Title: Vetovoimaa
Author: Celtic Circle
Pairing: Ginny/Draco
Rating: K-11
Genre: angst, romance, humor.
Summary: Ginnylle ja Dracolle muodostuu yhteinen ongelma. Miten he ratkaisevat sen?
A/N: Ensimmäisiä ficcejäni (ja sen kyllä huomaa). Kirjoitin tämän vuoden 2004 kesällä nimimerkillä Miharu Hirano.
~*~
1. osa
Ginny käveli nopeaan tahtiin Tylypahkan käytävillä. Seuraavaksi olisi liemitunti ja hän oli jo valmiiksi viisi minuuttia myöhässä. Professori Kalkaros ottaisi häneltä pisteitä joka tapauksessa, jos hän hidastaisi, mutta Ginny ei halunnut jäädä pois tunnilta.
Ginny lähestyi tyrmiä hitaasti. Ainakin se tuntui siltä, vaikka hän eteni puolijuoksua pimeällä käytävällä.
Tyttö harppoi tyrmiin johtavat portaat alas, kääntyi kulmasta ja tunsi törmäävänsä johonkin ja kaatui selälleen lattialle. Ginny katsahti ylös ja kohtasi Draco Malfoyn koleanharmaat silmät.
- Kaikkein vähiten toivoin törmääväni sinuun! Ginny tiuskaisi ja nousi ylös.
Draco katsoi häntä huvittuneena, kun hän kumartui keräämään kirjojaan.
- Keneen toivoit törmääväsi? Potteriinko?
Ginny keskeytti kirjojen keräämisen ja katsoi Dracoa hyytävästi.
- Ehkä, hän sanoi jäätävästi. - Toivoin, etten törmää kehenkään.
Dracon silmissä välähti jokin, jota Ginny ei tunnistanut. Pelko? Luovuttaminen? Luovuttaminen ei ainakaan, sen kertoi Dracon äänensävy, kun hän seuraavan kerran avasi suunsa.
- Weasley on noussut huonolla jalalla tänä aamuna, huomaan. Olenkin aina pitänyt ärhäköistä tytöistä, hän lausahti.
Ginny tuhahti ja jatkoi tavaroidensa keräämistä. Hän toivoi, että Draco lähtisi omalle tunnilleen ja...
- Eikös sinun pitäisi olla tunnilla? Ginny kysäisi ja nosti katseensa.
Draco hymyili omahyväisesti.
- Se peruutettiin, eli minulla on hyppytunti, hän virnisti.
Ginny tunsi kateuden pistoksen, vaikka hän ei halunnut jäädä pois liemitunnilta, mutta miksi juuri Dracon piti saada hyppytunti?
- Vai niin, Ginny tokaisi, napsautti laukkunsa kiinni ja suoristi selkänsä. - Jäisin niin mielelläni laukomaan älyttömyyksiä kanssasi, mutta minulla on kiire omalle tunnilleni.
Niine hyvineen hän ohitti Dracon ja lähti harppomaan kohti liemiluokan ovea.
~*~
Draco katsoi Ginnyn loittonevaa selkää sekavin tuntein. Mikä häntä vaivasi? Hän tunsi suunnatonta vetovoimaa tuota tyttöä kohtaan, eikä saanut sitä loppumaan. Miksi juuri Weasleytä kohtaan? Draco ei mahtanut itselleen mitään.
Huokaisten hän kääntyi ja suuntasi kohti kirjastoa. Hän ei pahemmin lukenut, mutta hän tarvitsi jotain muuta ajateltavaa, kuin Ginny Weasleyn viehättävät kasvot.
~*~
Ginny koputti varovasti liemiluokan oveen ja avasi sen. Hän pyysi anteeksi myöhästymistään ja käveli omalle paikalleen. Hän tuskin kuuli, kuinka professori Kalkaros ilmoitti hänelle, että Rohkelikko menettäisi kymmenen tupapistettä.
Ginny otti noidankattilansa esiin ja alkoi tehdä tämänpäiväistä lientä, muistojuomaa. Hajamielisesti hän alkoi valmistaa juomaa, ja eikä aikaakaan, kun hänen keitoksensa kiehui yli.
