Pikkutuntien paheita, S, Paritukseton tripla(kelmi)raapale

[Saappaaton]

Nimi: Pikkutuntien paheita
Kirjoittaja: Saappaaton
Ikäraja: S
Genre: Draama (?)
Paritukseton pohdinta Siriuksen unettomasta yöstä.
Vastuuvapaus: Row-tädin hahmot ja paikat. Sade kuuluu luonnon kiertokulkuun.

A/N: Tämä teksti tuotti aivan liian pitkän kirjoitustauon jälkeen aivan liian paljon tuskaa, toivottavasti se ei ole ainoa, mikä välittyy lukijalle.
Teksti osallistuu Aistihaasteeseen (jos kelpaa kuulosta) sekä Mittanauhallinen tarinoita - ja Kerää kaikki hahmot -haasteisiin, jälkimmäiseen hahmolla Sirius Musta. Suhteellisen juoneton triplaraapale, josta toki mielelläni kuulen kaikenlaista palautetta.

Pikkutuntien paheita

Sirius istui makuusalissa, sänkynsä reunalla. Hiljaisuuden rikkoivat vain syyssateen rummutus ikkunalasia vasten ja pojan ikätovereiden satunnaiset lakanoiden välissä liikahtelun tuottamat kahinat. Oli satanut miltei aamiaisesta asti, mutta tasainen ropina oli jatkunut pitkälle illallisen jälkeen. Tällä hetkellä sen yleensä rauhoittava ääni oli ajaa unettoman Siriuksen hulluuden partaalle.

Varovaisesti poika nousi sängyltään irvistäen huomaamattaan patjan jousien hiljaiselle narahdukselle. Paljaiden jalkojen askeleet kivilattialla olivat lähes äänettömät Siriuksen suunnatessa parhaan ystävänsä matka-arkulle. Hän kyykistyi arkun eteen ja oli menettää tasapainonsa lyöden polvensa kevyen kolahduksen saattelemana matka-arkun reunaan. Hammastaan purren poika odotti kivun ja huuliltaan pyrkivän kirousryöpyn väistymistä. Ollessaan jälleen itsensä herra Sirius avasi arkun hitaasti, vain sen verran, että hänen kätensä mahtui etsimään tuttua viittaa.

Sormien tavoitettua nesteenä soljuvalta tuntuvan kankaan, Sirius veti viitan kätensä mukana arkusta, antaen ajattelemattomasti kannen kolahtaa kiinni. Lähimmästä sängystä kantautuva kahina ja mutina saivat hänet jähmettymään henkeään pidellen. Hetkeä myöhemmin, oltuaan varma ettei kukaan ollut herännyt, Sirius suoristautui täyteen pituuteensa. Hän heitti viitan hartioilleen kuullen vain hiljaisen, pehmeän, kuin kuiskauksena käyvän kahahduksen.

Seuraavaksi hiljaiset askeleet eivät suinkaan vieneet poikaa oleskeluhuoneen puolelle. Sirius käveli aiempaa varovaisemmin toisen ystävänsä sängyn viereen. Yhä hämmästellen jästimaailman keksintöjä hän napasi mystisen muovirasian jonka kannessa komeili teksti, jossa ei Siriuksen mielestä ollut järjen hiventäkään. Walkman. Rasiaan ohuella muovilangalla kiinnitetyt, pehmustetut korvalaput miltei pääsivät kolahtamaan yöpöydän puiseen pintaan.

Katsottuaan kaiken olevan turvallisesti mukana poika suuntasi hiljaa ulos makuusalista. Ajatuksissaan jo aivan muualla seikkaileva Sirius suuntasi suoraan muotokuva-aukolle jättäen oleskeluhuoneen taakseen. Käytävällä vastaan tuleva hiljaisuus oli läpitunkevampaa pojan suunnatessa vakain askelin tuttuun paikkaan. Nukkuvat muotokuvat mutisivat unissaan, jonkun jopa kuorsatessa, välittämättä sängystään poistuneesta poikalapsesta.

Tutulla ikkunasyvennyksellä Sirius pysähtyi ja hypähti levennykselle istumaan. Drop. Dro-rop. Drop. Dro-ro-ro-rop. Sadepisarat iskivät ikkunaan kuin hakien tahtia, epäonnistuen kerta toisensa jälkeen. Kietoutuen viittaan paremmin Sirius nosti korvalaput korvilleen ja painoi mysteerirasian kyljessä olevaa nuolikuviolla koristeltua nappia, antaen itsensä ajautua jästimusiikin mystiseen maailmaan.

[Frederica]

Tämä oli oikein makoisa triplaraapale. :>  Käytät tässä kuuloaistia todella hyvin. Mukava lukea tällaisista ns tavallisista äänistä ja unettoman yön äänistä. Usein kuuloaistia ja ääniä käytetään teksteissä välineenä esimerkiksi kiinnittämään lukijan ja hahmojen huomio johonkin, tässä kuuloaistin ja äänien avulla loit tunnelmaa ja tuo yö ja kaikki muiden unien ja Siriuksen yrityksien olla hiljaa kuvailu toimi ihanasti. Tuli juuri sellainen olo kuin ainoana hereillä olevalla on; kaikki äänet ovat kovempia kuin mitä normaalisti ja varsinkin omat liikkeet kuulostavat todella kovilta. Minua huvitti tuo kohta missä Sirius nappaa näkymättömyysviitan ja yrittää olla kiroamatta lyötyään polvensa. Tuo viimeinen kohta, jossa Sirius kuuntele Walkmanilla (ah ihana oivallus ottaa taikamaailmaan Walkman!) musiikkia ikkunasyvennksessä, on hieno ja hyvä päätös unettomalle yölle. :>

Kiitos tästä. <3

[Saappaaton]

Oi ihanaa, kommentti!

