Kirjoittaja Aihe: FMA: Keinu, S, one-shot  (Luettu 1750 kertaa)

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
FMA: Keinu, S, one-shot
« : 16.08.2015 22:42:29 »
Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hahmot ja maailma kuuluvat Hiromu Arakawalle enkä saa luomuksilla leikkimisestä mitään korvausta. Loppuun lainattu runo niin ikään kuuluu tekijälleen.

Otsikko: Keinu
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Hohenheim/Trisha
Ikäraja: S
Genre: draama, angsti, romantiikka
Summary: Trisha olisi tarvinnut Hohenheimia olemaan paikalla.

A/N: En olisi uskonut, että ikinä tulen kirjoittamaan tästä parista, mutta Poetry Wheel II heitti tulkittavakseni runon, joka väkisin vei ajatukset tällaiseen. (Löytyy lopusta.) Vaihtelu virkistää ja silleen, tätä oli kivaa ja erilaista kirjoittaa. En kyllä ole ihan varma itsekään siitä mitä tämä on, mutta oh well. Taas kerran. : D

Paikkailen tällä myös iänkaiken vanhaa Perspektiiviä parittamiseen -haastetta, missä tämä edustaa kohtaa Canon-paritus. Ja mä olen aina yhtä hölmistynyt, kun jostain syystä päädyn seikkailemaan canon-hetin ihmeellisessä maailmassa.



Keinu

Puolikuu oli noussut niittyjen ylle ja heinäsirkat sirittivät, kun Trisha astui autiolle takapihalle, kulki paljain varpain yksinäisen suuren puun luo ja istuutui oksaan ripustettuun keinuun.

Edin ja Alin huoneen ikkunassa paloi vieläkin valo. Pojat eivät enää kaivanneet Trishaa lukemaan heille iltasatuja, sen sijaan he lukivat itse itsensä uneen, eikä Trisha oikein tiennyt mitä olisi ajatellut heidän valitsemistaan lukemistoista. Biologiaa, kemiaa, ja ennen kaikkea alkemiaa – kaikki Hohenheimin työhuoneesta napattua ja sellaista, mikä kuulosti heidän ikäisilleen lapsille hirvittävän vaikealta.

Al varmaan olisikin vielä pitänyt iltasaduista, joissa urheat ritarit pelastivat neitoja lohikäärmeiltä ja reippaat lapset saivat seikkailun päätteeksi karkkia, mutta Ed yritti olla iso. Eivätkä isot pojat enää tarvinneet ketään peittelemään sänkyyn. Ja mitä Ed teki, sitä teki hetken kuluttua myös Al.

Siispä, ei enää iltasatuja. Niiden sijasta oli tietokirjoja sekä syntetigrammeja, joita piirreltiin mille tahansa tarpeeksi tasaiselle pinnalle.

Hohenheim oli lähtenyt ja jättänyt Trishalle kaksi hämmentävää lapsineroa, joiden mielenkiinnon kohteena olevasta tieteenalasta hän ei ymmärtänyt mitään.

Ed ja Al olisivat tarvinneet isäänsä opettamaan heitä alkemiassa, kun he kerran näyttivät perineen lahjan häneltä ja nauttivan sen käyttämisestä. Trisha osasi vain ihastella tuloksia sekä heidän nopeaa edistymistään. Välillä tuntui siltä, ettei hän osannut sitäkään oikealla tavalla.

Aiemmin päivällä hän oli kehunut poikien tulevan isäänsä ja hätkähtänyt Edin kasvoilla käväissyttä ilmettä. Ed oli ilmiselvän vihainen ja loukkaantunut ajatuksesta, että muistuttaisi Hohenheimia.

Al sentään vain kaipasi isäänsä, ja sitä tunnetta Trisha ymmärsi. Hän pelkäsi sitä hetkeä, jona Al päättäisi seurata isoveljeään tässäkin asiassa ja alkaisi tuntea vihaa, koska heidät oli jätetty.

Vielä enemmän kuin alkemiaa opettamaan, pojat olisivat tarvinneet isäänsä ihan vain olemaan paikalla.

Trisha olisi tarvinnut Hohenheimia olemaan paikalla.

Hän puristi keinunnarua muistaen päivän, jona Hohenheim oli ripustanut sen ja leikannut puukolla sormeensa katkaistessaan narua sopivan mittaiseksi. Trisha oli sitonut haavan ja hymyillyt sille, miten Hohenheim kurtisteli kulmiaan kun huomasi siteen hankaloittavan kirjoittamista.

