Hobitti | Yksinäisen vuoren varjostamat, K-11 | 100/100

[LillaMyy]

Evelix: Kiitoos! Blackouteja sanoissa sattuu itsellekin, joten ymmärrän täydellisesti, että joskus tietää justiin, mitä etsii, mutta jostain syystä se sana ei vaan tule ulos! :’D Dís on välillä vähän turhankin hyvin perillä Sólveigin ja Kílin sielujen elämistä, ainakin jos kaksikolta itseltään kysyttäisiin. Thorin tulee pompahtelemaan tänne aina välillä jatkossakin, että pääset kyllä hänestäkin lukemaan lisää. Ketään ei tässä olla varsinaisesti pakottamassa naimisiin, mutta Dís tuntuu tietävän, että sitä Kíli ja Sól itsekin haluavat, vaikka heistä kumpikaan ei sitä vielä olekaan tajunnut! (; Tässä sitten seuraakin kaksikon pohdintoja asiasta.


A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2887, eli Sólveig on 22, Kíli 23, Fíli 28 ja Drengr 32 vuotta.

33 – Liian nuori naimisiin?

Naimisiin? Hän ja Kíli? Sólveig ei tiennyt yhtään, mitä ajatella koko asiasta. Äidin ja Dísin ehdotus kyllä viittasi siihen, että Kílikin taisi pitää hänestä, mutta Sólveig ei siltikään ollut varma, halusiko hän naimisiin. Hän ei ollut ikinä ajatellut naimisiinmenoa edes vaihtoehtona, ja nyt sitä yhtäkkiä tarjottiin hänelle. Ja vieläpä erään hänen parhaista ystävistään kanssa.

Sólveig pohti, mitä avioliitto Kílin kanssa edes toisi mukanaan. Lapsia? Hänhän oli itsekin vielä (ainakin kääpiöiden mittapuulla) lapsi! No, mutta ainakin hän saisi olla Kílin kanssa, kuten kaikki Sinivuorilla tuntuivat jo muutenkin olettavan. Mutta, Sólveig tajusi yhtäkkiä, mitähän Fíli sanoisi asiaan? Eihän tätäkään sopinut unohtaa laskuista!

34 – Hermoileva prinssi

Samaan aikaan toisaalla Kíli kiersi kehää kammarissaan. Ajatus avioliitosta Sólveigin kanssa oli saanut nuoren kääpiöprinssin hermoromahduksen partaalle. Juurihan hän oli ajatellut elävänsä koko elämänsä yksin, ja sitten joku tarjosikin hänelle vaihtoehtoa. Hän ei oikein tiennyt, miten päin olla enää.

Jotenkin ajatus avioliitosta tuntui kauhean kaukaiselta, mutta sitten taas toisaalta loppuelämä parhaan ystävänsä kanssa houkutteli Kíliä. Siinä kuitenkin oli se yksi pieni mutta: avioliiton tarkoituksena oli saada lapsia! Kílillä ei muuten ollut yhtään mitään lapsia vastaan, mutta ajatus niiden saamisesta itse oli jotenkin pelottava, ainakin vielä tässä kohtaa. Ehkä, jos he Sólveigin kanssa odottaisivat vielä jonkin aikaa, niin tämä voisi toimiakin?

35 – Avioliittopohdintoja

Sólveig pohti pohtimistaan asia, kunnes hänestä tuntui, että hänen päänsä savusi ajattelun määrästä. Avioliitossa Kílin kanssa oli sekä hyviä että huonoja puolia, mutta Sólveig ei osannut sanoa, kumpia oli sillä hetkellä enemmän. Kaikista eniten häntä hirvitti jo valmiiksi, miten Fíli reagoisi uutiseen, jos hän ja tämän pikkuveli päättäisivät mennä naimisiin.

Kíli pohti isoveljeään, koska tämän hyväksynnällä oli hänelle suuri merkitys. Totta kai Fíli piti Sólveigista, se nyt oli ihan selvä, mutta mitä tämä pitäisi ajatuksesta tästä ja veljestään avioliitossa. Se oli asia, jota pohditutti Kíliä sillä hetkellä eniten. Eikä sitä sopinut jättää laskuista, miten avioliitto vaikuttaisi hänen ja Drengrin väleihin.

[LillaMyy]

A/N: Tänään illalla Neloselta tulevan Hobitin kunniaksi pakko pistää seuraavat osat eetteriin. Näissä pätkissä on vuosi 2887–2888 eli tuolla kahden viimeisen osan välissä vaihtuu taas vuosi, eli Sólveig on 22–23, Kíli 23–24, Fíli 28–29 ja Drengr 32–33 vuotta.

36 – Surkea apuri

”Vau, äiti siis halua, että sinä ja Sól menisitte naimisiin?” Fíli tarkisti pikkuveljeltään ties kuinka monetta kertaa. Kíli ei jaksanut kuluttaa ääntään enää enempää vastailemalla tälle, joten hän tyytyi nyökkäämään.
”Minä… siis… Vau!” Tämä alkoi jo kiertää ympyrää. Fíli ei ollut koko aikana juuri muuta sanonutkaan kuin ’vau’ tai ’se on iso askel’ tai jotain muuta vastaavaa. Kíli alkoi jo suorastaan ärsyttää se, kuinka vähän hänen veljestään oli apua tässä kohtaa.
”Etkö sinä oikeasti muuta osaa sanoa?” Kíli murjaisi veljelleen, joka katsoi häntä hieman hätkähtäen.
”Aivan, anteeksi. Yritän vain päästä sinuiksi asian kanssa”, Fíli selitti. Kíli vilkaisi tätä kulmiensa alta.

37 – Hankalista tilanteista

Fíli katsoi veljeään takaisin irvistäen.
”Aivan, sinullahan se varmaan on vielä vähän hankalampaa tässä kohtaa”, hän mutisi.
”Vähän on kyllä hiukan aliarvioimista juuri nyt”, Kíli totesi.
”No mutta, sinähän kuitenkin pidät Sólista, etkö pidäkin?” Fíli yritti piristää veljeään.
”Juu, totta kai pidän, hän on yksi parhaista ystävistäni”, Kíli vastasi tajuamatta yhtään, mitä toinen ajoi takaa.
”No sittenhän sinulla voisi käydä paljon huonomminkin”, Fíli selitti.
”Niin kai sitten… Mutta, entäs jos Sól ei halua naimisiin minun kanssani?” Kíli panikoi. Ei hän nyt sentään halunnut pakottaa toista mihinkään.
”On vain yksi keino varmistaa asia”, Fíli huomautti veljelleen.
”Mikä?” tämä ihmetteli.
”Kysy häneltä.”

38 – Lisää avioliittopohdintoja

”Siis mitä, marssinko minä vain hänen luokseen ja sanon ’hei Sól, haluaisitko sinä naimisiin kanssani’?” Kíli naljaili veljelleen.
”Esimerkiksi, jos et mitään tyylikkäämpää tapaa keksi”, Fíli vastasi saaden toisen häkeltymään.
”Mitä? Oletko sinä ihan seonnut?” Kíli kysyi, hänkun oli pitänyt veljensä ehdotusta lähinnä vitsinä.
”En minä voi noin vain mennä kysymään häneltä, haluaako hän naimisiin kanssani!”
”Miksi ihmeessä et? Sól on kuitenkin parhaita ystäviäsi, kyllä hänen luulisi ymmärtävän solmusi. Mistäs tiedät, vaikka hän itse painisi saman ongelman kanssa juuri tälläkin hetkellä?” Fíli vastasi.
”Mutta mitä jos hän sanoo ei?” Kíli kysyi hermostuneena.
”Sitten olet taas vapailla vesillä ja jatkat elämääsi.”

39 – Tunnustuksia puolin ja toisin

”Tuota, Sól, voinko jutella kanssasi hetken aikaa?” Kíli kysäisi eräänä päivänä.
”Toki, Kíli. Mistä sinä haluat jutella?” tämä vastasi.
”Tuota, muistatko sen, kun äitimme sanoivat haluavansa meidän…” Kíli selitti pystymättä lopettamaan lausettaan.
”…sanoivat haluavansa meidän menevän naimisiin. Kyllä, muistan sen. Miten niin?”
”Minä vähän ajattelin asiaa, ja…” Kíli aloitti epävarmana.
”…ja tulin siihen lopputulokseen, että jos… jos sinä haluat, niin ehkäpä se voisi olla ihan hyväkin idea”, Kíli lopetti mutisten epäselvästi.
”Tiedätkö mitä? Minä… minä ajattelin ihan samalla lailla…” Sólveig sanoi itsekin hieman epävarmasti.
”Ihan oikeastiko? Sinä, sinä siis pidät minusta myös?” Kíli varmisti.
”Kyllä, Kíli, minä pidän sinusta myös.”

