Mass Effect: Meidän ainoamme, S, Hannah Shepard

[Subbe93]

Nimi: Meidän ainoamme
Kirjoittaja: Subbe93
Fandom: Mass Effect 3
Genre: Draama
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Hannah Shepard & herra Shepard
Tiivistelmä: ”Hannah–rakas. Huolehdit hänestä ihan turhaan. Hän ei ole enää lapsi.”
Vastuunvapaus: Mass Effect kuuluu BioWarelle.
Haaste: Spurttiraapale III, sana: Ainoa
A/N: Ensimmäinen Shepardini oli orpolapsi, mutta seuraavalla kerralla houkutteli Spacer -menneisyys. Sen ja Spurttiraapaleen sanan "Ainoa" inspiroimana tuli sitten luotua tällainen pieni teos.
Oli myös pieni "haaste" pitää Shepard neutraalina.


Meidän ainoamme


Avaruus oli kaunis. Niin hiljainen, niin rauhallinen…

Ja silti jossain tuolla käytiin taistelua elämästä ja kuolemasta. Jossain tuolla joku menetti aina jonkun. Jossain tuolla joku aina pelkäsi lähimmäisensä puolesta.

”Hänellä on varmasti kaikki hyvin.”

Hannah Shepard tuijotti hetken avaruutta ennen kuin kääntyi videopuhelunsa puoleen. Hänen miehensä kuvajainen seisoi siinä selvänä, ihan kuin mies olisi ollut itse paikalla.

”Miten voit olla niin varma?” nainen kysyi hieman huolissaan. Vaikka hän tiesi lapsensa selvinneen monista seikkailuista, ei hän voinut huolelleen mitään. ”Mitä jos hänelle on sattunut jotain? Entä jos hän ei selvinnyt Maassa…”

”Hän ei ole Maassa”, mies sanoi rauhalliseen tapaansa. Tavalla, joka yleensä sai Hannahin rauhoittumaan. ”Puhuin Hackettin kanssa. Hän osasi kertoa jälkikasvumme lähteneen Marsin kautta Citadeliin.” Mies kurtisti hieman kulmiaan. ”Sanoi hänen keräävän apujoukkoja.”

Hannah ei tiennyt, oliko helpottunut vai ei. Toisaalta hänen pienokaisensa oli poissa taistelun keskipisteestä, mutta oliko missään tällä hetkellä turvallista?

”Hannah–rakas. Huolehdit hänestä ihan turhaan. Hän ei ole enää lapsi.”

”Tiedän”, nainen vastasi vilkaisten jälleen ikkunasta ulos kohti loputonta avaruutta. ”Joskus vain tuntuu… että hän on jo kokenut tarpeeksi.”

”Hän tietää, mihin on ryhtynyt”, herra Shepard sanoi jo lempeämmin. ”Hän osaa pitää huolta itsestään. Hän on vahva.”

Pieni surumielinen hymy ilmestyi Hannahin kasvoille. ”Ja meidän ainoamme.”

[Vargynja]

Täällä finissä on oikeasti liian vähän mitään peliaiheisia ficcejä. Onneksi löysin sun tekstit ja mun maailma parani huomattavasti. Oli kivaa lukee Shepin vanhemmista, englannin kielisenä niitä löytää paljon, mutta jotenkin Suomessa tuntuu että koko pelisarja on unohtunut tai sitten vai miehet tykkää siitä. En tiedä en osaa selittää. Mutta siis raapaleeseen.

Raapaleet on yleensä haastavia kirjoittaa koska annettuja mahdollisuuksia on vähän. Tässä välittyy hyvin Mamma-Shepin ja Isä-Shepin välinen huoli ja rakkaus Shepia kohtaan. Liikaa sanoilla leikkimistä ja koruilua ei tarvita kun kirjoittajalla on sana hallussa.

[Subbe93]

Ja musta on ihan ihanaa, että joku lukee ja jättää jälkensä. Itsekin olen lähinnä englanniksi tästäkin fandomista lukenut. Tietysti aluksi vähän pohdin, uskallanko julkaista näitä, ja kun julkaisin, mietin, lukeeko kukaan näitä, mutta sitten ajattelin, että ehkä ajan kanssa, ja kenties viimeistään joskus vuosien päästä joku etsii suomeksi Mass Effect -ficejä. Ja on iloinen löytäessään. Olen nimittäin itsekin joskus etsinyt jonkun fandomin ficejä täältä, jotka on aaaaaiiikaa sitten kirjotettu, ja kyllä se vaan hyvältä tuntuu jo pelkästään löytää niitä, vaikka olisivat kuinka vanhojaa.

Okei, kuulostaako tyhmältä? Eipä mun tekstit kauheen laadukkaita ole, mutta antaa se tietynlaista lohtua ajatella, että ehkä sitten joskus joku eksyy lukemaan (ja nyt tossa koko jutussa ei tunnu olevan enää järkeä :'D)

Kiitos kommentista, joka tosiaan piristi minua ^_^ Täytyypi myöntää, että vähän oli jännää kirjoittaa Shepin vanhemmista, mutta itseäni on välillä kismittänyt se, ettei isi-Shepardista mainita halaistua sanaakaan minkään pelin aikana. Varsinkaan kolmannessa! Luulisi, että siinä viimeistään joku kertoisi, mitä isi-Shepardille kuuluu, kun sota on käynnissä ja kaikkea, mutta ei. Ajattelin kyllä, että joskus kirjoittaisin ficin, missä Shepard yrittää ottaa yhteyttä isäänsä tai jättää viestin tai jotain. Mutta se on vain ajatustasolla.

(Ja jaarittelen taas kaikkea turhaa -_- Kiitos ja anteeksi.)