Pim, olet homo!
fandom: One Piece
paritus: Sanji/Zoro
ikäraja: K-11
genre: crackisen meiningin kanssa flirttaileva huumori
varoitukset: niin vitun paskaa läppää, että ihan hävettää
yhteenveto: Se saattaa levitä pisaratartuntana. Homous siis.
A/N: Taisi tulla otettua vähän vaikutteita André Wickströmin mainiosta
homostelusta. Kiitos ja anteeksi. Niinku ihan homona.
Sanji tuijotti Zoroa. Sanattomana.
Zoro tuijotti takaisin.
Se oli alkanut ihan tavallisena kärhämänä — Zoro oli kutsunut Sanjia pervokokiksi ja Sanji oli vastannut levänupille samalla mitalla, ja pian suukopu oli edennyt pienimuotoiseen käsirysyyn ja painimatsiin ja muuhun sen sellaiseen peruskauraan. Jossain vaiheessa Zoro oli onnistunut painamaan Sanjin lattialle selälleen ja istumaan hänen jalkojensa päälle. Niissä asemissa oli ollut hankala puolustautua potkimalla. Zoro oli pidellyt Sanjia ranteista paikoillaan, väläyttänyt hymynkin, ja koska kamppailussa ei ollut kyse mistään elämästä ja kuolemasta, paras mahdollinen temppu oli antaa näennäisesti periksi ja vain odottaa, että urpo vastustaja erehtyisi tosissaan luulemaan jo voittaneensa.
Sanji oli mehutellut mielessään visiota siitä, kuinka kohta monottaisi Zorosta kunnolla ilmat pihalle.
Sitten hengästynyt Zoro oli kumartunut alas ja sekoittanut Sanjin pasmat täydellisesti nuolemalla häntä. Hänen kieltään, jos tarkkoja ollaan.
Sen täytyi olla oudoin tappelutekniikka, josta Sanji oli koskaan edes kuullut.
Zoron vetäytyessä Sanji ei siis osannut reagoida muutoin kuin tuijottamalla. Sanattomana. Tuijotettuaan aikansa takaisin Zoron itsetyytyväinen virne alkoi säröillä.
“Häh?” Zoro kysyi. Ikään kuin Sanji olisi tässä se, joka oli tehnyt jotain täysin käsittämätöntä.
“Mitä helvettiä se oikein oli?”
“Et kai tosissasi väitä, ettei kaltaisesi läähättelijä ole koskaan kuullut suutelemisesta?”
Suutel-...?“Häh?” Sanji kysyi.
“Häh?” Zorokin kysyi uudestaan.
“Mutta... häh? Miksi?”
Zoro kohautti hartioitaan. Hän käänsi katseensa poispäin Sanjista ja nousi tämän päältä, kuljetti sitten ylös päästyään kättään hiustensa lävitse ja hieroi naamaansa mutisten hiljaa itsekseen jotain, joka kuulosti erehdyttävästi
voi vittusaatanalta. Sanji oli edelleen aivan liian pöllämystynyt käsittääkseen, mitä tässä nyt oikein tapahtui; ensin he olivat ottaneet yhteen samalla tavalla kuin aina ennenkin, ja sitten yhtäkkiä idiootti miekanjatke oli saanut jostain päähänsä
suudella —
Sitten hän ymmärsi yskän. Ei jumalauta.
“Olen aina tiennyt, että olet vähän älyllisesti rajoittunut, mutta unohtaa nyt tuolla tavalla ilmiselvät faktat”, Sanji päivitteli irvistäen ja kaivoi itselleen savukkeen. “Vai pitääkö sinulle vitun tolvanalle vielä ihan erikseen vääntää rautalangasta, että minä en
todellakaan —”
“Joojoo, tiedetään”, Zoro murahti ja käänsi nyt kokonaan selkänsä Sanjille. “Sori.”
“Ja silti yritit uida liiveihin?”
“No. Niin.”
“Vittu miten järkevää toimintaa.”
“Tilanne nyt vain... öh, vaikutti siltä.”
“Vaikutti
miltä?”
“No. Tiedäthän. Otolliselta.”
“Otolliselta?!” Sanji kiekaisi ihan vain sen tähden, ettei jumittuisi uudelleen tuijottamaan Zoroa monttu auki. “Painu vittuun siitä.”