Kiitos, kun luit ja jaksoit vielä kommentoidakin, Frederica, olen aivan otettu, että tekstini kelpaa. Koetin tosiaan painottaa kuuloa aistikokemuksena, kai sen olisi voinut tehdä vielä kokonaisvaltaisemminkin, mutta tällaiseen päädyin. Hyvä, että kuvailuni toimi.
Walkman tuli oikeastaan siitä hyvin vahvasta mielikuvasta, jonka Gua aikoinaan on mieleeni iskostanut kelmien ajasta (kunnia sinne, minne kunnia kuuluu). Kiitos, kiitos kaunis kun kommentoit. 

[Odo]

Kommenttikampanjasta kahvinhuuruista huomenta! o/ Kun katselin listaustasi ensimmäisenä silmään tosiaan pisti tämä, ja kun vilkaisin muistin lukeneenikin ja yllätyin, kun en ollut kommentoinut jo. Joten tulin korjaamaan vääryyden.

Sirius on yksi Potterfandomin mielenkiintoisimpia hahmoja ja etenkin nouruudesta lukeminen on kivaa. On harvinaista törmätä kuitenkin ficciin, jossa Sirius ei ole muiden kelmien kanssa vaan ihan itsekseen. Ja kyllä, tämä todellakin menee kuulosta, sillä tässähän oli oivaa kuvailua ympärillä olevista äänistä Tylypahkan yössä. Oli narahdusta ja ropinaa, kahahduskin taisi olla ja niin edelleen. Oikein mainioita hiljaisuudessa silti kuuluvia ääniä, kun yrittää hiippailla ulos ja Sirius varmasti kuuli ne oikein kovaa, kun itsi yritti olla hiljaa. Taulutkin olivat plussaa. Ne tosiaan eivät tunnut välittävän öisin muista kuin yöunistaan, vaikka oppilaat seikkailisivat teillä tietämättömillä. Jännä sinänsä, kun yövalvontaa ei tarvittaisi ollenkaan, jos taulut tekisivät sen.

Kuuloon olit saanut mukavasti myös musiikin ja kohta oli todella hyvä ja kuvailtu mukavasti Siriuksen näkökulmasta, että kyseessä oli vain ihmeellinen jästivempele, jota hän oli kuitenkin oppinut käyttämään. Headcanoneissani Sirius todella kuuntelee jästimusiikkia, joten se sopi tähän. Hieman tosin kaihersi se, etteivät sähkölaitteet toimi Tylypahkassa, kuten Hermione fiksuna likkana kertoi, kun Harry ehdotti Ritan käyttävän antenneja ja piilomikrofoneja (vai mitä ne on? ).

Kokonaisuutena kuitenkin varsin tunnelmallinen, enkä antanut liikaa jästivempeleen häiritä, kun se oli kuitenkin keskeisessä ja osassa ja sitoutui niihin omiin ajatuksiini Siriuksesta.

Kiitos tästä. <3

[Hazyel]

Poistuin koneen äärestä ennen kuin ehdin kirjoittaa kommenttia siihen sun originaaliisi, joten teen sen myöhemmin, mutta kännykkäni välilehdistä löytyi tällainen! Toivottavasti siis tämäkin kelpaa nyt toistaiseksi :3

Huh, täähän oli jännä teksti! Mua oikeasti jännitti tuossa yhdessä kohdassa, että jääkö Sirius kiinni varastuspuuhistaan! Eipä sillä, että Jamesia välttämättä olisi edes haitannut, mutta kuitenkin. Senkin huolimaton Sirius!

On jotenkin suloista, kuinka Sirius ei tiedä Walkmanista, mutta on jotenkin silti opetellut käyttämään korvalappustereoita ja tykästynyt niihin. Tai ehkäpä Remus onkin opettanut häntä. Tulee jotenkin mieleen Arthur Weasley, joka varmasti olisi ollut tuollaisista enemmän kuin innoissaan

Tää pätkä oli todella suloinen ja ihana iltapala, kiitos tästä <3 lupaan myöhemmin vielä kommentoida myös sitä originaalia! :3

[Angelina]

Oon kirjottanut itse viime aikoina uniaiheisia tekstejä oman rytmini ollessa perseellään, joten tämän lukeminen sopi aivan loistavasti teemaan Pystyn hyvin samaistumaan Siriukseen ja tuohon turhautumiseen - yleensä niin rauhoittava sateenropina voi olla myös ihan hemmetin ärsyttävää silloin, kun tuntuu ettei pysty rauhoittumaan. Musta oli kuitenkin ihana ajatus, että Sirius hiippaili lainaamaan Jamesin viittaa ja Remuksen Walkmania - jotenkin siinä kuvastu mulle niiden ystävyys, vaikka ficin nimi kertookin paheista ja Sirius lainaa tavaroita kysymättä, niin oon varma että James ja Remus ovat molemmat ihan fine asian kanssa :3 Tuo loppu sitten taas oli jotenkin niin klassikko - ikkunalaudalle istumaan, vesisadetta tuijottamaan ja musiikki soimaan - sopii loistavasti hieman melodramaattiselle Siriukselle :''D Ihan loistavaa, tykkäsin <3