Title: Hyvästi
Author: Kettu
Genre: drama, angst, song-fic
Pairing: Harry/Draco
Rating: S
Beta: Eipäs ole. ;<
Summary: Pystyykö Harry antamaan anteeksi?
Disclaimer: Eipä ole minun hahmojani, vaikka asiaa kuinka kääntelisi. Biisiäkään en omista.
A/N: NONIIN, kehtaan sitten tämänkin tänne laittaa. Aivan ensimmäinen
one-shot:ini ja sattuu olemaan vielä song-fic. Kaverit on jo pitkään käskeneet julkaisemaan, mutta en ole uskaltanut.
Tämä on melko lyhyt ja pahoittelen sitä. Pieni mutta täynnä draamaa. Tykkään taas harjoittaa tätä salaperäisyyttä.
Biisi on
Skillet -nimisen bändin upea
Say Goodbye. Pyytäisin lukemaan sanoitukset, sillä ne liittyvät oleellisesti tarinaan. Kiitos. ^^
*
”Harry kuuntele minua! Ole kiltti ja kuuntele mitä minulla on sanottavanani”, Draco istui sängyllä tuijottaen ikkunan edessä seisovaa Harrya.
”Draco, sinä et vain tunnu ymmärtävän. Minä olen kihloissa! Minä ja Jamie olemme menossa naimisiin. Sinulla oli tilaisuutesi silloin, muistatko?”
Things are changing
It seems strange and
I need to figure this out
You've got your life
I got mine “Olin hölmö, enkä tajunnut omaa parastani. Harry, olen tullut järkiini. Minä tarvitsen sinua!”, Draco huudahti epätoivoisena. Hän katseli Harryn tummia piirteitä ikkunaa vasten. Kuutamo paistoi suoraan sisään.
But you're all I cared about
Yesterday we were laughing
Today I'm left here asking
Where has all the time gone now “Muistatko kuinka onnellisia me olimme?”
”Minä olen onnellinen Jamien kanssa.”
”Et ole, minä näen sen. Sinä kaipaat minua.”
”Kuinka sinä kehtaat?”, Harry huudahti ikkunalta ja kääntyi Dracoa kohti. ”Kuinka kehtaat kyseenalaistaa minun elämääni? Jamie on kaikkea mitä haluan! Hän ymmärtää ja rakastaa minua. Me menemme naimisiin, etkä voi asiaan enää vaikuttaa.”
”Tiedät itsekin totuuden. Minäkin rakastan sinua.”
”Draco, älä tee tätä.”
I'm left alone somehow
Growing up and getting older
I don't want to believe it's over “Olen pahoillani siitä mitä tein. Tajusin vasta jälkeenpäin kuinka tyhmä olin. En tule toimeen ilman sinua.”
”Hyvin olet tullut tähänkin asti”, Harry tuhahti ja risti kätensä rinnalleen.
”Tiedän ettei tehtyä saa tekemättömäksi mutta pyydän vain toista mahdollisuutta.”
Don't say goodbye
Cause I don't wanna hear those words tonight
Cause maybe it's not the end for you and I “Sinä menetit kaikki mahdollisuutesi minuun pettäessäsi. Kuinka luulet että voin enää luottaa sinuun?”
”Siksi pyydänkin että antaisit minun vielä yrittää. Usko minuun.”
Harry kääntyi takaisin ikkunan puoleen. Järki ja tunteet huusivat kilpaa. Hän tuijotti kuutamon valaisemaa asfalttipihaa ja tunsi olevansa hyvin vaikean päätöksen edessä.
And although we knew
This time would come for me and you
Don't say anything tonight
If you're gonna say goodbye Halusiko hän antaa toisen mahdollisuuden? Halusiko hän uskoa sydämensä jälleen samalle henkilölle joka oli sen niin julmasti rikkonut ja heittänyt pois. Sanotaan, että aika parantaa haavat, mutta nämä arvet eivät tunnu sulkeutuvan koskaan.
Do you remember
In December
How we swore we'd never change
Even though you're leaving
That our feelings
Would always stay the same ”Muistatko ne pakkasillat yhdessä?”, Draco kysyi hiljaa.
”Älä aloita”, Harry aneli väsyneesti.
”Kuinka pitkän päivän päätteeksi käperryimme viltin alle takkatulen ääreen. Joskus joimme päämme täyteen ja seuraavana aamuna kirosit krapulaasi ja alkavaa työpäivää. Muistatko?”
