Kun ensilumi kohtaa autioituneen puutarhan | S | Susan Bones (Susan/Luna)

[Arctic Heath]

Title: Kun ensilumi kohtaa autioituneen puutarhan

Author: Arctic Heath

Rating: S

Päähenkilö: Susan Bones

Pairing: Susan/Luna

WARNINGS: Tulkinnanvarainen itsemurhan suunnittelu

Genre: AU, angst, femme

Beta: Ei ole

Summary: Sodan loputtua kaikki palaa ennalleen. Niinhän sinä lupasit, etkö luvannutkin?

Disclaimer: Hahmot ja paikat (Potterista) omistaa J.K. Rowling. Oikeudet kuuluvat alkuperäisille omistajilleen. Minä vain leikin hahmoilla ja paikoilla ilman rahallista hyötyä.

A/N: Tapahtuma-aika sijoittuu vuoden 1998 lokakuuhun. Tälläinen kokeilu söpöllä rare-parilla Sanoisin tätä hieman "raa'aksi" versioksi, mutta ehkä tämä nyt silti menee (raa'alla tarkoitan, että teksti voisi olla viimeistellympi/huolellisempi/parempi). Kommentit, sekä negatiiviset että positiiviset, ovat suotavia. Lisäksi tulkintaa lopusta ja vaikka koko tekstistä olisi mukava kuulla.



Kun ensilumi kohtaa autioituneen puutarhan



Sodan loputtua kaikki palaa ennalleen. Niinhän sinä lupasit, etkö luvannutkin?

Ja mitä on jäljellä?

Taivaanrannassa apeana huojuva aurinko, joka on vain haalea kuvajainen entisestä loistostaan.

Lokakuun lohduton sade, joka piiskaa kuollutta pihanurmea.

Pihan läpi mutkittelevat askelkivet, joita pitkin kukaan ei ole kulkenut aikoihin.

Pimenevät illat, jotka vetävät minut mukanaan syvemmälle ja syvemmälle.

Surkea ihmisraunio, joka apaattisena tuijottaa naarmuista ikkunaa.

Tyhjä, kuukausia sitten sumentunut katse.

Rikkoutunut vesilasi pöydällä, jonka maali on haalistunut jo aikoja sitten.

Pirstoutunut peili hämärässä eteisessä, murskatut unelmat.

Repsottavat tammilankut, joilla harhailen päivästä toiseen.

Aamuöisin tyhjillä käytävillä pitkään kaikuva huuto, kun olen jälleen herännyt painajaisesta.

Nuhruiset lakanat, joissa makaa vain yksi onneton ihminen.


Kun ensilumi kohtaa autioituneen puutarhan, olemme jälleen yhdessä.

Sinä ja minä.

[Herkkuoone]

Mä olen hetken ajan istunut ja kirjoittanut ja pyyhkinyt tätä kommenttia pois, koska en oikein tiedä, miten aloittaisin, sillä tuntuisi hassulta sanoa pitäneensä, kun aihe on tällainen, lohduton ja synkeä, mutta kai voin sanoa pitäneeni, kun onnistuit luomaan tähän juuri aiheeseen nähden oikean tunnelman? Eli pidin siis. Tekstissä näkyy hyvin menettämisen tuska, lohduttomuus, se kuinka sota ottaa aina omansa ja kuinka sodan kauhut jaksavat muistuttaa itsestään vielä sodan päätyttyäkin; kuinka sodan jälkeen aurinkokin "on vain haalea kuvajainen entisestä loistostaan". Kuvailu on tunnelmallista, hivenen haikeaa ja kaunistakin ja sodan jälkeisen lokakuun kuvaus on hyvin onnistunutta. En osaa/jaksa/halua lähteä erittelemään ja tulkitsemaan tapahtumia sen tarkemmin, mutta ainakin minulle oli hyvin selkeää, että loppu (kaksi viimeistä riviä) eivät jääneet enää pelkäksi suunnitteluksi.