- Miten minä saan upotettua teidän päihinne, että kattilaa pitää vahtia koko ajan valppaasti? Toiset kymmenen pistettä Rohkelikolta, neiti Weasley! profesori Kalkaros pauhasi ja tyhjensi Ginnyn kattilan taikasauvan heilautuksella.
Huokaisten Ginny haki rätin ja alkoi hangata lattialla olevaa sihisevää nestettä. Miksi kaiken piti mennä tänään pieleen?
~*~
- Ginny? Maa kutsuu, Ginny!
Ginny havahtui Hermionen ääneen ja nosti katseensa oleskeluhuoneen takassa loimuavasta tulesta.
- Kuunteletko sinä? Hermione kysyi ja katsoi häntä huolestuneena.
- Kuuntelen. Selitit jotain, että professori Lipetit oli jumittunut kaappiinsa, kun Nevillen taika oli epäonnistunut, Ginny sanoi.
- Ei, vaan kuinka Seamusin taika oli epäonnistunut, Hermione oikaisi ja lisäsi huolestuneesti: - Ginny, onko kaikki kunnossa? Näytät poissaolevalta.
Ginny kohautti olkiaan ja otti pöydältä suklaasammakon. Hän puraisi sen pään irti ja tutkaili pöydän jalan uurteita. Ei, kaikki ei todellakaan ollut hyvin. Hän törmää ennen liemituntia Dracoon ja alkaa nälvimään tämän kanssa kilpaa. Hän alkoi vakavasti harkita psykiatrille menoa.
- Kaikki on ihan kunnossa, Hermione. Minulla on vain vaikeuksia yhden kotitehtävän kanssa, Ginny valehteli. Se sattui, sillä Hermione oli hänelle hyvin läheinen. Toisaalta hän oli puhunu hiukan tottakin, sillä Kalkaroksen viimeviikolla antama läksy oli yhä tekemättä.
Hermione näytti epäilevältä, mutta antoi asia olla, josta Ginny oli kiitollinen. Hän oli liian väsynyt puhuakseen ongelmastaan. Kaiken lisäksi Hermione halveksi Malfoyta ja hänestä ei olisi avuksi siinä pulmassa.
~*~
Draco katseli katosvuoteensa kattoa. Hän oli mennyt aikaisin jo nukkumaan, sillä hän ei halunnut muiden luihuisten huomaavan, että häntä vaivasi jokin. Pitihän hänen säilyttää edes ylpeytensä. Hän ei kaivannut muiden sääliä tai ylimääräistä huomiota. Tai sitä, että muut saisivat tietää, että hän oli ihastumassa Ginny Weasleyhin. Se aiheuttaisi kohun ja tieto leviäisi kulovalkean tavoin Tylypahkassa. Jokainen tietäisi asiasta ennen seuraavaa päivää.
Tämä menee naurettavaksi, jos et tee mitään, Draco Malfoy! Draco ajatteli ja puristi peittoaan turhautuneena. Miksi tämän piti tapahtua juuri hänelle? Kaiken lisäksi hän vaistosi, että tunne oli molemminpuolinen. Se turhautti Dracoa vielä enemmän. Kunpa vain se Weasley älyäisi pitää suunsa kiinni...
~*~
Ginny heräsi seuraavana aamuna virkeänä, mitä hän ihmetteli itsekin. Hän oli luullut, että ei saisi unta ennen aamua, mutta toisin oli käynyt. Hän oli nukahtanut heti.
- Huomenta, Tylypahka! Rakastan sinua, Ginny hymähti ja alkoi pukea vaatteita päälleen.
Oleskeluhuoneessa ei ollut ketään, kun hän tanssahteli portaat alas. Ginny huomasi, että hänen eilen jättämänsä suklaasammakon koipi oli yhä pöydällä.
- Hassua, onkohan kotitontuilla kapina, vai pitävätkö ne muuten vain lomaa? Ginny kysyi oikeastaan itseltään, kun ketään muuta ei ollut paikalla.
Suuren Salin ovilla Ginny huomasi, että kapina ei ainakaan ollut käynnissä. Pöydillä oli ruokaa, kuten joka aamu. Ginny huomasi Harryn, Ronin ja Hermionen Rohkelikon pöydässä ja päätti liittyä seuraan.
- Hei, Ginny, Harry tervehti hymyillen. - Näytät virkeältä. Taisit nykkua hyvin?
Ginny nyökkäsi ja kauhoi puuroa lautaselleen.
- Luulin, että en saisi nukuttua ollenkaan. Päin vastoin. Nukuin, kuin tukki, Ginny sanoi ja lusikoi puuroa suuhunsa.
Ron näytti huolestuneelta.
- Onko sinulla ongelmia? hän kysyi.
Ginny huitaisi kättään.
- Ei mitään muuta, kuin taikajuomien läksy. Tiesitkö muuten, että korvasi höröttävät, kun näytät huolestunutta naamaa?
Ron punehtui hiukan ja Hermione kikatti. Harry näytti huvittuneelta ja laittoi viimeisen pullanpalansa suuhun.
- Hei, lähdetään kirjastoon etsimään tietoa siitä ihmejumalasta.
- Se on Vedetto nimeltään, torvi! Hermione naurahti.
Ron raapi niskaan mietteliäänä.
- Pidän kyllä enemmän bassosta, mutta olkoon, hän sanoi.
Harry naurahti ja kolmikko lähti Suuresta Salista jättäen Ginnyn syömään.
Ginny nauroi mielessään. Ronin ilme oli näkemisen arvoinen, kun Ginny oli kertonut hänen korvistaan. Ginny ojensi kätensä ottaakseen leivän leipäkorista, mutta hän pysähtyi nähdessään Draco Malfoyn edessään.
2. osa
Ginny veti kätensä pois leipäkorista ja tuijotti Dracoa suoraan silmiin. Kumpikaan ei sanonut mitään hetkeen. Vihdoin Draco aukaisi suunsa.
- Meidä täytyy puhua, Weasley, Draco sanoi vaativana.
- Ja miksi? Ginny kysyi ja päätti ottaa leivän sijasta patonkia.
Dracon kasvoissa vilahti suuttumus. Leikkikö Weasley tyhmää, vai ärsyttikö tämä tahallaan Dracoa? Kumpikaan ei tuntunut miellyttävältä.
- Tiedät, että tunnemme molemmat toisiamme kohtaan jotain muuta, kuin vihaa ja halveksuntaa, Weasley.
Ginny tiesi, että tuo oli totta, mutta hän olisi halunnut kuulla sen kenen tahansa muun, kuin Draco Malfoyn naamavärkistä.
- Miten sinä kehtaat edes väittää tuollaista? Ginny huudahti ja nousi seisomaan.
Draco yllättyi Ginnyn reaktiosta.
- Tiedät itsekin, että tuo on totta, Draco sanoi hiljaa, sillä muut olivat kääntäneet katseensa heihin päin.
- Älä valehtele! Ginny huusi ja pamautti Dracoa patongilla päähän. Loput leivästä hän tunki Dracon ammollaan olevaan suuhun ja lähti puolijuoksua pois Suuresta Salista.
~*~
Draco sylkäisi suurimman osan patongista suustaan ja pyyhkäisi sen lautasliinalla puhtaaksi. Ginny oli reagoinut pahemmin, kuin hän oli kuvitellutkaan. Patonkihyökkäystä hän ei ollut odottanut. Tilanne oli kieltämättä koominen, mutta Dracoa ei naurattanut. Hänen ympäriltään kuului vihellyksiä ja taputtamista.
Draco huokaisi ja lähti myös Suuresta Salista. Vihellykset kaikuivat hänen korvissaan vielä kaukana eteishallista ja Dracoa nolotti. Ginny oli tietämättään saattanut hänen naurunalaiseksi.
