Saarrettu | K11 | Pansy/Narcissa (Pansy/Astoria)

[Lyygia]

Author: Kristen
Rating: K11
Pairing: Pansy/Narcissa (Pansy/Astoria)
Genre: femme, angst, drama
Word count: 1377
Vastuuvapaus: Rowling omistaa kaiken hänelle kuuluvan, minä en saa rahaa tämän kirjoittamisesta.

A/N: Kun pitää kirjoittaa FandomNanoa, niin minä kirjoitan tämän. Osallistuu Kesäetydejä-haasteeseen. 

Saarrettu

Ulkona sataa lunta. Lumihiutaleet putoavat maahan vastahakoisesti, aivan kuin ne tietäisivät sulavansa melkein heti kohdattuaan niille liian lämpimän maan. Pansy istuu nojatuolilla, jalat nilkoista ristissä. Se saa hänet näyttämään ryhdikkäämmältä. Nyt hän tarvitsee ryhtiään, etenkin kun Astoria lojuu divaanilla eteerisen ja tylsistyneen näköisenä. Astoria on kaikkea mitä Pansy ei ole. Astoria on kaunis, Astoria on rikas, Astoria on sitä ja tätä ja tuota. Pansy on tylsä ja moukkamainen. Rehvakas mielistelijä, niin kuin joku häntä kuvaili edellisissä tanssiaisissa. Se sai Pansyn huutamaan tyynyynsä muutaman minuutin ajan. Huutaminen on vaihtoehto kyynelille, ja Pansy on luvannut itselleen säästävänsä kyyneliään.

Kevätkausi on täynnä tanssiaisia ja muita juhlia heti,  kun puhdasveriset kotirouvat löytävät viimein syyn kutsua kotinsa täyteen merkittäviä ja vähän vähemmän merkittäviä henkilöitä. Takatalveen ei koskaan osata varautua, ja nämäkin tanssiaiset jouduttiin siirtämään sisätiloihin muutaman tunnin varoitusajalla. Pansyn ei pitäisi tietää sitä, mutta hän kuuli illan emännän huutavan kotitontulleen. Orkideoista, Pansy muistelee. Kotitontun käskettiin tuoda orkideat takaisin sisälle. Pansy ei näe orkideoita missään. Ehkä kotitonttu epäonnistui.

***

On melkein toukokuu, ja lumen sijasta taivaalta sataa kirsikankukkia. Pansy istuu puutarhatuolilla teekuppi kädessään. Pansy inhoaa teetä, mutta on vielä liian aikaista juoda samppanjaa eikä viski ole vaihtoehto. Niinpä Pansy tyytyy teehensä, aivan kuten hän tyytyy elämäänsäkin. Rouva Nott käy ihastelemassa Pansyn kampausta kovaan ääneen, (mutta neiti Parkinson, olettepa te epätavallisen kauniina tänään! Taitaa tämä saapuva kevät tuoda hymyn teidänkin huulillenne!) ja tytön tekisi mieli lyödä juhlien emäntää. Hetken ajan Pansy nauttii mielikuvasta. Olisipa hauskaa nähdä kaikki nämä kireät naiset ja inhottavat miehet kerrankin poissa tolaltaan, hän ajattelee ja hymyilee.

Tee on ehtinyt jo jäähtyä, kun Pansy viimein laskee kupin käsistään. Hänet on saarrettu, joukko kotirouvia ja Astoria ovat löytäneet istumapaikat saman pöydän ääreltä kuin hänkin. Astoria istuu hänen vieressään, ja se raivostuttaa häntä. Astoria ja hän ovat kuin vastakohdat. Siinä missä Astoria on vaalea, sosiaalinen, sokaisevan kaunis ja jokaisen äidin suosikkiminiä, Pansy on tumma ja syrjäänvetäytyvä. Pahuksen Astoria, jota katsotaan aina ihailu välkkyen silmissä. Pansyn saamat katseet ovat aina joko vihaavia tai arvioivia.
***
Astoria Greengrass on pian Astoria Malfoy, ja Pansy on salaa tyytyväinen. Ehkä hänen ei tarvitse enää katsella Astorian kalpeita kasvoja jokaisissa juhlissa, joihin hän osallistuu. Ehkä Pansy pystyy nyt unohtamaan, kuinka Astoria maistui piparmintulle ja vihreälle teelle silloin, kun he suutelivat ensimmäisen kerran. Ehkä hän voi viimein unohtaa, kuinka herkullista oli livahtaa porraskäytävään piiloon muulta maailmalta. Ehkä nyt on helpompi unohtaa, kuinka Astoria puraisi Pansyn huulta ja hän hymyili leveästi Astorian hampaita vasten.

