Nimi: Kännipussailun parhaimmistoa
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Paritus: Heikki/Kalevi
Tyylilaji: ikään kuin slash, ystävyysdraama, kevyt huumori
Yhteenveto: Heikki ja Kalevi saavat kännissä idean kokeilla, eroaako pojan suutelu tytöistä.
Varoitukset: kiroilu
A/N: Sokerisiipi, mitä?! te jotkut ehkä mietitte. Antakaas kun selitän, koska tälle on hyvä selitys! (mukamas) No niin siis. Ihan ihka alkuperäiseen ideaan (kun en ollut alkanut vielä edes julkaista Ei sitä tarvitse tahdikas olla -stooria) kuului jonkun heterohahmon (silloin sen oli tarkoitus olla Kalevi tai Katariina) jonkinlainen homokokeilu ja sitten aloin miettiä, että jos sittenkin toteuttaisin sen ja kunnioittaisin omia alkuperäisiä aikomuksiani :'D joten minä tein sen. Älkää ampuko.
Kännipussailun parhaimmistoa
Lopputekstit olivat pyörineet jo hyvän tovin ennen kuin Heikki tajusi laittaa leffan pois. Me istuskeltiin sen porukoiden sohvalla ja sohvapöydällä oli useampi tyhjä kaljatölkki ja muutama siideripullo. Me oltiin kumpikin aika hyvässä sievässä. Ei sille ollut periaatteessa mitään syytä. Meistä oli vain ollut hauska ajatus vähän humaltua ja katsoa siinä tilassa kauhuleffa. Heikki konttasi Blu-ray-soittimen luo ja sillä näytti olevan pieniä koordinaatio-ongelmia saada levy ulos ja takaisin koteloon. Jätkä ei ottanut stressiä vaan nauroi itsekseen, kunnes lopulta sai homman hoidettua ja paiskasi kotelon laatikkoon. Sitten se palasi mun luo ja me tuijotettiin television pimeää ruutua hetki.
”Mitä siinä leffassa oikein tapahtui?” mä lopulta kysyin ääneen.
”Perhe muutti taloon, jossa oli joku pahansuopa henkiasia”, Heikki sanoi, ”yhdessä vaiheessa se paisko sitä äitiä pitkin paikkaa ja sitten – ööh.”
Meitä nauratti. Leffan katselu oli mennyt tällä tyylillä: kun yksi kohtaus oli ohi ja toinen alkoi, sitä unohti mitä edellisessä oli tapahtunut. Leffan oli ehkä tarkoitus pelottaa tai säikäyttää, mutta mä ja Heikki oltiin vaan naurettu. Ja nyt koko paska oli lipunut meidän muistista, mutta ei se ollut ollut mikään laatuleffa, joten mitäpä siitä. Meillä oli hyvä fiilis, ja sehän oli tärkeintä.
”Mun pää on ihan sumuinen”, Heikki naureskeli, ”en muista milloin oon viimeksi ollut näin kännissä. Sulla on kauhea vaikutus muhun.”
”Ja vitut on”, tuhahdin. ”Tekee vaan hyvää sulle välillä rentoutua.”
Heikki vain hymyili ja sen sinisissä silmissä tosiaan oli semmoinen känninen, seisova katse. Heikki ei ollut mikään kännääjä. Se otti pari bisseä rentoutuakseen ja siinä se, mutta oli se kunnonkin humalassa kivaa seuraa. Mulla riippu sen illan tai päivän fiiliksestä, montako otin. Tänään olin antanut Heikin juoda vähän enempi.
”On kivaa olla tälleen”, Heikki sanoi, ”kaksistaan meinaan. En oo oikein ikinä tykännyt juoda missään bileissä. Sitä seurasi aina jonkinmoinen känninuoleminen ja sitä mä inhosin. Onneksi mulla on nyt Kata, niin ei tartte sellaistakaan enää tehdä.”
Katariina ja Heikki olivat seurustelleet puolitoista vuotta, joten känninuolemiset olivat olleet vahvasti lukion alkuvuoden juttu. Mulle se oli ollut ihan kivaa aikaa. Olin justiinsa tutustunut Eeliin, Tinoon ja Heikkiin ja olin innoissani talutellut niitä tutustumassa bilemaailmaan. Silloin Eeli oli ollut visusti kaapissa, että sekin oli nuollut joidenkin randomien tyttöjen kanssa. Moni asia oli nyt toisin. Suurimpana nyt ehkä se, että meidän parhaat kaverit Eeli ja Tino olivat nyt kimpassa.
