Tylsä ja täydellinen (K-11, Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle)

[Munis]

Nimi: Tylsä ja täydellinen
Kirjoittaja: Munis
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Drama, romance
Paritus: Sirius/OFC, (Sirius/James)
Yhteenveto: Hän kehuu keittämääni kahvia; Siriuksen suusta se on melkein sama kuin rakkaudentunnustus.
Vapaa sana: Sirius on suurin rakkauteni. Tässä käsitykseni siitä, miten meillä oikeasti menisi. Osallistuu haasteeseen Parita itsesi fiktiiviselle hahmolle III.

Tylsä ja täydellinen

Sirius katselee usein kirjastossa, kun luen. Hän ei koskaan muulloin pysy niin kauaa paikoillaan ja ääneti. Kirjaston kahiseva hiljaisuus ja lämmin valo kietoutuvat ympärillemme, ja hetkiksi kerrallaan onnistun unohtamaan, että maailmassa on muitakin kuin me. Minä kahlaan läpi paksuja oppikirjoja ja sotken sormeni musteeseen, mutta välillä mietin myös, onko minulla lukiessani kaksoisleuka.

Syksyllä kävelemme järven ympäri. Pudonneet lehdet rahisevat askelten alla, tuuli sotkee paksua tukkaani. Sirius puhuu lapsuudestaan. Minäkään en ole koskaan tuntenut oloani kotona kotoisaksi. Olen paennut kirjoihin. Kerron Siriukselle Keski-Maasta ja Liisasta, joka putosi kaninkoloon monta kertaa viikossa ollessani vielä pieni ja tietämätön. Sirius nauraa ja lupaa lukea minulle Siuntio Silosäkeen tarinoita istuessamme kirkkaina syysöinä tähtitornissa taivaita tuijotellen. Sirius näyttää jumalaiselta nojatessaan Kielletyn metsän puihin, ja hänen nahkatakkinsa tuoksuu tupakalta.

Välillä me harjoittelemme ihmismuodonmuutoksia toisiimme. Siriuksen kiharat hiukset muuttuvat mustista harmaiksi, violeteiksi ja punaisiksi, mutta aina takaisin mustiksi, koska Sirius Musta on täydellinen. Huutonauramme toistemme muunnelluille kasvonpiirteille ja taiomme tavaraa tyhjästä vain huvin ja harjoituksen vuoksi. Kerran joudumme pakenemaan Siriuksen loihtimaa leijonaa, joka on hieman liiankin eläväinen ja nälkäinen. Vielä vuosia myöhemmin otan kunnian itselleni Siriuksen muodonmuutosten ja loitsujen upeista S.U.P.E.R.-arvosanoista.

Siriuksessa on kaikki ne piirteet, joita ihmisissä eniten ihailen. Hän on älykäs ja elämänjanoinen, eikä koskaan pettäisi ystäviensä luottamusta. Spontaaniudellaan Sirius tasapainottaa minun suunnitelmallisuuttani, ja hänen vino virnistyksensä saa väreet juoksemaan ihoani pitkin.

Tiedän alusta asti, että Sirius on unelma, johon ei kannata tarrautua liian pitkäksi aikaa. Sirius on varmaan oikeassa siinä, että minun pitäisi pyytää Remus teelle kanssani. Voisimme keskustella kirjoista ja ahdistua yhdessä siitä että James ja Sirius kiusaavat Ruikulia. Koska kiusaamistahan se on, en minäkään voi sitä kieltää, vaikka tahtoisinkin olla näkemättä Siriuksessa mitään moitittavaa. Sirius on uhkarohkea ja katuviisas Rohkelikko, minä olen kirjaviisas Korpinkynsi, jonka olisi syytä oppia elämään hetkessä ja ottamaan riskejä. Joka kerta ollessani Siriuksen kanssa kahdestaan pohdin, mitä tapahtuu sitten kun Sirius lopulta valitsee Jamesin tai jonkun kauniimman tytön. Tiedän sen olevan vain ajan kysymys, ja juuri se saa minut painamaan tarkemmin mieleeni Siriuksen kosketuksen ja naurun soinnin, kaatosateen kohinan pihamaalla suudellessamme.

