Oh, Oopperan kummitus -henkinen raapale! :> Näin ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että olet onnistunut vangitsemaan teeman tähän oivallisesti ja raapale on tasapainoinen kokonaisuus, jossa jokaisella sanalla tuntuu olevan tiedossa oma tehtävänsä tunnelman luonnissa. Ja oh oh, mikä stoori! Olen ihan myyty. : D Kuvailusi on oikein onnistunutta, ja ainakin itse pystyin kuvittelemaan itseni helposti tähän maailmaan: näin edessäni soittajaa lukuun ottamatta hiljaisen, esityksen jälkeen suljetun oopperasalin, hämärän valaistuksen ja ympärilläni väreilisi kauneinta soittoa, mitä maailmassa voi olla - soittoa teatteriavustajan sormista (!!) Ihastuin ikihyviksi tuohon viimeiseen virkkeeseen ja vastakkainasetteluun rahan ja taidon välillä ja viimeistään siinä vaiheessa olin täysin myyty; olin täysin tarinan "sinän" puolella, toivomassa, että vielä joskus tuo raapaleesi maalaama "musiikkipiirien ylistys" tapahtuisi ja hän saisi ansaitsemansa aseman.
Todella hieno raapale ensimmäiseksi, toivottavasti innostunut kirjoittamaan lisääkin. Kiitokset! : )
~ Herkku.