”Juu. Ei tartte niin paljon miettiä, mitä sanoo ja tekee, kun kaveri tajuu sua kummiskin”, mä myöntelin Heikkiä. ”Plus jos Eeli ja Tino olisivat täällä, niin ne varmaan nuolisivat tässä vaiheessa toisiaan. Oisko vähän kiusallista?”
”Ehkä ne tajuaisivat paremmin”, Heikki sanoi, mutta ei näyttänyt ihan vakuuttuneelta. ”Ootko sä muuten ikinä pussaillut pojan kanssa?”
Selvänä mä olisin varmaan epäillyt kysymystä, mutta kännisten jutut olivat just sellaista luokkaa, että mä huomasin vaan vastaavani totuudenmukaisesti enkä miettinyt, mistä Heikille oli tullut se mieleen.
”En oo. Ootko sä?” kysyin, koska mulle tuli mieleen, että Tino ja Heikki olisivat saattaneet joskus imutella kokeilumielessä, kun ne kuitenkin olivat niin vanhoja kavereita.
”En”, Heikki sanoi ja siihen jäi meidän se keskustelu.
”Meidän kantsii varmaan nyt siivota noi tölkit sun muut nyt kun vielä muistetaan. Vaikka oon nyt täysi-ikäinen, mun porukat ei arvosta tällaista ryyppäämistä sit yhtään.”
”Ookke”, myönnyin ja nousin ylös. Heikki teki saman ja oli kaatua, kun sillä heitti vähän päässä, mutta mä tartuin siitä kiinni ja tuin sitä. ”Ota ihan iisisti, poju.”
Me naurettiin humalaisina ja alettiin siivota tölkkejä samaan ostoskassiin, jossa oltiin ne tänne tuotukin. Kassi me piilotettiin johonkin randomkaappiin. Toivottavasti Heikki älyäisi noutaa sen sieltä eikä jättää kätköä vanhempiensa löydettäväksi joskus joulusiivouksen aikaan. Voisi jäädä joululahjat saamatta.
Me palattiin sohvalle ja laitettiin telkkari päälle. Sieltä tuli jokin Subin aamuyön paskaleffa.
”Eelillä ja Tinolla on muuten sit enemmän kokemusta kuin meillä kahdella”, Heikki sanoi hetken kuluttua miettiväiseen sävyyn. Se ei ollut näköjään vieläkään päässyt yli tästä aiheesta. ”Ne on pussailleet sekä tyttöjä että poikia.”
”Ei helvetti”, kirosin, kun oivalsin sen kuvion. Olin aina pitänyt itseäni edelläkävijänä kaikessa tollaisessa, mutta nyt Tino ja Eeli olivat vetäneet ohi. Mun ego otti aika pahasti osumaa. ”Tuleepa jotenkin nössö olo.”
”Haluaisitko sä kokeilla?” Heikki kysyi, ja silloin mä vasta oikeasti tajusin, miten kännissä se oli. Selvänä Heikki ei olisi varmaan edes uskaltanut ajatella moista saati sanoa sellaista ääneen. Se ei vaan ollut sen tapaista. Nytkin se punastui, kun tajusi mitä oli sanonut ja katsoi äkkiä muualle. ”Joo. Tota. Unohda toi, pliis jooko. En tajua, mitä puhun. Oon niin vitun kännissä.”
”Kokeillaan vaan”, yllätin meidät molemmat vastauksellani. Heikki katsoi mua silmät selällään.
”Ai mitä?” se älähti.
”Kaikkeahan pitää kokeilla”, sanoin, ”ja mieluummin mä sua suutelen kuin jotakin randomia jätkää. Ei se oo väärin olla utelias. Vai etkö sä muka oo?”
”Mä – tota siis, niinku”, Heikki änkytti naama punaisena. ”Siis, joo, oon mä. Tai mietin, että kun Tino vaihtoi melkeen lennosta tytöistä Eeliin, että onks se jotenkin erilaista. Suudella poikaa, siis. Mutta – entäs Kata ja Riia?”
