alaotsikko: FF-100, parituksettomuus haaste
ff100 045. Kuu.
Tekijä: minä lius-
Nimi: Animaagius
Ikäraja: S
Beta: Lacrimare
Tyylilaji: draama ehkä ihan pikkuisen angst
Summary: Saatuaan selville että Remus on ihmissusi Kelmit päättävät ryhtyä animaageiksi.
Kuu. Sitä Remus pelkäsi, varsinkin jos se oli täysi. Niin, Remus oli ihmissusi. Tosin nuori sellainen, vain kaksitoista vuotias. Ihmissusi kuitenkin. Kuutakin enemmän Remus pelkäsi, että hänen ystävänsä Sirius, James ja Peter saisivat tietää hänen olevan ihmissusi. He eivät ehkä haluaisi olla enää hänen ystäviään. Ihmissusi oli purrut Remusta kun hän oli ollut pieni.
Remus käveli kirjastosta kohti rohkelikkotornia. Kello oli jo paljon, mutta Remus halusi keskittyä johonkin muuhun kuin huomiseen täysikuuhun. Sitä paitsi hän ei ollut vielä keksinyt tekosyytä jonka kertoisi ystävilleen tällä kertaa. Hän oli miettinyt monia eri vaihtoehtoja, mutta tuli aina siihen tulokseen että oli käyttänyt niitä jo ainakin kerran.
Kun Remus viimein tuli rohkelikkotorniin, kaikki olivat jo nukkumassa. Hän käveli makuusaliin ja yritti olla herättämättä muita. Valitettavasti hän kompastui Jamesin luutaan ja kaatui maahan. Sen seurauksena Peter hätkähti hereille ja huusi pelästyneesti herättäen Siriuksen ja Jamesin.
"Remus, missä olit näin myöhään?" James tahtoi tietää.
"Älä nyt James, kuulostat äidiltäsi", Sirius sanoi.
"Olin kirjastossa", Remus vastasi Jamesin kysymykseen. Remus hätkähti huomattuaan Siriuksen yöpöydällä kuukarttoja. James huomasi, että Remus katseli karttoja ja sanoi:
"Sirius on tulossa hulluksi! Kuvittelee että SINÄ olet ihmissusi." Tällä kertaa Remus näytti niin pelästyneeltä, että kaikki tajusivat hänen tosiaan olevan ihmissusi.
Peter katsoi Remusta kauhuissaan. Remus käänsi heille selkänsä. Peterin katse oli Remukselle liikaa, ja hän lähti juoksemaan kyyneleet silmissään. Remus meni tarvehuoneelle, jonka he olivat löytäneet pari viikkoa aiemmin. Hän toivoi tarvehuoneen muuttuvan makuuhuoneeksi. Hän astui sisään ja katseli huonetta. Se muistutti heidän makuusaliaan, mutta siellä oli vain yksi sänky.
Remus riisui vaatteensa ja puki sängyllä olleen pyjaman päälleen. Hän meni sänkyyn ja yritti alkaa nukkumaan, mutta siitä ei tullut mitään, sillä hän vain mietti surullisena ystäviensä ilmettä, kun he saivat tietää totuuden Remuksesta.
Aamulla kun Remus heräsi, kello oli jo paljon. Hän oli myöhässä ensimmäiseltä tunnilta. Remus ajtteli jäädä koko päiväksi tarvehuoneeseen ja olla yksinään, mutta hän päätti mennä tunnille sillä ei halunnut rypeä itsesäälissä koko päivää. Hän puki nopeasti ja juoksi rohkelikkotorniin hakemaan kirjojaan toivoen samalla, että muut olivat jo menneet muodonmuutostunnille. Oleskeluhuoneessa ei ollut ketään, joten Remus haki vain laukkunsa ja kirjansa ja lähti juoksemaan muodonmuutosluokkaa kohden. Hän kaatui portaissa kaksi kertaa, ja Riesu pidätteli häntä. Kun hän viimein pääsi muodonmuutosluokan eteen, oli tunti ehtinyt loppua. Remus suuntasi kohti eteishallia ja sieltä ulos. Hän oli helpottunut kun ei nähnyt missään Jamesia, Peteriä tai Siriusta. Seuraavaksi olisi liemien kaksoistunti.
Remus päätti kuitenkin mennä McGarmiwan luokse ja pyytää vapautusta loppupäivän tunneista.
Hän oli kävelemässä kohti opettajienhuonetta kun kuuli Jamesin äänen. James tiedusteli McGarmiwalta animaagiudesta ja siihen liittyvistä kirjoista.
"Ette kai te aio ryhtyä animageiksi?" McGarmiwa kysyi pelästyneellä äänellä. "Se on hyvin vaarallista ja vaikeaa!"
"Emme me aio. Meitä kiinnostaa vaan tietää, miten vaikeaa se on, jotta osaisimme arvostaa muuttumista enemmän. Se näyttää niin helpolta", Sirius sanoi.
"Toivon todella että puhut totta, Musta", McGarmiwa sanoi.
Remus kuunteli vielä hetken, kun McGarmiwa kertoi animaagiutta käsittelevien kirjojen nimiä.
Remus meni kulman taakse piiloon ja odotti, että James, Sirius ja Peter olisivat kaukana. Sen jälkeen hän meni kysymään McGarmiwalta lupaa olla pois tunneilta.
McGarmiwa antoi luvan yllättävän helposti. Remus päätti vain kävellä käytävillä.
Lopulta hän kyllästyi siihen ja päätti mennä keittiöön. Hän oli varma että muut kelmit olisivat kirjastossa tutkimassa animaagiuteen liittyviä kirjoja.
Remus istui keittiössä ja jutellen kotitontuille, kunnes kello tuli iltaseitsemän.
Hän lähti kävelemään kohti sairaalasiipeä.
Matami Pomfrey lähti saattamaan Remusta tällipajun luo.
Matamin lähdettyä Remus jäi yksin odottamaan muodonmuutostaan, joka oli aina yhtä kivulias.
Viimein kuu nousi, ja oli Remuksen muodonmuutoksen aika.Muodonmuutos oli aina tuskallinen kokemus, mutta Remuksen mielestä sitäkin pahempi asia oli sitä edeltävä aika. Silloin hän tunsi olonsa yksinäiseksi ja hylätyksi.
Aamulla Remus heräsi kun Matami Pomfrey tuli hakemaan häntä sairaalasiipeen. Sairaalasiivessä Matami hoiti Remuksen haavoja. Remus nukahti pian. Iltapäivällä Kelmit tulivat Remuksen luo ja Remus oli hiukan ihmeissään siitä että he edes tulivat hänen luokseen. Remus oli todella sillä hetkellä kun kelmit sanoivat yhteen ääneen:
"Me ryhdymme animaageiksi!"