[The Pure-Blood Princess]

Joo elikkä mahtavaa, ehdin kirjoittaa jo pitkän kommentin ja sitten onnistuin jotenkin sulkemaan välilehden. :/ Mulle on käynyt näin ennenkin... Olin laiska hidas enkä ehtinyt kommentoida noita edellisiä osia. Enpäs muuten olisi varmaan huomannut, että Hobitti tulee Neloselta tänään, hyvä siis että mainitsit siitä!

Oli kiva päästä lukemaan Kílin ja Sólveigin mietteitä tästä avioliittoasiasta. Joo, Dís tosiaan tuntuu tietävän kaksikkoa paremmin, mitä nämä haluavat. (: Ja vaikka näiden pohdintojen perusteella Kíli ja Sólveig alkavat pitää avioliittoajatusta toisaalta ihan hyvänä ideana, niin epävarmuutta on selvästi havaittavissa puolin ja toisin.

Fílin ja Kíliin välinen keskustelu oli ihana. (: Kiva juttu, että Fíli suhtautui asiaan noinkin myönteisesti. Ja lopultakin Kíli ja Sólveig pääsivät puhumaan asiasta kahdestaan, ainakin jotenkin. :'D

(Ai niin, hienoa että Thorin tulee siis pompahtelemaan täällä jatkossakin. )

[LillaMyy]

Evelix: Kiitoos! ((: Tuo on kyllä todella raivostuttavaa, kun kirjoittaa pitkään viestiä ja sitten joko sulkee sen vahingossa tai tapahtuu jotain muuta kivaa ja koko viesti katoaa sen sileän tien. Ilo olla avuksi Hobitti-maininnoissani! Täällä päästäänkin sitten viimein kunnolla asiaan, toivottavasti tuo ei nyt tule mitenkään puskista tai mitään, ja Dískin on taas vaihteeksi vauhdissa.


A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2888–2889 (eli tokan ja vikan välissä vaihtuu vuosi), eli Sólveig on 23–24, Kíli 24–25, Fíli 29–30 ja Drengr 33–34 vuotta.

40 – Lupausten päivä

Niinpä keskikesän aattona Sólveig ja Kíli lähtivät (mukamas) omia aikojaan läheiseen metsään. He olivat sopineet tapaavansa erään tietyn lammen luona. Kaksikko halusi omaa rauhaansa ja niinpä he olivat sopineet tapaamisestaan salaa muilta.

Lammen luo saavuttuaan he juttelivat niitä näitä, uivat kyllästymiseen asti ja nauroivat aivan kuin ennen vanhaan. Uintiretken jälkeen Kíli poimi lammen rannasta kukkasen ja pujotti sen Sólveigin märkään lettiin. Kääpiö painoi hellästi otsansa toisen omaa vasten, harmaat silmät katsoivat ruskeisiin ja kumpikin tunsi tutun kutinan mahanpohjassaan.

Sen päivän jälkeen mikään ei ollut Sólveigin ja Kílin elämässä enää samanlaista. Kaksi nuorta sydäntä oli luvattu toisilleen heidän palatessaan takaisin käsikkäin.

41 – Onnellinen varjostaja

Nuoren kaksikon tietämättä eräs silmäpari seurasi heidän kotiinpaluutaan hymyillen varjoissa. Dís katsoi, kuin Kíli saattoi Sólveigin tämän kammarin ovelle. Kääpiöt hieroivat toistensa neniä ovella ennen kuin Sólveig katosi siitä sisälle ja Kíli lähti kohti omaa kammariaan.

Dís hymyili tietäväisesti ennen kuin lähti kertomaan Lagnlifille ja Regnarille hyviä uutisia. Valitettavasti Óttar ei ollut paikalla näkemässä poikansa onnea, mutta ehkäpä hän näkisi Kílin ja Sólveigin yhdessä palattuaan kaupparetkeltään takaisin Sinivuorille. Nyt kuitenkin Dísin piti saada Sólveigin vanhemmat ymmärtämään, että tämä ei ollut enää vain heidän tahtonsa, vaan nuoret selkeästi myös halusivat tehdä asiasta virallista. He vain eivät vielä ehkä tienneet haluavansa sitä.

42 – Juoruja Sinivuorilla

”Tiesitkö sinä, että prinssi on menossa naimisiin?”
”Minä kuulin, että meille on tulossa häät!”
”Mistä vetoa, että se ruskeatukkainen tyttö on morsian.”
Nämä ja monet muut juorut kulkivat myrskyn lailla läpi Sinivuorten kääpiökansan seuraavina kuukausina. Sólveig ja Kíli yrittivät molemmat väistää uteliaiden kääpiöiden kysymyksiä siitä, millainen heidän hääseremoniastaan tulisi, tai ketkä valittaisiin heidän saattajikseen, kunnes vihdoin ja viimein Fíli ärähti eräälle vanhemmalle kääpiöpariskunnalle käskyn jättää nämä rauhaan. Sen jälkeen Kíliä ja Sólveigia ei häiritty enää häiden (tai minkään muunkaan) suhteen ja kaksikko sai hieman hengähdystilaa. Juuri tämän hössötyksen takia he olivat halunneet pitää asian salassa, kunnes olisivat tottuneet ajatukseen avioliitosta.

[The Pure-Blood Princess]

Eipä tuo mitenkään puskista tullut, osasin kyllä jo odottaakin tätä, etenkin kun kuitenkin aletaan jo olla melkein tarinan puolivälissä. Oli siis jo aikakin päästä asiaan.

Pätkä numero 40 oli ihana! <3 Ei muuta voi sanoa.

Uintiretken jälkeen Kíli poimi lammen rannasta kukkasen ja pujotti sen Sólveigin märkään lettiin. Kääpiö painoi hellästi otsansa toisen omaa vasten, harmaat silmät katsoivat ruskeisiin ja kumpikin tunsi tutun kutinan mahanpohjassaan.

Aaawwss <3

Joo, Dís näemmä pääsikin taas vauhtiin. :'D Aika hyvin osaa pysyä piilossa, kun Kíli ja Sólveig eivät ole vielä häntä huomanneet. Vaikka he tosin on tainneet olla sen verran keskittyneitä toisiinsa, etteivät ole pahemmin ehtineet ympäristöään seurailla. Ymmärsinköhän muuten nyt oikein, että nimenomaan Dís laittoi juorun tulevista häistä liikkeelle? (:

[LillaMyy]

Evelix: Kiitoksia taas! Juu, Díshän ne juorut liikkeelle laittoi, koska hän haluaa kaikkien saavan iloisia uutisia Sinivuorilla. Kiva muuten, että tykkäsit numero 40:stä, koska se on omiakin suosikkejani näistä. Kaksikkomme myös taisi olla hieman keskittyneempiä toisiinsa kuin ympäristöön, joten Dísillä ei ole tainnut olla kovin suuria ongelmia pysyä näkymättömissä. Ilmoitan tässä muuten samalla, että huomasin juuri kirjoittaneeni itseni pussiin raapaleen 41 kohdalla ja muokanneeni sitä sopivammaksi aikajanaani nähden.


A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2889, eli Sólveig on 24, Kíli 25, Fíli 30 ja Drengr 34 vuotta.

43 – Lupautumisesta virallista

Koska kaikki Sinivuorilla muutenkin jo tiesivät Sólveigin ja Kílin lupautumisesta toisilleen, päätti kaksikko (lähinnä Dísin ja Lagnlifin hiljentääkseen) sallia asian julistamisen virallisestikin.

Niinpä viikkoa myöhemmin Sinivuorilla järjestettiin nuorten lupautumisen juhla. Kaikki kääpiöt kerääntyivät loisteliaasti koristeltuun juhlasaliin, missä Kíli seisoi hermostuneen salin etuosassa veljensä ja enonsa kanssa. Kaksi vanhempaa teki parhaansa rauhoitellakseen nuorinta, mutta turhaan; Kíli pysyi hädin tuskin paikoillaan odottaessaan Sólveigia.

Kun salin suuret ovet vihdoin avautuivat, tuntui koko sali vetävän henkeä yhtä aikaa. Sólveig käveli Dísin ja Lagnlifin saattamana kohti edessä seisovaa Kíliä, joka ei kuitenkaan huomannut sillä hetkellä ketään muuta kuin nuoren, punaiseen kankaaseen pukeutuneen tyttönsä kävelemässä luokseen.

44 – Pettymyksiä seremoniaan

Thorin katseli onnellisena vieressä, kuinka Kíli ja Sólveig näyttivät molemmat unohtavan hermoilunsa, kun kumpikaan heistä ei näyttänyt enää edes muistavan muiden olemassaoloa. Koko sali kaikui kääpiöiden riemukasta hyväksyntää, kun Thorin suoritti prinssin lupautumisseremonian. Hän katsoi, kuinka Kíli ja Sólveig joutuivat heti onnittelijoiden keskelle hänen lopetettuaan. Hän naurahti vierestä huomatessaan erään nuorehkon kääpiönaisen vilkuilevan Fíliä sillä silmällä, ja kuinka kruununprinssi livisti nopeasti karkuun tältä.

Jokin kuitenkin Thorinin takaraivossa nalkutti, että tämä ei ollut niin kuin sen piti olla. Hän muisti vielä hyvin Dísin ja Óttarin lupautumisseremonian Ereborin juhlasalissa. Hän olisi halunnut tarjota samanlaisen juhlan Kílille ja Sólveigillekin, koska he ansaitsivat sen.

45 – Puhetta levottomuudesta

Erebor, sekö se oli, joka oli vaivannut Thorinin unia viime aikoina? Sekö aiheutti hänen levottomuuttaan? Thorin itse ei osannut vastata omiin kysymyksiinsä, mutta sen hän tiesi, ettei saisi rauhaa ennen kuin tietäisi vastauksen. Niinpä Sinivuorten hallitsija luikahti ulos juhlahumusta heti, kun hän vain saattoi ja toivoi, ettei ketään häirinnyt hänen poissaolonsa.

Hänen huomaamattaan Dís huomasi kuitenkin veljensä liukenevan pois paikalta. Hän pyysi Balinin käyvän tarkistamassa, että tällä oli kaikki hyvin, koska hän itse ei voinut (tai halunnut) lähteä oman poikansa lupautumisjuhlasta.

Balin löysi Thorinin vaeltelemasta käytävillä ajatuksiinsa uponneena.
”Mikä on?” hän kysyi toiselta.
”Erebor”, oli ainoa, mitä hän sai vastaukseksi.

[The Pure-Blood Princess]

Kappas vaan, niin olitkin tainnut kirjoittaa itsesi pussiin. :'D En olisi varmaan huomannut koko asiaa jos et olisi sanonut, en meinaan käynyt vilkaisemassa taulukkoasi tuossa kohden.

No niin, nyt alkaakin sitten tapahtua kunnolla! (Ja tätähän mä oon koko ajan odottanutkin...) Siis, ensin täällä alkoi yksi pieni fanityttö pomppia innoissaan (tai no en nyt ihan pomppia) kun huomasin, että oot kirjoittanut kokonaista kaksi raapaletta Thorinin näkökulmasta. Ja  niin kuin jo sanoin, nyt tosiaan päästään pikku hiljaa asiaan nimeltä Erebor. Nyt täytyy kyllä sanoa, että odotan seuraavia osia enemmän kuin koskaan. (;

[LillaMyy]

Evelix: Kaiketi tästä opittiin, että ei kannata kirjoittaa tekstiä eka ja sitten vasta pohtia aikajanaa, tai sattuu tällaisia kämmejä? Ilmoitin tuon lähinnä siis sen takia, että huomaisit, että sinne tosiaan tuli pikkainen muutos tuohon tarinan kulkuun, koska se saattaa vaikuttaa suhtautumiseen jatkon suhteen. Varsinaiselle Ereborin retkelle ei vielä hetkeen päästä (kuten vuosiluvutkin antavat ymmärtää), mutta sen esivalmistelut niin sanotusti alkavat jo hyvissä ajoin, ja Thorinin näkökulmaa tulee vielä jatkossa lisää!


A/N: Heti ensi alkuun anteeksi, että tässä venähti, mutta päätin tässä välissä kirjoittaa lyhyen pätkän tuosta täällä mainitusta seikkailusta, jotta pysytte kärryillä tämän vaikutuksesta jatkon suhteen. Sen kirjoittamisessa sitten kesti kauemmin kuin osasin olettaa, joten sitten näidenkin julkaisussa venähti hieman. Tuo kyseinen shotti löytyy sitten täältä (S), jos kiinnostaa. Näissä pätkissä on vuosi 2890–2938 (eli kolmannen pätkän aikana vuodet vierivät oikein toden teolla), eli Sólveig on 25–73, Kíli 26–74, Fíli 31–79 ja Drengr 35–83 vuotta.

46 – Epäonnekas viestinviejä

Toisilleen lupautuneen parin ja muiden juhlijoiden tietämättä Thorin, Balin ja Dwalin kasasivat kymmenen kääpiön joukkion, jonka voimalla he lähtivät seikkailemaan. Retken tarkoituksena oli lähinnä rauhoittaa heidän hallitsijansa oloa, mutta jos sillä saavutettaisiin jotain muutakin, niin se olisi vain positiivista lisää.

Eräs nuorempi kääpiö, jota ei hyväksytty mukaan retkelle, pistettiin epäonnekseen viemään viestiä, että Dísin tulisi toimia kääpiöiden hallitsijana Thorinin poissa ollessa. Onneksi kuitenkin viestinviejä älysi kertoa uutisensa lupautumisjuhlan aikana, koska Dís oli edelleen niin onnellinen, ettei hän edes tajunnut koko viestiä kunnolla.

Asian, että hänen veljensä oli livistänyt ja jättänyt hänet vastuuseen, viimein päästyä perille asti, Dísin teki mieli karjua.

47 – Paluu takaisin arkeen

Retkikunnan poissa ollessa, elämä Sinivuorilla palasi enemmän tai vähemmän tavallisiin uomiinsa, jos mukaan ei laskettu sitä, että Kíli ja Sólveig yrittivät opetella asumaan samassa kammarissa ja Dís yritti sietää tylsääkin tylsempiä neuvonpitoja. Fílin suureksi epäonneksi hänen äitinsä päätti tämän olevan loistava aika opettaa kruununprinssi ottamaan enemmän vastuuta, ja niinpä hän istuikin usein äitinsä seurana neuvonpidoissa.

Noin vuoden kuluttua retkikunta palasi vaivihkaa takaisin hieman reissussa rähjääntyneinä. Dís jätti saarnaamisensa siksi aikaa, kunnes sai kuulla Thorinin olevan kunnossa. Sen jälkeen virkaansa palaava hallitsija alkoi jo toivoa, että joku örkki olisi kalauttanut häntä matkalla oikein kunnolla, koska silloin hänen ei tarvitsisi kuunnella sisartaan.

48 – Vainoava vuori

Niinpä pienen seikkailunsa jälkeen Thorin otti taas hallitsijan paikkansa, mutta Fíli ei (epäonnekseen) kuitenkaan päässyt eroon neuvonpidoista, koska Thorin päätti jatkaa Dísin aloittamaa koulutusta.

Vuodet vierivät ja kaikki alkoivat jo olettaa kaiken palanneen takaisin entiselleen, kunnes Sinivuorilla alkoi kaikua tuttuakin tutumpi nimi. Erebor. Ensiksi yksi yksittäinen kääpiö näki unta vuoresta, sitten toinen muisteli ennen niin tuttuja saleja ja kolmas saattoi kaivata sisämaan ilmastoa.

Yksitellen alkoi Yksinäinen vuori suorastaan vainota Sinivuorilla asuvia kääpiöitä, mutta kukaan heistä ei kunnioituksesta Thorinia kohtaan kehdannut sanoa hiiskaustakaan. Heidän tietämättään Thorin oli kuitenkin alkanut itsekin ylhäisessä yksinäisyydessään ajatella samalla tavoin. Heidän oli saatava entinen kotinsa takaisin.

49 – Isän metsästystä

Eräänä syksyisenä päivänä Thorinin korviin kantautui huhupuheita, että Thráin, hänen ja Dísin isä, olisi nähty Mustainmaassa. Niinpä hän kutsutti sisarensa luokseen, jätti tämän jälleen vastuuseen ja lähti yksin etsimään heidän isäänsä. Tällä kertaa Dís ei edes uneksinut estävänsä veljeään, koska hän jos kuka tiesi, kuinka paljon Thorin halusi löytää Thráinin, tai saada edes varmistuksen siitä, mitä tälle oli tapahtunut Azanulbizarin taistelun jälkeen.

