Saappaaton: Hyvä että tykkäsit
Linkkasin tän vähän sen takia, että saisin itseni jatkamaan tän kirjoittamista and that did happen.
Ihanaa että tykkäsit hahmoista. Mä taas rakastan Lunaa ihan ylipaljon, ahh <33 Mut jee, toivottavasti tykkäät jatkostakin!
Ansa: Hihi <3 Joo, niinpä. En vaan usko, että Ksenofilius ainakaan voisi suhtautua kauheen eri tavalla Lunaan!
A/N: Päätin, että en enää nimeä näitä raapaleita muuten kuin numeroilla. Joten tässä lisää. Eka on tuplaraapale, muut on yksittäisiä.
XVIII.Kun Ginny astuu Kolmeen Luudanvarteen, Luna on ehtinyt huolestua kerran ja kahdesti ja kolmesti, epäillä, että ehkä Ginny ei tulekaan, ehkä tämä haluaa vain särkeä hänen sydämensä kuten hän varmaan särki tämän sydämen. Mutta kun Luna näkee Ginnyn, hänen henkensä meinaa salpautua ja hän hymyilee leveästi.
”Hei”, Ginny sanoo, hymyilee kepeästi ja istuu pöydän ääreen.
Luna nyökkää. ”Hei.”
He istuvat hiljaa ja tuijottavat toisiaan jonkin aikaa ennen kuin Luna puhuu.
”Kuule, minä olen pahoillani.”
Ginny pudistaa päätään ja vakavoituu. ”Ja minä ymmärrän kyllä. Olin vain niin unohtunut siihen ajatukseen, silloin, että sinä pysyisit paikallasi, unohtanut, ettei se ole sinun kaltaistasi.”
”Olen silti pahoillani”, Luna toteaa ja ojentaa kätensä kohti Ginnya.
”Ja minä olisin anteeksiantavaisempi, jos sinä olisit keskustellut asiasta kanssani. Vaikka ymmärrän miksi lähdit, ja ymmärrän, että uskoit tekeväsi oikein, mutta minusta se oli epäreilua minua kohtaan. Ja ehkä minä olen itsekäs, mutta en välitä.” Ginny vetää henkeä ja Luna avaa suunsa, muttei ehdi sanoa mitään kun Ginny nostaa sormen pystyyn. ”En lopettanut vielä. Minä olen antanut sinulle anteeksi.”
”Mutta tarkoitatko sillä mitä?” Luna kysyy, peläten vastausta. Vaikkei hänellä ole oikeutta pyytää mitään.
”Sitä, että minä en tiedä mitä nyt tapahtuu”, Ginny vastaa ja huokaisee. ”Mutta ainakin voimme aloittaa teellä.”
XIX.Teen lomassa Lunan ja Ginnyn keskustelu kääntyy menneeseen vuoteen, siihen mitä he ovat tahoillaan tehneet, mutta kumpikaan ei mainitse sanallakaan niitä hetkiä, jolloin he ikävöivät toisiaan, koska kumpikaan ei halua tehdä tästä liian vakavaa, palauttaa niitä hetkiä mieleen.
He hymyilevät toisilleen, ja Ginny lupaa lukea Lunan tutkimuksen tai kirjan, missä muodossa se ilmestyykään, ja Luna lupaa tulla seuraavaan Ginnyn huispausotteluun kannustamaan tätä. Ja kun he viimein päättävät erota, Luna halaa Ginnya, ehkä liian pitkään ja ehkä liian tiukasti, mutta Ginny halaa takaisin aivan yhtä lujasti. Hetken Lunasta tuntuu, että tulevaisuus saattaa tuoda vielä jotain takaisin. Ehkä heillä vielä on mahdollisuus.
XX.Luna unohtaa mahdollisen mahdollisuuden heti kun hän astuu sisään isänsä taloon, kotiinsa, ja hän melkein lysähtää ovea vasten. Mutta hän huokaisee, yrittää ajatella, ettei elämä ole niin vakavaa, koska eihän se ole, ja jos hänestä ja Ginnysta ei enää tule mitään, niin sitten ei tule. Hän teki itse omat valintansa, hän voi syyttää vain itseään siitä, jos Ginny ei enää tahdo muuta kuin ystävyyttä. Eihän hän edes tiedä, onko Ginny vapaa vai vakavassa suhteessa. Miksei hän edes kysynyt?
Huokaisten Luna kävelee huoneeseensa, huomaamatta isäänsä, joka hymyilee hetken ennen kuin näkee Lunan ilmeen ja päättää pysyä hiljaa, antaa tälle tilaa ajatella.
XXI.Luna kirjoittaa raivoisasti, kirjoittaa ylös niitä kokemuksia, joita hän ei voinut kirjoittaa ylös aiemmin, kirjoittaa niistä tarinoita ja miettii, että ehkä hän voisi kirjoittaa matkastaan artikkeleita Saivartelijaan. Hän ei heti nouse kysymään isältään, ei ennen kuin saa kirjoitettua siitä hetkestä, jonka hän jakoi yhden narksun sukulaisolennon kanssa, mutta kun hän on valmis, hän astelee olohuoneeseen.
Kun Luna on avaamaisillaan suunsa, Ksenofilius kysyy: ”Eilen kai tapasit onnesi?”
Luna huokaisee, mutta tietää, että isä on huolissaan hänestä, ei tiedä ajatuksen satuttavan. ”Niin”, hän vastaa nyökäten, ”enkä ole ihan varma mihin se on menossa. Mutta olin tulossa kysymään voinko kirjoittaa artikkeleita Saivartelijaan matkastani?”
XXII.Paria päivää myöhemmin ensimmäinen artikkeli julkaistaan lehdessä ja samana iltana Luna saa viestin Ginnylta. Hän hymyilee ajatukselle ennen kuin edes lukee viestiä, ja kun hän on lukenut viestin, hän hymyilee vielä enemmän.
Hei. Luin artikkelisi ja hymyilin sille. Minusta olisi mukava taas tavata ja jutella. Voit kertoa minulle niistä seikkailuistasi, joista vannot vaikenevasi suurelle yleisöllesi. Ainakin minusta se olisi oikein mukavaa. Mitä teet huomenna?Pöllö vaikuttaa odottavan vastausta ja Luna raapustaa vastaukseksi vain:
Minusta se olisi ihanaa. Missä tavataan?Kun pöllö katoaa ulos, Lunasta tuntuu, että jotain putoaa hänen sydämeltään, vaikka hän ei vieläkään tiedä, missä hän menee Ginnyn kanssa.
