Nimi: Tähtikuviot
Kirjoittaja: Munis
Tyylilaji: Drama, angst, triplaraapale
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Sirius/Remus(/James)
Vastuunvapaus: Rowlingille kuuluu kaikki, minkä voi tunnistaa hänelle kuuluvaksi.
Vapaa sana: Okei, mitä, kirjoitin Sirius/Remusta? Herrathan olivat OTP:ni joskus viime vuosikymmenellä, kunnes sitten minusta tuli J/S-shippari. Osallistuu inspiraatiohaasteeseen
Syysetydejä, inspiroiduin
tästä kuvasarjasta.
Tähtikuviot
Jamesin olisi pitänyt vetäytyä suunnitelmasta, kun Peter kirjoitti ja kertoi vilustuneensa. James ei kuitenkaan tahtonut olla ilonpilaaja, ja niin hän pakkasi reppunsa ja lähti erämaahan Siriuksen ja Remuksen kanssa. Sirius tahtoi ajaa autoa, koska ”eihän se niin kaukana moottoripyörästä voi olla”. Oli marraskuun alku. Talvi ei ollut saanut vielä syksyä kynsiinsä, vain routa pureksi maankamaraa aamuöisin.
Matkan ensimmäinen yö menetteli. Kolmikko joi tuliviskiä autossa täkkien ja peittojen seassa, ja humala kulutti heistä hetkeksi pois sodan painon ja maailman murheet. He muistelivat menneitä ja söivät noidankattilakakkuja, James ja Sirius pilailivat niin kuin aina ennenkin. Lasipurkissa välkehti loihdittu tuli, joka viskeli varjoja ystävysten kasvoille. James näki pehmeyden Siriuksen silmissä aina kun tämä katsoi Remusta.
Toinen yö oli piinaava. Päästäkseen mahdollisimman helpolla James esitti nukahtavansa aikaisin. Sirius ja Remus makasivat auton katolla ja katselivat taivasta, jolla näkyivät varmaan maailmankaikkeuden kaikki tähdet. Sirius puhui matalalla äänellä opettaessaan Remukselle tähtikuvioita. Oli Leijona ja Kassiopeia, Orion ja Susi. Linnunrata oli kuin taivaalle läikkynyttä maitoa. Sirius esitteli Remukselle puolet sukulaisistaan, James kuuli sanoista ehkä puolet. Hän puri hammastaan ja veti peittoa päälleen, ajatteli kotona odottavaa punahiuksista. Pahempaa kuin Siriuksen puhe tähdistä oli vain hiljaisuus, joka kertoi Jamesille paljon enemmän kuin Siriuksen tarinat, jotka hän oli kuullut ennenkin. Sirius oli kertonut samat asiat hänelle Tähtitornissa kaksi vuotta aiemmin.
Nyt Jamesilla oli Lily, ja hänestä oli upeaa kuulla, kuinka Sirius sai Remuksen nauramaan. Mutta siltikin.
James oli tottunut olemaan Siriuksen taivaan kirkkain tähti. Hän ei halunnut olla mustasukkainen, muttei voinut itselleen mitään. Eikä hän voinut syyttää Siriusta tai Remusta; kukapa ei tahtoisi jakaa pimeyttä jonkun kanssa. Sirius ja Remus molemmat ansaitsivat kaiken rakkauden, mitä maailma saattoi heille antaa. Silti Jamesia inhotti, että kuu oli himmentänyt tähtivalon Siriuksen taivaasta.
Aamuun mennessä satoi, ja apeat pilvet peittivät kaikki taivaan valot. Pari tuntia nukkunut James lähti hiljaisuudessa huomatessaan Remuksen nukkuvan Siriuksen halausotteessa.