Ficin nimi: Rohkeliko alas, Korpinkynsi on paras!
Kirjoittaja: Quibbler
Genre: Fluffy, romance ja ehkä jtn muutakin pientä
Ikäraja: S
Paritus: Michael Corner/Cho Chang
Vastuunvapaus: En omista hahmoja enkä paikkoja, en hyödy tästä mitenkään ja tälleen
"Mokoma... mokoma ääliö", en keksinyt parempaakaan haukkumanimeä silloin. Asetuin sohvalle pitkäkseni ja tuijotin kattoon vihaisena. Cho raahasi tuolin sohvan taakse ja istahti sille.
"Kuka on suututtanut sinut noin pahasti?" Cho kysyi minulta huvittuneena.
"Ginny Weasley. Hän halusi eron, koska olin kuulemma ollut liian kiukkuinen sen takia, että Rohkelikko peittosi meidät huispauksessa! Hän taitaa ottaa huispauksen liian tosissaan!" sanoin vakavissani ja Cho naurahti.
"Ja sinä et ota sitä tosissaan, niinkö se meni?" Suustani vapautui nauru. Ensimmäinen nauruni moniin päiviin. Edes parhaat frendini Terry ja Anthony eivät olleet saaneet minua piristymään, mutta tuo suloinen tyttö osasi sen taidon.
"Kuule... tahtoisitko lähteä treffeille kanssani Tylyahoon? Vietettäisiin oikein mukava päivä unohtaen kaikki huolet ja murheet ja ongelmat! Vaikutat niin hienolta tyypiltä!" sanoin hänelle hymysuin. Cho empi hetken, mutta nyökkäsi sitten.
Anthony ja Terry auttoivat minua valitsemaan asun treffeille. Oli lauantaiaamu.
"Älä ainakaan laita päällesi tuota lilaa paitaa!" Anthony neuvoi.
"Ota tämä musta paita! Se vaikuttaa tyylikkäältä!" Terry ojensi paidan minulle.
"Selvä. Tämä musta on hyvä valinta", nostin peukut pystyyn ja vaihdoin keltaisen paitani tähän uuteen. Sopivat housut minulla jo oli.
"Oletko kiinnostunut Chosta?" Terry kysäisi.
"Olen. Olen todella. En mene treffeille hänen kanssaan Ginnyn takia. Tai no, tavallaan menen, koska jos hän ei olisi jättänyt minua, en olisi nyt tässä. Mutta hitot siitä idiootista! Cho vaikuttaa siistiltä mimmiltä!" hymyilin leveästi ja lähdin oleskeluhuoneeseen. Cho odotti minua ulko-ovella.
"Olet kaunis", sanoin.
"Kiitos!" Cho punastui hitusen, ja sitten hän näytti vieläkin kauniimmalta.
Olimme matkalla Tylyahoon. Katselin Chota sivusilmällä.
"Minne mennään?" kysyin.
"Minne sinä haluat mennä?"
"En tiedä. Päätä sinä! Naiset ensin!"
"Hyvä on sitten. Mennään Kirjurinruodon kynäpuotiin!" Cho otti kädestäni kiinni ja niin sitä mentiin. Astuimme kauppaan sisään.
"Katso tätä kynää! Kaunis muotoilu, eikö vain?" Cho siveli sitä kädellään.
"Kyllä. Ja kovin hyödyllinenkin on. Lue vaikka tuo lappu tuosta, niin monia järkeviä käyttövaihtoehtoja", virnistin ja silitin Chon hiuksia.
"Lopeta tuo! Tuo ei ollut kivaa!" Cho naurahti ja juoksi toisen hyllyn taa piiloon. Hetken kuluttua hän tuli takaisin, hän oli ostanut sen Ihme-kynän!
Oli minun vuoroni päättää.
"Kolme luudanvartta on suosikkini!" sanoin ja avasin Cholle oven. Hän hymyili minulle ja minä hymyilin hänelle.
"Tämä on romanttisempi paikka kuin Matami Puddifootin kahvila!" Cho kertoi ja etsimme nurkkapöydän.
"Mene sinä istuskelemaan, minä haen meille kermakaljat!" tarjouduin maksamaan makeat juomamme.
"Oi, kiitos Michael!" Katsoin, kun Cho käveli pöytään ja tajusin sitten, että minun täytyisi mennä tilaamaan juomia.
"Kaksi kermakaljaa", sanoin ja otin rahani esiin, jotka ojensin työntekijälle. Kuppien vieminen pöytään oli hankala tehtävä, sillä ne olivat lähes täynnä juomaa, ja omaani läikkyi vähän lattialle.
"Michael..." Cho aloitti vakavasti. "Tykkäätkö sinä minusta?"
"Kyllä. Kuinka niin?"
"Tuli vain mieleen... Ginny..." Cho supitti hiljaa.
"Kaikki on okei. Hän on typerä rohkelikko! Rohkelikot ovat typeriä - toisin kuin me", tuumasin. Cho nauroi ääneen ja nyökkäsi innokkaasti.
"Olet oikeassa! Oletko sinä huispausfani?" Onneksi Cho vaihtoi aihetta.
"Olen. Mitä joukkuetta kannatat?" kysyin.
"Tutshillin Tornadoja!" Cho kertoi innoissaan.
"Niin minäkin!" huudahdin. Meillä oli jotain yhteistä siis, sen lisäksi, että olimme molemmat älykkäitä korpinkynsiä.
"Todella?" Chon silmät loistivat kirkkaasti, hän näytti eläväiseltä. Kurkotuin häntä kohti ja pussasin häntä poskelle. Sitten me katsoimme toisiimme, ja hän pussasi minua huulille.
Kävelimme käsikkäin koulun pihaan ja kun tulimme portille, hän halasi minua. Halailimme siinä monen monta minuuttia.
"Kiitos hauskasta ja mahtavasta päivästä! Miten olisi huomisen laita? Voitaisiinko hengailla oleskeluhuoneessa?"
"Ilman muuta!" sanoin ja pussasin Chota otsalle.