Eniten Sirius välittää minusta niinä hetkinä, joina muistutan eniten James Potteria. Hän heittää minulle lämpimän hymyn, kun huomaa minun pinnaavan yrttitiedosta livistääkseni Tylyahoon ostamaan suklaata ja hehkusimaa. Hän katsoo minua ihaillen, kun virnistän hänelle jäätyämme Vorolle kiinni käytävillä juoksentelusta keskellä yötä. Sirius halaa minua tiukasti, kun hetkeäkään empimättä lähden jouluaamuna hänen kanssaan moottoripyöräajelulle Lontoon ylle. Sirius suutelee minua innostuneempana kuin koskaan sinä aamuna joka seuraa iltaa jona melkein juon hänet pöydän alle. Myöhemmin kaadan Siriukselle krapularyypyn. Hän kehuu keittämääni kahvia; Siriuksen suusta se on melkein sama kuin rakkaudentunnustus.

Kai Siriuskin koko ajan tietää, ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta. Siriuksen mielestä minä olen kaikesta huolimatta tylsä, kuten Remus Lupin. Minä taas näen mustelmat Siriuksen kaulalla: ne eivät ole minun hampaanjälkiäni. Sirius tarvitsee jonkun riehakkaamman, jonkun, joka huutaa Siriukselle takaisin ja nai tätä niin, ettei tämä kävele kivutta kolmeen päivään. James on aina rakastanut Siriusta yhtä paljon kuin itseään, kaikkihan sen tietävät.

Lopulta menetän malttini.
”Painu naimaan Jamesin kanssa! Sitähän sinä haluat!”
Rakastan sitä, että Sirius on silloinkin rehellinen. Hän virnistää pahoittelevasti ja haroo hiuksiaan, muttei kiellä mitään. Hän lähtee Jamesin kanssa Tylyahoon vetämään perseet. Tai niin hän sanoo, mutta arvaan, että he vetävät myös perseeseen. Ikkunoiden takana pureskelee pakkanen.

Istun kirjastossa uppoutuneena muinaisten riimujen käännökseeni, kun kirjavuoreni toiselle puolelle istahtaa joku. Kohotan katseeni suttuisesta pergamentista. Tapahtumista perille päässyt Remus katsoo minua silmiin ja tarjoaa suklaasammakoita.

[Deathless]

Hejj!! Oli pakko tulla kirjoittamaan kommenttia tämän luettuani, koska ensinnäkin: tykkäsin!

Kun aloin lukemaan, olin ensiksi aivan varma, että kertoja oli Remus. Mutta sitten kun Remuksen nimi mainittiin, ajattelin, että olisiko kyseessä James (vaikka lukeminen hänen kohdallaan ihmetyttikin). Sitten ajatukseni siirtyivät Peteriin, mutta sitten puhuitkin korpinkynnestä ja olin ihan että whaaaat.
No, koska olen laiska ja tyhmä yms. niin en lukenut otsikkoa kokonaan saatikka alkutietoja  Mutta arvailu loi kivaa lisätwistiä tähän

Ja sitten itse tekstiin

Sirius oli niin... Sirius. Osasit jotenkin todella kivasti  tuoda esille minkälainen hulivili Sirius oli ja miten kertoja (sinä, juuri sinä) pitää Siriuksen luonnetta täydellisenä, miten kertoja haluaa pitää häntä täydellisenä vaikkakin Ruikulin kiusaaminen on väärin. Ja tykkäsin hirveästi miten Sirius yritti parittaa kertojaa Remuksen kanssa!

Teksti eteni jotenkin todella hyvällä temmolla, tykkäsin oikeastaan kaikesta! Siitä miten alussa kuvattiin heidän (teidän?) suhdettaan ja kuinka he tasapainottavat toisiaan. Ja sitten miten iskee ahdistus siitä, että Sirius tulee loppujen lopuksi valitsemaan Jamesin (tahi jonkun muun). Sen, että Sirius rakastaa kertojaa loppujen lopuksi eniten silloin, kun tämä muistuttaa Jamesia (oli jotenkin niin haikeaa, etten ehkä kestä!)

Sirius tarvitsee jonkun riehakkaamman, jonkun, joka huutaa Siriukselle takaisin ja nai tätä niin, ettei tämä kävele kivutta kolmeen päivään. James on aina rakastanut Siriusta yhtä paljon kuin itseään, kaikkihan sen tietävät.

Tämä oli jotenkin hauska Tai ei siis sinänsä hauska, mutta... osuva?

 

”Painu naimaan Jamesin kanssa! Sitähän sinä haluat!”
Rakastan sitä, että Sirius on silloinkin rehellinen. Hän virnistää pahoittelevasti ja haroo hiuksiaan, muttei kiellä mitään. Hän lähtee Jamesin kanssa Tylyahoon vetämään perseet. Tai niin hän sanoo, mutta arvaan, että he vetävät myös perseeseen.