Heikki näytti vähän pelokkaalta ajatellessaan, että tässä oli jokin pettämiskuvio meneillään, koska se rakasti Kataa niin paljon eikä olisi ikinä tehnyt mitään luvatonta sen selän takana.
”Voi hyvä ihminen”, huokaisin sille, ”me ollaan parhaita kavereita ja me tykätään meidän tyttöystävistä hyvin paljon, eiks niin? Me halutaan vaan kokeilla, end of story. Ei tää oo mitään vakavaa, kunhan pelleillään. Kännipussailun parhaat puolet. Sen voi unohtaa seuraavana päivänä tai vaikka heti perään.”
”Okei”, Heikki myöntyi ja näytti pääsevän yli Katan mielipiteestä. Olipa se suostuvainen kännissä. ”Öö, kielellä vai ilman?”
Helvetti, sehän kuulosti olevan aika innoissaan tästä. Mun silmät suurenivat, koska Heikistä olisin viimeisenä uskonut, että se halusi jätkän nuolemisen pakollisten elämänkokemusten listalleen. Mutta toisaalta Heikki oli ehkä kyllästynyt olemaan aina kesy. Ehkä se kerrankin halusi repäistä. Okei, sopihan se mulle. Repäistään yhdessä. Sitähän varten parhaat kaverit olivat olemassa. Tällekin voitaisiin nauraa vuosien päästä. Tai siis, tällaiset kännitarinat olivat niitä hauskimpia, kun saadaan sellainen idea, joka oli niin vitun random, että se oli hyvä.
”Molempi parempi”, oli mun vastaus ja Heikki nauroi.
”Me ollaan ihan sekaisin”, se huomautti.
”Kerro jotain uutta”, mä hymähdin. Me istuttiin siinä vähän kiusaantuneina. Mua alkoi totta puhuen vähän jännittää. Heikkikään ei näyttänyt uskaltavan ottaa ensimmäistä askelta.
”Tuu lähemmäs”, komensin, koska jostakin oli pakko aloittaa. Heikki totteli. Katsoin sen sinisiin silmiin ja tuttuihin, myönteisiin kasvoihin. Mun silmät jämähti sen huuliin ja musta tuntui kuin olisin tosiaan seonnut. Aioinko mä oikeasti suudella Heikkiä? Siis Heikkiä? Ihan sama, miten kännissä olin, tämä oli aivan helvetin outoa.
Heikki nielaisi ja sen aataminomena nytkähti hermostuneena. Ajattelin, että ei me tästä tämän valmiimmaks tulla. Laskin vähän arkaillen käteni sen olkapäälle ja toisen sen niskaan. Vittu, olipa tämä kiusallista. Alkoi melkein jo kaduttaa koko idea. Sitten Heikki yllätti mut, koska se sulki silmänsä ja nojautui suutelemaan mua.
Me kumpikin jäädyttiin hetkeksi, kun ne kriittiset sentit kurottiin umpeen ja meidän huulet tosiaan olivat toisiaan vasten. Heikin kaulapulssi oli taivaissa. Hengitin nenän kautta ja liikautin mun huulia. Heikki vastasi siihen. Ei se vaatinut kovin kauaa, että me tajuttiin, miten homma toimii. Kyllä me kumpikin osattiin pussailla. Joten siinähän sit suudeltiin.
Se tuntui todella oudolta. Märältä ja liian itsetietoiselta. Tiedostin liian selvästi, ketä suutelin ja se oli vain helvetin vinksahtanutta, koska ei Heikin kanssa kuulunut pussailla. Ei todellakaan ollut samanlaista kuin tytön kanssa, mutta ei se ollut sillä tavalla kamalaa. Heikki oli aika hyvä suutelija. Se ei kiirehtinyt tai yrittänyt liikaa. Jos se olisi ollut tyttö, olisin vienyt sen sänkyyn. Joo, se oli tasan niin hyvä, mutta se edusti väärää sukupuolta ja se tuntui siinä suudelmassa. Heteroa ei käännytetty ihan tosta vaan.
