Ficin nimi: Lakritsaakin lakritsampi
Kirjoittaja: Quibbler
Ikäraja: S
Genre: En ole varma, tämmöinen One-shot kyseessä, en tiennyt, minne muuallekaan olisin tämän ficin laittanut
Päähahmo: Tom Valedro
Vastuunvapaus: En omista J.K:n hienoa hahmoa enkä Tylypahkan upeaa pikajunaa + en saa kirjoituksestani rahaa
Tom katseli junaa täysin lumoissaan. Juna oli valtavan kokoinen ja oikein upea vieläpä. Tomin ilmeestä erotti kuitenkin vain vaivoin pienen innostuneisuuden. Hän kulki junan vierustalla ja sisäänkäynnin tullessa vastaan astui ovesta sisään. Tom käveli käytävää pitkin ja huomasi täysin tyhjän vaunuosaston jonne meni istumaan. Jos joku yrittäisi ängetä tämän osastoon, hän sytyttäisi henkilön hiukset tuleen. Ei hän halunnut kenenkään tulevan häiritsemään lukutuokiota. Hän siis kaivoi pienestä, kuluneesta repusta pari kirjaa esiin, otti toisen niistä käsiinsä ja alkoi lukemaan kiinnostuneena. Se oli yksi Tomin ostamista koulukirjoista. Hetken kuluttua juna nytkähti liikkeelle, Tom irrotti vähäksi aikaa katseensa kirjasta, ja tuijotti ikkunasta ulos. Itseasiassa se vähäinen aika muuttuikin viideksi minuutiksi. Tom ei ollut koskaan ennen oikeastaan matkustanut junalla, ja toki hän tahtoi katsella nopeasti ohi kiitäviä maisemia. Sitten hän havahtui transsistaan, otti kirjan takaisin käsiinsä ja syventyi siihen. Tom yritti saada kirjasta kaiken irti, ja löysi pari hyödyllistä taikaa, joita voisi joskus kokeilla johonkuhun - ihan vain mielenkiinnosta.
Oveen koputettiin. Tom nosti päätään hieman ja näki että siellä seisoi iloinen nainen. Nainen avasi oven. Hän yskäisi ja kysyi: "Saisiko olla jotakin kärrystä?" Tom katsoi kärryjen suuntaan ja näki, että siitä melkein pursusi monenmoisia herkkuja. Tomilla oli vielä muutama kolikko taskunsa pohjalla. Pitäisikö hänen tuhlata ne joidenkin kummallisten karkkien takia? Tom mietti vaihtoehtoja. Eihän hän tosin ollut kertaakaan maistellut taikamaailman herkkuja, jos nämä nyt mitenkään poikkesivat tavallisista. Tom oli maistellut karkkeja muutaman kerran, kun orpokodin henkilökunta oli niitä ostellut. Tom ei ollut karkkien ystävä saatika ruoan, mutta ehkä hän voisi ostaa jotain pientä. Tom nousi ylös ja katsoi karkkeja arvioiden.
"Ostaisin joka maun rakeita ja neljä lakritsitaikasauvaa", Tom sanoi ja ojensi rahansa naiselle. Tom oli kysyä, mitä joka maun rakeet olivat, mutta se olisi kuulostanut typerältä eikä Tom halunnut olla sellainen. Nainen ojensi karkit Tomille ja lähti kohti seuraavaa vaunuosastoa.
Tom laittoi oven kiinni, istahti tuolille ja avasi joka maun rakeiden-purkin. Hän otti ensimmäisen karkin suuhunsa, ja maistoi siinä mansikan. Heti perään hän nappasi seuraavan ja oli oksentaa. Oliko se? Ei se voinut olla... Vai oliko? Oksennus. Mutta oksentaminen on heikkojen hommaa, joten Tom nielaisi karkin ja laittoi purkin syrjään. Karkit eivät olleet hänen juttunsa. Sitten hän otti käteen lakritsitaikasauvan ja tarkasteli sitä. Se oli kuin oikea taikasauva, musta sellainen. Tom haukkasi sauvasta palasen ja tuumasi, että se oli hyvää. Hän napsasi toisen, ja sitten kolmannen. Yllättäen sauvoja ei ollut enää jäljellä. Olivathan nuo sauvakarkit aika omituinen keksintö, mutta maistuivathan ne ihan syötäviltä. Tomin kieli oli värjäytynyt tummaksi.
Oli taas aika syventyä kirjaan. Tom oli aika nopea lukemaan ja toinenkin kirja oli luettu. Hän tuhahti halveksuvasti, eivätkö kirjailijat parempaan pystyneet? Tom otti esiin taikasauvan ja siveli sitä. Hän olisi halunnut heti välittömästi kokeilla kirouksia, mutta ehkä se ei vielä kannattanut. Täytyi olla kärsivällinen. Alkoi hämärtää ja Tom pani sen merkille. Hän ajautui taas tuijottamaan ikkunasta ulos. Hänen katseensa oli taas melko tutkimaton, miten Tom osasi piilottaa kaikenlaiset tuntemukset kasvoiltaan? Hänen ilmeestään ei osannut päätellä, mitä hän ajatteli.
Juna alkoi hidastaa vauhtiaan ja Tom tunki tavaransa reppuun, jonka nosti olalleen. Sitten hän nousi ylös. Muutkin alkoivat poistua junasta. Tom oli pukenut Tylypahkan kaapunsa päälle jo aikaisessa vaiheessa ja se sopi hänelle paremmin kuin hyvin. Se päällään hän tunsi itsensä hallitsijaksi. Tästä se elämä vasta alkaa, Tom tuumi.
