyttäisi viiden tytön pyjamabileet, joka saisi paikkansa seuraavassa volumessa. Tuntui kummalliselta jutella Levin kanssa näin tyttömäisiä asioita.
”Jos Risa-chanille laittaisi kaksi saparoa, joiden kiinnitykset ovat aivan korvien alapuolella… Juuri noin!” selitit Leville tämän piirtäessä hahmoja selitystesi mukaan.
”Ja koska Ayumi on bishoujo-tyyppiä, hänelle sopisi sotkuinen nuttura…” katsoit lumoutuneena Levin piirtämistä.
”Ja sitten..?” Levin ääni kysyi palauttaen sinut todellisuuteen.
”Tuota…” Katsoit vuorossa olevaa hahmoa. ”Minusta Midorille sopisi ihan vain avonaiset hiukset, mutta jos hänelle piirtäisi johonkin kohtaan sellaiset silmälaput?” Naputit Midorin otsaa kynnelläsi.
”Silmälaput?” Levi kysyi nostaen toista kulmaansa.
”Sellaiset jotka laitetaan silmille jos on liian valoisaa nukkua”, selitit ja heilutit käsiäsi kasvojesi edessä kuin idiootti.
”Idea hylätty”, Levi totesi.
”Eeeeeeh?” marisit. ”Olet ihan tyhmä, Chibi-kun.”
Levi muksautti sinua nyrkillä päähän, ihan hellästi kuitenkin.
Nousit seisomaan. ”Minä menen nyt hakemaan jäätelöä, ilkeät vanhat pikkumiehet eivät saa mitään!”
”Tch, ilkeä vanha pikkumies”, kuulit Levin mumisevan. Tullessasi takaisin toit kumminkin Leville jäätelöä, sillä Levihän sen sinulle ostikin. Ojensit kulhoa miehelle, joka otti sen hieman yllättyneenä vastaan.
”Kiitos”, Levi sanoi. ”Itadakimasu.”
”Itadakimasu”, toistit ja ryhdyitte syömään.
”Levi”, aloitit.
Levi nosti katseensa kulhostaan. ”Niin?”
”Kiitos, kun sain auttaa sinua tänään, se oli todella hauskaa”, hymyilit leveästi kauniille miehelle. Levin suupielet kohottautuivat pienesti ylöspäin, joka taisi olla merkki hymystä.
Tai no, ainakin jostain sen tapaisesta.”Yrittäisit edes vähän enemmän”, nauroit Leville.
”Tch”, Levi tuhahti, mutta jotenkin hän sai sen kuulostamaan ystävälliseltä.
Ilta pimeni, ja Levi lähti omaan asuntoonsa. Juuri ennen kuin hän astui ovestasi ulos, sanoit hänelle:
”Levi, olen todella iloinen, että tapasin sinut!”
Levi kääntyi katsomaan sinua ja sanoi hieman hymyillen: ”Niin minäkin.”