Päätin nyt säästää tän kommentin tänne loppuun, vaikka ensin mun pitikin kommentoida joka osan jälkeen erikseen. Mutta kun raapaleiden (järkevä) kommentointi on mun mielestä joka tapauksessa vähän haastavaa niin ajattelin, että ehkä saan sanottua nyt jotain hieman järkevämpää. (:
Tai sitten en. xD1Aika mielenkiintoinen ajatus, että Bilbo nukkuisi ulkona kotiin palattuaan. Mulle ei oo ikinä tullut mieleenkään sellaista, mutta ihan mahdollista kun tämä on kerran tottunut nukkumaan ulkona seikkailunsa aikana. Arkeen palaaminen ja elämän jatkaminen Hobittilassa on varmasti ollut joka tapauksessa Bilbolle vaikeaa, niin tuo sängyssä nukkumisen vältteleminen on hyvä esimerkki siitä. Tästä käy nimenomaan ilmi, ettei Bilbo ole vielä päässyt tavallisen hobitin tavalliseen arkeen kiinni. Ja sitten tuli vähän semmoinen fiilis, että kaikkialla on kauhean hiljaista ja tyhjää (kuten ruokakomerossa
) kun ei ole kääpiöitä pyörimässä ympärillä. Joka tapauksessa, aloitus oli sopivan haikea.
2Bilbo havahtui ajatuksistaan kesken erään tietyn erään tietyn seikkailumuistonsa posket hehkuen, kun jokin kolahti.
(Tuohon on lipsahtanut
erään tietyn kaksi kertaa peräkkäin.
) Tämä kohta on varmaan tarkoitettu aika lailla rivien välistä luettavaksi? Mutta itse siis tulkitsin sen, miten sen nyt sanoisi, myönteisesti tämän parituksen kannalta. (; Tässä jatkuu sama haikea tunnelma kuin ekassakin osassa.
Juotuaan teensä Bilbo metsästi piippunsa kaikkien muiden kolon sotkujen seasta
Kiinnitin erityisesti huomiota tähän kohtaan, sillä ainakin mun käsitykseni mukaan hobitit ovat
järjestyksen ihmisiä, täytyy varmaan sanoa järjestyksen hobitteja, kun eivät kerran ihmisiä ole. x) Mutta ajan tässä takaa siis sitä, että tästäkin pikku yksityiskohdasta huomaa, että Bilbon sopeutuminen entiseen elämäänsä on aikas vaikeaa.
3Hobittinimigeneraattori olis kyllä kätevä, mullakin vois olla käyttöä sellaiselle. (: Vaikka canon saakin nyt joustaa niin kiva, että oot miettinyt tällaisenkin pienen yksityiskohdan, kuin Ruusan isoäidin nimen kuntoon. (Vaikka se tosin kyllä onkin aika oleellinen tieto tässä pätkässä.
) Ääää, mutta tämä osa vasta haikea olikin! No okei, suoraan sanottuna sydäntäsärkevää lukea Bilbosta, joka yrittää parhaansa mukaan hymyillä ja iloita toisten onnesta, mutta on itse sisältä ihan rikki, koska... No, koska Thorin.
Se ei kuitenkaan ollut sallittua hänelle, koska hänen ilonaiheensa oli viety häneltä kotkien kaarrellessa heidän päidensä yllä. Bilbo yritti hymyillä Doran katsoessa häntä iloisena, vaikka hänen tekikin mieli itkeä muistellessaan Thorinin viimeistä henkäystä hänen luonaan.
Erityisesti tää kohta. Tosi hyvin kirjoitettu, erityisesti tykkäsin kotkien kaartelun mainitsemisesta. Mutta kun...
4Kotkien kaartelulla näemmä sitten jatketaankin. (: Mutta ääääää ei pienet herkät fanitytöt kestä lukea tällaisia, ainakaan tirauttamatta "muutamaa" kyyneltä!
No mutta siis, tää on tosi hyvää tekstiä, henkilökohtaisesti oma suosikkini näistä kaikista osista. En osaa sanoa mitään järkevää.