Astoria on kaunis morsian, se täytyy Pansynkin myöntää. Draco näyttää aidosti onnelliselta saadessaan Astorian käsipuoleensa. Pansy ei halua olla kateellinen, vaikka hänellä olisi kyllä syy siihen. Astoria on Dracon ja Draco Astorian. Ne kaksi ihmistä, joita Pansy on koskaan voinut kuvitella rakastavansa, saavat nyt toisensa. Olisi väärin olla kateellinen rakastamansa ihmisen onnesta.

Muut kyllä juoruavat, oi että kuinka juoruavatkin.

Rahan takia menivät naimisiin!

Varmaan raskaana, tuskinpa Malfoyn sukuun olisi Greengrassia muuten naitu...

Onpas muuten ruma mekko tuolla heitukalla!

No, jos ei muuta, niin kauniita lapsia ainakin saavat.

***

Pansy pysäyttää tarjoilijan ja pyytää tuliviskiä. Hän haluaisi koko pullon, jotta voisi hukuttaa tunteensa alkoholin poltteeseen, mutta ei uskalla pyytää sitä. Joku huomaisi kuitenkin, ja juorumylly vain kiihtyisi. Hänestä juorutaan muutenkin, yksi alkoholin täyttämä ilta muiden samanlaisten tuskin sitä pahentaisi, mutta hän on Astorian ja Dracon häissä. Koko maailma tuntuu tietävän hänen pienestä ihastuksestaan Dracoon, ja hänen juomisensa nähtäisiin automaattisesti pelkkänä katkeruutena. Pansy ei ole katkera. Pansy on petetty, Pansy on jätetty yksin, eikä hänellä siksi ole muuta vaihtoehtoa kuin juoda lasillinen tuliviskiä ja lähteä kotiin jatkamaan elämäänsä.

Maailma ei kuitenkaan toimi Pansyn mielen mukaan. Sen hän on huomannut jo aiemmin, mutta nyt se tuntuu entistäkin konkreettisemmalta. Juuri kun hän on nousemassa lähteäkseen, joku tarttuu häntä käsivarresta. Pienen hetken ajan Pansyn sydän toivoo sen olevan Astoria, mutta kun hän kääntyy varmistaakseen asian, hänen sydämensä joutuu pettymään. Se ei ole Astoria, se on Narcissa.

"Tule", Narcissa sanoo ja vetää nuorempaa naista kevyesti haluamaansa suuntaan. Pansy aikoo ensin kieltäytyä, mutta jokin Narcissan silmissä saa hänet nielemään kieltävät sanansa.

***

Narcissa vie hänet huoneeseen, johon kuljetaan pitkien käytävien ja viiden oven kautta. Huone on valoisa ja sinisen väreillä maalattu. Pöydällä on maljakollinen kirkkaankeltaisia narsisseja, ja Pansyn katse unohtuu niihin. Jos Narcissa huomaa Pansyn tuijotuksen, hän ei kommentoi sitä mitenkään. Ehkä Narcissa on itsekin tuijottanut kyseisiä kukkia oman aikansa. Ehkä Narcissa ymmärtää häntä.

Pansy sivelee maljakon rosoista pintaa hitain liikkein ja katsoo samalla Narcissaa. Nainen etsii jotain pienistä kaapeista, ja naurahtaa kevyesti löytäessään etsimänsä. Kun Narcissa kääntyy, Pansy näkee tuliviskipullon naisen käsissä,  eikä voi piilottaa kasvoilleen nousevaa hymyä. Narcissakin hymyilee, vaikkakin paljon hillitymmin kuin Pansy.

"Juo se", Narcissa kehottaa kaadettuaan punertavaa nestettä kahteen lasiin. Pansy ottaa lasin Narcissan kädestä  ja värähtää hieman, kun heidän sormenpäänsä koskettavat toisiaan. Tilanne on absurdi, mutta  Pansy ei jaksa ajatella asiaa sen tarkemmin, vaan kohottaa lasiaan ja juo juomansa yhdellä kulauksella.