Zoroa ei tarvinnut käskeä toistamiseen. Tietysti juuri paljastuneiden tosiasioiden valossa poistumiskehotuksen olisi voinut muotoilla paljon näppärämminkin, Zoro kun kaikella todennäköisyydellä ei ainakaan sinne mainittuun tavaraan pyrkisi, mutta sillä hetkellä Sanjista ei sen parempaakaan irronnut, hän oli aivan liian shokissa tapahtuneesta viiltäviä vitsejä veistelläkseen.
Vai että ihan
otolliselta. Miten ihmeessä kukaan voisi tulkita
mitään Sanjin tekemisiä
sillä tavoin?
Sanjin suureksi helpotukseksi Zoroa ei enää sinä päivänä kyökissä näkynyt.
Jos Sanji oli pelännyt, että typerä leväkupoli yrittäisi onneaan uudestaan, hän oli ollut pahasti väärässä — Zoro ei selvästikään ollut aikeissa toistaa virhettään, päinvastoin hän alkoi vältellä Sanjia niin pahuksen tehokkaasti, että hetkittäin Sanji jo epäili kaverin hypänneen laidan yli ja suuntaavan nyt seuraavalle saarelle uiden. Parin ensimmäisen päivän ajan tämä kasvanut etäisyys kelpasi Sanjille enemmän kuin vain mainiosti, sitä pöljää pärstävärkkiä ei totisesti tullut ihan heti ikävä, mutta kun mokomaa oli jatkunut viikon verran, alkoi arki ilman rutiineita tahdittavaa nahistelua tuntua hieman turhankin hiljaiselta. Toki Luffy nyt tarjosi alituisella pöperöiden pihistelyllä oman annoksensa hampaidenkiristelyä, mutta ei se kuitenkaan ollut sama asia. Ei sitten lainkaan.
Oikeastaan tilanne oli saamarin ärsyttävä — Zoro oli ottanut ja tehnyt jotain luokattoman typerää, mutta silti myös Sanji joutui kantamaan seuraukset.
Hänen jokapäiväinen elämänsä tässä muuttui,
häntä tässä välteltiin.
Perkele sitä itsekästä laiskaa paskaa! Että kehtasikin tällä tavalla laittaa kapuloita Sanjin rattaisiin, vaikkei mikään tässä sotkussa ollut hänen vikansa.
Tosin Zoro oli kyllä sanonut tilanteen vaikuttaneen otolliselta, mitä jos Sanji olikin jollain eleellään vihjannut... antanut ymmärtää... siis täysin vahingossa toki... mutta vihjannut joka tapauksessa... ja kun hän nyt ajatteli, miten oli lopettanut vastaan tappelemisen ja vain maannut siinä Zoron alla, tyynesti toisen seuraavaa liikettä odottaen, kiistasta kipunoivat katseet toisensa kohdaten ja rintakehät kiihtyneestä hengityksestä kohoillen... otsatukka kokonaan kummasti kuumottavilta kasvoilta pois valahtaneena... Zoron sormet ranteita tiukasti puristaen... niin okei, ehkä siinä saattoi olla jonkinlaista tulkinnanvaraa...
Vaikka kyllähän nyt jopa Zoron kaltaiselle vajakille täytyisi olla päivänselvää, että Sanji oli henkeen ja vereen
naistenmies.
Sitä paitsi Sanjin rankaiseminen tällä tavalla oli epäreilua. Olkoon Zoro kallellaan ihan mihin suuntaan tahansa, ei sitä nyt yhden torjumisen jälkeen ihan näin dramaattiseksi tarvitsisi heittäytyä.
Kun mykkäkoulua ja katsekontaktin välttelyä oli jatkunut kaksi viikkoa, Sanjin lievä ärtymys alkoi jalostua suoranaiseksi vitutukseksi. Tämän täytyi olla siltä leväpäiseltä paskiaiselta vain vitun ovela tapa välttyä tiskivuoroilta. Ansaitsisi turpiinsa.
Kuitenkin sitten katsellessaan, kuinka Zoro treenasi laivan kannella paidatta, ei Sanji oikein tiennyt, miten ilmoittaa idiootille päässeensä totuudesta jyvälle. Pelkkä vaitonainen mulkoileminen ja sanan
'toiveajattelu' omassa mielessä maisteleminen sujui huomattavasti helpommin.
