Sinistä - tarinoita korpinkynsistä ~ maksimissaan K-11 raapaleketju

[Odo]

Kirjoittaja: Odo
Ikäraja: maksimissaan K-11
Genre: Sekalaisesti kaikkea
Hahmot: Korpinkynnet
Vastuuvapaus: Hahmot ja maailma Rowlingin, tarinat minun. En saa rahallista korvausta.
Tiivistelmä: Raapaleita korpinkynsistä.

A/N: Päätin Kerää kaikki hahmot -haastetta varten tehdä neljä raapaleketjua; kaikki eri tuvista. Tässä viisastelevat korpinkynnet. Genrejä tulee olemaan täysi sekametelisoppa angstista fluffyyn.

Ficin alussa ilmoitetaan haasteet, genret, hahmot/paritus ja ikäraja. Ellei toisin mainita niin kaikki ficit toimivat yksinään. Ficit voivat sijoittua aikaan ennen Tylypahkaa tai sen jälkeen.

Muut ketjut: Keltaista (K-11), Vihreää (K-15) ja Punaista (K-15)

Raapaleet:
Vapauden kaipuu S, Cho/Cedric

[Odo]

Ikäraja: Sallittu
Genre: Angst
Paritus: Cho/Cedric (Cho/Harry)
Haasteet: Kerää kaikki hahmot (Cho Chang), Ficlet300 (134.   Tulevaisuus)

Vapauden kaipuu (250 sanaa)

Hautakummulla kasvoi vihreää ruohoa ja istutettuja kukkia. Cho pyyhki punaisia silmiään, kyynelten juovittamia poskia ja yritti vaimentaa nyyhkytykset hihallaan. Siitä oli jo vuosi.

Ristiriitaiset tunteet repivät Chota kahteen suuntaan – siihen, jonka piti vielä ikävöidä ja kaivata ja siihen, joka tahtoi jatkaa elämäänsä. Kumpikin polku vaati huomiota, pyysi astumaan sille ja Cho ei tiennyt, mitä tehdä. Hän oli tienristeyksessä, jossa ei voinut olla onnellinen. Suru varjosti onnen hetkiä ja ikävöidessään hän katui jokaista hymyä, jotka vahingossa päästi huulilleen. Saiko hän nauttia enää elämästä?

Taivaalla lentäessään ja tuntiessaan viiman vasten kasvoja Cho tunsi vapautuvansa siitä kaikesta ja kiitti tuulenvirettä, joka heilutti hänen hiuksiaan ja kukkien terälehtiä. Vapaus - sitä hän kaipasi. Oliko oikea aika päästää irti? Huispaus oli ainoa asia, joka sai hänet ajattelemaan jotain muuta.

Kaikki muut hetket, minuutit, tunnit, päivät – jo menneet kuukaudet hän oli muistellut, kaivannut ja surenut.

Cho tiesi, että Cedric oli niin hellä ja rakastava, että olisi toivonut hänelle vain onnea, mutta Cho ei voinut unohtaa niin helposti. Ei vielä. Ei ehkä koskaan.

Hän oli todella rakastanut. Tunteet Harrya kohtaan vetivät häntä silti toiseen suuntaan. Oliko rakkaus kuollut miehen mukana? Kyyneleet alkoivat taas virrata ja Cho nikotteli sanoja ”anteeksi” ja ”kiitos”, siksi, että oli pahoillaan ja kiittääkseen kaikesta hyvästä, mitä he olivat kokeneet.

Cho katsoi hautakumpua ja toivoi, että tuuli toisi hänelle kuiskauksen – kertoisi, mihin mennä, mitä tehdä. Cedric olisi halunnut hänen olevan onnellinen, niin. Chon oli aika päästää irti,

mutta se sattui. Paljon.

Hyvästien lausuminen ääneen oli pelottavaa, mutta vapauttivat hänet kahleistaan. Oli aika kohdata tulevaisuus.

[Natural]

Tämä oli todella kaunis ja koskettava. Pidin suuresti siitä, kuinka tunteikkaasti toit tässä esille rakkauden kaipuun ja tahdon päästää irti. Tuli suru puseroon, mutta sattuneista seurallisista syistä en suostu luovuttamaan kyyneleitä, vaikka mieli tekisi.

Teksti on todella sujuvaa, enkä huomannut virheitä. Ja kuten jo sanoin, olet saanut tuotua tarinan fiilikset ruudun tälle puolen todella voimakkaasti ja todentuntuisesti. Selität myös tässä todella hyvin sen, kuinka Chon tekisi mieli jo päästää irti, mutta ei tahdo kuitenkaan, koska se sattuu. Paljon.

Hän oli todella rakastanut. Tunteet Harrya kohtaan vetivät häntä silti toiseen suuntaan. Oliko rakkaus kuollut miehen mukana?

Tämä iski eniten. Muuta en sano.

Oli aika kohdata tulevaisuus.

Paremmin et olisi tekstiä voinut lopettaa. Tämä kiteytti omalla tavallaan koko tekstin sisällön ja surullinen totuus on, että se tulevaisuus on kohdattava kuitenkin joskus, eikä menneisyyteen voi takertua, vaikka irti päästäminen on vaikeaa.

Lyhykäisyydessään tarkoitan, että pidin tästä suuresti ja tietenkin odotan innolla lisää. Koska hei, Korpinkynsi

Nyt minä kiitän ja kuittaan.

- Natte

[Parris]

Törmäsin tähän listauksessasi, ja korpinkyntenä oli tietenkin pakko tulla vilkaisemaan, mitä täältä löytyy! Jos ei mitään muuta, tämä raapaleenpätkä sai pohtimaan Chon ja Cedricin suhdetta. Välität Chon sisäistä tunnemaailmaa tässä hienosti, ja lukija selvästi näkee, että Cho todella rakasti Cedriciä. Tämä taas herätti mulla ajatuksen aikajanasta - herran jestas, Chohan oli viitisentoistavuotias nähdessään poikaystävänsä kuolleena. Toisaalta, kuinka syvällisiä suhteet sitten tuossa iässä ovat; toisaalta, tuollaisen kokemuksen jälkeen omien tuntemusten "siivilöinti" ja käsittely ei varmastikaan ole helppoa, ja siksi ne sitten vahvistuvatkin noin. Eka kappale maalasi jotenkin tähän hurjan nätin pohjafiiliksen, ja siinä esiin nouseva aikahyppy muistuttaa, että noin suuri menetys rikkoo ihmisen pidemmäksi aikaa. Hmmh. Mielenkiintoinen teksti hahmosta, joka ei turhan usein huomiota saa.

(Psst, tekstin loppupuolella oli yksi pieni typo:
"Chon oli aika päästään irti,")

Kiitokset tästä, haikean kiva tunnelmointipala!

[Odo]

Natural, kiitos paljon kommentista tosi paljon myöhässä!! Kiva, että on maistunut. :>

Bluj- Ronen, mukavaa, että pengoit listaustani! Tämä onkin vähän vanhempaa kauraa, mutta joskus voisi raapustella taas värikokoelmiini lisää osia. Tulee vaan postattua turhan usein erillisinä ficceinä, vaikka kaikille tuville kokoelmatkin olisi olemassa. Suhteet on vähän hassu juttu 15-vuotiaana. Niistä pääsee yli ja ne on vähän "kokeilua", mutta myös järkyttävän vahvoja tunteita, jotka nuoruusiässä tulee ja menee. Pinna palaa, rakkaus riehuu, itkettää kun itkettää. Ja Cho tosiaan oli nuori, kun joutui  näkemään poikaystävänsä kuoleman. :< Kiitoksia paljon kommentista!