Hetkeksi hän unohtaa missä on, unohtaa minkä takia edes on siellä, ja suuntaa keskittymisensä vain kahteen asiaan. Hänen kurkussaan polttavaan alkoholiin ja Narcissan sormukseen. Se on hopeainen sekoitus smaragdikukkia ja mustia juovia. Se on kaunis sormus. Narcissa huomaa Pansyn katseen ja hymyilee. Jostain syystä Pansya hävettää pitää katseensa naisessa, ja hän kääntää päänsä. Hänen katseensa uusi kohde on lattia, mutta se ei sovi Narcissalle.

Narcissan sormet löytävät tiensä Pansyn leuan alle ja napauttavat kerran, kahdesti. Pansy nostaa päätään vain kohdatakseen naisen polttavat silmät. Niissä on jotain, mistä Pansy ei tiedä mitään.

"Eram quod es, eris quod sum", Narcissa kuiskaa ja kuljettaa sormiaan pitkin Pansyn poskea, kohti hänen hiusrajaansa. Pansy ei osaa latinaa eikä siis pysty kertomaan, mitä Narcissa hänelle sanoi, mutta hän ei aio myöntää sitä Narcissalle.

Hetken ajan he vain seisovat, katsovat toisiaan silmiin ja ensimmäistä kertaa näkevät toisensa kunnolla. Sitten Pansy ottaa pienen askelen eteenpäin, niin pienen, ettei sitä melkein edes huomaa. Narcissa huomaa, totta kai. He ovat niin lähellä toisiaan, että Pansy voi tuntea toisen naisen hengityksen poskellaan.

"Minä-" Narcissa aloittaa hiljaa, ääni kevyempänä kuin höyhen, mutta Pansy ei päästä häntä jatkamaan.

Narcissa maistuu tuliviskiltä ja mansikoilta. Narcissa on pehmeä hänen käsiensä alla. Narcissa puree häntä huulesta ja nauraa, kun hän inahtaa. Narcissa suutelee hänen poskiaan, kun hänen kylmät kyynelensä kastelevat ne. Pansy ei tiedä, miksi hän itkee. Hän joutuu nyt poikkeamaan säännöstään olla itkemättä, sillä hänen mielensä ei löydä toista vaihtoehtoa. Narcissa kuiskaa jotain hänen korvaansa. Naisen ääni on kuin silkkiä, ja vähitellen Pansy kadottaa itsensä Narcissan käsivarsille.
 

***

Scorpius Cepheus Malfoy on syntynyt, eikä Pansy ole enää katkera. Astoria on piparmintun makuinen muisto menneisyydestä ja Draco jotain tuntemattomampaa, jota hän ei enää edes muista kunnolla. Häntä ei pyydetty kummitädiksi, mutta se ei haittaa. Hän olisi muutenkin kieltäytynyt kunniasta. Scorpius on suloinen pieni poika, vaalea ja kaunis kuten vanhempansa. Ja isoäitinsä, Pansy ajattelee.

Hänet on  silti kutsuttu tilaisuuteen, jossa juhlitaan pientä Scorpiusta. Hän oli yllättynyt, kun oli saanut kutsun aamupöllön mukana. Vaikka tilaisuus oli seurapiiritapahtuma, hän ei ollut silti odottanut kutsua. Hän ei varsinaisesti ollut mikään seurapiirien suosikki. Hetken ajan hän leikittelee ajatuksella tilaisuuden väliin jättämisestä, mutta hylkää sen pian. Istuessaan peilin edessä, maalatessaan huuliaan luumun värisiksi, Pansy katsoo itseään peilistä ja miettii, mitä hän voisi tehdä elämällään.

Pienen tumman velhon sanat Scorpiuksesta ovat kauniita, mutta Pansy ei kiinnitä niihin huomiota. Hänen huomionsa on keskittynyt lasta pitelevään Astoriaan. Äitiys pukee häntä, mutta niin pukee se vaaleanvihreä kaapukin, johon nainen on vartalonsa verhonnut. Kun ihmiset taputtavat ja Scorpius huudahtaa säikähtäessään kovaa ääntä, Pansy tajuaa jotain ensimmäistä kertaa.

Hän ei enää kaipaa Astoriaa.

***

Pansy on Pariisissa, ja siellä ihmiset lausuvat hänen nimensä kuin rukouksen. Hän on pitkä, tumma ja jotain vierasta, ja siksi jokainen haluaa osan hänestä itselleen. Pansy tapaa naisen, jolla on vino hymy ja siniset silmät. Hän tapaa naisen, jolla on lyhyt keijuntukka ja pitkät ripset. Lyhyesti sanottuna Pansy tapaa naisia, jotka muistuttavat häntä menneestä. Vaikka Pansy on sylkenyt kohti menneisyyttään, jättänyt sen kiroillen ja vannoen ettei enää koskaan vilkaisisi taakseen, hänen tekee mieli palata. Hän muistaa sanat, jotka Narcissa sanoi hänelle tyynesti heidän nähdessään viimeisen kerran.

