Ulkopuoliset, Draco/Tonks, K-11, ficlet

[Hazyel]

Kirjoittaja: Lauchuo
Ikäraja: K-11
Genre: angst, hurt/comfort, het (fluffy)
Paritus: Draco/Tonks
Vastuuvapaus: Hahmot omistaa Rowling, tarinaidean minä
Tiivistelmä: Draco on ulkopuolinen.

A/N: Nevilla antoi idean paritukseen, suuri kiitos hälle siitä! Sain Nevillalta myös inspiraatiokuvan kesäetydihaasteessa (tosin ircin kautta), ja no, FF100 haasteen sana Ulkopuoli taisi hieman inspiroida yhdessä parituksen ja kuvan kanssa.

Teksti osallistuu haasteisiin Kesäetydejä, Kerää kaikki hahmot-haaste (Nymfadora Tonks), Genrehaaste (Het), Se oikea ja sen haaremi (Draco/Tonks), Rare10 - koska rare on rakkaus (Draco/Tonks), Kirjoita & kommentoi (Draco Malfoy), FanFic100 (005.   Ulkopuoli.) ja Fluffy10 ~ Sokeria kansalle!.

(Mitenniin sain tällä kuitattua yhden ficin aika moneen haasteeseen?)

Ulkopuoliset

Draco on aina ollut ulkopuolinen. Vaikka hän on arvostetusta ja vanhasta velhosuvusta, hän on silti aina tuntenut olonsa ulkopuoliseksi - ehkä juuri siksi. Hänen ystävänsä eivät ole koskaan olleet oikeita ystäviä, sen hän sai todeta kuuden vuoden aikana koulussa, kun näki päivittäin Potteria ja hänen ystäviään, heidän jaettua iloaan, jaettua suruaan, jaettuja tunteita. Hänen tunteitaan ei jakanut kukaan, ei ollut ketään, jolle hän olisi niistä halunnut tai viitsinyt kertoa. Hänellä oli kavereita vain siksi, että hänen nimellään oli merkitystä ja hänen suvullaan rahaa.

Draco on ollut ulkopuolinen sodan jälkeenkin. Kun lounaspöydässä muut parantajaopiskelijat suhisivät keskenään mitä villeimpiä juoruja, Draco istui aina yksin nurkkapöydässä ja söi niin nopeasti kuin vain kykeni. Hän oli hiljainen oppilas, asiallinen ja ahkera, muttei tehnyt tai sanonut koskaan mitään ylimääräistä. Hän oli kärsivällinen, nopeasti oppiva, vuosikurssinsa paras, mutta edelleen ulkopuolinen.

Töissä Draco on ulkopuolinen. Kun muut parantajat viettävät virkistyspäivää, Draco jää tekemään päivän paperityöt. Kun häneltä kysytään, tulisiko hän mukaan, hän vain hymyilee ja pudistaa päätään. “En pidä väkijoukoista”, hän vastaa ja poistuu, vaikka todellisuudessa hän pelkää kohdata sitä, ettei hänestä pidetä. Että häntä pilkataan, että kukaan ei välitä hänestä.

Kun Nymfadora Tonks satuttaa taas itsensä auroritehtävissään, Draco määrätään hänen parantajakseen. Draco määrätään hänelle aina, sillä hän on vaikea potilas: kun metamorfimaagi on tajuton, hänen muutoksiaan on mahdotonta hallita ja irronneen jäsenen kiinnittäminen jatkuvasti muuttuvaan ruumiiseen vaatii keskittymistä. Eikä moni parantajista pidä Tonksin suhtautumisesta turvallisuuteensa. Mutta Draco ei välitä, vaan hän tekee työn, joka hänelle annetaan.

Jossain vaiheessa Tonks alkaa pyytää itse Dracoa parantajakseen. “Sinä olet ainoa, joka haluaa ymmärtää minua”, Tonks sanoo ja hymyilee lämpimintä hymyä, joka Dracolle on koskaan suotu. Draco hymyilee takaisin, mutta kun hän pääsee töistä, hän itkee.

Seuraavalla ja sitäkin seuraavalla kerralla Draco hoitaa Tonksia. Lyhyitä, lämpimiä hymyjä, kauniita sanoja, ylimääräisiä kosketuksia. Tonkskin on ulkopuolinen, ja Draco tietää sen. Metamorfimaagit ovat yksinäisiä, sillä he ovat erilaisia. Yhtenä päivänä Tonks kertoo, kuinka Remuksen kuoleman jälkeen ei ole voinut tuntea itseään enää halutuksi. Mutta kun hän tarttuu kiinni Dracon parantajantakin hihasta ja vetää miestä lähemmäs, Draco ei voi olla suutelematta häntä. Kiellettyjä suudelmia, Draco miettii ja pakenee paikalta ennen kuin muuta ehtii tapahtua. Hän toivoo, ettei enää joudu Tonksin parantajaksi.

