24. toukokuuta • S • Narcissa/Lily

[Vilna]

Kirjoittaja - Vilna
Ikäraja - S
Paritus - Narcissa Malfoy/Lily Potter
Tyylilaji - arkisensuloinen tapaaminen

Yhteenveto - He kinastelevat hetken siitä, onko ventovieraille nauraminen ilkeää vai ei.

A/N: Kerron salaisuuden: en ole koskaan erityisemmin pitänyt Lilystä. Musta Lily on niin Mary Sue kuin vain voi olla (hyvä koulussa, aina kiltti, heikkojen puolustaja, oikeudenmukainen -- puhumattakaan siitä, että Lily uhrasi oman henkensä poikansa vuoksi, voi hyvää päivää nyt! Onko koko naisessa yhtäkään huonoa puolta?) Lily ei ärsytä, vaan se tapa miten hänet esitetään. Kuitenkin. Siksi mä halusin kirjoittaa tämän. Halusin kirjoittaa Lilysta aivan tavallisen nuoren naisen, jossa ei ole kerrassaan mitään maailman mullistavan erikoista.

Kaikenmaailman ficlettejä IV (viikko 42, preesens), FF100 (001, Alku), Rare10 #2

24. toukokuuta

Kun Narcissa tapaa Lily Potterin toukokuun 24. päivä vuonna 1981, hän pitää naisesta ensisilmäyksellä. Lilyssä on jotakin, jota useimmissa naisissa ei ole – hänessä on jotakin, joka saa Narcissan hymyilemään ensimmäisen kerran sitten poikansa syntymän. Lilyssä on jotakin maanläheistä ja lämmintä, vihreät silmät ovat kutsuvat ja ystävälliset, ja muutamat kevyet kiroukset, jotka vilahtavat naisen suusta, kun hän kompastuu kiveen ja lyö varpaansa, saavat Narcissan nauramaan.

Lily luo häneen vihaisen silmäyksen, mutta näyttää hieman nolostuneelta ja sitten äkkiä häkeltyneeltä, kun katsahtaa Narcissaa tarkemmin. He kinastelevat hetken siitä, onko ventovieraille nauraminen ilkeää vai ei, eikä Narcissa voi olla huomaamatta, että Lilyllä on hymykuopat, jotka valtaavat hänen koko olemuksensa. Hän tarjoutuu ostamaan Lilylle viinilasillisen lähimmässä ravintolassa, mutta Lily ilmoittaa, että hän ottaa mieluummin oluen, kiitos. Narcissan trimmattu kulma kohoaa aavistuksen, kun Lily sanoo, että viinin juominen on vain rikkaille tai masentuneille.

Jälleen naurua. Narcissa huomaa olevansa hyvin viehättynyt Lilystä, joka puhuu ja puhuu, vaikka he ovat käytännössä ventovieraita. Lily kertoo, miten hänestä tuntuu, että aamuinen peilin rikkominen tuo hänellä varmasti seitsemän vuoden sijaan neljätoista vuotta epäonnea, sillä hänet on tuomittu kulkemaan maan päällä kuin Tolkienin sormusaaveet. Narcissalla ei ole minkäänlaista käsitystä, mistä selvästi jästisyntyinen noita kertoo, mutta hän nyökyttelee kuin tietäisi asiasta paljonkin. Lily juttelee lisää Tolkienista ja pohtii ääneen tämän mahdollista velhoutta.

Narcissa kohauttaa olkapäitään, sillä hänellä ei ole edelleenkään minkäänlaista aavistusta, mistä toinen nainen kertoo, mutta hän antaa olla, sillä hän pitää Lilyn tavasta puhua pajattaen kuin koko maailma olisi loppumassa ennen kuin hän ehtii sanoa sanottavansa. Lilyn punaruskeat hiukset vievät suuren osan Narcissan huomiokyvystä; ne säihkyvät ikkunasta siivilöityvästä kevätvalosta, ja Narcissan posket punastuvat ihan hitusen hänen marmorisella ihollaan.

Narcissa kertoo hieman myös itsestään tietenkin. Lily kuuntelee kuin ei olisi ketään muuta kuin Narcissa ja hänen äänensä, ja hän kiepauttelee hiussuortuvaa etusormensa ympärille nyökytellen juuri oikeissa kohdissa.