Hän muisti istuneensa tässä heidän ensimmäisen riitansa jälkeen. Istuneensa, kunnes tuli pimeä ja kylmä, ja lopulta Hohenheim oli uskaltautunut tulemaan hänen luokseen ja levittänyt hellyttävän kömpelösti takkinsa hänen päälleen. Takki oli ollut niin iso, että hän miltei hukkui siihen.

Hän oli istunut tässä lukemattomia kertoja käsi kasvavalla vatsallaan, ja Hohenheimille tuntui aina olleen yhtä vaikea käsittää, että oli tulossa isäksi.

Hän muisti Hohenheimin selän tämän kävellessä pois matkalaukku kädessään.

He olivat olleet onnellisia. Niin onnellisia, ettei Hohenheim koskaan olisi lähtenyt, ellei asia olisi ollut todella tärkeä. Ja jos asia oli tärkeä, Trisha ei saisi olla itsekäs eikä katkera, jotkin asiat oli pakko tehdä.

Välillä oli silti kestämätön ikävä.

Valo poikien huoneessa sammui, mikä sai Trishan jälleen hymyilemään. Hänellä oli kaksi ihmeellistä poikaa, jotka Hohenheim oli hänelle antanut, ja hän rakastaisi heitä Hohenheiminkin puolesta tämän ollessa poissa.

He pärjäisivät, vaikka Edin tunteet isäänsä kohtaan vähän huolestuttivatkin. Ed ja Al olivat sentään järkeviä, älykkäitä poikia, jotka tiesivät milloin lukeminen alkoi unettaa liikaa ja sammuttivat valot ihan itse, ja Trisha oli heistä niin ylpeä.

Hän ei osaisi opettaa pojilleen alkemiaa, mutta he näyttivät täysin pystyviltä oppimaan sitä itse yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja hän katsoisi heidän peräänsä ja opettaisi mikä oli oikein ja mikä väärin, joten hänen ei tarvitsisi huolehtia heidän tekevän alkemialla pahojaan. No, ei sen kummempia pahoja kuin lattioiden koristelu syntetigrammeilla ja liitujen jättäminen ympäri taloa.

Trisha potkaisi keinun liikkeelle ja kuvitteli hetken, että Hohenheim antoi hänelle vauhtia.


~*~

Muistatko minut veräjäpuu?
Tähtöset loisti ja kumotti kuu.

Sormuksen silloin armaalta sain.
Maailman tunsin onnena vain.

Varjoja pensaat luoneet ei.
Ihana polku perille vei.

Sydänten kuulin sykkäilevän,
 – Ikuisesti, ah, kuiskasi hän.

Tiedätkö, rakas veräjäpuu,
mennyt on onni ja kaikki muu.


(Veräjäpuu – Einari Vuorela)
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


DulzGraham

  • dar(l)ing
  • ***
  • Viestejä: 1 419
  • Magnificent Bastard
Vs: FMA: Keinu, S, one-shot
« Vastaus #1 : 16.08.2015 23:31:09 »
Avasin ihan mielenkiinnosta, ja luinkin ihan mielenkiinnosta (vaikka vähän epäilin!), ja päätin onnitella. Tasaisen kaunis, hieno ja tunnelmallinen. Erityisesti pidin siitä, että Trisha ei halua olla katkera, päinvastoin pikemminkin pidättäytyy olemasta katkera ja onneton. Tässä tekstissä puhuu aikuinen nainen, kypsä, turvallinen ja luotettava, vahva äiti.

Alin ja Edin pohdinta äidin näkökulmasta oli kutkuttavaa, hiukan kunnioituksenpelkoa, ylpeyttä ja rutosti rakkautta ja äidinrealismia!

Runo sopii tähän myös aivan loistavasti. Samoja elementtejä, samaa tunnelmaa.

Kiitos! <3

-Duzku
pannu by wolferain ♥

Verinen Paronitar

  • monkerias
  • ***
  • Viestejä: 1 990
  • monokkeli huurussa
Vs: FMA: Keinu, S, one-shot
« Vastaus #2 : 17.08.2015 23:51:49 »
Canon-hetin maailmassa seikkaileminen on kieltämättä jännä laji  :D

Tykkäsin kovasti tästä ideasta, että elämää ja asioita peilataan jonkin pienen kiinnekohdan kautta. Tuo keinu oli siihen tosi toimiva -- tavallaan ollaan juuri siellä arkisimman arjen ytimessä, mutta kyseessä on kuitenkin sellainen elementti, ettei se ihan koko aikaa siinä jaloissa pyöri. Sen äärelle pitää hakeutua, mennä ihan varta vasten, ja kun se on vielä talon ulkopuolella, se antaa tiettyä etäisyyttä ainakin noin fyysisellä tasolla.

Lainaus
Siispä, ei enää iltasatuja. Niiden sijasta oli tietokirjoja sekä syntetigrammeja, joita piirreltiin mille tahansa tarpeeksi tasaiselle pinnalle.

Tästä pointista tykkäsin ihan erityisesti, jotenkin tosi osuva rinnastus ja lisäksi hyvä tiivistelmä siitä, miten touhu alaan vihkiytymättömälle näyttäytyy. Ja ennen kaikkea miten se näyttäytyy äidille. Tässä oli musta muutenkin kivasti käsitelty tuota perhe-asetelmaa, se äitiyskin jotenkin vain oli tuolla ilman turhaa alleviivaamista. Trisha on pehmeä ja lämmin, muttei lässyttävä tai naiivi. Edin ja Alin keskinäiset välit, niiden erot ja yhteneväisyydet, toimivat söpösti.

Lopetuslause toimi kauniisti, summasi jotenkin hyvin ikävää. Kiitoksia, pidin kovasti <3
sano mua rovastiks

Beyond

  • Kamui
  • ***
  • Viestejä: 1 873
  • op HaX
Vs: FMA: Keinu, S, one-shot
« Vastaus #3 : 18.08.2015 11:19:32 »
Awws, olipas kaunista luettavaa! ^^ <3

Minuun iski kovasti ajatus siitä, miten Trisha on hieman huolissaan siitä, miten se isoveljen malli vaikuttaa Aliin. Varsin ymmärrettäväähän se on, että mitä toinen edeltä, sitä toinen perästä, mutta toisaalta havainto siitä, että Alille kelpaisivat vielä toisenlaiset iltasadut kuin kovat luonnontieteet, oli kitkerän kaunis. Pidin ylipäätään kovasti siitä, miten Trisha pienten havaintojen kautta päätyi siihen lopputulemaan, että on saanut ihan kelvolliset pojat kuitenkin sillälailla äidillisesti heistä huolta kantaen - liikaan hössötykseen ei sorruttu, vaan oikeastaan poikien kasvua maisteltiin varsin kivalla otteella.

Suhde Hohenheimiin vaikutta niin ikään kauniilta. ^^ Tykkään hurjasti siitä, miten surustaan huolimatta Trisha kuitenkin kunnioittaa sitä, että puolison on annettava tehdä tärkeät asiat. Haikeankaunis kuvaus toimii!

Kiitoksia tästä tekstistä! <3
Hellät sanat pilaavat ruman maailman,
johon tahdot kuulua ja tappaa Jumalan.

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: FMA: Keinu, S, one-shot
« Vastaus #4 : 20.08.2015 07:41:30 »
Enpä ole tällä parituksella koskaan aiemmin lukenut, joten olipas ihana löytää jotain erilaista. En ole pahemmin koskaan ajatellut Trisha/Hohenheimia, tietysti kun se on canon pakostikin vähän, mutta en sen syvällisemmin - tiedä sitten miksi. Tämä oli todella nätti kuvaus siitä, miten paljon Trisha kaipaa Hohenheimia ja millainen vaikutus lähdöllä on Ediin. Tässä kuvattiin hyvin Elricien perhettä. Trishaa Edin ja Alin kanssa, Edin vaikutusta Aliin ja sitä, miten Hohenheim on poissa ja Trisha ikävöi häntä. Ficci yhdisti koko perheen sopivissa määrin.

Pidin siitä, miten Al haluaisi ehkä vielä iltasatuja ja siitä, miten tässä kuvataan Alin seuraavan isoveljensä jäljessä lähes kaikessa. Lapsuudesta kertovat pätkät olivat piristäää luettavaa. Ehkä osittain siksikin, että yleensä tulee luettua korkeamman ikärajan Ed/Royta, eikä monesti ole tullut törmättyä lapsuudesta kertoviin ficceihin. Canon-paritus oli myös kivaa vaihtelua normaaleihin tämän fandomin ficceihin ja olit hyvin kuvannut Trishan ajatuksia lapsista ja Hohenheimista ja esillä oli hyvin myös haikea tunnelma.