~*~
Ginnya masensi. Viikko oli ollut todellinen katastrofi. Hänellä oli monet läksyt vielä tekemättä, kuten liemiläksy, muodonmuutosten harjoittelu ja loitsujen essee. Kaiken lisäksi ongelma Draco Malfoyn kanssa masensi häntä vielä enemmän.
Ginny avasi loitsukirjansa ja alkoi lukemaan hilpeytysloitsun vaikutuksista.
- Hilpeytysloitsun vaikutukset ovat parempi olo, hilpeä mieli ja Draco Malfoy.
Se hemmetin Draco on pilannut kaiken!
- Hilpeytysloitsun kehitteli 1000-luvulla Nicholas Juneamus, Lizabeth Northopiks ja Draco Malfoy...
~*~
- Draco, mikä sinun on?
Draco kohotti katseensa kuullessaan Pansy Parkinsonin hunajaisen äänen. Miksi hän ei voinut jättää Dracoa rauhaan? Pansy ajoi vain omia asioitaan yrittäessään vietellä Dracoa.
- Minulla ei ole mikään hätänä. Voisitko jättää minut rauhaan? Draco tiuskaisi.
Pansy katsoi häntä loukkaantuneena ja asteli pois niskojaan nakellen.
Draco sai jotain tyydytystä ärsyttäessään Pansya, mutta häntä masensi liikaa, että hän olisi voinut hymyillä tyytyväisesti.
Ginny Weasley.
Se nimi pyöri hänen mielessään jatkuvasti jättämättä häntä rauhaan.
Mitä enemmän Draco ajatteli asiaa, sitä matalammaksi hänen mielensä painui.
Kaikki ei ollut todellakaan hyvin. Hän oli ihastunut Weasleyhin, jota hänen sukunsa inhosi yli kaiken, kuten Weasleyn suku heitä. Dracon oli saatava lusikkansa tästä sopasta. Mutta miten?
~*~
Ginny istui seuraavana aamuna pyyhkeen päällä järven rannalla. Häntä väsytti armottomasti, sillä hän oli valvonut kolmeen asti yöllä väkertäessään rästiin jääneiden läksyjen kanssa.
Punaiset hiukset heiluivat lämpimässä tuulessa. Ginny kohotti kasvonsa kohti aurinkoa. Hän ei ollut saanut väriä laisinkaan viime kesänä, sillä hän oli viettänyt sen sisällä ja tutkinut uusia oppikirjojaan. Mielenkiinto uusiin aineisiin oli herännyt jo silloin.
Ginny ojensi jalkaansa ja kokeili vettä varpaanpäällään. Se oli viileää, mutta ei kuitenkaan kylmää. Ilma alkoi lämpenemään ja Ginny päätti pulahtaa uimaan.
~*~
Draco istui kirjaston sohvalla ja kirjoitti kirjettä kotiin. Vanhemmat olivat vannottaneet häntä kirjoittamaan joka viikko. Dracoa ei olisi huvittanut kertoa koulun tapahtumista kotiväelle, mutta vanhempien käsky oli käsky.
Matami Prilli putsasi kirjoja pölyhuiskulla kauempana. Draco saattoi kuulla, kuinka matami hyräili samalla. Häntä nauratti tuo matamin harvinainen käytös, sillä yleensä nainen oli oikea hapannaama.
Draco rullasi kirjeensä pieneksi rullaksi ja sitoi sen kiinni nauhalla. Hän päätti lähettää kirjeen heti, sillä muuten hän unohtaisi sen saman tien.
~*~
Ginny kiipesi laiturille. Hän oli juuri uinut noin kymmenen minuuttia putkeen, ja häntä väsytti. Hän kuitenkin päätti vielä sukeltaa laiturilta veteen päättääkseen lämpimän päivän.
Ginny oli joskus nähnyt jästien televisiossa uimahyppykisoja ja päätti kokeilla pystyisikö samaan. Hän kumartui samanlaiseen asentoon, kuin jästitkin, laski mielessään kolmeen ja ponnisti.
Ginny lätsähti suoraan mahalleen veteen ja pärski vettä suustaan. Yritys hyvä kymmenen, mutta hän tarvitsi lisää harjoitusta. Ginny otti laiturin reunalta kiinni ja sukelsi.
Hän potki hiukan syvemmälle, missä oli viileämpää vettä. Ginny kääntyi palatakseen takaisin. Hänen jalkansa tarttui johonkin metalliseen. Ginny yritti irrottaa jalkaansa isosta metallisesta esineestä, mutta esine veti häntä yhä syvemmälle.
Ginnyn voimat alkoivat hiipua hänen taistellessaan esinettä vastaan. Vesi alkoi olla jäätävän kylmää hänen ympärillään ja hän tunsi, kuinka kaikki pimeni ympärillä hänen menettäessä tajuntansa.
3. osa
Draco pysähtyi puolivälissä Pöllölään johtavaa portaikkoa. Hänellä oli kummallinen tunne, että kaikki ei ollut hyvin. Poika ravisteli päätään yrittäessään karistaa kummallista tunnetta pois kehostaan. Kaikki oli varmasti hyvin, poika vakuutteli itselleen ja jatkoi kiipeämistään.
~*~
Ginny tunsi, kuinka joku pyyhki hänen otsaansa märällä pyyhkeellä. Hänen päässään jyskytti, mikä sai hänet voimaan pahoin. Hän koetti avata silmiään, mutta ne tuntuivat raskailta. Yhtäkkiä hänen kehonsa lävisti hirveä kipuaalto ja Gihän menetti tajuntansa uudestaan.
~*~
Draco katsoi, kuinka matami Pomfrey pyyhki Ginnyn otsaa veteen kastetulla pyyhkeellä. Hän itse istui Ginnyn vuoteen vieressä olevalla tuolilla vettä valuvat vaatteet päällään.
Sairaalasiiven nurkassa lojui ruostunut polkupyörä, joka oli tarttunut Ginnyn nilkkaan. Se oli vetänyt tyttöä pohjaa kohti ja paine oli saanut tämän menettämään tajunsa.
- Draco, sinun pitäisi vaihtaa vaatteet, professori McGarmiwa sanoi ystävällisesti.
- Jotta sinäkään et joutuisi vuoteen omaksi, matami Pomfrey lisäsi.
Draco nyökkäsi, katsoi vielä kerran Ginnyn kalpeita kasvoja ja astui sairaalasiiven avoimesta ovesta.
Hänen sydäntään riipaisi, kun hän näki kalpean Ginnyn makaamassa liikkumattomana sängyssä. Nyt Draco sen vasta huomasi, hän välitti Ginnystä. Enemmän kuin normaalisti. Ajatus pelotti Dracoa, mutta samalla myös miellytti. Ehkä heidät oli luotu toisilleen, kun he molemmat välittivät toisistaan. Poika päätti käydä Ginnyn luona seuraavana päivänä.
~*~
Ginny avasi hitaasti silmänsä. Kaikki oli epäselvää. Pikkuhiljaa kaikki kuitenkin alkoi näyttää selkeämmältä. Hän käänsi hiukan päätään ja kohtasi Dracon silmät, jotka katsoivat häntä. Ginny hymyili pienesti, kun näki Draconsylissä olevan kukkakimpun.
- Hei, Ginny, Draco sanoi hellästi.
Ginny nyökkäsi.
- Hei, hän vastasi hiljaa. - Tulitko yksin?
- Tulin, Draco sanoi ja laittoi kukat sängyn vieressä olevalle pöydälle.
Ginnyn hymy leveni, kun hän huomasi neilikat.
Sairaalan ovi aukesi pamahtaen ja sisälle rynni kalpea Ron ja huolestuneen näköinen Harry. He pysähtyivät kuin seinään nähdessään Dracon.
- Mitä tuo täällä tekee? Ron huudahti.
- Mitä haittaa siitä on, jos minulla on komeaa seuraa? Ginny kysäisi huvittuneena.
- Joopa joo, hän on suunnilleen yhtä komea kuin matkalaukku.
- Mitä? Eikö komea ulkokuoreni viehätä?
- Viehätät minua yhtä paljon kuin lantakasa.
- En tiennytkään, että kopeloit lantakasoja.
- En kopeloikaan.
- Mitä sitten? Draco nälväisi.
- Kuuluuko se sinulle?
- Kuuluu.
- Älä luule!
- En luulekaan, vaan tiedän.
Ginny kuunteli huvittuneena keskustelua. Harry katsoi häntä huolestuneesti ja Ginny hymyili hänelle rohkaisevasti.
- Lopeta jo, Weasley. Ellet satu muistamaan, siskosi makaa täällä henkihieverissä.
- Draco, en minä kuolemansairas ole! Ginny nauroi.
- Et, mutta heikko, Harry oikaisi.
- Kuin peikko? Älä unta näe, Harry!
- Unta? Mistä? Harry kysyi muka viattomana.
- Vaikka mistä, Ginny sanoi nauraen.
Harry punehtui vienosti naamaltaan ja sopersi:
- Mitä tuon tytön päässä oikein liikkuu?
Draco vastasi ensimmäisenä.
- Voi kuule, et tiedäkään, Potter, hän virnisti. - Minä, toisin kuin sinä, tiedän täsmälleen, mitä Ginny ajattelee tällä hetkellä.
Harry oli vastaamassa jotain kipakkaa, mutta hänen aikomuksensa keskeytti ikkuna, joka rikkoontui kovaäänisesti ja sen palaset varisivat heidän päälleen. Draco horjahti ja löi päänsä Ginnyn yöpöytään.
- Draco! Ginny kirkaisi.
Poika makasi liikkumatta lasinsirujen keskellä.
4. osa
Loppujen lopuksi Ginny oli tyytyväinen heidän ratkaisuunsa.
Tapahtumista oli kulunut viikko ja ne olivat yhä tuoreina hänen muistissaan.
~*~
Ginny hyppäsi alas sängystä Dracon viereen. Hän ei välittänyt pistävästä kivusta, kun lasinsirut pureutuivat hänen jalkapohjiinsa.
- Draco? Kuuletko minua? En ole vielä kertonut tätä, mutta rakastan sinua. Ihastuin sinuun jo ensisilmäyksellä.
Kyyneleet polttivat hänen silmänurkissaan. Ei... ei voinut käydä näin. Juuri nyt.
- Olenkin miettinyt sitä.
Ginny hätkähti. Voisiko sittenkin...
Draco kohottautui kyynärpäidensä varaan ja painoi huulensa Ginnyn omille.
Tyttö yllättyi, mutta tajusi sentään vastata.
Ron tunsi kasvojensa valahtavan kalpeiksi ja hän oli kieltämässä Malfoyta, mutta Harry tarttui tätä käsivarresta ja pudisti päätään. Harry tiesi, että tuo oli tosirakkautta, eikä Ron saisi keskeyttää heidän omaa hetkeä.
Ron tajusi, mitä Harry ajoi takaa ja luovutti.
Harry rykäisi, kun suudelma oli jatkunut jo pari minuuttia. Kaksikko hätkähti, sillä he eivät olleet muistaneet, että paikalla oli muitakin. He hymyilivät nolona, mutta Harry hymyili rohkaisevasti.
Ginny kapusi takaisin sänkyyn ja Draco nousi seisomaan.
Tapa, jolla he katsoivat toisiaan, kertoi kaiken tarpeellisen.
~*~
- Ginny, mitä mieltä sinä olet?
Tyttö hätkähti mietteistään.
- Mitä mieltä mistä?
Draco nauroi.
- Ei mistään. Kokeilin vain, kuunteletko sinä, hän vastasi yhä nauraen.
Ginny virnisti. Kun he olivat jääneet kahden sairaalasiipeen, he olivat miettineet, miten jatkaisivat. He olivat pohtineet, kuinka heidän perheensä suhtautuisivat heidän seurusteluunsa.
Ginny oli tuumannut, että hänen perheensä suhtautuisi paljon kevyemmin, kuin Dracon perhe. Poika oli ollut samaa mieltä.
Lopulta he olivat päättäneet, että he katsoisivat, mitä aika tuo tullessaan. Kohta alkaisi kuitenkin kesäloma ja silloin olisi enemmän aikaa tutkia tilannetta ja edetä sen mukaan.
Ginny hymyili. Hän oli aina pelännyt seurustelun aloittamista. Nyt, kun se oli totista totta, se tuntui paljon mukavammalta kuin hän oli koskaan kuvitellutkaan.
Draco kuunteli hänenkin mielipiteitään. Hän oli muuttunut kylmästä luihuispojasta lämpimäksi ja epäitsekkääksi ihmiseksi. Häntä voisi jopa verrata rohkelikkoon. Joskus Ginnysta tuntui, että he olisivat enemmän kuin tavallinen seurusteleva teinipari.
~*~
Draco katseli Ginnyn tuulessa liehuvia punaisia hiuksia. Pojan mielestä tämä oli viehättävä sekä sisältä että ulkoa. He olivat seurustelleet vasta vähän aikaa, mutta se tuntui pitemmältä ajalta.
Draco hämmästeli hiukan tilannetta. Hänen vanhempansa olivat myrkyttäneet hänen mielensä kertomalla kamalia tarinoita köyhien ja rikkaiden velhojen avioliitoista. Useimmiten tuloksena oli ollut paha riita, joka oli johtanut loukkaantumisiin ja jopa kuolemaan. Dracoa värisytti. Ginny oli lämmin ja välittävä ihminen eikä tekisi mitään pahaa. Poikaa pelotti vanhempien reaktio, kun tämä ei ollut toiminut toivotulla tavalla.
No, saavatpahan kerrankin nyrkin naamaansa. Heillä ei ollut oikeutta komennella minua, Draco ajatteli katkerana. Hän puristi hetken mielijohteesta Ginnyn kättä, joka puristi myös ja hymyili onnellisena.
~*~
Ginny puristi Dracon kättä ja hymyili. Hän olisi antanut kymmenen suklaasammakkoa saadakseen tietää, mitä poika ajatteli tällä hetkellä. He olivat istuneet viimeiset puolituntia puhumatta sanaakaan. Ginny toivoi, että molemmat osaisivat telepatiaa, niin ei tarvittaisi sanoja kertoakseen, kuinka paljon välitti toisesta.
Leppeä tuulenvire kulki heidän välistään. Paksu koulupuku alkoi tuntua ahdistavalta kesäkuun kuumuudessa ja Ginnyn teki mieli hypätä suoraa päätä järveen. Hän oli toipunut kokemuksestaan täysin ja luottavaisuutta järveä kohtaan kohensi se, että Dumbledore oli pannut täytäntöön järven tehopuhdistuksen. Kukaan ei käsittänyt, kuinka polkupyörä oli joutunut järveen, mutta Ginnylla oli aavistus, että se oli joutunut sinne jästien huolimattomuudesta.
Koko vuosi oli ollut toimintaa täynnä. Heti koulun alussa Weasleyn kaksoset olivat aiheuttaneet suurta päänvaivaa vahtimestari Vorolle taikomalla palkintohuoneeseen suuren ektoplasmajärven. Limaa oli tulvinut käytävään oven alta litratolkulla, ennen kuin Voro oli ehtinyt paikalle. Koko käytävä oli tulvinut ja palkintohuone oli muistuttanut lähinnä uima-allasta. Kepposen hauskuutta lisäsi se, että kaksoset olivat taikoneet palkintohuoneeseen naulakon, johon olivat ripustaneet Voron ja tämän Norriska-kissan nimillä varustetut kuohkeat pyyhkeet.
Ginny kikatti muistellessaan Voron ilmettä, kun tämä oli nähnyt pyyhkeet.
Draco vilkaisi tyttöä kummastuneena, kun tämä oli rikkonut heidän ylleen laskeutuneen hiljaisuuden.
- Ei mitään, muistelen vain sitä palkintohuonetempausta, Ginny selitti pyyhkäistäkseen kummastuneen ilmeen Dracon kasvoilta.