Kuluu hyvin kauan aikaa, ennen kuin kumpikaan heistä edes harkitsee kelloon katsomista, mutta loppujen lopuksi senkin aika tulee. Lily sanoo huokaisten, että Narcissa on aikamoinen veijari, kun yritti kovasti juottaa hänet humalaan keskellä päivää! Narcissa nauraa jälleen, ja hänen sormenpäänsä siirtyvät hieman lähemmäksi Lilyn pöydällä lepäävää kättä.

Lilyn posket punoittavat, kun nauru hiipuu hänen huuliltaan. Ne päästävät sen sijaan suloisen henkäyksen ilmoille, kun Narcissan käsi kiipeää hänen omansa päälle ja silittää karheaa ihoa hieman. Lily kertoo hermostuneena, että hänellä on atooppinen iho, ja Narcissa neuvoo leppoisasti häntä käyttämään tervavoidetta pahimpiin kohtiin. Hän kirjoittaa vakiomerkkinsä serviettiin ja työntää sen varovasti Lilyn farkkutakin rintataskuun.

Lily on jähmettynyt tyystin, mutta Narcissa tuntee tiheän hengityksen poskellaan, kun hän vetäytyy pois Lilyn henkilökohtaisesta tilasta. He kävelevät samaa matkaa ravintolasta ulos ja sen ulkopuolella kumpainenkin pysähtyy. Lily on lyhyt Narcissan vierellä ja hänen tennarinsa näyttää likaiselta Narcissan nahkakorkoihin verrattuna, mutta Narcissaa se ei haittaa yhtään.

Ja juuri kun hän on hyvästelemässä toista naista, Lily ehdottaa, että he menisivät jonnekin, jossa saisivat olla rauhassa. Hotelliin, kenties, hän ehdottaa, ja Narcissa tietää täsmälleen, mitä toinen nainen haluaa, sillä se on peilikuva hänen omastaan.

Narcissa uskoo, että hänellä ei koskaan edes ollut muuta vaihtoehtoa kuin sanoa kyllä.

[DulzGraham]

Ai että tämä on kiva! Mä kerron kans salaisuuden: Samasta syystä kun sä mä en tykkää Lilystä, vaikka Jily on mun eka OTP ever, ja samasta syystä en tykkää myöskään Ginnystä, vaikka Ginny on mun lempihahmoja. Vaikka Ginnyssä on sekin, että miten realistista on, että semmosesta sankaripalvonnasta päädytään muka tasavertaseen avioliittoon? Luonnehdit tätä arkisensuloiseksi, mutta oot saanu kirjotettua tän niin kauniiksi, että tästä on mun mielessä arkisuus kaukana!

Tässä on nättiä moni asia, vastakohtaisuus Lilyn ja Narcissan välillä, Lilyn elävyys ja Narcissan pidättyväisyys, jästisyntyisyys ja puhdasverisyys, Lilyn repsottava, huolittelematon elämäntyyli ja Narcissan lähes täydellisyyteen hiottu olemus. Mun mielestä oli hauska ja sopiva juttu, että vaikka Lily höpisee Tolkienista ja pajattaa (btw ihana sana ♥) menemään, Narcissaa ei haittaa, edes se, että Lily on jästisyntyinen - mulle on tullu siitä sellanen kuva, että sen suhtautuminen verenpuhtauteen ei oo niin jyrkkä, ja tässäkin se näkyy. Ja voi Narcissaa, siitä piirtyy hyvin upoksissa oleva kuva. Tosi harkitun olonen kipale, mikään ei riko tunnelmaa, tulee semmonen Tolkien-fiilis, velhokasarimeininki

Äh, tykkään tästä ihan himona, sä se Vilna-kulta osaat

-Duzku

[Odo]

Olipas suloinen fic. <3

Tässä tuotiin musta hyvin esille hahmojen piirteitä ja molempien erilaisessa valossa kuin kirjoissa. Oli hienoa lukea erilaista näkökulmaa, joka teki molemmista hahmoista paljon monipuolisempia. Lily hymyilytti minua ja musta oli hienoa, että viitattiin siihen, että Lily on jästisyntyinen. Narcissan uteliaisuus Lilyä kohtaan oli jännää luettavaa ja tässä se tuntui realistiselta, kun ei oltu liikaa paneuduttu siihen, miten paljon molempien elämät eroavat toisistaan eikä ollut sitä vastakkain asettelua, mihin monesti törmää.

