Jeeejeeee, kiitoksia puolikkaasta omistuksesta! <3 Mutta siis hitsit, että tähän oli oikeasti HAUSKA keksiä kaikkea inspiraatioapua sulle, koska taisin ehkä vahingossa vähän inspiroitua itsekin siinä metsästäessäni kaikkea kivaa.
Alkutiedot sai kyllä mut vähän solmuun, koska genrejen kohdalla luki deathfic ja sitten kuitenkin sanoit, että tämä on AU, "koska Regulus ei kuole tässä niin kuin canonissa", mutta sitte tajusin sen viimein, että tarkoititkin varmaan, että Regulus ei kuole samalla tavalla kuin canonissa. Kyllä, äidinkieleni on suomi, enkä siltikään tajua sitä aina... xD
Tykkään tässä erityisesti siitä, että Voldemort luulee olevansa hyvin perillä Reguluksesta tämän tietämättä, vaikka todellisuus onkin aivan toinen, Regulus on selkeästi jo vähän liiankin ovela Voldemortille. Välillä tässä oli hankala pysyä kärryillä, kumpi hahmoista oli se, jonka kautta tarinaa kerrottiin, kunnes siihen pääsi todella sisään, mutta jotenkin kuitenkin tykkäsin siitä. Tämä olisi voinut tuntua kenties liian "lapsenomaiselta" tai jotain, jos joka kohdassa olisi heti ollut maininta (tavalla tai toisella), että tämä on Reguluksen näkökulmaa ja tämä taas Lordi Voldemortin. Tällä tavoin lukija pysyi jotenkin sopivan irrallisena tekstistä mun mielestäni, koska nyt joutui ihan oikeasti lukemaan tätä ajatuksen kanssa. (:
Nyt selvisi myös se, mihin sä tarvitsit sitä jonkun Kiltalaisen nimeä, koska mä illalla pohdin aika pitkäänkin, että mihin ihmeeseen sä sitä tarvitset. Se kyllä sopii tuohon varsin hyvin, koska totta kai Regulus tarvitsee jonkunlaisen keinon, jolla naamioida tekemisensä ja murha on siihen varmaan ihan sopiva, vaikka hän itse ei pitänytkään siitä, mikä kuvaa hahmoa mielestäni varsin osuvasti. Harmi vain Marlene McKinnonin ja hänen perheensä puolesta, mutta sitten taas toisaalta sodassa tulee aina uhreja no matter what, ja kenties heidän uhrauksensa oli kuitenkin hyvistenkin kannalta enemmän positiivinen asia, koska siten Regulus sai sen medaljongin pois sieltä luolasta, koska jotenkin musta tuntuu, että jos Harrylla/Dumbledorella olisi Puoliverisen prinssin lopussa ollut se aito hirnyrkki, niin siitä olisi noussut suurempi haloo. Joko niin että kuolonsyöjät olisivat jotenkin havainneet sen tai sitten se olisi aiheuttanut paljon enemmän harmeja ihan itse, en tiedä, mutta tuskinpa siitä oikeasta hirnyrkistä oltaisiin selvitty yhtä vähällä vaivalla kuin siitä Reguluksen medaljongista.
Lopetus oli mun mielestäni varsin vaikuttava, tuollainen lyhyt ja ytimekäs. Se muutenkin mun mielestäni kiteyttä Lordi Voldemortin aika hienosti, koska loppupeleissä hän kuitenkin luottaa vain itseensä, koska ihmiset ovat kieroja ja voivat pettää silmääkään räpäyttämättä. Plus, että jos hän olisi käskenyt jonkun toisen kuolonsyöjän tappamaan Reguluksen (niin kuin mä nyt oletan tässä tapahtuneen), niin sittenhän Voldemort olisi joutunut selittämään tälle kuolonsyöjälle, että MIKSI Regulus piti tappaa, kun taas hoitaessaan sen itse, sitä ei tarvitse selitellä yhtään kenellekään. Paljon helpompaa, kun voi vaan mennä sinne ja hoitaa hommansa.
Kaiken kaikkiaan täytyy kyllä sanoa, että tykkään ja valtavasti tykkäänkin! Regulus on muutenkin hahmona mielenkiintoinen, koska hänestä on niin pirun vähän canonissa, ja tuota biisiäni juntatessani eilen (soi muuten nyt päässä, että kiitoksia tästä!
) tästä biisistä tuli ihan oikeasti aivan Regulus mieleen tuossa kohtaa, mikä saattaa kyllä johtua ihan siitäkin, että sitähän siellä koko ajan ideoitiin. Kuitenkin biisi sopii ficciin kuin nenä päähän, vai pitäisikö sanoa, että ficci sopii biisiin, kun tämä on LW-haasteeseen kirjoitettu...
No, anygays, tykkään tästä ihan älyttömästi ja tykkään edelleenkin tuosta puolikkaasta omistuksesta! ((: