Ficin nimi: Kuningattaret
Kirjoittaja: Odo
Genre: Femme
Paritus: Ginny/Pansy
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Row omistaa Potterversumin ja minä vain leikin hahmoilla saamatta rahaa.
A/N: Ensimmäinen kerta Ginny/Pansya. Olisin halunnut tästä ehkä hieman pidemmän, mutta tämä nyt jäi lyhyeksi pätkäksi. Tällä parituksella voisi olla kyllä ihan hauska kirjoittaa joskus jotain pidempääkin. :>
Haasteet: Se oikea ja sen haaremi (Pansy), Ficlet300 (120. Sekunti)
Kuningattaret
Pansy katsoi Ginnyä silmiin pistävästi ja heidän välillään kipinöi. Pansy puristi tiukemmin sauvaansa ja huomasi toisen tekevän samoin. Sekunnin tuntuivat tunneilta, kun kumpikin odotti toisen aloittavan kaksintaistelun. Kumpikaan ei perääntynyt tuumaakaan ja Pansyn katse oli viipynyt pitkään Ginnyn voimakkaissa kasvonpiirteissä ja silmissä, joissa leimusi tuli. Pansy kuiskasi kirouksen ja huomasi tytön torjuvan sen helposti ja sanattomasta sopimuksesta he laskivat takasauvansa irrottamatta katsettaan toisesta. Molempien voimakas tahto piti heidät paikallaan, mutta kumpikaan ei enää muistanut, mistä riita oli saanut alkunsa. Tylyahon kadulle oli muodostunut ihmisjoukkoja, jotka tuijottivat tyttöjä odottaen jotain tapahtuvaksi.
”Tämä ei ratkaise mitään, Parkinson”, Ginny sanoi ja käänsi selkänsä vastustajalleen.
He olivat tasaväkisiä kaikin tavoin, he olivat koulun kuningattaria; käärme ja leijona, jotka vetivät toisiaan puoleensa. Pansy tiesi, että Ginny tulisi hänen luokseen vielä, sillä hän oli vihdoin kohdannut vertaisensa.
***
4. huhtikuuta Ginny harhaili tyrmissä odottaen, että tapaisi Pansyn. He olivat sopineet tapaamisesta, mutta kellon lähestyessä seitsemää tyttöä ei näkynyt missään. Hän alkoi hermostua, mutta sillä hetkellä ruskeahiuksinen tyttö ilmestyi patsaan takaa salaovesta saaden Ginnyn sydämen lyömään tavallista nopeammin.
”Sinä tulit”, Pansy sanoi värittömällä äänensävyllä ja Ginny nyökkäsi. Heidän katseensa olivat kohdanneet käytävillä, vaatineet toiselta huomoita, mutta he eivät koskaan pysähtyneet puhumaan toisilleen. He eivät tarvinneet sanoja, sillä kumpikin ymmärsi; vihaa voimakkaampaa oli vetovoima, joka heidän välillään vallitsi.
***
Ginny painoi Pansyn vasten tyrmän viileää seinää ja suuteli tätä huulille maistaen sitruunaisen huulikiillon. Pansy vastasi suudelmaan ja tarttui kapeilla sormillaan Ginnyn punaisiin hiuksiin tukistaen.
”Weasley, mitä peliä tämä on?” Pansy sihahti, mutta ei työntänyt toista pois. Päinvastoin hän painoi kädellään Ginnyn kasvot lähemmäs omiaan ja näykkäsi tyttöä terävästi alahuulesta. Ginny ujutti raotettujen huulien välistä kielensä toisen suuhun välittämättä veripisaroista, jotka kihosivat hänen pehmeälle alahuulelle. Suudelmaan sekoittui raudanmaku, joka ei haitannut kumpaakaan.
”Tämä on se peli, jonka sinä aloitit”, Ginny vastasi irrottautuessaan suudelmasta painautuessaan entistäkin lähemmäksi Pansya. Heistä kumpikaan ei tiennyt, mistä peli oli saanut alkunsa. Heidän tuliset luonteensa olivat kohdanneet ja heidän oli purettava ne polttavat tunteet, jotka ajoivat heidät yhteen.
Kuningattarien valtapeli oli alkanut, eikä kumpikaan ollut valmis perääntymään.
”Minä haluan sinua.”