Harry muisti. Hän muisti kuinka Draco odotti viinipullon kanssa olohuoneessa kun hän palasi kotiin töistä. Kuinka he olivat istuneet sylikkäin ja jutelleet kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä. Välillä vannoneet ikuista rakkautta toisilleen. Draco ei vain ollut koskaan kiinnostunut hänen huolistaan. Hän ei koskaan kysynyt kuinka hänellä sujui töissä, tai mikä hänen mieltään painoi. Draco pyrki aina piristämään omilla keinoillaan. Ja se oli lopulta saanut Harryn turhautumaan.
I wish we could be laughing
Instead I'm standing here asking
Do we have to end this now Mutta kuinka hän voisi heittää tämän ihmisen elämästään? Mihin tahansa ratkaisuun Harry päätyikään, sen lopputulos sai aina jonkun kärsimään.
”Muistan.”
”Kukapa unohtaisikaan”, Draco hymyili surullisesti.
Harry ei vastannut mitään.
Can we make it last somehow
We both know what we've gotta say, not today
Cause I don't wanna leave this way “Draco”, Harry huokaisi ”Minä haluan ihmisen joka rakastaa minua. Haluan hänen huomaavan ja lohduttavan kun minulla on vaikeaa. Haluan hänen olevan kiinnostunut minunkin huolista ja jakavan ne kanssani.”
”Minä voin tehdä sen kaiken!”
”Ei, et voi. Olet useaan kertaan sen todistanut. Jamie kuuntelee minua. Hän aidosti välittää minusta. Ja tiedän, ettei hän koskaan pettäisi”, Harry painosti viimeisen lauseen.
Draco laski katseensa. Harry oli oikeassa. Draco ei pystynyt siihen. Hän ei koskaan ollut kuunnellut Harryn huolia. Ei sillä että ne eivät olisi kiinnostaneet, ne vain tuntuivat niin raskailta ja pelottavilta. Niiden rinnalla hänen omat huolensa olivat tuntuneet niin pieniltä ja mitättömiltä. Siksi hän ei ollut niistä koskaan puhunutkaan.
”Ehkä sinä olet oikeassa”, hän myönsi hiljaa ja painoi kädet kasvoilleen.
And if it's over
It hurts but I'm giving you my word
I hope that you're always
Happy like we were
Happy like we were Harry ei uskonut kuulemaansa. Hetki sitten Draco oli kaikin keinoin anellut häntä jäämään. Nyt hänen koko olemuksensa oli muuttunut.
”Mitä?”
”Olet oikeassa. Minä en koskaan kuunnellut sinua. Minä petin sinua. Minä en koskaan avautunut sinulle. Sinä ansaitset Jamien.”
Harry kuunteli kauhunsekaisin tuntein Dracon sanoja. Oli helpompi kuunnella tämän aneluja kuin hiljaista myöntymistä. Toisaalta hän oli onnellinen Dracon viimein hyväksyessä tosiasiat. Toisaalta hänestä tuntui kamalalta nähdä mies niin murtuneena ja lannistettuna. Harry asteli Dracon viereen sängylle. Vaaleahiuksinen painoi päänsä tämän rinnalle ja itki. Kyyneleet kohosivat Harryn silmiin.
Yesterday we were laughing (if you're gonna say goodbye)
Today I'm left here asking (if you're gonna say goodbye) Mitä enemmän Draco itki, sitä varmemmin Harry tiesi päätöksensä. Hän tiesi nyt paikkansa.
Miehet istuivat sylikkäin ajan juostessa aamuun. Ikkunasta paistoi nyt kevään nouseva aamuaurinko valaisten huoneen nurkkia myöten.
And although we knew this time would come for me and you
Don't say anything tonight
If you're gonna say goodbye Harry nosti Dracon kasvot jotta voisi katsoa suoraan tämän silmiin. Hitaasti hän painoi huulensa Dracon huulille. Hellästi, mutta merkitsevästi.
”Nämä eivät ole jäähyväiset”, hän kuiskasi otsa kiinni Dracon otsassa. Niine hyvineen hän poistui makuuhuoneesta jättäen itkevän Dracon taakseen. Kyyneleet olivat muuttuneet epätoivoisista helpottuneiksi.
A/N2: Olkaa helliä.