Tosi kiva otsikko (olen heikkona kivoille otsikoille :>) niin mun oli aivan pakko vilkaista mistä tässä on kyse!
Ja hyvä että uteliaisuuteni voitti, sillä melkoinen aarre multa olisikin mennyt sivu suun. En oikeasti käsitä, miten pystyt kirjoittamaan näin kaunista ja aitoa tekstiä niin pieneen sanamäärään, koska se on oikeasti aivan hirveän vaikeaa, mutta sinä olet onnistunut siinä loistavasti! Mun on nyt pakko nostaa hattua ja kumartaa oikein syvään *nostaa hattua ja kumartaa*.
Minähän olen tällainen sokerihirmu joka rakastaa fluffya, ja kahvilaromanssit ovat ajattomia klassikkoja joihin minä en kyllästy - ja vieläpä kun ne on näin upeasti kirjoitettuja. Minä-kertoja vaikuttaa sellaiselta ujohkolta ja melko hiljaiselta, joka ei ole välttämättä kauhean hyvä sellaisessa sosiaalisessa kanssakäymisessä ainakaan vieraiden ihmisten kanssa. Tai no tällaisen kuvan mä sain
Minä pystyn hyvin samaistumaan hänen ujouteensa. Tarjoilijatyttö taas vaikuttaa sellaiselta hirveän kiltiltä ja optimistiselta ihmiseltä, josta on mahdoton olla pitämättä. Hänen iloisuutensa huokuu tänne asti ja saa hyvälle mielelle
Minäkään en juo kahvia (koska en pidä sen mausta ja vatsaani alkaa närästämään), mutta ehkä pitäisi ihan uteliaisuudesta kokeilla miltä kaneli maistuu kahvissa
Minusta oli jotenkin hirmu suloista, että juuri kertoja sai kanelia kahviinsa, se oli tarjoilijatytöltä suloinen ele ja sai kertojan olon varmasti erityiseksi
Koin suurta sympatiaa kertojaa kohtaan, kun hän katui sitä, että oli jättänyt kirjansa kotiin - se tunne kun ei oikein voi lukita katsettaan turvalliseen kohteeseen ilman, että se vaikuttaa oudolta tai tönköltä on minulle tuttu
Ja kohta, jossa kertoja kaataa ne kahvit syliinsä ja tarjoilijatyttö rientää hätiin kirvoitti awws-reaktion huulilleni :3
Pöh, toi kahvilanomistaja on ihan tyhmä
Ei asiakkaita nyt tolleen kohdella, ja sitä paitsi ei se ole siltä pois jos joku läikyttää kahviaan. Eikös kyseisessä ammatissa ole asiakkaan saamisten kannalta tärkeä pystyä hymyilemään, sillä todennäköisemmin asiakkaat tulevat takaisin saatuaan kivaa kohtelua ja ystävällistä palvelua. Ymmärrän täysin, miksi kertojan päivä muuttui heti huonommaksi, kivempihan se on nähdä iloista tarjoilijatyttöä kuin kahvilan omistajaa, joka näyttää siltä että olisi niellyt sitruunoita aamupalaksi. Mut sit seuraavassa raapaleessa asiat oli jo taas paremmin, kun kahvilatyttö oli tullu takaisin
Ja minusta oli ihanaa, ettei tarjoilijatyttöä haitannut se, että joutui olla pidempään töissä - kiva kun antoi kertojan olla kaikessa rauhassa, vaikka se sitten pitkittikin hänen työpäiväänsä
Rupesi säälittämään kun kertoja joutui kuumeseen eikä sitten päässytkään lempikahvilaansa
Tuo mustaherukkamehu oli kiva lisäys, sopii hyvin lääkkeeksi kuumeesta toipumiseen
Mutta onneksi jo seuraavana päivänä kertoja pääsi liikkeelle ja saa tohon servettiin sen puhelinnumeron! :3 Mä olin jo ihan että jesjes, mutta sitten kun se servetti katos... olin vaa et sen on pakko löytyä, ei se voinu hukata sitä
Mut onneksi toi tarjoilijatyttö oli nii velmu että oli kyenny löytää sen kertojan facesta, nii asia korjaantuki sillä
Olin ihan innoissani kun tarjoilijatyttö ja kertoja sopi siitä tapaamisesta :3 Ne vaan sopii niin hyvin toisilleen! Toi kertoja on jotenki sympaattinen kun sitä ujostuttaa niin paljon, mutta sit tarjoilijatyttö pelastaa tilanteen omalla ihanalla luonteellaan :3 Leffakohta oli myös ihana, ja toi vika lause lopetti sen ihan täydellisesti!
Mä en oikein osaa ettiä mistään mitään lempparikohtia, koska nää kaikki raapaleet ovat alusta loppuun niin hyviä ja ihania! Näiden lukemisesta tuli tosi hyvä mieli
Kirjoitat upeasti ja loistavasti, oot tosi taitava kirjoittaja :>
Tämän parempaa kommenttia en näköjään saa aikaiseksi, toivottavasti kelpaa ja kertoo, kuinka kovasti näistä raapaleista ihan totta pidän
Kiitos kovasti, jään innolla seuraamaan mitä tässä vielä tapahtuu! :3
-DragonHeart58