Preesens-aikamuotoisia ficcejä ei ole tullut pitkään aikaan luettua ja se toi mukavasti erilaisuutta tekstiin. Muutenkin teksti oli todella sujuvaa luettavaa, enkä virheitä huomannut. Tämä oli kevyttä ja helppolukuista, jossa tarina eteni mukavaa vauhtia. Lopetit tarinan hyvään kohtaan, koska pidemmälle meneminen olisi voinut latistaa hieman tunnelmaa, mikä oli aiemmin syntynyt.

Otsikostakin tykkäsin, se oli todella kiva ja sopi hyvin tekstiin.

Kiitos, tämä oli ihana!

[Vilna]

Heippa hei Duzkuisa! Ihana kuulla, että joku on mun kanssa samaa mieltä Lily-asiasta, koska musta tuntuu että suurimmaksi osaksi vain Ginny saa tätä vihaa päälleen, vaikka musta Lilyssä on MS:ää ehkä jopa enemmän. En tiedä. Mäkin näin btw tykkään James/Lilystä, mutta en varmaan ikinä jaksaisi lukea siitä ficin pääparina, lol. Okei, jos siitä offista sitten pois ja alan taas kiittelemään vuolaasti sua sun kommentista: kiitos kiitos. Mustakaan Narcissa ei ole oikein asenteella "tapetaan kaikki kuraveriset/puoliveriset/lapset/eläimet Mestarin nimeen!!!!1", vaan se ei oikein osaa, eikä uskalla, tuoda itseään tai mielipiteitään esille. Ihanaa, että tykkäsit, kiitos, pus! ♥

Odo, moi sullekin ja kiitos kommentista. ♥ Mä kirjoitan lähes poikkeuksetta kaikki tekstini preesensissä, oon kirjoittanut jo niin monta vuotta, etten enää edes osaa imperfektiä silloin kuin sitä pitäisi tekstissä käyttää esim. takaumissa. Tää teksti oli oikeastaan vähän sellainen "verryttely" hahmojen kanssa -- kirjoitan aina samoista hahmoista, ja mulla on jo pidempään ollut tarkoituksena kirjoittaa Narcissa/Lilyä, ehkä mä sun kommentin jälkeen uskallan lähteä kirjustamaan ihan kunnollista one-shottiakin, jossa tapahtuukin jotain! Kiitos siis hirveästi kommentista ja mielipiteestä. c:

[Uncaring]

Hei

Tämä oli kuin olikin todella ihana ja yksityiskohdilla rakennettu ficci! Alkuun hieman karsastin tätä parituksen vuoksi (koska hyi Lily) mutta Narcissa paritettuna kenelle tahansa toimii hyvin, jos tietää mitä tekee. Olen iloinen tästä sinun Lilystäsi, sillä teit hänestä pidettävän, hauskan ja hersyvän. Vastakohdista joku mainitsikin jo ja ne toimivat hyvin, propsit myös Tolkieniin viittaamisesta.

Preesens tosiaan on hieman harvemmin käytetty aikamuoto, sillä ainakin itse ja ilmeisesti monet muut ovat niin tottuneita kirjoittamaan kaiken aina imperfektissä. Ainoa, missä preesensiä tulee käytettyä on runot, sillä niissä jotenkin elää hetkessä

Ehkä olisin halunnut hieman taustaa erityisesti Narcissan puolelta ja hieman ns. selitystä hänen tavalleen toimia ja siitä, miten hänelle on puhdasverisenä yllättävän luonnollista toimia noin saman sukupuolen edustajan seurassa. Alussa oli kyllä jo ihanaa se, kun Lily päästeli ärräpäitä ja Narcissa kihertää tuntemattoman vahingolle.

Kiitti, oli suloinen ficci!

- Uncaring

[Vilna]

Uncaring, moi! c:

Mua hymyilyttää sun kommenttisi, hymyilytti heti, kun näin sen. Ja aah, ihanaa, että on joku toinen, joka ei niinkään, hmm, pidä Lilystä. Mä en ole Narcissasta varmaan ikinä mitään kirjoittanut (en ainakaan muista?) ja halusin kirjoittaa femmeä. Femme on kivaa. Tosi ihana kuulla, että pidit mun Lilystä, koska en ollut varma, miten häneen suhtaudutaan, mut jee.

Mä oon tosiaan preesen-ihminen, en jatkoficeissäkään osaa käyttää imperfektiä. Se on kai vähän tottumuskysymys -- jos yritän kirjoittaa imperfektissä niin ihan huomaamatta se kääntyykin takaisin preesenssiin ja sitten on koko teksti yhtä sekasotkua, lol. Mäkin mietiskelin, että olisiko tässä pitänyt olla jotain taustajuttua Narcissan puolelta! Mutta päädyin sitten kuitenkin vain tähän tapahtumien kuvailuun, kun kyseessä on tosiaan ficlet.

Kiitos kommentista. ♥

[Snouk]

Musta on ihanaa, miten viattomaksi tapaamiseksi oot saanut puettua käytännössä tarinan yhdenyön jutusta! Tai tokihan tää kertoo sattumanvaraisesta kohtaamisesta ja siitä mitä tapahtuu ennen yhdenyön juttua, mutta tavallaan. Täähän kuitenkin kertoo siitä, miten juttuun päädytään. :p Tosi persoonallinen idis.

Kivaa vaihtelua se, että Potter-fikissä käytetään preesensiä. Lähes kaikissa törmää imperfektiin, joka toki on ihan fine, mutta jostain syystä oon nähnyt erittäin vähän preesensillä kirjoitettuja fikkejä Potterissa. Preesens tuo mun mielestä jotain oikeeta fiilistä fikkeihin, jotka enimmäkseen tunnelmoi ja on sellasia hahmon ajatuksia kuvaavia pätkiä tietystä hetkestä. Aivan kuten tää. Tunnelmointi on tässä tosi onnistunutta ja vaikka kaikki ympäristön ja yksityiskohtien kuvailu tapahtuu pieninä häivähdyksinä, ne piirteet sulautuu tosi hyvin kokonaisuuteen ja vie tarinaa eteenpäin. Tykkään siitä, että painopiste on kuitenkin niissä Narcissan ajatuksissa.

Jotenkin ensivaikutelmalta aattelin tän kertovan hahmojen kouluajoista, mutta yllätyin kun puhuttiin aikuisuudesta. Se oli kyllä oikeenkin kiva pointti tässä, vaikken tosin osaa perustella miks. Yleensä vaan lukee teini-ikäisistä hahmoista, joten kivaa vaihtelua sekin, että kyseessä on aikuisia. Propsit siitä, että hahmot on niinkin aikuisia, että molemmilla on lapsia jo tehtynä, vaikkei ikä tai perheellisyys tässä suuremmin esille tuukaan. Silti ihan hauska ajatella, miten molemmilla on miehet ja penskat kotona, mutta päätyvät yhdessä jatkoille.

Mä tykkäsin tästä tosi paljon. Olisin ehkä kaivannut jotain vuoropuhelua, mutten toisaalta olisi tiennyt, mitä tässä olisi ikään kuin ääneen pitänyt sanookaan. Kuvailu on tosi taidokasta, vau!

[Quibbler]

Enpä ole lukenut monia ficcejä Lilystä tai Narcissasta, mutta tämän luin ja pidin tästä kovasti. Hienosti kirjoitettu ficci ja jännä paritus.

[Isilwen]

Hienosti olet kyllä saanut tämän parin toimimaan. Itse pidän sekä Lilystä että Narcissasta paljon, ja tämä ficci toi heistä kummastakin esiin kivoja piirteitä, eroavaisuuksia, joilla ei ole väliä kun on kemiaa kahden ihmisen välillä. Voi kun omassa elämässäkin olisi tällaisia kohtaamisia naisten kanssa Kivoja yksityiskohtia, soljuvaa tekstiä ja lämpöä.

Narcissan trimmattu kulma kohoaa aavistuksen, kun Lily sanoo, että viinin juominen on vain rikkaille tai masentuneille.

Aijjai, hienoa hienoa!

Lily kertoo hermostuneena, että hänellä on atooppinen iho, ja Narcissa neuvoo leppoisasti häntä käyttämään tervavoidetta pahimpiin kohtiin.

Kekseliästä! Juuri tällaiset kohdat ficissäsi osoittavat, että sinulla pysyy kynä (tai näppäimistö) kädessä sujuvasti.

[Arte]

Tämä on roikkunut luettavien listalla jo muutaman kuukauden, kun olit niin innoissasi Narcissa/Lilysta ja itse taas en ymmärrä paritusta ollenkaan. Tämä olikin mielenkiintoista luettavaa! Tapaaminen tapahtui tosi kivasti ja todellakin sattumalta, tosi arkinen tilanne.

Lily ja Narcissa tuntuvat molemmat tosi vahvoilta hahmoilta - silleen että heissä molemmissa on selviä tunnistettavia luonteenpiirteitä, he käyttäytyvät tietyllä tavalla eivätkä siten jää vain jokapäiväisiksi hahmoiksi, joita ei voi erottaa toisistaan eikä muista. Se on aina kivaa. Tykkäsin eritoten siitä, että Lily oli puhelias ja että tämä vähän pilkkasi Narcissaa siitä, että tämä taas oli vähän turhan fiini ja hienostunut. Oluen ja viinin juonnin erot olivat hienoja! Sekä se, miten Narcissalla oli nahkakorot ja muutenkin hiljaisempi asema.

Lopetuksesta en tykännyt, minusta se lässäytti tämän koko arkisen sattumanvaraisen kohtaamisen. En näe mitään syytä sille, että Lily olisi pettänyt miestään, olihan heillä jo pieni poikakin. En myöskään näe, miksi Narcissa oli niin välinpitämätön sitä kohtaan, että Lily oli vastasyntyinen - ja varmasti hän tiesi, että nainen oli ns. väärällä puolella. Toisaalta onhan tässä kivaa tulkintaa sille, että Narcissa ei ole kuolonsyöjä eikä siis Voldemortin lähipiirissä, mutta toisaalta taas hänen miehensä on kuolonsyöjä ja hänkin varmasti ajattelee asioista saman suuntaisesti... Okei, spekulaatio sikseen!

Tunnelmaltaan tämä oli oikein kiva ja tykkäsin loppua lukuunottamatta. (:

[Felia]

Mun on pitänyt kommentoida tätä jo ties kuinka kauan sitten, mutta en ole kuitenkaan sitä saanut aikaiseksi. Nyt korjaan tuon pikkuerheen ja raapustan tästä muutaman sanasen.

Ensimmäisenä tämän lukemaan houkutteli tuo nimi 24. toukokuuta. En oikeastaan edes tiedä, mikä siinä houkutteli -- ehkä se, että se oli erilainen...? Päivämäärää kun näkee otsikkona/nimenä niin harvoin. Toisena houkuttimena toimi sitten tietenkin paritus. Narcissa/Lily. Femmeä en ole vielä kovin paljoa lukenut, mutta pikkuhiljaa totuttelen siihenkin. Siitä on jo aikaa, kun olin ihan kunnon Potter-fani, mutta ei mulla varmaan silloinkaan parhaimpina fanitusaikoina tullut mieleenkään parittaa Narcissaa ja Lilyä toisilleen. Mutta olen sitä mieltä, että kaiken saa toimimaan, jos haluaa.

Tässä oli oikein rento ja ylipäätään mukavan positiivinen tunnelma. Kaksi naista tapaa ja viettää mukavan päivän jutustellen niitä näitä. Arkista, mutta toimii aina. Vaikka tavallaan sen huomasi jo aiemminkin, että pientä kiinnostusta on ilmassa niin siitä, millaista se loppujen lopuksi oli, ei voinut olla varma kuin vasta lopussa.

Ja juuri kun hän on hyvästelemässä toista naista, Lily ehdottaa, että he menisivät jonnekin, jossa saisivat olla rauhassa. Hotelliin, kenties, hän ehdottaa, ja Narcissa tietää täsmälleen, mitä toinen nainen haluaa, sillä se on peilikuva hänen omastaan.

Tämä kohta kyllä puhuu puolestaan ja voi päätellä, millaisesta kiinnostuksesta siis oli kyse. Tykkään tällaisista kohdista, joissa ei täysin vahvisteta sitä, mitä henkilöt todella haluavat, vaan kaikki loppu jätetään lukijan pähkäiltäväksi.