Keinu toimi hyvin ficissä sellaisenena kiinnikohtana, on otsikkonakin nätti ja tulee selkeästi esille ficissä. Ficci oli sujuvaa ja virheetöntä luettavaa, jota oli ilo lukea. Kiitos tästä. <3
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Kaatosade

  • pervektionisti
  • ***
  • Viestejä: 4 852
  • kiero ja sarkastinen
Vs: FMA: Keinu, S, one-shot
« Vastaus #5 : 25.09.2015 19:28:06 »
DulzGram: En yhtään ihmettele, jos paritus hivenen epäilytti, niin se epäilytti muakin. :D Mutta runo tosiaan vaati, kiva kuulla jos tekstistä löytyi samoja fiiliksiä kuin siitä. Äitiys ei ole mulle mikään kovin läheinen teema jota olisi tullut pahemmin käsiteltyä joten tämä oli siitäkin jännä, ja oli kiva kuulla että sekin puoli vaikuttaisi toimineen.

Verinen Paronitar: Todellakin todella jännä laji tuo canon-het. o_O Mutta ihmeellisesti ajoittain siitä voi saada ihan kivaakin kamaa aikaan. Tykkäsin itse tuosta keinusta tekstin motiivina kanssa, kun jotain piti keksiä mistä saisi kiinni ja minkä ympärille tässä yrittäisi rakentaa jotain suht fiksua. Perhesuhteita tuli yllättävän paljon, vaikken edes yrittänyt - ei vissiin voi näistä hahmoista kirjoittaessa välttää...

Beyond: Mäkin ymmärrän äidin huolestumisen poikien touhua katsellessa, koska pikkuveli seuraa Ediä, jolla on selkeä asenneongelma... helpostihan siinä alkaa kelailla että tarttuukohan sekin samoin kuin hc-luonnontieteet. Jotka ovat kyllä lapsille iltasatuina just pro kamaa. <3 Hohenheim/Trisha voisi olla oikeastaan aika siirappinen paritus, jos alkaisi kirjoittaa heidän yhteisistä hetkistään ihan kunnolla. o_O

Odo: Mäkään en ollut ikinä lukenut enkä kirjoittanut tätä paritusta, joten tosi tuntemattomilla vesillä liikutaan, mutta se virkistää välillä. Perheen välisiä suhteita tosiaan tuli raavittua näköjään vähän joka suunnalta, hiipi mokoma ihan varkain tekstiin, alun perin oli tarkoitus ihan keskittyä paritukseen. Alin iltasatukaipaus oli musta myös jotenkin söpöä.

Kiitos teille kaikille kommenteistanne. <3
Mitä tarinoita kertoisin sinulle hämärän rannalla
että haihtuisi surusi, suloinen ja surullinen nukkeni.   (Pablo Neruda)


Larjus

  • ألف ليلة وليلة
  • ***
  • Viestejä: 7 096
  • En kaipaa kirjoituksiini (negaa) kritiikkiä tms.
Vs: FMA: Keinu, S, one-shot
« Vastaus #6 : 31.10.2020 14:44:54 »
Musta välillä tuntuu, että oon melkein joku kummajainen, ku luen enemmän kuin mielelläni ficejä canon-het-pareista :D Varsinkin semmoisista vakiintuneemmista, et ollaan oltu pitkään yhdessä ja on lapsiakin jne. Sen takia mä suorastaan ilahduin ja vähän innostuinkin, kun huomasin, mikä paritus tässä on 🥰  Vaikka voih, tämä oli niin haikea ja vähän surullinenkin. Trishan ikävän voi tuntea </3

Mutta siis äää tää oli niin kaunis! Oli sydäntäraastavan ihanaa lukea noita Trishan muistoja ♥ Kuin myös hänen ajatuksiaan pojistaan ja näiden kasvamisesta ja ylipäätään siitä, millaisen perheen hän on saanut Hohenheimin kanssa luotua. Keinu motiivina toimi kivasti, ja etenkin tykkäsin tuosta lopusta, kun Trisha kuvittelee jälleen Hohenheimin vierelleen ♥ Vaikka pieni surkuhan siinäkin taas tuli, ja oikeesti liikutuin tätä lukiessa niin syvästi (en sentään kyyneliin - itken tosi vähän - mut ei oikeesti paljoa puutu!). Jotenkin tämän herkkyyttä ja tunteikkuutta ainakin mulle lisäsi vielä se, kun tietää, mitä Trishalle (ja muille) myöhemmin käykään 😥 Tää perhe olis ansainnut niin paljon kaikkea kaunista aina ja ikuisesti ♥

Lyhyydestään huolimatta tässä oli niin paljon kaikkia ihania kohtia, jotka paitsi kielellisesti kuulosti musta hienoilta ja kauniilta, ne myös iski tunteisiin ja kovaa. Rakastuin ihan täysin ♥ Ei todellakaan huomaa, ettet tällaista pahemmin yleensä ole kirjoitellut.
Lempikeksejä
Meidän kellarissa
Sivuun siitä!
Turpa on irti