Thorin kulki kulkemistaan, mutta Mustainmaahan päästyään huhuilta katkesi siivet. Missään ei näkynyt vilaustakaan siitä, että Thráin olisi edes käynyt siellä. Niinpä hän lähtikin myrtyneenä matkaamaan takaisin kohti Sinivuoria.

Eräänä sateisena iltana hän päätti yöpyä matkan varrella sattuneessa majatalossa.

[The Pure-Blood Princess]

Joo, ehkä toisin päin vois olla parempi, että ensin pohtis aikajanaa ja sitten vasta kirjoittaisi. Kiitoksia, että ilmoitit, koska en varmaan olis huomannut sitä. Tai ehkä jälkeenpäin, mutta en ekaa kertaa lukiessani tosiaan käynyt vilkaisemassa tuota taulukkoa. (Shame on me!) Ja ei sen nyt niin väliä oo, vaikka välillä vähän julkaisuväli venähtäisi (kuten allekirjoittaneella tuppaa käymään ihan liian usein). Sehän on vaan positiivista, että kirjoitit erillisen pätkän täällä mainituista seikkailuista, koska se tosiaan helpottaa kärryillä pysymistä! (:

Vaikka Ereborin retkelle ei nyt ihan vielä päästäkään, niin tekstistä huomaa hyvin, että se lähestyy koko ajan. Elikkäs näistä retken esivalmisteluista ja Thorinin näkökulmasta on kiva päästä lukemaan. Tuon Joskus kaikki menee pieleen -shotin lukeminen helpotti huomattavasti tarinan seuraamista, tai pitäiskö sanoa että kokonaiskuvan hahmottamista.

Näissä pätkissä huomaa hyvin, kuinka alussa on vielä suhteellisen kepeä tunnelma, mutta vuosien kuluessa (ja raapaleesta toiseen siirryttäessä) tunnelma muuttuu vakavammaksi, kun Erebor alkaa varjostaa kääpiöiden mieliä. Osissa 46 ja 47 on mukana huumoria (tai ainakin molempien pätkien loput saivat mut naurahtamaan), mutta sitten taas osista 48 ja 49 huomaa, että nyt alkaa ihan oikeasti olla tosi kyseessä. Erityisesti osa 49 oli mun mieleen, koska tässähän alkaa tapahtua koko ajan vaan enemmän! Mielenkiinnolla odottelen jatkoa. (:

[LillaMyy]

Evelix: No siis itsekin huomasin sen mokani vasta myöhemmin, niin ajattelin sitten olla kiltti ja ilmoittaa siitä sille ainokaiselle lukijallenikin, että hei, tämäpäs meneekin vähän eri tavalla kuin aluksi piti. Niitä suunnitelmia tehdään vielä jonkun aikaa, mutta sitten pääsetkin lukemaan supermonta osaa siitä itse seikkailusta. Hyvä, että se shotti helpotti asiaa, vaikka se tulikin jopa itselleni vähän puskista. Mä vaan totesin, että mun pitää selventää lukijoilleni (lukijalleni, siis), että mitä siinä välissä tapahtuu, kun ensin kaikki on hengissä ja sitten yhtäkkiä kaksi porukasta puuttuukin. Hienoa, että ne kaksi sai sut nauramaan, täältä kaksi viimeistä saa sitten varmaan vielä enemmän nauramaan, koska mä nauran niille aina häpeissäni. x) Näissä alkaa kyllä tapahtumasarja kiihtymään, toivottavasti sen huomaa näistä, vaikka 100 sanaan ei saakaan niin kovin paljoa mahtumaan. (:


A/N: Anteeksi, Tolkien, olen tehnyt syntiä. Eli suomeksi sanottuna tämä on tekstiä, jota kenenkään Tolkien-fanin ei välttämättä pitäisi julkaista, koska Tolkienin hahmojen suuhun työnnetään sanoja, jotka ei sinne sovi. :’D Näissä pätkissä on vuosi 2937–2938 (eli tässä otetaan aavistuksen verran takapakkia), eli Sólveig on 72–73, Kíli 73–74, Fíli 78–79 ja Drengr 82–83 vuotta.

50 – Uteliaiden kysymyksiä

Thorinin poissa ollessa Sólveig ja Kíli yrittivät totutella sekä saamaansa huomioon että asumaan samassa kammarissa. Yhdessä nukkuminen oli heille ihan normaalia, koska sitä he olivat harrastaneet jo pieninä, mutta se, että nyt heidän molempien tavaransakin olivat samassa huoneessa, oli jotain ihan uutta.

Kaikista eniten totuttelua vaativaa oli kuitenkin se, että nykyisellään lähes jokainen vastaantulija kyseli heiltä, koska hääseremonia oli tarkoitus järjestää, tai koska pienokaisia olisi odotettavissa. Yleensä jälkimmäisen kysymyksen kohdalla sekä Sólveig että Kíli karahtivat korviaan myöten punaisiksi asiaa tiedustelleen kääpiön tukehtuessa nauruunsa.

Dís ja Lagnlif katselivat nuorta paria vierestä, kunnes he viimein päättivät, että heidän oli aika puuttua asiaan.

51 – Asiaa seksistä, osa 1

Niinpä eräänä päivänä Dís istutti Sólveigin ja Kílin näiden kammarin sängyn laidalle ja veti itselleen tuolin näitä vastapäätä. Hän oli päättänyt jutella kaksikon kanssa.
”Olen huomannut, että teiltä on kyselty paljon häistä”, hän aloitti ja kaksikko nyökkäsi. Mihinköhän tämä oikein oli johtamaisillaan?
”Teiltä kysellään myös lapsista”, Dís jatkoi ja tässä kohtaa Kílissä heräsi kauhea tarve paeta paikalta. Hänen äitinsä katse riitti kuitenkin pitämään hänet aloillaan.
”Päätimmekin siis yhdessä Lagnlifin kanssa, että jonkun on jo korkea aika kertoa teille, kuinka lapsia tehdään”, Dís selitti ja Kíli parkaisi noloudesta punaisena:
”Äiti!”
”Älä yritä, te olette molemmat jo aivan tarpeeksi vanhoja kuullaksenne tämän.”

52 – Asiaa seksistä, osa 2

Niin Dís selitti erittäin punaisille Kílille ja Sólveigille kaiken siitä, kuinka aina silloin tällöin miehen lohikäärmeellä oli tapana käydä vierailulla naisen aarteen luona ja mitä sitten tapahtui. Sólveig ja Kíli muuttuivat selityksen jatkuessa koko ajan vain punaisemmiksi, eikä kumpikaan tiennyt mihin suuntaan heidän pitäisi katsoa, joten he katsoivat sitten minne tahansa muualle paitsi toisiinsa.

Selityksen jälkeen Dís jätti erittäin nolon näköisen nuoren parin kahdestaan kammariin ”harjoittelemaan”. Sólveig ja Kíli vilkaisivat toisiaan kerran noloina ennen kuin pakenivat kumpikin huoneesta. Heidän kummankin mielissä pyöri ajatus teorian kokeilemisesta käytännössä, mutta kumpikaan ei uskaltanut sanoa sitä ääneen, joten he antoivat asian olla. Sillä kertaa.


A/N2: Jos joku muuten ihmettelee, mistä tuo Dísin tyylikäs puhe juontaa juurensa, niin se on Keski-Maahan sopivaksi muokattu versio siitä, miten tuo samainen asia selitetään Geishan muistelmat -elokuvassa.

