Kiinnostava otsikko ja siniset junat saivat minut klikkaamaan tämän auki, ja ihastuin heti runolliseen ja kauniiseen kerrontaasi. Yksinkertaista, sujuvaa, herkkää, eläväistä. Sitä on todella mukavaa lukea.
Tekstin melankolinen tunnelma saa pohtimaan, mitä kaikkea tämän raapaleen takana on. Usein näin lyhyet raapaleet jäävät pieniksi tunnelmapalasiksi, mutta tämä herätti paljon ajatuksia. Ikuisesti liikkuvat junat on kiinnostava vertaus, tai ajatus, sillä niinhän se vähän menee. Junat liikkuvat aina, pysähtymättä (paitsi silloin kun lumi yllättää). Mutta miksi kertoja ei halua lakata? Miksi hän haluaa junien tapaan olla liikkeessä? Miksi hän haluaa kuvitella kaiken muun pysähtyneen? Tämä teksti oli sopivan arvoituksellinen, se antoi lukijalle mietittävää eikä paljastanut liikaa.
Sellaisen mielikuvan tästä sain, että kertoja osaa arvostaa pieniä hetkiä ja näkee tarkasti sellaiset asiat, joihin monet muut eivät ehkä kiinnittäisi huomiota. Kuvittelen hänet sellaiseksi syvälliseksi pohdiskelijatyypiksi, joka näkee elämän omalla tavallaan. En tiedä menevätkö päätelmäni ihan päin honkia verrattuna siihen mitä sinä kirjoittajana ajattelet, mutta se kai monissa teksteissä on juuri jännittävää miten erilaisia tulkintoja kukin lukija voi tehdä.
Annoin tuulen heiluttaa hametta, junien liikkua ja kaiken muun pysyä hiljaa.
Tästä kohdasta pidin erityisesti, joten täytyi se vielä tähän lainata c:
Kiitos kauniista ja tunnelmallisesta raapaleesta!
- Wisteria