Mutta hän ei saa valita potilaitaan ja kun he seuraavan kerran tapaavat, Tonks suutelee häntä. Kuumat kosketukset vaeltavat toistensa iholla, Tonksin sormenpäät polttavat Dracon ihoa kun mies sulkee huoneen sälekaihtimet.

Draco on ehkä ulkopuolinen, mutta yksin hän ei ole.

[Sinikeiju]

Mä olen pettynyt, kun sä mainitsit tästä irkissä, niin mä odotin että tää olis ollu K18. Ei sinänsä mitään vikaa tässä, mutta minkäs korkean ikärajan ystävä sille mitään voi.

“Sinä olet ainoa, joka haluaa ymmärtää minua”, Tonks sanoo ja hymyilee lämpimintä hymyä, joka Dracolle on koskaan suotu.

Lempikohta tästä ficistä.

Eka tuntu oudolta, että Draco on parantaja, mutta toisaalta se voi hyvinkin voinut tapahtua.

Kokonaisuudessaan tää oli ihan kiva fic.

[Sokerisiipi]

Myönnän, että kulmani kohosivat, kun luin parituksen. Mietin, siis ennen lukemista, miten paljon olet mahtanut muuttaa hahmoja omia tarkoitusperiäsi varten (I have no faith ) mutta kun aloin lukea, epäilykset haihtuivat ja olin lopulta hyvin mielissäni siitä, millaiseksi kuvasit Dracon. Tässä päästiin ohi kaikkien niiden näennäisten motiivien, jonka takana Draco kyyristelee koko kirjasarjan ajan: ylemmuudentunnon, ylpeyden ja suvun ja nimen tuoman koppavuuden. Kaiken takana onkin inhimillistä pelkoa ja epävarmuutta, ettei kukaan pidä Dracosta hänen itsensä takia ja se tuntuu hyvin uskottavalta ottaen huomioon juurikin Dracon taustan ja lyhyen kuolonsyöjäuran.

Kaikki tuo, hiljainen olemus ja vetäytyminen, kuulostaa juuri sellaiselta, mihin Draco voisi päätyä sodan jälkeen, kun Malfoyn nimi ja maine saavat varmasti paljon lokaa niskaansa. Hän on kuitenkin niin sitkeä ja ylpeä (pidän edelleen ylpeyttä sellaisena piirteenä, joka ei lähde Malfoyn perheenjäsenistä pesemälläkään) ettei pihahda kenellekään oikeista tunteistaan vaan uurastaa vaivihkaa taustalla päivästä toiseen. Yhteen summattuna: Draco oli ihanan IC, vaikka tämä antoikin hänestä melko herkän ja hauraan kuvan, vaikka ei pahalla tavalla. Onhan Dracossa, kuten meissä kaikissa, myös tällainen puoli ja on kivaa huomata, että se tuodaan esille. Se, ettet myöskään tehnyt ylilyöntiä, ansaitsee kiitosta. Mua inhottaa, kun hahmojen tunteilla joskus läträtään niin liioitellusti tai sellaisella tavalla, joka ei ole heille yhtään tyypillinen.

Ja sit se paritus. Toinen positiivinen yllätys, että se tuntui ihan uskottavalta! Tai siis, no okei, jotenkin on vähän vaikea uskoa, että Draco valitsisi parantajan uran, mutta jos nyt sivutetaan herran uravalinta tässä kohtaa. Tonksilla on myös aika monimutkaiset perhesuhteet ja tietynlainen taakka äitinsä suvun puolelta (et ottanut sitä tässä esille, mutta aloin vain ajatella) joten heillä on varmaan senkin kautta yhteisymmärrystä toisiaan kohtaan. Heidän välisensä yhteys ei tuntunut yhtään pakotetulta ja lopussa oli myös ihanasti annosteltuna sitä fluffya, jota tulin tänne etsimään ^^ ja tavallaan pidin siitä, ettei melankolia kirkastunut kokonaan auringonpaisteeksi lopussakaan. Draco on edelleen ulkopuolinen, mutta hän ei ole sitä yksin. Ne eivät ole sama asia ja hyvä niin. Kiitos, että häivytit kaikki ennakkoluuloni, joiden vallassa tulin tätä lukemaan! Pidin kovasti (ja aika näppärästi korkkasit tällä noita haasteita :'D)

[Arte]

Lisää rarea! Yleisluontoisesti olit saanut kaukaa haetun parin toimimaan uskottavasti. Samaistuin siihen, ettei Dracolla välttämättä ole ollut oikeita läheisiä ystäviä koulu-uransa takia, ja ehkä hän on jopa vähän menettänyt puhtiaan sitten Voldemortin kukistumisen, mikä voisi näkyä mm. siinä, että hän on niin hiljainen parantajakoulussa yms. Tykkään parantaja!Dracosta.