Voit palata milloin haluat.

Hän haluaa ja ei halua palata. On helpompi olla yksin tuntemattomien keskellä kuin yksin maailmassa, jossa kaikki muut ovat jo löytäneet toisensa. Pansy haluaa uskoa, ettei hänellä ole kotia, ettei hänellä oikeastaan ole paikkaa johon palata. On helpompi jäädä roikkumaan entiseen kuin päästää kokonaan irti.

Voit palata milloin haluat.

Pariisi on tarjonnut Pansylle paljon, ja naisen viimeisenä päivänä kaupungissa se tarjoaa hänelle vielä kupin vahvaa kahvia, croissantin ja lentolipun kotiin.

A/N2: Eram quod es, eris quod sum = I was what you are, you will be what I am.

[Belsissa]

Hmm, mitäköhän tähän sanoisi. En ehkä olisi lukenut tätä, jos olisin etukäteen tiennyt, mitä teksti pitää sisällään. Ei tämä varsinaisesti huono ollut, mutta olen ehkä enemmän keksiäällä juonella ja oivaltavalla pohdinnoilla varustettujen ficcien kuin kuvailuun keskittyvien ystävä. Toki tuohonkin on poikkeuksensa, mutta tällaisista tunnun saaneen yliannostuksen. Veikkaan kyllä, että tästäkin tekstistä moni pitää, sillä Finissä tämä tyylilaji tuntuu olevan hyvin tykätty.

Kasvu huonolla itsetunnolla varustetusta tytöstä vahvaksi ja itsenäiseksi naiseksi on nykyään aika yleinen aihe. Siitä on tullut lukeneeksi (ja kirjoittaneeksi) kyllästymiseen asti. Toivoin koko ajan saavani jonkun tuoreen näkökulman aiheeseen, mutta valitettavasti sitä ei tullut. Kuvailu ei suuremmin herättänyt tuntemuksia, muttei ollut missään nimessä huonoakaan. Henkilöhahmojen ulkomuodosta välittyi hyvin selkeä mielikuva, mutta kuvaus sisäisestä maailmasta jäi aika pintapuoliseksi.

Inhottaa vähän antaa näin negatiivissävytteistä palautetta. Ei tämä missään nimessä huonoimpia lukemiani ficcejä ole. Sanoisin että hyvin keskitasoinen.

Pansy inhoaa teetä, mutta on vielä liian aikaista juoda samppanjaa eikä viski ole vaihtoehto. Niinpä Pansy tyytyy teehensä, aivan kuten hän tyytyy elämäänsäkin.

Tästä kohdasta kuitenkin tykkäsin. Juomavertaus on kekseliäs ja nämä lauseet tiivistivät hyvin Pansyn fiilikset tilanteestaan.

[Verinen Paronitar]

Minun mielestäni tämä erottui aika kirkkaasti sellaisista ns. keskiverroista tunnelmointiin painottuneista ficeistä -- tässä oli paljon fiiliksen maalailua, mutta samalla tämä kertoi pidempää tarinaa. Tykkäsin myös kovasti siitä, että vaikka Pansy kasvaakin siksi vahvaksi naiseksi, joka se ficin lopussa on, tietty melankolisuus ei katoa mihinkään; se on osa persoonaa, se on tapa katsoa maailmaa, se on Pansyn osa. Eikä se pieni melankolia tarkoita sitä, että olisi varsinaisesti surullinen tai tyytymätön. 

Hän haluaa ja ei halua palata. On helpompi olla yksin tuntemattomien keskellä kuin yksin maailmassa, jossa kaikki muut ovat jo löytäneet toisensa.

Tää kolahti muhun ihan erityisesti. Kaikki muut löytävät jonkun ja Pansy on edelleen omillaan, mutta ehkä viime kädessä se ei sitten kuitenkaan ollut ainoastaan huono asia. Toki lopussa oli vahvoja Narcissa/Pansy -viboja, mutta jotenkin sain itse tuosta lopusta voimakkaasti irti juuri sitä asennetta, että kaikkien niiden pariskuntien keskelläkin voi yksineläjä olla ihan tyytyväinen. Onni voi löytyä ihan vaan sieltä omasta itsestä, kun lakkaa takertumasta entisiin ihastuksiin, entisiin haaveisiin ja toteutumatta jääneisiin odotuksiin.

