Nimi: Kuinka norsu viikataan
Kirjoittaja: Illa
Genre: Draama
Ikäraja: S
Varoitukset: rivien välistä luettavissa alkoholiongelma
Vastuuvapaus: Kaikki minun
Osallistuu haasteeseen Älyttömät otsikot vol. 4
//Edit. Tiesin jo kirjoittaessani, että näiden hahmojen tarina ei ole tässä. Samasta perheestä kertoo siis myös toinen tekstini
Ei suklaakonvehteja krokotiileille (S)Kuinka norsu viikataanHirvon ja Hillan kodissa oli aina sotkua.
Äiti oli isän sanojen mukaan hullujenhuoneella ja isä Hirvon sanojen mukaan humalassa.
Hilla oli omien sanojensa mukaan pitkätukkainen peikkoprinsessa. Hänellä oli Hirvon vanhat vaatteet huolimatta siitä, että ne olivat poikien. Isä ei suostunut ostamaan hänelle uusia ja Hirvo sanoi, ettei isän kanssa saa tapella. Mutta koska Hirvo tykkäsi Hillasta, hän oli tehnyt Hillalle mekon vanhasta puserosta ja hameen housuistaan, vaikka isä huusi ja sanoi, ettei pojat ompele. Hilla oli ollut eri mieltä ja ehkä vähän suuttunut isälle ja sitten piti mennä ulos kunnes isä jäähtyi.
Hirvo oli nostanut hänet puun oksalle, korkealle, korkealle, korkealle, jonne ylettyivät vain pitkät isotveljet. Kun naapurin täti pysähtyi ihailemaan korkeuksissa istuvaa Hillaa ja kysyi kengistä, Piti Sanoa, että hän ei ollut suostunut laittamaan kenkiä jalkaan ja Hirvon Piti Nauraa, vaikka oikeasti kenkiä ei ollut ehtinyt laittaa jalkaan, eikä Hirvoa naurattanut yhtään.
Hilla oli nimittäin jo iso tyttö ja tiesi, että oli sellaisia asioita, joita Piti Sanoa. Piti väittää, että halusi pukeutua kuten isoveli ja sanoa, että mustelma oli tullut kun tippui puusta. Ne ei aina olleet ihan totta, mutta isä oli kertonut, että niin kuului tehdä, jos rakasti isiä ja veljeä. Hirvo ymmärsi aina sanomattakin ja Hilla halusi olla kuten Hirvo, rakastaa yhtä paljon. Niinpä hän yritti aina muistaa, mitä Piti Sanoa. Onneksi Hirvo auttoi välillä ilman että isä huomasi.
Itse asiassa sotkuakaan ei ollut aina. Välillä täti tuli käymään ja silloin olohuoneesta otettiin norsu pois. Hilla ei oikeastaan tiennyt, mitä se tarkoitti, mutta äiti oli ikuisuus sitten sanonut, että tässä talossa on valtava elefantti olohuoneessa ja se piti piilottaa, siitä saivat tietää vain perheenjäsenet. Se oli jäänyt, ja kun isä tiesi, että täti on tulossa, hän huusi: ”Norsu pois!” ja silloin Hillan ja Hirvon piti juosta niin lujaa kuin pystyivät ympäri taloa, kerätä kaikki tavarat huispois ja isä tuli perässä imurin kanssa. Jos tuli kiire, sai käyttää norsukaappia ja tunkea tavarat sinne ja se oli Hillasta kaikkein hauskinta. Norsukaappiin sai laittaa mitä vain, mikä oli likaista tai mitä ei ehtinyt laittaa muualle.
”Kuinka norsu viikataan, Hilla?” saattoi Hirvo kysyä, kun aikaa oli vielä jäljellä. Silloin Hillan piti mennä ja ottaa kiinni lakanan toisesta päästä, kahdesta kulmasta. Silloin norsu oli vielä iso. Ensin taitettiin neljä kertaa, norsun jalkojen verran, sitten puoliksi ja jos silloin heilutti kangasta oikein, sai sen näyttämään norsun korvilta. Lopuksi rullattiin vielä kärsäksi. Jostain syystä täti tykkäsi kärsistä, sillä kerran hän oli katsonut kaappiin ja kehunut isää siitä kuinka hienosti lakanatkin oli laitettu, harva mies osaisi. Silloin Hillaa oli vähän naurattanut, sillä ei isä ihan oikeasti tiennyt, kuinka norsu viikataan. Vain Hilla ja Hirvo tiesivät.
Tädin kanssa pelattiin peliä. Täti yritti löytää heistä virheitä ja he yrittivät joukkueena piilottaa ne. Hirvo oli pelissä tosi hyvä ja keräsi yleensä eniten pisteitä, mutta jostakin syystä veli ei tykännyt pelata. Oikeastaan Hillaa ei haitannut, sillä pelin jälkeen he kaikki (paitsi täti, joka hävisi aina ja häviäjän piti lähteä pois) söivät yhdessä melkein kaikki ne ruoat, joita isä oli jääkaappiin ostanut. Ei kuitenkaan ihan kaikkia, koska osa oli piilossa Hirvon patjan sisällä. Isä välillä unohti, että lapsien täytyy syödä joka päivä, vaikka aikuiset pärjäsivät joskus pelkällä juomisella.
Joskus Hilla oli tosi vihainen ja toivoi, että isä menisi pois niin kuin äiti ja he asuisivat Hirvon kanssa ihan kahdestaan. Hirvo sanoi silloin, että sitä ei saanut sanoa, että se oli kuten elefantti. Mutta Hirvo myös halasi häntä ja sanoi, ettei haittaa, vaikka ajattelisi niin. Sitten jos Hillaa vielä suututti, veli kutitti häntä kyljistä niin kauan kunnes Hilla nauroi ihan kippurassa. Siitä Hilla tiesi, että Hirvo pitäisi hänestä huolta, jos hän vain vähän auttaisi välillä.