Hmm. Jos tähän loppuun vielä jotain "negatiivista" / rakentavaa sanoisin, niin olisin kaivannut paritusta ja päähenkilöä näkyvämpään rooliin, sillä tällaisenaan ainakaan itse en löytänyt tekstistä mitään, mikä olisi linkittänyt tämän nimenomaan Susaniin ja/tai Susan/Lunaan, sillä jollen olisi hakenut ficciä Pimeyden voimista, olisin voinut ihan hyvin lukea tämän originaalina, koska HP-maailmakaan ei näy tekstissä selvästi: sodan jälkeinen aika on tietysti viittaus ajoitukseen, mutta sekään ei ole niin selkeä viittaus, että fandomin voisi päätellä siitä, koska sota on aiheena sellainen "yleismaailmallinen", että sitä voi käsitellä monessa fandomissa. :>

Loppunillityksestäni huolimatta, tämä on minusta kivasti kirjoitettu kaunis ja tunnelmallinen teksti. Kiitos. : )
~ Herkku.

// Ai niin! Unohdin mainita, mutta tykkään todella paljon otsikostasi, se on hurjan kaunis! <3

[Arctic Heath]

Kiitos kommentistasi Herkkuoone. Teit paljon hyviä havaintoja ja ilahduttavaa, jos pidit Siis alunperin tässä piti olla takauma, mutta tein sen niin tökerösti, että otin pois. Ehkä mä kirjoitan tässä lähiaikoina tekstin tällä parituksella, missä ilmenisi selkeämmin paritus & henkilöt yms. Mutta joo kiitos vielä kerran ♥

[hakuroo]

Wow D: Se oli haikean surullinen ja mielestäni hyvin kuvailtua :"3
Ja tällä on kaunis nimikin D: Aaw


Haku XD

[Arctic Heath]

Kiitos kommentistasi hakuroo! Mukavaa, jos pidit

[Beatrix Bones]

Kaikesta apaattisuudestaan, ankeudestaan ja surullisuudestaan huolimatta tämä oli musta kauniisti kirjoitettu. Ehkä mä olen niin angstinen ihminen itsekin, että löydän tästä sen kauneuden. Ficissä olet tuonut hyvin esille sen, miten sota aina ottaa enemmän kuin antaa, miten se vaikuttaa ihmiseen, joka on sen joutunut kohtaamaan, miten mikään ei oikeasti palaa koskaan ennalleen vaikka kuinka haluaisi. Miten se vaikuttaa kahden ihmisen yhteiseen elämään.

Tykkäsin tässä myös siitä, miten puhuttelit tässä ficissä parituksen toista osapuolta, kerroit miten Susan kaipaa Lunaa. Toit sen esille kauniilla kuvailulla, joka jatkui rivistä toiseen ja sidoit ne tunnelmaltaan yhteen samantyyppisillä sanoilla, jotka kuvastivat kertojan mielialaa ja loivat tietynlaisen jatkumon.

Lokakuun lohduton sade, joka piiskaa kuollutta pihanurmea.

Esimerkiksi tämän näin metaforisena (näen niitä nykyään kaikkialla) siten, että lokakuun lohduton sade tarkoittaa ficin kertojan itkemiä kyyneleitä ja kuolleella pihanurmella viittaat myös kertojaan, joka on menetyksen vuoksi jollain lailla kuollut sisältä.

Kun ensilumi kohtaa autioituneen puutarhan, olemme jälleen yhdessä.

Sinä ja minä.

Loppu oli mielestäni hyvin kaunis, ficin käännekohta parempaan tapahtuu juuri tässä ja se luo kaiken angstisuuden ja masentuneisuuden jälkeen jonkinlaista toivoa hahmolle. Tuo viimeinen puhuttelu vielä varmistaa sen, että sanoma on todella luettu vastakkaisen osapuolen luettavaksi.

Kiitos ficistä, pidin tästä!

[Arctic Heath]

Kiitos kommentistasi Beatrix Bones! Ilahduttavaa, että pidit tekstistä. Se on myöskin hienoa, että huomasit tekstiin piilotettuja merkityksiä. Kuollut pihanurmi olikin tässä viittaus Susanin mieleen/sieluun. Kiitos paljon ♥

[Deathless]

Kommenttikampanjasta päivää ja anteeksi, että tässä kesti!

Olit saanut tähän ficciin ihanan synkän ja lohduttoman tunnelman. Paritus ei käynyt missään kohtaa ilmi, mutta oli helppo kuvitella Susan sängyllään, yksin ja surevana.