[The Pure-Blood Princess]

Hyvä että selvensit. (Mua kyllä näin btw vähän ihmetyttää, miksei näin loistavalla ficillä mukamas oo enempää lukijoita, tai ainakaan enempää kommentoijia!) Tapahtumasarjan kiihtymisen huomaa kyllä näistä osista hyvin, ja vaikka 100 sanaa onkin vähän, niin oot saanut taaskin jokaiseen osaan mahtumaan paljon asiaa. (:

Kyllä, olit oikeassa, nuo kaksi viimeistä osaa sai mut nauramaan vieläkin enemmän. Itse asiassa niin paljon, että sain ekalla lukukerralla pienimuotoisen naurukohtauksen. x) Ja kaiken lisäksi satuin lukemaan tätä töissä kahvitauolla ja nyt mua luultavasti pidetään hulluna, mutta ei se mitään. xD Mutta nyt asiaan. Eli oon samaa mieltä, että tässä nyt on vähän kyllä työnnetty Tolkienin hahmojen (tai hahmon) suuhun sanoja, jotka ei sinne tosiaan oikein sovi. :'D Mutta toisaalta, kyseessä on Dís, ja mä oon ainakin saanut tästä sun Dísistä sellaisen kuvan, että kyseessä on melkoisen rempseä ja suorasanainen nainen, joten ehkä se tässä tapauksessa just ja just menee... Ja toisaalta, olihan tää nyt aika lailla välttämätöntä. Itse en oo Geishan muistelmat -leffaa nähnyt, mutta joka tapauksessa tuo Dísin tyylikäs puhe on kyllä ihan sopiva Keski-Maahan. (:

Mä sain nyt näistä pätkistä vähän sellaisen käsityksen, että vaikka Kíli ja Sólveig selvästikin pitävät toisistaan erittäin paljon, niin jotenkin vaan tuntuu siltä, että he ovat edelleenkin enemmänkin vaan hyviä kavereita. Vaikka toisaalta nämä kuitenkin miettivät itsekseen, että teoriaa voisi koittaa käytännössä. En tiedä. :'D Odottelen vaan innolla, että matka Yksinäiselle vuorelle pääsee alkamaan ja että jossain vaiheessa törmätään Taurieliin. Koska sittenhän tämä alkaa vasta mennä mielenkiintoiseksi! (:

Muuten! Tuli mieleen tässä, että mihin Drengr on kadonnut? Törmätäänkös häneen enää ollenkaan? (Vai onko multa mennyt jotain ohi...?)

[LillaMyy]

Evelix: Kiitoksia kehuista, en tiedä, mitä tuohon pitäisi oikein edes vastata... Nauru pidentää ikää, hei, että ehkä sä nyt sitten elät vähän pidempään. Mun Dísini on kyllä aika suorasanainen, mutta... en tiedä, jotenkin tuo vaan saa mut silti häpeilemään tekosiani, mutta no, meni jo... : D Plus, että se oli aika välttämättömyys tässä kohtaa tarinaa, koska ne kaksi on niin ummikkoja näistä jutuista, että jonkun oli se pakko sanoa...
Hyvä, että tuo kaveriaspekti välittyy edelleen, koska itse ajattelen sen niin, että nämä kaksi ovat olleet kuitenkin niin pitkään kavereita, että he eivät vielä ainakaan osaa siirtyä sitten johonkin muuhun. Taurielista en sanokaan sitten mitään, näet sitten aikanaan, kuinka tämä sopii kuvioon...
Ja Drengr poksahtelee aina silloin tällöin mukaan, mutta hän on joutunut jäämään nyt vähän taustalle, koska sadassa sanassa kuitenkin voi kertoa vain tietyn verran... Pitäisi itse asiassa varmaan kohta kertoa sitten vuorostaan Drengrin tarina, koska hän saa täällä liiankin vähän tilaa.


A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2938, eli Sólveig on 73, Kíli 74, Fíli 79 ja Drengr 83 vuotta.

53 – Neuvotteluja suljettujen ovien takana

Muutamaa päivää myöhemmin Thorin palasi takaisin harharetkiltään. Hän sulkeutui saman tien työhuoneeseensa, eikä päästänyt ketään muuta kuin Balinin ja Dísin luokseen. Sinivuorten kääpiöiden keskuudessa alkoi kiertää juoru, että hän olisi nähnyt Thráinin kummituksen ja olisi sen takia lukittautunut työhuoneeseensa, mutta kukaan ei osannut vahvistaa tai kumota sitä, sillä Dís ja Balin olivat molemmat hyvin hiljaa kaikesta, mitä Thorin oli kertonut heille huoneessa suljettujen ovien takana. Fíli ja Kíli huomasivat hyvin nopeasti, että salakuuntelukaan ei tällä kertaa auttanut, koska Dwalinilla oli tapana seisoa työhuoneen oven edessä kirveisiinsä nojaillen neuvonpitojen aikana. Veljekset yrittivät vaikka ja mitä temppuja, mutta Dwalin oli vartijana ohittamaton.

54 – Jännittävistä ilmoituksista

Thorinin vaikenemista kesti noin kuukauden (vaikka se tuntuikin Fílistä ja Kílistä lähes vuosisadalta) ennen kuin hän tuli ulos työhuoneestaan. Heti ensi töikseen kääpiö kutsutti kaikki Sinivuorten aikuiset kääpiöt suureen ruokasaliin, jossa hän sanoi ilmoittavansa asian, josta hän oli keskustellut Dísin ja Balinin kanssa niin pitkään.

Fíli, Kíli, Sólveig ja Drengr kihisivät kaikki jännityksestä kuullessaan, että myös heidät laskettiin aikuisten joukkoon, koska aiemmin heidät oli aina jätetty huomiotta tällaisissa ilmoituksissa. Nelikko tunkeutuikin ruokasalin etuosaan, ettei kukaan vain unohtanut heidän mukanaoloaan. Sólveig katseli salin edestä ympärilleen kääpiöiden kokoontuessa hiljakseen saliin. Joka puolella näkyi vanhoja harmaapartaisia miehiä ja naisia, mutta oli seassa nuorempiakin.

55 – Ilmoitettavaa asiaa

”Rakkaat ystävät ja sukulaiset, lähdin täältä etsimään isääni, jota en valitettavasti löytänyt”, Thorin aloitti kuuluvalla äänellä. Hänen ilmoitustaan seurasi pettynyt huokaus.
”Mutta löysin kuitenkin jotain aivan muuta. Merkin, jota olemme odottaneet jo monta pitkää vuotta!”
Tämä nosti yllättyneen kohinan. Mikä oli tämä merkki, josta Thorin oikein puhui?
”Tapasin matkoillani erään velhon, joka antoi meille tehtävän. Tehtävän, jonka täyttymistä olemme odottaneet. Tehtävän, jonka isäni ja isoisäni olisivat halunneet meidän suorittavan. Hän pyysi meitä palaamaan takaisin kotiin, takaisin Ereboriin!”
Koko sali kohahti vielä entistäkin kuuluvammin. Kukaan ei ollut odottanut aivan tällaista.
”Kuka lähtee mukaani valloittamaan esi-isiemme, meidän kotiamme takaisin ryöstäjältä, takaisin Smaugilta?”

56 – Retkikunnan kasaamisesta

Thorinin kysymystä seurasi aluksi kova kuhina, mutta kukaan ei reagoinut siihen mitenkään muuten. Fíli katsoi eturivistä ympärilleen, huomasi veljensä, ja yhdessä molemmat prinssit nousivat seisomaan. Thorin katsoi sisarenpoikiaan ylpeinä, ja pian muutkin kääpiöistä alkoivat liikahdella. Sólveig seurasi vierestä kuinka Dwalin, Balin, Bifur, Bofur, Bombur, Óin, Glóin, Ori, Nori ja Dori liittyivät joukon jatkoksi ja katsoi Kíliä huolissaan. Oliko tämä aivan tosissaan lähdössä valloittamaan Yksinäistä vuorta? Taistelemaan lohikäärmettä vastaan? Ja vieläpä juuri, kun he olivat lupautuneet toisilleen? Sólveig ei pitänyt ideasta, muttei kehdannut sanoa mitään kaikkien edessä, joten hän päätti puhua asiasta Kílille sitten, kun he olivat taas kahden kesken kammarissaan.

[The Pure-Blood Princess]

Niin, meni jo, ja ajattele jos mä tän sun ficcisi ansiosta nyt sitten elän vähän pidempään. :'D Joo, ymmärrän kyllä, ettei sataan sanaan saa kauheesti mahtumaan. Mutta tuohan on hyvä idea, että kirjoittaisit sitten Drengrin tarinan erikseen! (:

Sanon nyt heti alkuun, että tästä kommentista tulee vähän lyhyemmänpuoleinen, koska oon niin väynyt etten jaksa ajatella. Mutta mun on parempi kirjoittaa tää nyt, etten vaan unohda. (;

Jee, nyt päästään asiaan! (Vaikka oon kyllä tainnut sanoa näin jo aikas monta kertaa..?) Mutta siis, kiva että matka Yksinäiselle vuorelle pääsee lopultakin pikku hiljaa alkamaan. Ennen retkikunnan lähtöä tässä tulee ilmeisesti vielä Kílin ja Sólveigin välinen keskustelu aiheesta (?), ja sitä kyllä odottelen mielenkiinnolla. Että minkälaisissa tunnelmissa kaksikko eroaa ja näin.

