Title: Surutyttö
Author: Sanderra
Rating: S
Genre: angstahtava raapalemittainen kummajainen
Summary: Pitäisi lähteä.
A/N: Päämäärätöntä mietiskelyä tiedossa. Hetken mielijohteesta raapusteltu pätkä, joka oikeastaan sai alkunsa, kun kuulin random videoklipin, jossa käsiteltiin prostituutiota. Siellä joku kysyi vitsinä "Oletteko sitten koskaan nähneet surutyttöjä?" ja tuo nimi on vaivannut mua siitä lähtien. Joten tämä tapahtui. *huokaus*
Hän katsoi vierellään vaaleiden lakanoiden keskellä hitaasti kohoilevaa rintaa, nukkuvaa, jonka pitkät hiukset rikkoivat kasvojen symmetriaa piirtäessään kullanhohtoisia juovia poskille.
Pitäisi lähteä.
Molemmat olivat saaneet tarvitsemansa, ei ollut mitään syytä jäädä pidemmäksi aikaa kuin oli vaadittua. Silti teki mieli kaatua takaisin sängylle ja painautua lämmintä ihoa vasten, väittää nukkuvaa omakseen edes toisen hetken verran. Joskus harvoin hän sai toisen hetken, jos oli ollut tarpeeksi miellyttävä. Hyvin harvoin.
Vaikka miksi olisi pitänytkään saada, eivät nukkuvat enää herättyään halunneet käytettyä, jo koettua.
Yöpöydällä oli nahkainen lompakko ja sen päällä kolme seteliä. Hän varmisti, että summa oli oikea, työnsi sen taskuunsa ja otti lompakosta muutaman lisää. Ei niille oikeasti ollut käyttöä, tavasta vain oli vaikea päästä eroon. Hän olisi voinut saada niillä paljon, enemmän kuin tämän, mutta ei enää osannut muuta.
Ennen, ehkä, kun hän oli kuvitellut olevansa erityinen, ikuisesti riittävä, parempi kuin kukaan. Mutta ei nyt.
Nyt pitäisi nousta ylös.
Kasata uudelleen viattomuutensa lattiaa kartoittavien vaatekappaleiden seasta, löytää jostakin se kyltymätön halu, joka meni aina täydestä kaikkiin, ja punata huulet jälleen makeammiksi.
Lähtiessään hän melkein hipaisi nukkuvan kasvoja, pyyhkäisi hiusten kultajuovat sekaisin, mutta ei sittenkään.
Ulkona aamu lähestyi punaisena taivaanrannasta, vapauden tuntu pyörteili viileässä tuulessa, ja hän hymyili liian leveästi tavatessaan seuraavan vangitsijansa.