Tykkäsin tämän yksinkertaisuudesta: lyhyistä, kuvailevista lauseista. Luin tämän aika monta kertaa ja pohdiskelin noiden lauseiden merkityksiä (koska olen tosi huono näkemään metaforia  )

[quote/] Taivaanrannassa apeana huojuva aurinko, joka on vain haalea kuvajainen entisestä loistostaan. [/quote]

Tuosta tykkäsin! Siinä kai ilmeisesti tarkoitettiin Susania, joka oli menettänyt elämänilonsa?

Ja tuo loppu... tajusin sen vasta toisella lukukerralla mitä toi tokavika lause piti sisällään. Ugh, rakastuin tohon lauseeseen sen kaikessa kamaluudessaan.

Anteeksi tästä äärimmäisen epärakentavasta kommentista Mielestäni tässä oli kaikki kohdallaan, eikä edes se, etteiparitus käynyt sinällään ilmi tekstistä, ei minua haitannut.

Kiitos tästä!

[Arctic Heath]

Kiitos kommentistasi Deathless! Ja ei se mitään, mukavaa, että pidit! Ja itse koen tämän ficin sellaisena, että jokainen voi tulkita kuvailut omalla tavallaan, eli kukaan ei ole oikeassa tai väärässä. Ja kommenttisi on loistava, ei hätää

[LillaMyy]

Itse huomaan tämän kommentin kirjoittamisessa hieman samoja ongelmia kuin Herkkuoone edelläni, koska tämä oli hyvin kirjoitettu teksti, mutten kuitenkaan osaa välttämättä sanoa pitäneeni tästä synkän aiheensa vuoksi. Tykkäsin myös tavastasi kuvalla asioita varsin paljon, samoin kuin esille nostamistasi yksityiskohdista, koska aurinko haaleana kuvajaisenaan ja rikkinäiset vesilasit sun muut olivat todella osuvia kuvauksia. Etenkin, kun noista voi lukea myös sotaan liittyvää symboliikkaa, koska ennen sotaa aurinko paistaa kirkkaana, mutta jos sodassa menettää jonkun läheisensä ei se auringonpaistekaan tunnu enää samalta. Tämä samainen sopii myös tuohon pöytään, jonka maali on haalistunut. Rikkinäinen vesilasi taas voisi kenties kuvata sitä, kuinka ihminen rikkoutuu henkisesti sodan repimässä maailmassa.

Täytyy kuitenkin sanoa, että tätä oli jotenkin... erikoista lukea, kun tuo teksti oli noinkin ilmavaa. En nyt osaa sanoa, onko tämä huono vai hyvä juttu, mutta tapasi asetella teksti kiinnitti kyllä huomioni. Siitä kyllä tykkään, että erotit nuo kaksi viimeistä lausetta muusta tekstistä vielä yhdellä ylimääräisellä tyhjällä rivillä, koska se erottaa tuon lopun muusta tekstistä paremmin, muttei kuitenkaan keskeytä tekstiä, kuten joku '~*~*~' -tyylinen merkintä (joita itse käytän ehkä liikaakin?) olisi tehnyt.

Minun on kyllä myös pakko sanoa, että tämä jäi jotenkin irralliseksi HP-maailmasta, koska mistään ei saanut sellaista taikamaista otetta tai muutenkaan viittauksia juuri valitsemiisi hahmoihin. Aivan kuten Herkkuoonekin edellä mainitsi, niin tämä olisi voinut aivan yhtä hyvin olla originaalikin, koska mistään ei tule tekstissä ilmi, että tämä on juuri toisesta velhosodasta kirjoitettu ficci. Sota kun on aika yleismaailmallinen ilmaisu.

Tykkäsin kyllä tästä kokonaisuudessaan (voiko noin sanoa tekstistä, jolla on näin synkkä aihe?), vaikka tämä jäikin vähän fandomistaan irralliseksi. (:

[Arctic Heath]

Kiitos kommentistasi LillaMyy! Niin kuin useampi sinunkin lisäksesi huomasi, tosiaankin tässä olisi voinut tuoda paremmin (haha eli ylipäätänsä esille) esiin Potter-maailman. Mukavaa kuitenkin kun pidät, ja kyllä, mielestäni voi sanoa pitävänsä synkemmästäkin tekstistä