Fandom: Sailor Moon
Disclaimer: En omista hahmoja enkä maailmaa, leikiskelen ilman mitään korvausta.
Otsikko: Varsinainen kissanpäivä
Kirjoittaja: Pics
Hahmot: Luna & Usagi
Ikäraja: S
Genre: draama, fluff
Summary: Sietoraja se oli eläimelläkin.
A/N: Vaihteeksi uusi valloitus Valloita fandom -haasteeseen, mun valikoima muuttuu jatkuvasti vain paremmaksi. : P
Koska nostalgia. Koska kissafluff. Koska helteen sulattamat aivot. Koska miksipä ei.
Varsinainen kissanpäivä
Sietoraja se oli eläimelläkin, Luna ajatteli puristautuessaan ulos ikkunasta, jonka Usagi oli jättänyt raolleen ennen kuin oli rynnännyt kouluun paahtoleipä hampaidensa väliin työnnettynä.
Oli kuulemma Lunan syytä, että Usagi oli niin pahasti myöhässä. Olisi pitänyt herättää aikaisemmin, olisi pitänyt kertoa paljonko kello todella oli, ja kaiken lisäksi hame oli täynnä kissankarvoja koska Luna oli nukkunut sen päällä – ihan kuin muka olisi Lunan vika, että Usagi oli jättänyt vaatekappaleen lojumaan Lunan lempityynylle. Totta kai hän nukkui sen päällä, jos se oli siinä!
Hän oli yrittänyt herättää Usagin heti, kun tämän kello oli soinut. Hän oli mennyt niin pitkälle, että oli raapaissut tätä jalasta ja hyppinyt tämän päällä, mutta mikään ei ollut auttanut. Kun Usagi vihdoin suvaitsi hätkähtää valvemaailmaan, oli jo ollut toivottoman myöhäistä, ja totta kai se oli Lunan vika. Samoin kuin se, ettei Usagi vain ollut suostunut vilkaisemaan kelloa, jota Luna sitkeästi tökki tassullaan.
"Olen niin kateellinen, täytyy olla mukavaa olla kissa", Usagi oli tiuskaissut napatessaan leivänpalansa paahtimesta. "Ei tarvitsisi mennä kouluun – sinulla ei ikinä ole mitään ongelmia, Luna!"
Se oli kai ollut se viimeinen korsi, joka katkaisi kamelin... kissan selän. Tämän eläimen sietoraja oli tullut vastaan moninkertaisesti. Luna päätti karata, sitten nähtäisiin miten hyvin Usagi pärjäisi ilman häntä.
Hän köyristyi ikkunalaudalla arvioiden matkaa maahan ja hyppäsi ketterästi alas. Sen jälkeen hän tassutteli tiehensä taakseen katsomatta ja häntä pystyssä.
Kadut olivat täynnä ihmisiä, jotka kiirehtivät kouluun tai töihin eivätkä lainkaan vaivautuneet katsomaan alaspäin. Luna puikkelehti jalkojen lomassa, kunnes eräs mies tönäisi häntä huomaamattaan salkullaan niin, että hän kellahti pientareelle. Hän hieroi kuonoaan käpälällä ja sähisi loittonevan pukumiehen selälle, mutta alistui jatkamaan matkaansa pensaiden suojissa jotta moinen epäarvokkuus ei toistuisi.
Yksi olennainen kysymys kuului: minne hän oli menossa? Kaikkein mieluiten hän olisi mennyt Amin luo, missä olisi voinut käpertyä Amin syliin kehräämään samalla, kun he valittaisivat kilpaa siitä miten mahdoton Usagi oli. Mutta myös Ami oli koulussa tähän aikaan, ja Lunalla oli nälkä. Usagi ei ollut muistanut aamukiireissään edes antaa hänelle ruokaa.
Luna kuljeskeli minne kuono näytti samalla, kun mietti alentuisiko kerjäämään ruokaa joltakulta, joka näyttäisi kissaihmiseltä. Sellainen oli nöyryyttävää, mutta roska-astioiden kaiveleminen olisi vielä pahempaa, eikä hän taatusti aikonut myöskään laskeutua viemäreihin jahtaamaan rottia.
Hän saapui hiljaiseen leikkipuistoon, jonka autio rauha tuntui kutsuvalta katujen vilskeen jälkeen. Aurinko paistoi leikkimökin tummalle katolle, joka varmasti oli miellyttävästi lämmennyt. Koska Lunalla ei ollut parempaakaan tekemistä, hän loikkasi katolle ja kiertyi kerälle pohtimaan asioita.
Katto oli vieläkin parempi lepopaikka kuin Luna oli kuvitellut – mukavasti muuta ympäristöä korkeammalla ja niin lämpöinen, että hän tuli väkisinkin uneliaaksi.
Hän havahtui säikähtäneen naukaisun myötä, kun joku tarttui häneen. Kaksi pikkutyttöä oli kiivennyt katolle ja toinen oli hetkeäkään epäröimättä kiskaissut hänet syliinsä.
"Oi miten söpö!" toinen ihasteli ja ojensi kätensä silittämään Lunan selkää.
"Laitetaan sille nukkesi mekko."
"Joo!"
Luna rimpuili kaikin voimin, koska ei todellakaan halunnut tulla puetuksi nuken mekkoon, mutta tytön ote piti eikä hän halunnut ryhtyä sentään raapimaan lapsia. Eikä hän liioin voinut paljastaa osaavansa puhua.