Sanji oli muutenkin pohdiskellut sitä typerää suukkoa enemmän kuin välitti myöntää edes itselleen, monta kertaa päivässä ja öisin vähän useammin, tapahtunut suorastaan vainosi häntä. Nyt hänen seuratessaan tiiviisti Zoron lihasten liikkeitä, tasaisessa rytmissä tapahtuvaa pullistumista ja takaisin lepoon laskeutumista, auringossa kimaltavien hikinorojen valumista kaulalta rintakehän arven ylitse pyykkilautavatsalle, jokin Sanjin päässä tuntui viimein napsahtavan — sanovan oikein heleästi kilahtaen
pim! — ja hän tajusi ahmivansa edessä avautuvaa näkymää jokin muukin kuin pelkkä silmä kovana.
Ei helvetin perkele.
Tämä kaikki oli sen vitun levänupin syytä, pakottaa nyt Sanji tällä tavoin pyörittelemään päässään toisen perversioita yhtä mittaa, hulluksihan tällaisesta tulisi ihan kuka tahansa.
Hänen olisi lopetettava moisen paskan ajatteleminen.
Valitettavasti sen paskan ajattelemisen lopettaminen oli käytännössä ihan vitun vaikeaa, mahdotonta suorastaan.
Tapahtunut vainosi Sanjia edelleen, nyt tosin höystettynä turhankin elävillä muistikuvilla niistä pimahtamiseen johtaneista hikinoroista Zoron ruskettuneella kropalla.
Sanji tunsi olevansa loman tarpeessa. Tai lobotomian.
Kun kiusallinen tilanne oli ollut päällä melkein kuukauden päivät, Sanji tuli siihen tulokseen, että Zoron oli täytynyt tartuttaa hänet. Se selittäisi kaiken, aina kiusallisista fysiologisista vaivoista alkaen. Sanji ei ollut vielä aivan valmis tiedustelemaan Chopperilta, millaisella hoidolla moisesta homorutosta oikein pääsisi eroon, mutta selvää oli, ettei näin voitaisi enää kovin kauaa jatkaa.
Se oli kuin kuume, joka sai hänet katsomaan koko elämäänsä omituisen vääristyneestä kulmasta, kaikki näytti houreiselta ja painajaismaiselta hallusinaatiolta. Hänen työnsä laivakokkina tuntui silkalta kotirouvailulta ja tapansa pukeutua siististi sekä silittää huolellisesti paitansa suorastaan neitimäiseltä, vaikka siihen saakka hän olikin aina ajatellut tekevänsä niin kaikkia maailman kauniita naisia varten, hänen hienostunut partavetensäkään ei varsinaisesti maskuliinisuutta uhkunut. Ehkä se ei ollutkaan ainoastaan tyylikästä vaan ihan oikeasti vain homoa. Ja kun nyt tälle tielle lähdettiin, niin taisihan hän kammata tukkansakin vähän homosti, kauniisti se ainakin kiilsi, ja aivan varmasti hänen manikyyrejaan voisi pitää vähintäänkin miehekästä heteroutta kyseenalaistavana.
Voi hyvä luoja.
Ja istuessaan unettoman yön päätteeksi yksin keittiössä, kahvia kitaten ja ties kuinka monetta röökiä putkeen hiisaten, laskien minuutteja Zoron aamutreenin tavanomaiseen alkamisajankohtaan, Sanji tuijotti kauhusta lamaantuneena naulassa roikkuvaa vaaleanpunaista essuaan.
Homoessuaan. Eilen leivotut sokeroiduin orvokein koristellut homoleivokset tuntuivat ilkkuvan häntä lukitun jääkaapin uumenista, hänen silmiinsä homosti sointuvan lemmikinsinisen homopaidan homokaulukset kuristivat hänen homoa kurkkuaan, ja voi helvetin kuustoista sitä kirottua homoa levänuppia, aiheuttaa nyt hänelle tällaisia homokriisejä yhdellä onnettomalla homosuudelmalla —
Joku läväytti oven auki.
Sanji säpsähti homoajatuksistaan näyttäen aivan varmasti siltä kuin olisi jäänyt rysän päältä kiinni jostain hyvinkin luvattomasta.
“Sinä!” hän huudahti nähdessään, että saapuja oli Zoro. “Äläkä uneksikaan häipyväsi, meillä on kuule kana kynittävänä!”
“Häh? Mikä nyt riepoo?”
Sanji harppoi ovelle ja painoi sen tiukasti kiinni.