Draco virnisti muistaessaan tapauksen. Kaksoset eivät olleet saaneet jälki-istuntoa, koska mikään ei todistanut heidän syyllisyyttään.
- Veljesi ovat suoraan sanottuna hulluja, hän totesi huvittuneena.
Ginny hymyili ja oli täysin samaa mieltä, vaikka molemmat olivat hänelle rakkaita.
- Pitäähän joka perheessä oli pari pelleä, hän kikatti.
- Meidän perheessä se olen varmaan minä, Draco hekotti. - En ole kertonutkaan sinulle yhtä juttua.
Ginny kohotti toista kulmakarvaansa ja uteliaisuus valtasi hänet.
Draco rykäisi ja aloitti.
- Siitä on muutama vuosi, hän aloitti. - Olin noin kymmenen. Äiti ja isä olivat kaupungilla ja olin yksin kartanossa. Päätin pitää hiukan hauskaa ja hiivin asehuoneeseen. Siellä oli paljon kirveitä, viikatteita ja muutamia tapparoita. Tapparat ovat aina kiehtoneet minua. Aioin ottaa yhden seinältä ja viedä huoneeseeni. Kun olin melkein saanut sen seinältä, otteeni petti ja se tippui.
Ginny veti henkeä kauhistuneena.
- Loppujen lopuksi kaikki kävi hyvin. Vanhempani eivät huomanneet mitään pariin viikkoon, kunnes he löysivät tapparan kellarista. Se oli tippunut lattioiden läpi ja pysähtynyt lopulta betonilattiaan. Isä arveli, että koukku oli pettänyt, jossa se oli riippunut. Kukaan ei epäillyt minua, Draco lopetti ja virnisti.
- Eli minäkin olen ollut kauhukakara, hän sanoi.
Ginny puhkesi hymyyn. Tarina oli sinänsä huvittava, mutta teräase olisi voinut halkaista Dracon jalan, tai jopa kallon.
- Tuo pitää kertoa Fredille ja Georgelle, hän sanoi. - He ottavat sinut mielellään Katastrofikerhoonsa.
Draco nauroi vapautuneesti.
- Kuule, mitä sanoisit kidnappauksesta?
- Kenet sinä aiot napata? Ginny kysyi nauraen.
- Tyhmä kysymys, Draco totesi ja kaappasi Ginnyn syliinsä.
Draco kantoi tytön laiturille asti. Ginny leikki kauhistunutta ja rimpuili pojan sylissä. Draco nauroi ja heitti Ginnyn päistikkaa järveen.
Pian punainen pää rikkoi veden pinnan ja pärskivä tyttö ilmestyi laiturin viereen.
- Draco, tulepas lähemmäksi, hän sanoi viettelevästi ja poika kyykistyi laiturin reunalla.
Ginny painoi huulensa Dracon huulille ja poika hämääntyi. Yhtäkkiä Ginny nappasi poikaa kaavun kauluksesta kiinni ja veti tämän veteen.
Ginny nauroi iloisesti, kun vaalea poika tuli hänen viereensä veden alta. Tyttö ei ehtinyt tehdä mitään, kun Draco veti hänet veden alle.
Pian he istuivat vettävaluvina laiturilla ja katselivat kirkkaanpunaista taivasta. Aurinko oli laskemassa ja pian tähdet tuikkisivat taivaalla. Draco veti Ginnyn kainaloonsa ja painoi kasvonsa tytön märkiin hiuksiin. Ginny nosti kasvojaan ja kohtasi Dracon kolean harmaat silmät, jotka kuitenkin tulvivat lämpöä ja rakkautta. Hassua, ennen hän oli luullut niitä jäänsinisiksi. No, virheistä sakotetaan ja se päti myös tähän. Ginny mietti ties kuinka monetta kertaa, kuinka heidän mahtaa käydä tulevaisuudessa. Hän päätti, että oli parasta antaa ajan kulua ja katsoa, mitä tuleman pitää.
//destine muokkasi ikärajan otsikkoon