Nappasin tämän luettavaksi kiinnostavien hahmojen ja paritusten takia, ja oli kyllä mulle kovasti mieleen. Tällaista lukisin mielelläni lisääkin, ilmeisesti en koskaan tule saamaan yliannostusta tällaisista    Preesens-kerronta oli freesi ratkaisu, ja katkelmallinen otoksista koostuva rakennekin toimi. Toisin kuin edelliselle kommentoijalle, mulle ei jäänyt tästä niinkään mieleen hahmojen ulkoisen olemuksen kuvaus, vaan nimenomaan se sisäinen maailma, ja tykkäsin tämän tekstin temposta, sävymaailmasta. Oli jotenkin just oikeaa luettavaa sateiselle sunnuntaille, kiitoksia siis <3


(// Ai niin, Scorpiuksen toinen nimi on canonin mukaan Hyperion, joten vähän pisti silmään tuo Cepheus, vaikka eihän tuo nyt kovin suuri juttu ole...)

[Hazyel]

Ah, luin tän jo about ikuisuus sitten, mutta jos nyt vihdoin kommentoisinkin jopa! Pakko ehkä tässä välissä tosin lukea vielä uudestaan, että muistankin jopa mitä oon kommentoimassa...

Tää Pansy - Astoria vastakkainasettelu tässä tekstissä on mun mielestä tosi mielenkiintoinen, koska mä oon jotenkin ehkä alitajuisesti mieltänyt heidät kovin samanlaisiksi keskenään. Tai siis koska molemmat ovat luihuisia, puhdasverisiä velhoja ja jotenkin oon ajatellut, että molemmat olisi myös rikkaita. Mutta ainakaan tässä asiat ei ole niin, ja musta on hauska, että tähän on otettu tuo elementti, että Pansyn mielestä toinen nainen on kauniimpi kuin hän. Koska tottakai on, niin se menee aina, että joku toinen on naisen mielestä kauniimpi (ja parempi) kuin hän itse. Ja usein about kaikki on niitä kauniimpia. Tuo jonkinlaista syvyyttä hahmoon, että hän ajattelee näin, sillä oikeastaan miksi hän ei ajattelisi niin? Ja kun tätä kuljetetaan vielä mukana vähän pitkin tekstiä, se tuo edelleen lisää syvyyttä hahmoon.

Tässä on myös elementti, joka mun mielestä ei oikein sovi Dracon ja Astorian suhteeseen, nimittäin se, että he ovat molemmat onnellisia ja ikäänkuin sellaisia, että haluaisivat toisensa. Jostain syystä mun headcanonissa heidän avioliittonsa on ehkä jollain tavalla järjestetty - ei perinteisesti sillä tavalla, että pakko mennä naimisiin kun jo lapsena päätetty, vaan sillä tavalla velvollisuudesta, koska joku sellainen on löydettävä, jonka kanssa voi jakaa elämänsä ja saada perheenlisäystä, vaikkei ehkä olisikaan se unelmien kumppani. On kiva nähdä välillä tästäkin näkökulmasta asiaa, että he oikeasti olisivat onnellisia ja haluaisivat toisensa. Toisaalta tässä on myös vähän takana juoruilun kautta sitä, että ehkä avioliitto ei olekaan niin onnellinen...

Ja sitten kuvioihin tulee Narcissa, joka on vanhempi ja viisaampi kuin Pansy. En tiedä miksi, mutta näiden kahden suhde tuntuu jollain tapaa vähän väärältä (no okei, Narcissalla on mies jne, mutta silti), mutta silti houkuttelevalta ja kiinnostavalta. Tässä kohtaa on myös hauska, kuinka Narcissan makua kuvataan asioilla, jotka ovat täysin erilaisia kuin ne, joilla aiemmin kuvattiin Astoriaa.

Ja sitten tuo loppu. On ihan ymmärrettävää, että Pansy pakenee kokonaan uuteen paikkaan, mutta silti miettii sielläkin menneisyyttään. On myös ymmärrettävää ja niin inhimmillistä, että Pansy haluaa palata takaisin kotiin. Ja on kiva, että tässä on jätetty loppu vähän auki niin, että lukija saa itse päätellä, mitä tän jälkeen tapahtuu.

Tykkäsin tosi paljon, hurjan suuri kiitos tästä tekstistä!