Tästä tuli nyt vähän tämmöinen. Koitan olla ensi kerralla rakentavampi ja perusteellisempi.

[LillaMyy]

Evelix: Ensin pitää varmaan saada Thorinin, Frerinin ja Dísin lapsuuskuviot alta pois, ja sitten keskityn hetkeksi Drengriin, mutta eiköhän se sieltä joskus tule... Lyhyt kommentti on kuitenkin kommentti, että arvostan, että väsäsit edes jotain mun iloksi tänne! (: Täällä tosiaan tulee tuo kyseinen keskustelu ja sitten seuraavan kerran, kun postailen uusia osia, niin päästään jo oikein kunnolla käsiksi siihen ennalta tuttuun materiaaliin. (: Näissä, jotka nyt postaan, selittyy kenties myös se, minkä takia mä alunperinkin rupesin rustaamaan tätä, koska mä halusin hieman... syvemmän merkityksen eräälle leffoissa vilahtanaalle asialle.


A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2940–2941, eli Sólveig on 75–76, Kíli 76–77, Fíli 81–82 ja Drengr 85–86 vuotta.

57 – Suunnitelmia, suunnitelmia

Retkikunnan kasaamista seurasi kuukausien suunnittelut Ereborin matkaa varten. Sinä aikana Sólveig näki Kíliä harvinaisen vähän vain iltaisin, kun kaksikko oli menossa nukkumaan, eikä silloin tuntunut olevan sopiva aika puhua retkestä Kílille. Etenkään, kun tämä vaikutti olevan niin innoissaan siitä, että hänetkin oli hyväksytty mukaan, vaikka ”hänellä ei vielä kasvanut edes kunnolla parta” kuten niin monet muut Sinivuorilla protestoivat nuoren prinssin matkaan lähtöä. Sólveig oli salaa samaa mieltä kuin muutkin, jotka vastustivat Kílin lähtöä, mutta hän ei tuntunut löytävän sanoja sen ilmaisemiseen. Hän kuitenkin tiesi, että lähtö lähestyi koko ajan ja sitä ennen hänen olisi sanottava jotain, tai olisi liian myöhäistä.

58 – Lähtemisen vaikeudesta

Kun suunnitelmat saatiin vihdoin valmiiksi, Sólveig tajusi, että hänen oli sanottava jotain.
”Kíli, oletko sinä ihan todella lähdössä?” hän kysyikin eräänä iltana puhutellun istuessa sängyn laidalla.
”Totta kai olen, haluan olla paikalla, kun astumme takaisin esi-isiemme saleihin”, Kíli vastasi selvästi ymmärtämättä Sólveigin kysymystä oikein. Tämä ynähti jotain epämääräistä vastaukseksi.
”Miten niin?” Kíli ihmetteli.
”Minusta se ei ole kovin hyvä idea”, Sólveig aloitti, mutta jatkoi nopeasti Kílin ilmeen nähtyään, ”ainakaan juuri nyt.”
”Miksi ihmeessä ei? Etkö sinä sitten halua nähdä Ereboria?” Kíli kysyi.
”Haluan, totta kai haluan, kaikki kääpiöthän haluavat nähdä sen. En vaan haluaisi, että lähdet juuri nyt”, Sólveig vastasi.

59 – Lisää lupauksia

”Haluaisit siis minun jäävän pois retkeltä? Miksi?” Kíli kysyi.
”Koska me emme ole vielä naimisissa”, Sólveig selitti.
”Mutta sehän on juuri hyvä niin, voimme mennä naimisiin sitten Ereborissa. Eno sanoi, että äidin ja isän seremonia oli siellä paljon komeampi kuin mitä täällä voisi ikinä järjestää”, Kíli selitti innoissaan. Sólveig halusi toisaalta hienon seremonian, mutta jokin hänessä ei kuitenkaan halunnut päästää Kíliä lähtemään.
”Minulla on sellainen tunne, että jos lähdet, niin jotain kamalaa tapahtuu”, Sólveig yritti selittää.
”Sinulla on tunne… Et vain halua päästää minua, mutta etkö ymmärrä, etten voi jäädä pois”, Kíli selitti.
”Niin kai sitten, mutta lupaa palata takaisin!”

60 – Katkerista hyvästeistä

Muutamaa kuukautta myöhemmin koitti lähdön hetki. Dís veti molemmat poikansa syrjään ja halasi heitä tiukasti. Sanoja ei tarvittu, pojat ymmärsivät äitinsä toiveen siitä, että he palaisivat takaisin. Fíli meni muun ryhmän sekaan hyvästelemään muita, mutta Dís pyysi Kíliä jäämään vielä. Nainen ojensi pojalleen riimukiven ja sanoi:
”Ota tämä muistaaksesi tulla takaisin. Ei vain minun, vaan myös Sólin takia!”
Kíli nyökkäsi vakavana ennen kuin meni itsekin ryhmän joukkoon. Sólveigin Kíli hyvästeli viimeisenä, koska se oli heille molemmille rankin ero. Kumpikaan heistä ei osannut sanoa mitään, joten he vain painoivat otsansa yhteen ja katsoivat toisiaan pitkään. Kíli kuitenkin lupasi mielessään palata takaisin.

[The Pure-Blood Princess]

Thorinin, Frerinin ja Dísin lapsuuskuviot? Kuulostaa mielenkiintoiselta! Mutta kiva jos jossain vaiheessa ehdit keskittyä myös hetkeksi Drengriin. (:

Tää keskustelu oli hieman erilainen kuin odotin. En oikein tiedä edes, että miksi, mutta jotenkin mä odotin että Sólveig ja Kíli eroaisivat riidoissa tai jotain. Mutta ihan hyvä, että tämä meni näin. Vaikka Sólveig ei haluaisikaan päästää Kíliä menemään, on hyvä, että heille ei tule mitään riitää, kun Kíli ei kerran tuolta matkalta enää palaa...

Riimukivi! Mä itse asiassa mietinkin tässä yksi päivä, että mahdatko ottaa sen tänne mukaan jotenkin. Siis nimenomaan näin, että sille tulee syvempi merkitys. Hieno juttu, tämmöinen pikku yksityiskohta, joka yhdistää ficciä leffoihin ja tuo samalla lisää sellaista... Ööö, pitäiskö sanoa todenmukaisuutta? (:

”Minulla on sellainen tunne, että jos lähdet, niin jotain kamalaa tapahtuu”, Sólveig yritti selittää.
”Sinulla on tunne… Et vain halua päästää minua, mutta etkö ymmärrä, etten voi jäädä pois”, Kíli selitti.
”Niin kai sitten, mutta lupaa palata takaisin!”

Tässä kohdassa (ja yleensäkin näitä osia lukiessa) mulle tuli hiukan surullinen oli, kun tietää, miten Kílille sitten loppujen lopuksi käy. No, matka Yksinäiselle vuorelle kuitenkin vasta pääsee alkamaan, joten yritän olla surematta vielä tässä vaiheessa.

[LillaMyy]

Evelix: Kiitoos. (: Se on mielenkiintoista ja samalla haastavaa, ihan samoin kuin nämäkin olivat. Mä sanoisin, että juuri sen takia, kun tiedän tämän päättyvän surkeasti, niin en vain pystynyt laittamaan Kíliä ja Sólia riitelemään, koska se olisi ihan liian kamalaa näille. )': Mua itseäni ottaa itse asiassa pannuun, että mulla ei ollut tilaa selittää tuosta riimukivestä enempää, mutta se on hyvin keskeinen osa tätä tarinaa, joten kiva, että se tuo todenmukaisuutta tarinaan. (: Tässä menee vielä jokunen tovi ennen kuin tulee mitään kauheuksia eteen, mutta tässä kohtaa päästetään Ereborin retkikunta kuitenkin matkaan. (:


A/N: Näissä pätkissä on vuosi 2941, eli Sólveig on 76, Kíli 77, Fíli 82 ja Drengr 86 vuotta. Tästä eteenpäin vuosi pysyttelee tiiviistii 2941:ssä, joten ilmoitan vuoden seuraavan kerran vasta sitten, kun se oikeasti jopa vaihtuukin. (:

61 – Nukahtamisvaikeuksia, osa 1

Ensimmäisenä yönä Sinivuorilta lähdön jälkeen Kíli paneutui maaten Fílin jäädessä vahtiin, mutta jokin sai nuoremman olon oudoksi. Hän käpertyi kuitenkin viittaansa ja vilttiinsä ja yritti tehdä olonsa mukavaksi. Mutta vaikka Kíli kuinka yritti ja yritti, hän ei vain saanut nukutuksi. Hän kääntyili kääntyilemistään, mutta ei vain saanut unen päästä kiinni. Niinpä hän nousi ylös ja alkoi tökkiä hiipuvaa nuotiota Fílin katsoessa häntä kummallisesti.
”En saa unta sitten millään”, Kíli vastasi veljensä äänettömään kysymykseen.
”Kokeile uudestaan, ei tästä tule mitään, jos nukahdat ponisi selkään, tipahdat sieltä vielä alas”, Fíli ohjeisti nuorempaa, joka tökkäsi vielä viimeisen kerran nuotiota ennen kuin palasi makuupaikalleen.