Awwwwww! <3 Vaikka tämä oli surullista kertojan osalta, niin silti: rakastin miten he menevät vetämään perseet... ja perseeseen. He hee

Istun kirjastossa uppoutuneena muinaisten riimujen käännökseeni, kun kirjavuoreni toiselle puolelle istahtaa joku. Kohotan katseeni suttuisesta pergamentista. Tapahtumista perille päässyt Remus katsoo minua silmiin ja tarjoaa suklaasammakoita.

Ja tää loppu! Niin ylisöpöä!

No, en nyt keksi mitään järkevää sanottavaa, joten kiitos paljon tästä tekstistä ja hyviä päivänjatkoja!

[Ansa]

Tämä on. Tämä on aivan helkkarin loistava. Ja siis fakta; en lue lähes koskaan alkutietoja oneshoteista koska en halua spoilaantua, joten en lukenut tässäkään. Luulin ficin puoleen väliin asti tämän olevan Sirius/Remusta, kunnes tajusin että oops, eipäs olekaan. :,D Ja koska linkkasin tämän itselleni muistiin vain nimellä tylsä ja täydellinen, huomasin vasta tätä kommenttia kirjoittaessa että kertojaminä edustaa sinua. Wow. Olet onnistunut hyvin.

Koko teksti on alusta loppuun asti nostalginen ja kaunis ja rosoinen. Juuri sellainen mistä minä pidän. En edes pidä Sirius/Jamesista, mutta tässä se ei haitannut, kun kyseiseen pariin keskityttiin vasta lopussa, ja sekin oltiin kirjoitettu kauniilla haikeudella, niin en voinut kuin nauttia.

Teksti on täynnä kaunista tunnelmaa ja sanoja ja kielikuvia, joista parhaimmat on pakko lainata. <3

Kirjaston kahiseva hiljaisuus ja lämmin valo kietoutuvat ympärillemme, ja hetkiksi kerrallaan onnistun unohtamaan, että maailmassa on muitakin kuin me. Minä kahlaan läpi paksuja oppikirjoja ja sotken sormeni musteeseen

Kaunis aloitus. <3

Syksyllä kävelemme järven ympäri. Pudonneet lehdet rahisevat askelten alla, tuuli sotkee paksua tukkaani. Sirius puhuu lapsuudestaan. Minäkään en ole koskaan tuntenut oloani kotona kotoisaksi. Olen paennut kirjoihin. Kerron Siriukselle Keski-Maasta ja Liisasta, joka putosi kaninkoloon monta kertaa viikossa ollessani vielä pieni ja tietämätön. Sirius nauraa ja lupaa lukea minulle Siuntio Silosäkeen tarinoita istuessamme kirkkaina syysöinä tähtitornissa taivaita tuijotellen. Sirius näyttää jumalaiselta nojatessaan Kielletyn metsän puihin, ja hänen nahkatakkinsa tuoksuu tupakalta.

Pitkä lainaus, mutta koko osa on aivan täydellinen tunnelmaltaan ja sanavalintoineen, koska syksy, rahina, koti mikä ei ole kotoisa, kirkkaat syysyöt, sadut ja tupakalta tuoksuva nahkatakki. <3 En osaa oikein selittää, mutta saan tietyistä sanoista ja mielikuvista samanlaisen tunteen kun jotkut saa eargasmin kuiskinnasta etc. Rahina, kuulaus, kirkas tähtitaivas ja syysyö. <3

Vielä vuosia myöhemmin otan kunnian itselleni Siriuksen muodonmuutosten ja loitsujen upeista S.U.P.E.R.-arvosanoista.

Haikea ja samalla naurahtava nostalgian tunne. <3

Tiedän sen olevan vain ajan kysymys, ja juuri se saa minut painamaan tarkemmin mieleeni Siriuksen kosketuksen ja naurun soinnin, kaatosateen kohinan pihamaalla suudellessamme.

<3

Istun kirjastossa uppoutuneena muinaisten riimujen käännökseeni, kun kirjavuoreni toiselle puolelle istahtaa joku. Kohotan katseeni suttuisesta pergamentista. Tapahtumista perille päässyt Remus katsoo minua silmiin ja tarjoaa suklaasammakoita.

Remus. <3

Kiitos, ja anteeksi että kommentoinnissa kesti liian kauan (valitsin tämän siis kk'sta.)

-Ansa