Title: Kallioilla kiipeilemisestä
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Characters: Fíli & Kíli, pienissä osissa myös Sólveig, Drengr & Dís
Genre: fluffy
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Fíli ja Kíli päättävät uskaltaa kokeilla jotain uutta ja erilaista.
Challenges: Fluffy10 ja Kesäetydejä (
kuva)
A/N: No tuota, kirjoittelin tässä erästä toista Hobitti-ficciä (joka tulee tähän perään, koska nämä liittyvät erittäin olennaisesti yhteen), ja sitten aloin pohtia, että mitäs ihmettä Fíli ja Kíli ovat tehneet päätyäkseen arestiin. Senpäs takia sitten aloinkin pyöritellä sitä mielessäni ja lopputuloksena oli sitten tämä kummallisuus. Lisään tämän perään sitten tosiaan samaan topiciin erään toisenkin tekstin pätkän, koska nämä kuuluvat erittäin oleellisesti yhteen, vaikka nämä ovatkin varmaan ymmärrettävissä erikseenkin.
Kallioilla kiipeilemisestä
Fíli, Kíli ja Sólveig istuivat päät yhdessä veljesten huoneessa Sinivuorilla ja pohtivat päivän suunnitelmiaan. Pojat halusivat lähteä kiipeilemään kallioilla, mutta neljän vanhan Sólveigin mielestä se oli turhan vaarallista. Etenkin, kun heidän vanhempansa olivat nimen omaan kieltäneet kallioilla roikkumisen. Pojat olivat kuitenkin harvinaisen päättäväisiä suunnitelmansa suhteen.
”Te jäätte vielä kiinni ja joudutte arestiin”, Sólveig sanoi, mutta kuten tavallista pojat eivät suostuneet kuuntelemaan häntä.
”Eikä jäädä, me osataan kyllä olla varovaisia”, Kíli vastasi.
”Itse et vain uskalla lähteä kallioille”, Fíli jatkoi, ja Sól tuhahti.
”Pojat!” hän tiuskaisi ja lähti huoneesta. Fíli ja Kíli jatkoivat suunnittelujaan aivan kuin eivät olisi huomanneetkaan tytön lähtöä.
~*~*~
Muutamaa tuokiota myöhemmin Fíli ja Kíli hiipivät salaa ulos Sinivuorilta ja lähtivät kulkemaan kohti läheisiä kallioita. Kaikkia kääpiölapsia oli kielletty kiipeilemästä niillä, koska kalliot olivat liukkaita ja sieltä saattoi tippua helposti. Kuitenkin joka vuosi vähintään yksi uskalias nuori kääpiö lähti kokeilemaan onneaan kallioilla, ja nyt oli Fílin ja Kílin vuoro.
Veljekset liukastelivat kalliota ylöspäin ja yrittivät samalla vilkuilla Sinivuorten suuaukolle päin, ettei äiti vain sattuisi näkemään heitä. Huipulle päästyään pojat virnistivät leveästi ja läpsäyttivät kätensä yhteen. Kíli lähti tutkimaan ympäristöön Fílin jäädessä katselemaan maisemia kalliolta.
Hetken kuluttua nuorempi palasi takaisin kantaen jotain pientä risukasaa. Fíli oli juuri kysymässä toiselta, miksi tämä toi hänelle risuja, kun Kíli esitteli tuomisensa.
”Katso, mitä minä löysin!” nuorempi hihkaisi iloisena. Fíli huomasi risukasan olleenkin jonkin linnun pesä, jossa oli kolme pientä munaa.
”Vau! Mistä sinä sen löysit?” Fíli ihmetteli.
”Tuolta noin”, Kíli vastasi, vispasi toisella kädellään selkänsä taakse ja oli jo lähdössä johdattamaan veljeään pesän löytöpaikalle. Kuitenkin ennen kuin veljekset ehtivät liikkua mihinkään Fíli huomasi lähistöllä kaartelevan linnun ja hän komensi Kíliä jättämään pesän nopeasti maahan. Nuorempi ei ihan ymmärtänyt toisen äänestä kuultavaa hätää, mutta teki kuitenkin kuten käskettiin ja laski pesän kalliolle. Sitten Fíli lähti nopeasti johdattamaan veljeään alas kalliolta ennen kuin lintu päättäisi lähteä puolustamaan pesäänsä. He kompuroivat alas samasta kohdasta kuin olivat nousseetkin, mutta juuri ennen maankamaraa Kíli liukastui ja putosi kalliolta. Jo alas ehtinyt Fíli riensi auttamaan veljensä takaisin pystyyn ja alas maan tasalle, koska nuorempi oli nyrjäyttänyt nilkkansa ja joutui nyt nilkuttamaan eteenpäin. Veljekset hipsivät hiljaa takaisin Sinivuorille.
He pääsivät kyllä sisälle huomaamatta, mutta aavistusta myöhemmin he törmäsivät äitiinsä, joka oli matkalla keittiölle.
”Mistäs te kaksi olette tulossa?” tämä kysyi katsoen poikia tomerasti.
”Me olimme vain leikkimässä ja Kíli loukkasi nilkkansa”, Fíli valehteli sujuvasti, mutta Dís tunsi poikansa liian hyvin ja hetkistä myöhemmin tämä jo tiesi poikiensa käyneen kallioilla luvatta.
~*~*~
Seuraavan päivän Fíli ja Kíli viettivätkin sitten äitinsä valvovan silmän alla tehden kaikenmoisia taloustöitä, mitä Dís nyt sitten ikinä keksikään teettää pojilla. Kaikista harmillisimmaksi asian poikien mielessä kuitenkin teki ajatus siitä, että sinä päivänä oli yksi harvoista Drengrin vapaista päivistä ja he olisivat halunneet päästä leikkimään tämän kanssa. Asiaa ei myöskään tehnyt yhtään helpommaksi se, että Sólveigilla oli tapana näyttää heille joko pitkää nenää tai kieltä joka kerta kun tämä sattui näkemään heidät.
Dís oli ehkä jättänytkin pojat arestiin, jotta nämä oppisivat tottelemaan vanhempiaan, mutta hän oli silti iloinen kun päivä päättyi ja hän tiesi saavansa olla seuraavan päivän ilman kahta pientä seuraajaansa. Jotenkin vain kahden nuoren kääpiöpojan valvominen otti ihmeen koville, kun piti samalla tehdä ihan oikeitakin askareita. Dísin tietämättä muutkin kääpiöt Sinivuorilla olivat iloisia, kun Fíli ja Kíli pääsivät eroon talousvuoroistaan, koska näistä kahdesta oli enemmän haittaa kuin hyötyä töissä, vaikkei kukaan sitä ikinä Dísille tai Óttarille kertoisikaan.