62 – Nukahtamisvaikeuksia, osa 2

Kíli jatkoi nukahtamisen yrittämistä, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Ei äidin aikoja sitten hänelle ja Fílille opettaman tuutulaulun hyräily eikä eläintenkään laskeminen. Niinpä hän nousi uudestaan ja istahti nuotion ääreen.
”Älä yritäkään komentaa minua uudestaan nukkumaan, kun en vain saa unta”, Kíli tiuskaisi veljelleen ennen kuin tämä ehti edes suutaan avaamaan.
”Hyvä on, en sano mitään, mutta kai sinä tajuat, että sinun pitää kuitenkin joskus nukkua”, Fíli vastasi.
”Totta kai minä sen tiedän, se nyt vaan ei onnistu juuri nyt jostain syystä”, Kíli sanoi.
”Minä taidan tietää, mistä se johtuu.”
”Mistä?”
”Sinun on ikävä Sólia ja totuit nukkumaan hänen vieressään.”

63 – Ikävästä vahtivuorossa

Kíli pohti veljensä sanomisia tämän mennessä vuorostaan nukkumaan (he olivat päättäneet, että kun Kíli ei kerran saanut unta, hän voisi aivan yhtä hyvin pitää vahtia). Voisikohan tämä olla oikeassa ja hänen voisi vain yksinkertaisesti olla ikävä Sólveigia? Mutta jos Fíli oli oikeassa, niin kuinka hän saisi ikinä tällä matkalla nukutuksi?

Kíli mietti ja mietti asiaa ja tuli siihen lopputulokseen, että Fíli oli mitä todennäköisimmin oikeassa, koska Sólveigin kuva ei lähtenyt hänen mielestään. Hän ei halunnut edes ajatella, miltä tästä mahtoikaan tuntua jäädä kotiin odottamaan, että hän saattaisi laittaa joskus viestiä saapuneensa Ereboriin ja että tämän olisi turvallista tulla hänen perässään.

64 – Uusia ja vanhoja tuttavuuksia

Joitain päiviä myöhemmin veljekset näkivät edessään pienen ja turvallisennäköisen kylän, josta Gandalf oli sanonut heidän löytävän voronsa. Fíli ja Kíli jättivät poninsa  sovittuun paikkaan ja lähtivät etenemään verkkaisesti etsiessään velhon merkitsemää ovea.

Heidän löydettyään etsimänsä veljekset kipittivät polkua pitkin pyöreän ja vihreän oven taakse. Kíli nosti kätensä ja kiskaisi ovikellon narusta. Oven taakse ilmestyi pieni kiharapäinen mies. Fíli ja Kíli esittelivät itsensä ja kumarsivat kuten heitä oli opetettu esittäytymään uusille tuttavuuksille. Veljekset astelivat sisään hobitin ohitse ja tutkailivat koloa sisältä. Fíli ojenteli teräaseitaan Bilbolle ja Kíli puhdisti kengänpohjiaan mudasta, kunnes he kuulivat jostain Dwalinin äänen pyytävän heitä auttamaan pöydän siirrossa.

[The Pure-Blood Princess]

Oliskin kyllä ollut ihan liian kamalaa, jos Kíli ja Sól olisivat riidelleet ennen Kílin lähtöä. Liian surkeaa muutenkin. Mutta hei, kun sä et tähän ficciin saanut mahtumaan riimukivestä enempää niin ehkä voisit kirjoittaa erillisen ficin siitä, samaan tyyliin kuin kirjoitit sen Joskus kaikki menee pieleen -ficin? (;

Arvasin heti ekaa pätkää lukiessa, että Kíli ei saa nukuttua, koska hänellä on ikävä Sólveigia. Edelleenkin huomaa, ettei Kíli (ainakaan) ole oikein vieläkään perillä omista tunteistaan, kun hänen täytyy oikein miettiä että voisko unettomuus johtua nimenomaan siitä, että hän ikävöi Sólia. No, tulihan Kílikin sitten loppujen lopuksi siihen tulokseen. (:

Voisikohan tämä olla oikeassa ja hänen olisi vain yksinkertaisesti olla ikävä Sólveigia?

Tätä kohtaa jäin vähän mietiskelemään. Tuo hänen olisi vain yksinkertaisesti olla ikävä nimittäin kuulostaa vähän hassulta. Vai ootko vaan vahingossa naputellut tuohon "olisi" kun on ollut tarkoitus laittaa "hänen voisi vain yksinkertaisesti olla ikävä"?

Oli muuten kiva, että kerroit tässä matkasta ennen Kontuun saapumista. Tai siis, täytyihän Fílin ja Kílin jotenkin Hobittilaan päästä tietysti. :'D

[LillaMyy]

Evelix: Älä syötä ideoita mun päähäni, tai mä ihan oikeasti kirjoitan tuon... Mulla on jo muutenkin ihan liikaa ideoita Kíli/Sólveigiin, etten mä tarvitse yhtään enempää niitä... x) Varmaan mä joo vahingossa naputtelin pieleen tuon, ei olisi ensimmäinen kerta, kun ajattelen jotain ja kirjoitan jotain ihan muuta. x) Jos oletetaan, että Kíli ja Fíli eivät osaa teleportata, niin juu, eiköhän heidän pitäisi jotenkin matkustaakin Hobittilaan. Nyt sitten palataan Sinivuorille vähäksi aikaa Sólveigin ajatusten ja tuntemusten pariin. (:

65 – Pettynyt odottaja

Fílin ja Kílin selkien kadottua kaukaisuuteen Sólveig jäi tuijottamaan näiden perään aivan kuin toivoen, että Kíli palaisi sittenkin takaisin jo nyt, eikä lähtisikään tälle retkelle. Hän tiesi kuitenkin toiveensa olevan turha, muttei voinut sille mitään, että hän pettyi, kun Kíli ei kääntynytkään takaisin. Dís laski kätensä hänen olalleen kevyesti ja he kääntyivät yhdessä takaisin sisälle. Heidän olisi aivan turha seisoa ulkona odottamassa veljeksiä takaisin aivan heti, koska nämä olivat olleet päättäväisinä lähdössä matkaan ja Ereborille oli pitkä matka. Sólveig vain toivoi, että veljekset joko palaisivat takaisin tai lähettäisivät sanan, että hänen (ja muiden Sinivuorten kääpiöiden) oli turvallista seurata heidän perässään.

66 – Hääräilyä murheet unohtaakseen

Lopun päivää Sólveig hääräsi ympäri ämpäri Sinivuoria auttamassa muita, harjoittelemassa itsenäisesti tai harjoituttamassa nuorempia. Hän ei kertaakaan valittanut kenellekään mistään, mutta hän ei myöskään näyttänyt tyytyväiseltä. Kaikki Sinivuorilla näkivät selkeästi, että nuori kääpiönainen kärsi omalla tavallaan erosta prinssistään, mutta kukaan heistä ei osannut tehdä asialle mitään. Ei heistä ollut tuomaan lohdutusta tilanteeseen, johon ei ollut valmista toimintamallia. Jopa Dís ja Lagnlif huomasivat olevansa vaikeuksissa Sólveigin lohduttamisen suhteen. He olivat molemmat joutuneet kestämään saman kuin Sólveig aikoinaan, mutta he olivat molemmat myös saaneet viettää enemmän aikaa miestensä kanssa ennen tällaista eroa. Molemmat vaan toivoivat, että Sólveigin kohdalla ero ei olisi pysyvä.

67 – Nukahtamisvaikeuksia, osa 3

Sinä yönä Sólveig pyöri sängyssä yrittäessään saada unta. Siitä ei vain tullut yhtään mitään, kun hän tiesi koko ajan Kílin olevan jossain tuolla ulkona, kylmässä, vaarassa. Olihan tällä Fíli turvanaan, mutta kaksi nuorta kääpiöprinssiä ei olisi vastus eikä mikään, jos örkkilauma yllättäisi heidät matkalla. Sólveig nousi viimein sängystä hiestä märkänä ja lähti vaeltelemaan Sinivuorten luolissa. Hän ei saisi rauhaa yksinään, joten hän etsiytyi veljensä luokse, missä hän tiesi saavansa edes hetkellisen rauhan. Drengr päästi sisarensa unisena sisään kammariinsa ja sinä yönä sisarukset nukkuivat pitkästä, pitkästä aikaa vierekkäin helpottaakseen Sólveigin eroahdistusta. Sólveigin nukahtaessa Drengr pohti, että asialle olisi tehtävä jotain pian.

68 – Ongelmaan kuin ongelmaan löytyy ratkaisu

Seuraavanakin yönä Sólveig hakeutui veljensä luokse. Drengr päätti puhua asiasta Lagnlifille, joka sanoi hoitavansa asian. Noin viikko Fílin ja Kílin lähdön jälkeen Lagnlif käski Sólveigia palaamaan omaan kammariinsa, ja antamaan veljelleen taas omaa tilaansa.
”Mutta minä en saa nukutuksi yksin”, Sólveig protestoi äidilleen.
”Et sinä nukukaan yksin”, Lagnlif vastasi epämääräisesti. Sólveig ei ymmärtänyt yhtään, mistä äiti oikein puhui, mutta seurasi tätä kuitenkin kammariinsa.

Huoneeseen astuessaan Sólveig sai huomata lattialle levitetyn suuren patjan, jonka päällä kolme pientä kääpiölasta istuivat odottamassa.
”Me haluamme iltasadun!” eräs heistä kailotti, ja Sólveig istahti heidän seuraansa. Sinä yönä mitkään unet eivät vaivanneet kääpiölasten seassa nukkuvaa Sólveigia.

[LillaMyy]

A/N: Kursiivilla oleva yksittäinen repliikki on suora lainaus elokuvasta.

69 – Peikkojen ateriaksiko?

”Käskin päästää hänet!” Kíli sanoi kolmelle peikolle yrittäen parhaansa näyttää uhkaavalta, vaikka hänen polvensa meinasivatkin tutista. Hän ei kuitenkaan osannut aavistaa, mihin hänen komentonsa johtaisi. Eräs peikoista nimittäin viskasi heidän pienen voronsa suoraan hänen syliinsä, eikä Kíli pysynyt pystyssäkään napatessaan Bilbon ilmasta.

Vaikka kääpiöt taistelivat urheasti kolmea hidasta ja tyhmää peikkoa vastaan, veivät nämä silti voiton heistä ja kohta kaikki kolmetoista kääpiötä ja yksi hobitti löysivät itsensä säkeistä. He kuuntelivat vierestä, kuinka peikot kinastelivat siitä, kuinka parhaiten laittaisivat heidät iltapalakseen. Osa kääpiöistä roikkui vartaassa peikkojen käännellessä sitä nuotion yllä ja Kíli alkoi jo kuvitella, että heidän matkansa päättyi peikkojen vatsoihin.

70 – Painajaisia Sinivuorilla

Samaan aikaan Sinivuorilla Sólveig kiemurteli kammarinsa lattialla olevalla patjalla kääpiölasten välissä. Hän ei tiennyt yhtään miksi, mutta jostain syystä hän ei meinannut saada enää millään nukutuksi. Hän oli herännyt keskellä yötä johonkin kummalliseen tunteeseen ja nyt, yrittäessään nukahtaa uudestaan, häntä vaivasivat painajaiset. Sólveigilla ei ollut aavistustakaan, mistä nämä painajaiset johtuivat, mutta sen hän tiesi, ettei tämä voinut jatkua näin kovin pitkään. Hänhän herättäisi kohta muutkin, jos hän ei saisi unta ja lakkaisi pyörimästä paikoillaan. Pienet kääpiöt hänen ympärillään olivat muutenkin tarpeeksi levottomia päivällä ihan ilman univajettakin, joten Sólveig päätti yrittää vielä kerran nukahtaa. Jos se ei onnistuisi, hän nousisi ylös.

71 – Jotain kotiin vietävää

Kíli nosti kätensä kasvojensa eteen, jotta hänen ei tarvitsisi haistaa peikkoluolasta leviävää katkua. Hän oli päättänyt livahtaa luolaan muiden perässä, vaikka olikin aluksi meinannut jäädä ulkopuolelle. Häntä kuitenkin kiinnosti liikaa, millaista tavaraa peikkoluolassa voisi olla. Jos luolasta levinnyt haju olikin ollut kamala, niin itse luolassa lemu vähintään kymmenkertaistui.

Kíli oli jo pyörtämäisillään takaisin, kun jokin kiiltävä kiinnitti hänen huomionsa. Hän käveli kimalletta kohti, kunnes huomasi hohteen lähtevän hopeaisesta otsarivasta. Kíli nosti sen ylös ja huomasi siihen upotetut viisi timanttia. Hänen mieleensä nousi aivan täysin pyytämättä Sólveigin kuva, mutta kääpiötytön otsalla kimmelsi hänen juuri löytämänsä otsaripa, joten hän työnsi sen taskuunsa.


A/N2: Tiedän, että Kíli ei elokuvassa edes käynyt siellä peikkoluolassa, mutta tässä hän käy siellä. Luolassa kävijöitä oli siis elokuvassa Gandalf, Thorin, Dwalin, Bofur, Glóin ja Nori, ja tässä heidän joukkoonsa on lisätty Kílikin.

[The Pure-Blood Princess]

Sori kun tässä kommentoinnissa on vähän kestänyt. Viime päivinä vaan on tuntunut siltä ettei aika riitä taas yyyhtikäs mihinkään.

Tää on tosi  mielenkiintoista, kun nyt pääsee lukemaan Kílin ja Sólveigin näkökulmista erikseen. Tai siis onhan aikaisemminkin päässyt, mutta nyt se on kumminkin erilaista, kun Sól on Sinivuorilla ja Kíli matkaa kohti Yksinäistä vuorta. Kiva kun saa tietää, mitä tapahtuu yhtä aikaa Sinivuorilla ja Kílin olinpaikassa, kuten nyt vaikka pätkissä 69 ja 70 (tai siis ainakin mä oletan että tuossa on kyseessä sama yö?).

Tää taitaa mennä tää menee nyt vähän epäloogisessa järjestyksessä, mutta hauskaa, että Drengrkin on päässyt mukaan pitkästä aikaa. Ihana idea, että kääpiölasten kanssa nukkuminen auttaa Sólveigia ainakin nukahtamaan paremmin, jos ei muuta. (:

Kíli oli jo pyörtämäisillään takaisin, kun jokin kiiltävä kiinnitti hänen huomionsa. Hän käveli kimalletta kohti, kunnes huomasi hohteen lähtevän hopeaisesta otsarivasta. Kíli nosti sen ylös ja huomasi siihen upotetut viisi timanttia. Hänen mieleensä nousi aivan täysin pyytämättä Sólveigin kuva, mutta kääpiötytön otsalla kimmelsi hänen juuri löytämänsä otsaripa, joten hän työnsi sen taskuunsa.

Kivaa että nyt saatiin tietää tarkemmin vielä tästä otsarivasta. Todella hienosti kirjoitettu pätkä muuten!

Molemmat vaan toivoivat, että Sólveigin kohdalla ero ei olisi pysyvä.

Ja koska mä nyt tunnun olevan erittäin epälooginen tänään, niin laitetaan tää vaan tänne loppuun, kun nyt tän muistin. Eli, tällaiset pienet viittaukset on vähän... masentavia? (Älä nyt ymmärrä väärin! ) Mutta siis meinaan, kun mäkin kuitenkin tiedän, miten Kílille sitten käy loppujen lopuksi, niin aina tällaisissa kohdissa se tulee paremmin mieleen. Vois olla muuten aika mielenkiintoista lukea tätä niin, ettei tietäisi miten BotFA päättyi!