Jotenkin niin söpöä, että tietenkin se on Tonks, jonka täytyy koko ajan tulla paikattavaksi! Ja tykkään siitä keksinnöstä, että metamorfimaagia on hankalampi parantaa juuri sen muuttumiskyvyn takia. Tykkään tällaisista pienistä taikamaailmaan liittyvistä keksinnöistä ja oivalluksista tosi paljon. Oli myös kiva, että tässä mainittiin Dracon osaavuus parantajana niin, että juuri hänen paikkansa tämän keissin kanssa selitettiin. Tonksista sen verran, että hän on kyllä just sentyyppinen hahmo, joka kehtaisi ja uskaltaisi ja haluaisi ottaa Dracoon yhteyttä ja puhua hänelle. No, itse asiassa hehän ovat serkuksia, joka vain lisää twistiä ja painetta...

Tykkään siitä, kuinka tässä intiimiyden ja läheisyyden taso kasvaa aste asteelta. Sen sijaan olin vähän pettynyt lopun sälekaihtimien maininnasta, koska oon yliherkkä seksimainintojen kanssa enkä jaksaisi/haluaisi lukea niitä (miten niin olen joskus lukenut liikaa seksificcejä eikä edes maininnat mene nykyään alas mukisematta). Ehkä olisin halunnut pitäytyä herkemmässä tunnelmassa, kun Draco vaikutti ficin alussa ja myöskin sen edetessä niin raasulta.

En oikein osaa päättää, mitä mieltä olen viimeisestä virkkeestä. Sen sanoma on toisaalta totuus, mutta totuudessaan se on myös kovin imelä ja kliseinen. Loppu olisi voinut toimia myös ilman sitä.

Näemmä tykkäsin aika monesta jutusta. Kiitos siististä parituksesta!

[LillaMyy]

Noniin, katsotaanpas nyt, mitä se darkfluffy sitten oikein pitääkään sisällään. Oikeasti, niin kummallinen genre-määritys kun vaan olla ja voi, koska fluffy on onnellista ja iloista, ja dark-etuliite taas jotain ihan muuta.

Kun lounaspöydässä muut parantajaopiskelijat suhisivät keskenään mitä villeimpiä juoruja, Draco istui aina yksin nurkkapöydässä ja söi niin nopeasti kuin vain kykeni.

Sä olet tässä kohdassa varmaankin ajatellut jotain toista verbiä kuin minkä sitten lopulta kirjoititkaan. Ehkä?

Okei, TÄTÄ siis on darkfluffy! Ehkä mulla sittenkin on muutama tämän genren edustaja omissakin ficceissäni, en vain ole sitä aiemmin tajunnut, kun en ymmärtänyt koko genreä.

Tämä on kyllä aika söpö, vaikkakin haikealla tavalla. Draco parantajana kuulostaa jo itsessäänkin mun mielestä tosi söpöltä, kun ajattelee, että Malfoyn suvun vesan ei varmaan olisi ennen sotaa tarvinnut tehdä päivääkään rehellistä työtä ansaitakseen leipänsä ja he ovat sodassa 'väärällä puolella', joten musta tässä Draco haluaa tavallaan sovitella syntejään ryhtymällä parantajaksi ja auttamalla sitten muita, vaikkei hänen välttämättä tarvisikaan. Tuolla tuo viittaus "Tonksin suhtautumiseen turvallisuudestaan" oli jotenkin jännä, koska itse en ole varma, sainko siitä ihan kiinni, mitä tarkoitit. Tarkoititko siis jotain, että Tonks on sodan (ja Remuksen kuoleman) jälkeen tarkempi siitä, kuka häneen saa koskea, tai jotain vai?

Dracon ja Tonksin lähentyminen tapahtui kohtuu nopeasti, mutta niin tällaisissa tilanteissa se varmaan olisikin aika nopeaa, kun ei itsekään oikein tajua, mitä tapahtuu, mutta keho ja aivot vaan jotenkin kiintyvät toiseen ihmiseen ja tämän läsnäoloon. Tämä ei siis missään nimessä ollut huono juttu, se vaan oli asia, johon kiinnitin huomiota lukiessani. (: Näillä kahdella on ehkä suuri ikäero, mutta eipä se tuntunut Tonksia haittaavan Remuksenkaan kanssa, kun se oli toiseen suuntaan, joten miksei tämäkin sitten voisi toimia ihan yhtä hyvin. Tuossa lopussa ollut viittaus otsikkoon ja tekstin alkupuoliskoon oli myös todella nätti. Se kiteytti koko ficcin jotenkin todella osuvasti! (: