Kiinnostavaa ja tunnelmallista pohdintaa. Samaistuin todella paljon kertojan ajatuksiin jostakusta henkilöstä, joka on kuin täydellinen ja jumalainen, mutta kuitenkin aivan liian kaukana kosketettavaksi. On vaikeaa ymmärtää miten joku voi olla sellainen, aina vahva ja lähes täydellinen. Ja sekin on vaikea käsittää, miksi ei itse pysty samaan, vaan jää omasta mielestään jotenkin toisarvoiseksi, ei riitä tälle paremmalle henkilölle. Tuntui kuin kertoja olisi jopa kateellinen. Hänkin haluaisi olla virheetön ja osata asioita, mutta ei kuitenkaan kykene siihen, ja tuntee itsensä välillä riittämättömäksi, ei yletä koskettamaan.
Tarpeeksi ja vahva ja pärjään.
Oli hyvä ratkaisu käyttää otsikossa näitä sanoja, joita kertoja tekstissä hokee itselleen, yrittää vahvistaa uskoaan omaan itseensä. Joskus sitä on vaikeaa uskoa, että on tarpeeksi ja kykenee pärjäämään vastoinkäymistenkin keskellä. Saattaa toivoa olevansa joku muu, jolla asioiden kuvittelee olevan paremmin.
Mutta kun ei hänessä vikaakaan ole, en löydä mitään moitittavaa tai näe mitään korjattavaa.
Toisinaan jotakuta ihmistä katsoessa sitä ei tule ajatelleeksi, että ei välttämättä huomaa niitä kaikkia virheitä, tai ei huomaa niitä asioita joita joku toinen saattaa pitää virheinä. Jokaisella ihmisellä on oma tapansa katsoa ympäröivää maailmaa, ja tämän asian kertoja tuntuu hieman unohtavan. Hän pitäytyy omassa näkökulmassaan, eikä vaikuta osaavan ajatella, että muut eivät välttämättä näe tätä henkilöä yhtä säkenöivän virheettömänä.
Jäin pohtimaan sitä, millä tavalla kertoja tunsi tämän henkilön ja miten hän oikein oli tullut siihen tulokseen tämän virheettömyydestä. Tarkka havainnointi hänen elämästää: täyskaato, sälekaihdinten sulkeminen ja kaunokirjoitus saivat ajattelemaan, että he olisivat läheisiä, ehkä seurustelukumppanit tai hyvät ystävykset. Samaan aikaan tuo
en minä yletä häntä koskettamaan, sai ajattelemaan heidän olevan kaukaisia, mutta saattoihan se myös toimia esimerkiksi vertauskuvana sille, että kertoja ei vain ymmärrä toisen henkilön virheettömyyttä, eikä osaa aivan asettua hänen asemaansa.
Kuten muutkin sinulta lukemani raapaleet, tämä oli hiottu kokonaisuus, joka toimi hyvin juuri raapalemitassa. Osaat kiteyttää hyvin olennaisen ja valita juuri ne tärkeät ja tarinan kannalta olennaiset lauseet, sekä jättää pois sen kaiken, joka ei ole aivan välttämätöntä.
Kiitos taas kerran, pidän kovin näistä sun raapaleistasi, ja siitä, miten paljon ne laittavat lukijan ajattelemaan! c:
- Wisteria