“Tämä on kaikki sinun syytäsi”, hän sihahti vaimeasti, varoen visusti, ettei hänen äänensä vahingossakaan kantaisi keittiön ulkopuolelle. Hänen elämänsä olisi merkityksetöntä, jos ihastuttava Nami-san saisi tästä minkäänlaista vihiä.
“Siis mikä?”
“Shh, hiljempaa, turvenuija! Kyllä sinä tiedät, mitä minä tarkoitan.”
“En todellakaan tiedä, enkä varmaan haluakaan tietää.”
“Älä yritäkään väistellä vastuutasi”, Sanji kähisi ja tarttui Zoroa paidan rinnuksista. “En tiedä, millä vitun pisaratartunnalla sait tämän paskan aikaiseksi, mutta sinun syytäsi tämä aivan selvästi on.”
“Niin siis mikä?”
“Sen jälkeen, kun levitit limaasi naamalleni, kaikki on mennyt päin helvettiä.”
“Vieläkö sinä siitä kitiset? Sanoin jo silloin —”
“Miten tämän saa loppumaan?”
“Täh?”
“Tämä on kuin joku kuume”, Sanji kuiskasi tuskaisesti ja nojautui lähemmäs. “Se valvottaa ja tuntuu tautiselta, kyllähän sinun nyt pitäisi tietää, miten se kiusaa ja vaivaa joka helvetin hetki —”
“Valvottaa? Siis se, että suutelin sinua kerran?”
“En kutsuisi sitä onnetonta esitystä
suutelemiseksi”, Sanji huomautti niin kalseasti kuin vain kykeni. Se ei tainnut olla kovinkaan kummoinen suoritus, sillä hänen koko kehoaan kuumotti niin ankarasti, että vaatteiden riisuminen tuntui kutakuinkin ainoalta lääkkeeltä tilanteeseen, mutta sentään hän yritti. “Mutta siitä se tarttui.”
“Ai mikä? Joku homokuume, vai?” Zoro nauroi. Hänen äänensä oli hyvin vaimea ja matala, Sanji tunsi kuinka se nousi syvältä Zoron kehosta. Leveän rintakehän väristykset tuntuivat tarttuvan yhtä hanakasti kuin muutkin oireet. “Vittu, että olet ääliö.”
“Ikään kuin sinulla olisi varaa sanoa.”
“No mitä ajattelit nyt sitten tehdä? Lyödä minua käsilaukulla?”
“Jumalauta, levänuppi —”
Mutta Sanji ei ehtinyt päästä kiroamisessaan sen pidemmälle, kun Zoro jo keskeytti hänet puremalla hänen alahuultaan. Sanji puristi Zoron paitaa edelleen hikoavissa nyrkeissään, ja pian vaientamisoperaatiota tehostettiin suuhun tunkeutuvalla kielellä. Sanji rukoili, ettei se säälittävä, kiimainen uikutus ollut lähtöisin hänestä itsestään.
“Jos nyt ihan välttämättä haluat pitäytyä idiootissa tarttumisteoriassasi —”
“Itse olet idiootti.”
“— niin voidaan tietysti kokeilla, josko vaiva lähtisi sillä, millä on tullutkin”, Zoro kuiskasi käheästi, molemmin käsin Sanjia lantiosta pidellen.
“Ei se ainakaan vielä mihinkään kadonnut.”
“Mmm. Ehkä meidän pitäisi mennä lattialle, kuten silloinkin.”
Ehdotus kuulosti oikein pätevältä; sen lisäksi, että se kävi täydellisesti järkeen, makuuasento vaikutti muutoinkin huomattavasti miellyttävämmältä vaihtoehdolta, Sanjin polvia taisikin jo vähän heikottaa. Kietoessaan sääriään päällään makaavan Zoron ympärille Sanji oli kyllä melkoisen vakuuttunut siitä, etteivät tässä ihan vain muutamat nuoleskelut auttaisi, mutta ehkä sekään ei vielä ollut mikään paniikin paikka; kuumeenhan täytyi ensin nousta huippulukemiinsa polttaakseen elimistöä vaivaavat pöpöt pois, vasta sen jälkeen tervehtyminen voisi alkaa.
Sitä paitsi kaikki oli jo muutenkin niin totaalisesti päin persettä, ettei joku homoseksi voisi enää tilannetta pahentaa, kai tässä nyt voisi samalla vaivalla niin sanotusti kerätä koko sarjan.