Nimi: Suolla
Ikäraja: Sallittu
Yhteenveto: Olen aina ollut niitä ihmisiä, jotka nautii vaaroista. Niitä, jotka ovat elementissään silloin kun saavat tehdä jotain hullua. Niitä, joille ei tarvitse sanoa kuin et uskalla ja ne ovat jo tehneet sen, mutta oikeastaan en arvannut olevani niin hullu, että nautin suolla hyppimisestä. Aikaisemmin minulle on riittänyt pelkkä kävelylenkki metsän halki, nyt haluan jotain paljon enemmän.
Ja muistan, kuinka Punahilkalle sanottiin, ettei saa poistua polulta.
A/N: En oo pitkään aikaan kirjoittanut tajunnanvirtaa, mutta nyt tuli fiilis siihen. Kävin tänään kävelylenkillä, koska tuntui, että kaikki ahdistaa. Eksyin suolle, jonka olemassaolosta mulla ei ollut mitään tietoa, vaikka olen asunut täällä samalla paikalla koko ikäni ja luullut, että tunnen nämä metsät. Päätin kirjoittaa aiheesta tekstin. Tässä se on.
Suolla
Lokakuu näyttää huurteiselta.
Kylmä viima puhaltaa vasten kasvoja kun juoksen kauemmas ja kauemmas kodistani. En halua jäädä sinne, haluan pakoon, pakoon, pakoon. Joskus tulee tunne, jolloin haluaa pois kaikesta tutusta ja turvallisesta, koska haluaa ajatuksensa muualle, sellainen tunne minulla nyt on. Haluan paikkaan, joka ei ole mitään ja jossa minä en ole mitään.
Silti keskellä rämesuota purskahdan nauruun ja mietin, miten ihmeessä päädyin tänne. En ole koskaan kävellyt näin kauas omasta kodistani, näin kauas tutuista metsistä, mutta huomaan nyt, kuinka nautin siitä. Nautin siitä, etten tiedä, missä olen, nautin siitä, että koti on jossakin tuolla kaukana ja minä en pääse liikkumaan kuin hyppimällä puun juurelta toiselle. Ja samalla joudun toivomaan, etten liukastu.
Myrsky on tehnyt tuhojaan täälläkin, huomaan sen. Näen kaatuneet puut ja yritän laskea niitä, mutta sekoan laskuissani. Hyppään taas toiselle puun juurelle ja naurahdan kun toinen jalkani uppoaa nilkkaa myöten suohon. Saan sen vedettyä pois, mutta hyvästi silti valkoiset Niken lenkkarini. Sekin kuitenkin vain naurattaa minua.
Olen aina ollut niitä ihmisiä, jotka nautii vaaroista. Niitä, jotka ovat elementissään silloin kun saavat tehdä jotain hullua. Niitä, joille ei tarvitse sanoa kuin et uskalla ja ne ovat jo tehneet sen, mutta oikeastaan en arvannut olevani niin hullu, että nautin suolla hyppimisestä. Aikaisemmin minulle on riittänyt pelkkä kävelylenkki metsän halki, nyt haluan jotain paljon enemmän.
Ja muistan, kuinka Punahilkalle sanottiin, ettei saa poistua polulta.