Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - S
Paritus - Narcissa Malfoy/Lily Potter
Tyylilaji - arkisensuloinen tapaaminen
Yhteenveto - He kinastelevat hetken siitä, onko ventovieraille nauraminen ilkeää vai ei.
A/N: Kerron salaisuuden: en ole koskaan erityisemmin pitänyt Lilystä. Musta Lily on niin Mary Sue kuin vain voi olla (hyvä koulussa, aina kiltti, heikkojen puolustaja, oikeudenmukainen -- puhumattakaan siitä, että Lily uhrasi oman henkensä poikansa vuoksi, voi hyvää päivää nyt! Onko koko naisessa yhtäkään huonoa puolta?) Lily ei ärsytä, vaan se tapa miten hänet esitetään. Kuitenkin. Siksi mä halusin kirjoittaa tämän. Halusin kirjoittaa Lilysta aivan tavallisen nuoren naisen, jossa ei ole kerrassaan mitään maailman mullistavan erikoista.
Kaikenmaailman ficlettejä IV (viikko 42, preesens), FF100 (001, Alku), Rare10 #2
24. toukokuuta
Kun Narcissa tapaa Lily Potterin toukokuun 24. päivä vuonna 1981, hän pitää naisesta ensisilmäyksellä. Lilyssä on jotakin, jota useimmissa naisissa ei ole – hänessä on jotakin, joka saa Narcissan hymyilemään ensimmäisen kerran sitten poikansa syntymän. Lilyssä on jotakin maanläheistä ja lämmintä, vihreät silmät ovat kutsuvat ja ystävälliset, ja muutamat kevyet kiroukset, jotka vilahtavat naisen suusta, kun hän kompastuu kiveen ja lyö varpaansa, saavat Narcissan nauramaan.
Lily luo häneen vihaisen silmäyksen, mutta näyttää hieman nolostuneelta ja sitten äkkiä häkeltyneeltä, kun katsahtaa Narcissaa tarkemmin. He kinastelevat hetken siitä, onko ventovieraille nauraminen ilkeää vai ei, eikä Narcissa voi olla huomaamatta, että Lilyllä on hymykuopat, jotka valtaavat hänen koko olemuksensa. Hän tarjoutuu ostamaan Lilylle viinilasillisen lähimmässä ravintolassa, mutta Lily ilmoittaa, että hän ottaa mieluummin oluen, kiitos. Narcissan trimmattu kulma kohoaa aavistuksen, kun Lily sanoo, että viinin juominen on vain rikkaille tai masentuneille.
Jälleen naurua. Narcissa huomaa olevansa hyvin viehättynyt Lilystä, joka puhuu ja puhuu, vaikka he ovat käytännössä ventovieraita. Lily kertoo, miten hänestä tuntuu, että aamuinen peilin rikkominen tuo hänellä varmasti seitsemän vuoden sijaan neljätoista vuotta epäonnea, sillä hänet on tuomittu kulkemaan maan päällä kuin Tolkienin sormusaaveet. Narcissalla ei ole minkäänlaista käsitystä, mistä selvästi jästisyntyinen noita kertoo, mutta hän nyökyttelee kuin tietäisi asiasta paljonkin. Lily juttelee lisää Tolkienista ja pohtii ääneen tämän mahdollista velhoutta.
Narcissa kohauttaa olkapäitään, sillä hänellä ei ole edelleenkään minkäänlaista aavistusta, mistä toinen nainen kertoo, mutta hän antaa olla, sillä hän pitää Lilyn tavasta puhua pajattaen kuin koko maailma olisi loppumassa ennen kuin hän ehtii sanoa sanottavansa. Lilyn punaruskeat hiukset vievät suuren osan Narcissan huomiokyvystä; ne säihkyvät ikkunasta siivilöityvästä kevätvalosta, ja Narcissan posket punastuvat ihan hitusen hänen marmorisella ihollaan.
Narcissa kertoo hieman myös itsestään tietenkin. Lily kuuntelee kuin ei olisi ketään muuta kuin Narcissa ja hänen äänensä, ja hän kiepauttelee hiussuortuvaa etusormensa ympärille nyökytellen juuri oikeissa kohdissa.
Kuluu hyvin kauan aikaa, ennen kuin kumpikaan heistä edes harkitsee kelloon katsomista, mutta loppujen lopuksi senkin aika tulee. Lily sanoo huokaisten, että Narcissa on aikamoinen veijari, kun yritti kovasti juottaa hänet humalaan keskellä päivää! Narcissa nauraa jälleen, ja hänen sormenpäänsä siirtyvät hieman lähemmäksi Lilyn pöydällä lepäävää kättä.
Lilyn posket punoittavat, kun nauru hiipuu hänen huuliltaan. Ne päästävät sen sijaan suloisen henkäyksen ilmoille, kun Narcissan käsi kiipeää hänen omansa päälle ja silittää karheaa ihoa hieman. Lily kertoo hermostuneena, että hänellä on atooppinen iho, ja Narcissa neuvoo leppoisasti häntä käyttämään tervavoidetta pahimpiin kohtiin. Hän kirjoittaa vakiomerkkinsä serviettiin ja työntää sen varovasti Lilyn farkkutakin rintataskuun.
Lily on jähmettynyt tyystin, mutta Narcissa tuntee tiheän hengityksen poskellaan, kun hän vetäytyy pois Lilyn henkilökohtaisesta tilasta. He kävelevät samaa matkaa ravintolasta ulos ja sen ulkopuolella kumpainenkin pysähtyy. Lily on lyhyt Narcissan vierellä ja hänen tennarinsa näyttää likaiselta Narcissan nahkakorkoihin verrattuna, mutta Narcissaa se ei haittaa yhtään.
Ja juuri kun hän on hyvästelemässä toista naista, Lily ehdottaa, että he menisivät jonnekin, jossa saisivat olla rauhassa. Hotelliin, kenties, hän ehdottaa, ja Narcissa tietää täsmälleen, mitä toinen nainen haluaa, sillä se on peilikuva hänen omastaan.
Narcissa uskoo, että hänellä ei koskaan edes ollut muuta vaihtoehtoa kuin sanoa kyllä.