Title: What hurts the most
Author: Puhpallura
Genre: Angst, deathfic, songfic
Pairing: Severus/Remus
Rating: S
Summary: I would trade give away all the words that I saved in my heart That I left unspokenDisclaimer: Hahmot ja paikat omistaa Rowling, ja kappaleen Rascal Flatts
Warnings: Itsetuhoisuus
A/N: Ficci osallistuu
FF100:seen sanalla
Pimeys ja aiheella Severus Kalkaros.
Kappaleena on Rascal Flattsin What hurts the most ja linkki kappaleseen löytyy
tästä. Suosittelen laittamaan taustalle soimaan
En ole aivan varma tuosta ikärajasta, mutta korjatkaa jos olen väärässä. Niin, ja vielä kiitokset
Snapu on Pyörylälle, kun betasi tämän
What hurts the most
Severus käveli poispäin Tylypahkasta sateen langetessa hänen päälleen. Hän ei nähnyt, kuinka linnan sadat valot loistivat pimeässä syyskuun illassa, sillä kaikki mitä hän näki, oli tuskan ja surun mustaamaa. Mutta se ei häntä liikuttanut. Millään ei ollut enää väliä. Severus pysähtyi paikalleen vetämään syvään henkeä sulkien silmänsä. Suru pyyhkäisi hänen ylitseen kuin tulva, ja muistot palasivat kirkkaina hänen mieleensä. Äsken hän esitti kaikille olevansa kunnossa, vaikkei sitä ollut. Hymyile, niin muut eivät näe, kuinka rikki olet.
Hän lyyhistyi polvilleen märkään maahan, ja hautasi kasvonsa käsiinsä tuskaisena
I can take the rain on the roof of this empty house
That don’t bother me
I can take a few tears now and then and just let them out
I’m not afraid to cry every once in a while
Even though going on with you gone still upsets me
There are days every now and again I pretend I’m ok
But that’s not what gets meSinä päivänä, kun Severus kuuli Remuksen kuolleen, hän tunsi hajoavansa kappaleiksi. Koko hänen maailmansa vierähti ylösalaisin ja tuntui kuin hänen sydämensä olisi kiskottu rinnasta ulos. Severuksen oli vaikeaa elää sen katumuksen kanssa, jonka oli itse aiheuttanut. Jos hän olisi vain saanut sanat suustaan ulos, jos hän olisi vain kertonut. Jos Severus vain saisi uuden tilaisuuden, hän sanoisi kaiken, mitä hänen sydämellään oli.
Hän ei tiennyt, miten oli jaksanut jatkaa, kun Remus oli poissa. Jokainen päivä oli taistelu luovuttamista vastaan. Kyyneleet Severus kesti, mutta ei sitä tyhjää tunnetta, joka hänen sydämessään oli. Kuinka paljon hän oli sitä yrittänytkään paeta, mutta se seurasi kuin varjo hänen mukanaan. Miten vaikeaa oli esittää, että kaikki oli kunnossa, kun elämä tuntui olevan hetkessä ohi.
It’s hard to deal with the pain of losing you everywhere I go
But I’m doin’ It
It’s hard to force that smile when I see our old friends and I’m alone
Still Harder
Getting up, getting dressed, livin’ with this regret
But I know if I could do it over
I would trade give away all the words that I saved in my heart
That I left unspokenSeverusta satutti ja kadutti eniten, ettei koskaan saanut tietää, mitä olisi voinut olla. Hän oli aina ollut niin lähellä Remusta, mutta aina perääntynyt viime hetkellä. Severus oli nähnyt Remuksen katseen, kun hän oli odottanut Severuksen sanoja, sekä pettyneen ilmeen, kun Severus kääntyi poispäin niitä sanomatta. Severuksella oli ollut niin monta tilaisuutta kertoa, kunnes kaikki katosi. Ja kaiken katoaminen ei vienyt kuin muutaman onnettoman sekunnin.
Severus nosti katseensa kohti taivasta ja olisi halunnut huutaa kaiken tuskansa, katumuksensa ja rakkautensa niin, että Remuskin olisi kuullut sen, mutta hänestä ei lähtenyt ääntäkään.
What hurts the most
Is being so close
And having so much to say
And watching you walk away
And never knowing
What could have been
And not seeing that loving you
Is what I was trying to doSillä hetkellä Severus ymmärsi, että ainoa mitä hän oli yrittänyt tehdä, oli rakastaa Remusta, vaikka hän ei sitä silloin nähnyt. Mutta oli liian myöhäistä rakastaa, kun jäljellä ei ollut mitään, mitä rakastaa. Oli vain yksinäisen miehen muistot ja haavekuvat siitä, mitä olisi voinut olla.
Severus tiesi, ettei hänellä ollut enää mitään jäljellä, ei mitään, minkä takia edes yrittää jatkaa. Kaikki oli jo viety pois, se ainoa valo hänen elämässään, ainoa asia minkä vuoksi hän oli jaksanut jatkaa.
Severus otti vapisevin käsin kaapunsa taskusta taikasauvansa ja osoitti sillä itseään. Severus tiesi näkevänsä Remuksen aivan pian, ja se kohotti pienen surumielisen hymyn hänen huulilleen. Vain vihreä valo välkähti, kun Severus viimein pääsi kertomaan Remukselle kaiken.
What Hurts The MostI can take the rain on the roof of this empty house
That don’t bother me
I can take a few tears now and then and just let them out
I’m not afraid to cry every once in a while
Even though going on with you gone still upsets me
There are days every now and again I pretend I’m ok
But that’s not what gets me
What hurts the most
Was being so close
And having so much to say
And watching you walk away
And never knowing
What could have been
And not seeing that loving you
Is what I was tryin’ to do
It’s hard to deal with the pain of losing you everywhere I go
But I’m doin’ It
It’s hard to force that smile when I see our old friends and I’m alone
Still Harder
Getting up, getting dressed, livin’ with this regret
But I know if I could do it over
I would trade give away all the words that I saved in my heart
That I left unspoken
What hurts the most
Is being so close
And having so much to say
And watching you walk away
And never knowing
What could have been
And not seeing that loving you
Is what I was trying to do
What hurts the most
Is being so close
And having so much to say
And watching you walk away
And never knowing
What could have been
And not seeing that loving you
Is what I was trying to do
Not seeing that loving you
That’s what I was trying to do
A/N: Ja tietenkin kommentit ovat tervetulleita