Tytöt kapusivat ketterästi alas katolta retuuttaen Lunan mukanaan. He olivat tuoneet mukanaan nukenvaunut, joihin oli työnnetty kokonainen kasa nukkeja ja pehmoeläimiä tarvikkeineen, ja pian toinen jo heiluttelikin röyhelöistä pikku mekkoa, jonka kuviointina oli vaaleansinisiä kukkia.
Näillä tytöillä tuntui olevan vankka kokemus rimpuilevien eläinten pukemisesta nukenvaatteisiin, sillä heillä oli vakuuttavat otteet ja työnjako toimenpiteeseen – toinen piteli Lunaa tiukasti aloillaan toisen pujottaessa etutassut hihojen läpi ja kiskoessa sitten koko mekon paremmin hänen ylleen. Napitus oli selkäpuolella ja toinen tytöistä sulki sen kiireesti.
Kun ote hellitti hieman, jotta lapset voisivat ihailla kädenjälkeään, Luna syöksyi puistosta kuin maailman pelottavin hirviö olisi roikkunut hänen hännästään. Tytöt juoksivat hänen peräänsä, mutta joutuivat luovuttamaan hänen poukkoiltuaan vilkkaasti liikennöidyn tien yli. Hän oli vähällä jäädä auton alle kahdesti, mutta riski oli kai kannattanut, sillä autojen virta tukki hänen riivaajiensa tien ja salli hänen livahtaa tiehensä läpikotaisin säikähtäneenä ja nolona.
Luna pysähtyi suojaisaan paikkaan pensasaidan alla ja yritti päästä mekostaan eroon, mutta vaikka hän ylettyikin selkäänsä, ei hänen suunsa soveltunut nappien aukomiseen. Hihat olivat pitkät ja kapeat, joten jalkojen ujuttaminen niistä pois oli hyvin haasteellista. Hän astui toisen hihansuun päälle ja yritti riuhtoa käpälän vapaaksi, päätyen lopulta vain kierimään pensaan alla toivottomana sinikukallisena myttynä.
Mekosta oli pakko päästä ennen kuin Usagi löytäisi hänet näin, muuten Usagi kuolisi nauruun eikä koskaan lakkaisi kiusaamasta häntä siitä, että hänelläkin näköjään oli mieltymys kauniisiin vaatteisiin.
Pitkän ja erityisen säälittävän venkoilun päätteeksi Luna onnistui saamaan toisen etutassunsa pois hihasta ja alkoi jo kuvitella selviytyvänsä tästä koettelemuksesta, kunnes koira rähähti haukkumaan jossakin aivan liian lähellä. Kaikki hänen selkäkarvansa nousivat heti pystyyn, mikä sai mekon kankaan tuntumaan päällä entistäkin inhottavammalta.
Taluttajaltaan karannut äkäinen terrieri tästä päivästä juuri olikin puuttunut. Se oli tietenkin jo haistanut Lunan ja syöksyi häntä kohti räksyttäen tauotta.
Luna yritti kiivetä aidan yli, mutta päällä repsottava mekko oli tiellä ja hän sotkeentui siihen. Piskin leuat nappasivat kiinni helmasta ja kiskaisivat hänet alas aidalta, yksi hänen kynsistään taisi revetä, mutta niin repesi onneksi mekkokin. Koira jäi ravistelemaan tyhjää vaatekappaletta raivokkaasti Lunan rynnätessä tiehensä ja suorastaan lentäessä piha-aitojen yli.
Missään ei tuntunut olevan turvallista. Hän hiipi pihojen poikki mahdollisimman huomaamattomana, mutta sai silti jääkylmän vesisuihkun jonkun kukkia kastelevan kissanvihaajan puutarhaletkusta. Kukaan ei myöskään näyttänyt yhtään halukkaalta antamaan hänelle ruokaa.
Siinä tilanteessa Lunalla ei ollut kuin yksi vaihtoehto, niin paljon kuin se arvokkuutta kolhikin.
*
Usagi huokasi astuessaan huoneeseensa. Hän oli rättiväsynyt sen jäljiltä, että oli pysytellyt hereillä koko loputtomalta tuntuneen tylsän koulupäivän ja lisäksi riidellyt Rein kanssa. Ja Luna kehtasi vain loikoilla tyynyllään kuin ei olisi liikahtanut koko päivänä. Ollapa kissa!
"Luna?" hän kutsui. Hän oli lounastunnilla muistanut, että oli aamulla jättänyt Lunan ruokkimatta, ja oli kotimatkalla käynyt ostamassa tämän lempiherkkua lepyttääkseen tämän.
Hän ei edes ehtinyt paljastaa yllätystään ennen kuin Luna räpäytti silmänsä auki ja loikkasi hänen syliinsä käyttäytyen hämmentävän paljon kuin aivan tavallinen kissa. Puski häntä päällään ja kehräsi, kun hän ryhtyi silittämään Lunan selkää.
"Mitä ihmettä? Käyttäydyt ihan kuin olisit selviytynyt jostakin kaameasta koettelemuksesta. Ei kai hirviöitä ole näkynyt?"
"Ei yhtäkään." Luna jatkoi hänen reitensä leipomista tassuillaan.
"Ää-ääh, minäkin haluan olla kissa, jottei tarvitsisi tehdä mitään", Usagi valitti. Hänellä oli vuoren verran kotiläksyjä eikä Ami antanut hänen kopioida vastauksia.
Luna raapaisi häntä poikkeuksellisen kipeästi.