En oikein enää tiedä, mitä sanoa. Teksti on aivan loistavaa, todella sujuvaa ja helppolukuista, joten eihän sitä muuta voinut kuin nauttia tämän lukemisesta. Ja oikeastaan tässä jo useamman femmeficin lukeneena voinkin todeta, että ihan kivaa sekin on. Mutta siis, tästä luultavasti tuli ilmi jo se olennaisin, eli se, että pidin ja kovasti.

Kiitos ♥

[Parris]

Kaiken maailman kommenttien aloitusviikolla teemana on aloitus (*badum-tsh*), joten päädyin sen myötä tänne, koska halusin lukea joltakulta FF100-haasteeseen osallistuvan Alku-ficin! Sinä jos joku, Vilna ystäväiseni, osaat kirjoittaa oivaltavia tilannepaloja, niin siksi juuri tämän ficin halusinkin valita. Ja ai että, se oli hyvä päätös

Tykkäsin tässä hurjan paljon vastakkainasettelusta Lilyn ja Narcissan välillä. Kaksikko tuntuu yllättävältä yhdistelmältä sen takia, että naiset ovat tosi erilaisia hahmoina, mutta tässä saat heidän dynamiikkansa vaikuttamaan luonnolliselta. (Ja tavallaan, kun miettii, siinä missä Harry ja Draco vuorovaikuttavat tietyistä vastakkaisista rooleista, totta kai myös heidän äitinsä toteuttavat samat näkökulmat!) Pidän siitä, miten olet kuvaillut Narcissan viileyttä: trimmatut kulmat, marmorinen iho, päiväviinit ja nahkakorot luovat selkeää mielikuvaa siitä, millaisesta ihmisestä on kyse. Suositus tervavoiteesta rikkoo mielenkiintoisesti tätä kuvaa - Narcissan kuvittelisi käyttävän jotain yyberkliinistä voidetta - ja tasaa kivasti Narcissan ja Lilyn sosioekonomista väliloikkaa. Lilyssä sen sijaan on ihanan karkeaa reunaa ja hänestä tulee sellainen "oman tien kulkija" -fiilis.

Kuten Felia yllä mainitsee, tämän otsikko on myös eräänlainen kuriositeetti. Päivämäärä otsikkona ja tekstin ensimmäisessä virkkeessä mainittuna kertoo siitä, kuinka merkityksellinen tekstin ja hahmojen kokonaisuudelle tuo 24. toukokuuta on. Aloin pohdiskella, miten se sitoutuu tämän tekstin FF100-sanaan, niin totta kai siinä on juuri se, että tämä on alku Narcissan ja Lilyn suhteelle - oli se sitten ystävyyttä, rakkautta tai mitä tahansa muuta yhdessä tai erikseen. Tämä on se päivä, jonka hahmot tulevat muistamaan, ja siksi se on lukijallekin niin tärkeä.

Tämä on kovin valloittava teksti lyhyydestään huolimatta. Onneksi tuli metsästettyä tämä luvun alle, kiitokset! <3

[Kaarne]

Onneksi Ronen nosti tätä topikkia ylöspäin, koska päädyinpä sitten lukemaan itsekin. Ja tykkäsin! En muista, että olisin aiemmin lukenut Lily/Narcissaa, mutta kyllähän parituksessa kieltämättä on paljon mahdollisuuksia. Varsinkin tässä vaiheessa elämää, kun molemmilla on jo pieni lapsi ja vakiintuneempi elämä. Kuten joku tuolla ylempänä sanoikin, uskon myös, ettei Narcissa ole "verenpuhtauden" suhteen niin tarkka kuin monet vanhojen velhosukujen edustajat. En kyllä ehkä ihan näin avomieliseksi uskoisi kuin lopun perusteella vaikuttaa, mutta se lienee enemmän makukysymys.

Tässä oli minusta kautta tekstin hyvin suloinen, lämmin ja toiveikas tunnelma. Taustalla toki sitten niitä vaikeampia sävyjä: perheet, lapset, suhteen mahdottomuus. Olisinkin ehkä ollut itse tyytyväisempi, jos teksti olisi jäänyt jännitteiseen kohtaamiseen ja hetken haaveeseen, eikä loppunut kuten loppui. Toisaalta juuri loppu nosti esiin kysymyksiä ja jäi mietityttämään, joten hyvä niinkin.

Tekstisi ovat upeita ja sinulta femmeä lukee hirveän mielellään, kiitos taas kerran!