Nimi: Tapaus Harriet Watson
Rating: K-11
Fandom: BBC!Sherlock
Genre: drama, humor
Paritus: Johnlock, Harriet/OC
Summary: Harriet Watson saapuu vierailulle Baker Streetille.
Oneshot
Hänet päästi sisään keski-iän ylittänyt mukava rouva, joka oli pukeutunut kukalliseen esiliinaan. John oli tainnutkin joskus mainita, että hänen vuokraemäntänsä muistutti taloudenhoitajaa. John puhui naisesta lämpimästi. Hän puhui usein ihmisistä lämpimästi.
Kun rouva kuuli Harrietin sukunimen, tämä hihkaisi riemusta ja riensi hakemaan teetä. Harriet nousi ylös rappusia ja antoi kätensä liukua pölyisellä kaiteella. John ei tiennyt, että hän oli tulossa visiitille.
Harriet Watson muistutti veljeään hyvin vähän. Hän oli pitkä ja hoikka, eikä hänen nenänsä ollut leveä. Yhteistä sisaruksissa oli karhea tukka ja hieman vetäytyvä olemus. Joskus lapsina he olivat mieluusti viettäneet aikaa kahdestaan, erillään muista lapsista.
Harriet koputti tummaan oveen. Kun kukaan ei tullut avaamaan tai pyytänyt häntä sisään, Harriet työnsi sen itse auki. Hän astui sisään tunkkaiseen oleskeluhuoneeseen, joka oli täynnä tavaraa ja erikoista tapettia. Paikka ei näyttänyt tarpeeksi askeettiselta Johnin makuun.
”Niin?” kuului vaimea ääni peremmältä, sotkuisesta keittiöstä. Harriet astui eteenpäin ja katsoi kulman taakse. Kalpea ja hontelo mies tutkaili parhaillaan jotakin mikroskoopilla. Hänellä oli tismalleen samanlaiset, pörröiset ja mustat, hiukset kuin sanomalehtien kuvissa. Harriet oli lukenut Johnin blogista, että Sherlock Holmes sekä asui että työskenteli tässä Baker Streetin asunnossa.
”Öh, anteeksi, mutta onko John täällä?” Harriet kysyi eikä välittänyt kuulostaa aidosti pahoittelevalta. Huhujen ja tositarinoiden mukaan Holmes ei ollut kohtelias.
”Saattaa olla”, Holmes vastasi ja sääti jotakin vipua, ”en ole tarvinnut hänen apuaan vähään aikaan.”
Harriet istui lupaa kysymättä vastakkaiseen tuoliin, likaisen pöydän ääreen.
”Toisien sanoen isoja juttuja ei ollut”, Harriet huokaisi, ”sillä John kirjoittaa vain niistä.”
Viimein hän sai etsivän huomion. Holmes kohotti katseensa bakteereista ja rypisti kulmiaan. Jestas, että hänellä oli fiksut silmät. Ei ihme, että velipoika oli… täällä.
”Harry Watson?” Sherlock arvasi.
”Mistä tiesit?” Harriet hymähti. ”Onko kengänpohjassani multaa meidän lapsuudenkodistamme vai?”
”Kukaan muu kuin lähisukulainen ei lukisi sitä blogia”, Sherlock vastasi ja jatkoi mikroskoopin räpläämistä.
”Itseasiassa se on aika suosittu”, Harriet huomautti nuivasti, ”jopa Iris suostui katsomaan sitä.”
Sherlock ei kohottanut katsettaan.
”Tyttöystäväni”, Harriet jatkoi ja risti jalkansa, ”olemme kihloissa.”
Ei mitään.
”Haluaisimme sinut ja Johnin mukaan kihlajaisiin”, Harriet jatkoi kovaa, ”se olisi minulle iso juttu.”
Sherlock katsoi häntä ilmeettömästi ja kysyi:
”Kumpi olisi iso juttu, kihlajaiset vai Johnin ja minun saapuminen juhliin?”
Harriet puri hammasta yhteen.
”John ei usko, että minä olen lopettanut juomisen.”
”Ei niin, koska minä sanoin hänelle niin.”
Harriet siristi silmiään.
”Sinulla on oikeassa kädessä naarmu rikkoutuneesta viinilasista”, Sherlock huomautti ja nyökkäsi päällään kättä kohti. Harriet painoi sen nopeasti pöydän alle, mutta Sherlock jatkoi:
”soittelet välillä Johnille puheluita siihen aikaan yöstä, kun baarit menevät kiinni.”
Harriet kohautti olkiaan.
”En tullut tänne ongelmieni vuoksi, vaan siksi, että olen onnellinen.”
Sherlock naurahti pilkallisesti, mikä sai Harrietin posket punehtumaan.
Hetken oli hiljaista. Sitten Harriet kysyi uhkaavasti:
”Onko John onnellinen?”
”Ihmisten onnellisuus on vakio”, Sherlock vastasi heti, ”vaikka joku voittaisi lotossa, hetken kuluttua hän on taas vinkumassa lisää jotakin. Vaikka menettäisit läheisen ihmisen, pian olet taas muistanut olevasi itse elossa.”
Harriet pyöräytti silmiään.
”Tapaileeko John ketään?”
”Ei se tarkoita, että hän olisi onnellinen.”
”Tapailetko sinä ketään?”
Sherlock loi häneen halveksuvan katseen.
”Tämä on small talkia!” Harriet huudahti. ”Sen on tarkoitus peittää vaivautunut hiljaisuus.”
”Pidän siitä”, Sherlock huomautti, ”vaivautunut keskustelu on paljon ikävystyttävämpää.”
Harriet risti kätensä ja vilkaisi kelloa. Jos John ei pian tulisi kotiin, hän lähtisi.
”John on kuulemma pelastanut sinun henkesi”, Harriet jutusteli. ”Miltä se tuntui?”
Mediassa Sherlock Holmesista sai hyvin kylmän ja välinpitämättömän kuvan. Samanlainen tunnelma välittyi etsivän omassa keittiössä.
Kun Sherlock ei vastannut, Harriet puuskahti ja nousi seisomaan.
”Entä sinun tapauksesi?” Sherlock kysyi ja katseli edelleen typeriä bakteerejaan.
”Tapaukseni?” Harriet toisti häkeltyneenä.
Sherlock nojasi kauemmas tutkimuksistaan.
”Olisit soittanut Johnille, jos olisit halunnut tavata vain hänet. Et tullut vain kutsumaan meitä kihlajaisiin. Sinulla on jokin ratkaisematon ongelma, tapaus.”
Harriet räpytteli silmiään.
”Sherlock Holmes”, hän sanoi hitaasti, ”minä halusin vain selvittää, mitä te olette tehneet minun veljelleni.”