Kotkat kaartelivat korkealla taivaalla, mutta Bilbo hädin tuskin edes huomasi niitä. Hän oli liian keskittynyt siihen tuskaan, joka repi parhaillaan hänen pientä sydäntään kappaleiksi. Thorin oli saanut pitää Vuorenalaisen kuninkaan manttelinsa vain hetken aikaa, mutta silti hän näytti hobitin vieressä maatessaan aivan yhtä kuninkaalliselta kuin astuessaan ensimmäistä kertaa Repunpään ovesta sisäänkin. Bilbo ei silloin ollut voinut aavistaakaan, kuinka paljon tuo kääpiö tulisi merkitsemään hänelle. Silloin hän ei ollut edes kuvitellut tutustuvansa tähän ikinä! Ja nyt Bilbo istui Thorinin kuolleen ruumiin vieressä ja kyyneleet polttivat hänen silmiään. Ne valuivat hänen poskiaan pitkin vuolaina virtoina, eikä niitä käynyt pysäyttäminen.
Ei mun pitänyt näin pitkää lainausta tähän tehdä mutta kun oli vähän vaikeuksia päättää että mistä kohdasta pidän eniten. (Eli mitä kohtaa lukiessa itkin eniten.) Oikeastaan olisin voinut vaikka lainata koko raapaleen tähän. x)
5Itse asiassa ehdin jo vähän miettiäkin, että mainitaanko täällä jossain vaiheessa tammenterho/tammi, koska <3 Tämä osa taas enemmän sellaista, että Bilbo selvästi ainakin yrittää päästä kiinni "kunnollisen" hobitin arkeen puuhailemalla jotain. Mutta sitten kun tämä puuhailu on tammenterhon istuttamista, niin eihän Bilbo pääse muistoistaan eroon tässäkään, tai niin mä ainakin ajattelin. Korpin tuoma viesti herätti mielenkiinnon, että mitä tässä vielä oikein mahtaa tapahtua. (:
6Ihanaa, että Balin tuli vierailemaan Bilbon luona. (: Mä en tiedä onko tää vaan mun omaa tulkintaani, mutta jotenkin viisi ensimmäistä osaa on tunnelmaltaan sellaisia, että vaikka Bilbo toisaalta kaipaakin omaa rauhaa, niin vaikuttaa silti jotenkin tosi yksinäiseltä. Mutta sitten kun tässä osassa Balin tulee käymään, niin tuntuu, että tähän asti ikään kuin sumussa kulkenut Bilbo tavallaan herää eloon, ja palaa halusta kuulla Ereborin kuulumisia. Bagginshield kulkee tässäkin osassa kivasti mukana, vaikkei siitä mitään suoraan mainitakaan. (:
7Ihana lopetus raapalesarjalle, kun saadaan pikku-Frodo asumaan Repunpäähän ja samalla ainakin vähän iloa Bilbon elämään. Pidin myös tuosta, että tekstissä viitataan tulevaan hobittiemme sekä Keski-maan elämän mullistumisella.
Ja taas kirjoitin 'Keksi-maa' mutta huomasin sentään. :'D Sen hän kuitenkin tiesi, että nuori Frodo toisi lisää elämää synkkään ja tyhjään koloon, vaikka sekään tuskin tulisi vetämään vertoja kolmentoista kääpiön aiheuttamalle kaaokselle.
Tää kohta sai mut naurahtamaan, siis tuo "kolmentoista kääpiön aiheuttama kaaos".
Kivasti oot tuonut esille humoristisemman näkökulman kautta, kuinka paljon Bilbo oikeasti kaipaa kääpiöitä.
Oho, tulipas pitkä kommentti (mutta laadusta en sitten mee takuuseen). Yleisesti ottaen tää on tosi hyvä kokonaisuus, ja oot todellakin onnistunut näiden raapaleiden kanssa! Tykkäsin eristyisesti siitä, että Bilbo/Thorin on selkeästi rivien välistä luettavaa, vaikkei siihen olekaan paljoa suoraan viitattu. (:
Ja nyt sitten vaan odottelen että jatkat tällä parituksella kirjoittelua. (;