Koska me oltiin puhuttu kielestä, ujutin sen mukaan ja Heikki yllättyi, mutta sopeutui tilanteeseen nopeasti. Sit tunnelma muuttuikin lähes pelottavalla tavalla toiseen suuntaan. Heikki veti mua vähän lähemmäs ja avasi enempi suutaan kuin olisi innostunut enemmän. Se, että joku innostui susta, oli aina imartelevaa. Sellaisen sykäyksen sai ihan kavereidenkin kanssa, kun huomasi niiden viihtyvän sun kanssa ja nauravan sun jutuille. Tuli hyvä olo, sellainen, että oot hyvä tyyppi. Samankaltainen fiilis tuli tässä. Nyt kun Heikki näytti pääsevän hyvään fiilikseen mun kanssa suutelemisesta, se innosti muakin ja vatsassa poreili onnistumisen ilo. Ookkei. Mitähän tää nyt sitten meinasi? En halunnut miettiä vastausta, joten keskityin vaan Heikkiin ja siihen, että me suudeltiin nyt ihan kunnolla melkein kuin tosissamme. Ja mä taisin nauttia siitä. Ihan vähän vain.
Lopulta oli pakko lopettaa tai se olisi mennyt jo ihan liian homoksi, ja sitä me ei oltu. Jumalauta, mehän seurusteltiin ja tykkäsin Riiasta sairaan lujaa ja Heikki se vasta Katasta tykkäsikin. Me vetäydyttiin ja mun posket hohkasi punaisina. Heikki helotti itsekin kuin paloauto ja sen silmissä oli aimo annos paniikkia, että mitä vitun helvettiä äsken oli just tapahtunut, että olinko ehkä mahdollisesti tuntenut jotain samaa kuin se. Jotain aavistuksen verran hyvää. Joo. Olinhan mä. Auts. En olisi todellakaan uskonut tätä meistä kummastakaan, vähiten itsestäni.
”Ömm”, mä mutisin ja mietin, pitäisikö tästä kriiseillä.
”Ei puhuta tästä koskaan kenellekään”, Heikki kuiskasi. Mä pudistin päätäni. Ehdottomasti ei. En halunnutkaan tästä mitään tarinaa. Kuulijat eivät tajuaisi. Ne luulisivat tyyliin, että käyttäisin sitä aasinsiltana kaapista tulemiseen, vaikka en mä edes ollut missään kaapissa. Olin hiukan innostunut pussaillessani parhaan kaverini kanssa, mitä siitä? Me oltiin kännissä, kaikki estot oli löyhällä ja me välitettiin toisistamme. Vähän paha tässä oli inhotakaan toista. Kaverit innostuivat joskus pimeistä asioista ja varsinkin jätkillä oli tapana järjestää itsensä outoihin tilanteisiin, koska sellaisia me oltiin. Oli parempi vaan työntää asia sivuun ja antaa olla.
”Ei tietenkään”, lupasin. ”Kaduttaako?”
”Noup”, Heikki sanoi heti, vaikka se muuten olikin ihan nolona. ”Kokemus sekin.”
”Eikä erityisen pahakaan”, uskalsin naurahtaa ja riskeerata oman absoluuttisen heterouteni, joka ei tainnut tämän jälkeen olla enää ihan sitä absoluuttisinta lajia, mutta noh, sattuihan sitä.
”Paras känninuoleminen”, Heikki tiivisti nyökäten ja se oli sit siinä. Meidän ystävyys oli just niin lujaa lajia, ettei me annettu tällaisen hetkauttaa sitä suuntaan tai toiseen. Ja ehkä kun me nukuttaisiin meidän humala pois, tää kaikki tuntuisi enää etäisesti tutulta unelta ja jotain unohtuisikin.
Se oli aikamoista itsekusetusta, ihan meidän kummankin osalta, mä tiesin sisimmässäni. Koska kyllä me taatusti muistettaisiin koko elämämme se, miltä tää oli tuntunut. Sellainen ihminen vaan oli. En aikonut vatvoa asiaa, koska olipahan tultu tehtyä jotain totaalisen uutta ja rohkeaa.
Niinku parhaan kaverin kanssa kuuluikin tehdä, mitä me nyt oltiin teeman suhteen vähän extreme, mutta sellaisia me oltiin. Eikä yhtään vittu kaduttanut.
