Hobitti | Suru on lahja jäljelle jäävän, S

[LillaMyy]

Title: Suru on lahja jäljelle jäävän
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: rivien välistä luettuna saattaa löytyä Bilbo/Thorinia
Beta: Lauchuo
Genre: angst!
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta. Ficcin nimi on Tuure Kilpeläisen kappaleesta Jäähyväiset, enkä siten omista sitä.
Summary: Bilbon ajatuksia kolmen ystävänsä hautajaisista Viiden armeijan taistelun jälkeen.
Challenges: 5x jotain uutta (Uusi aihe: hautajaiset) ja Albumihaaste (Sannin Sotke mut: Jos mä oon oikee)
A/N: Jos etsit jotain onnellista Hobitti-ficciä, suosittelen sulkemaan tämän, koska tämä on kaukana onnellisesta! Ommaus menee Odolle, koska hän ehdotti IRC:issä, että voisin kirjoittaa Thorinin, Fílin ja Kílin hautajaisista jotain, koska niistä ei kirjassa (eikä ainakaan BotFA:n lyhyessä versiossa!) kerrota oikein mitään! ♥ Tämä on siis minun versioni tuosta surkeasta tapahtumasta. Haluaisin kiittää myös Lauchuota, joka lukaisi tämän läpi ennen julkaisemista, ja auttoi muutenkin (paljon!) tämän kanssa! ♥ Tämä on sitten ensimmäinen julkaistu Hobitti-ficcini, joka on kirjoitettu aivan täydellä tajunnanviralla, että jotain hassuuksia siellä saattaa piileskellä vielä.

Suru on lahja jäljelle jäävän

Bilbo Reppuli seisoi kolmen isohkon kivikasan edessä. Hän tunsi olonsa jotenkin pieneksi täällä suurten ja mahtavien joukossa. Ei hän kuulunut tänne, ei sitten ollenkaan. Mutta täällä hän kuitenkin oli, eikä hänellä ollut aikomustakaan lähteä pois. Ei vielä. Hän ei voisi lähteä vielä, vaikka osa hänestä halusikin olla juuri sillä hetkellä ihan missä tahansa muualla. Nyt pieni hobitti tarvitsi Repunpäähän unohtunutta nenäliinaansa enemmän kuin koko matkan aikana yhteensä, sen hän tiesi jo kysymättäkin. Mikään hänen matkan aikana kokemansa ei ollut osannut valmistaa häntä tähän. Bilbo olisi ollut kenties valmiimpi antamaan jopa itse henkensä, mutta tämä… tämä oli jotain, mihin hän ei ollut osannut varautua synkimmissä painajaisissaankaan.

Tänään hän nimittäin joutuisi hyvästelemään ei yhtä, tai kahta, vaan kolme erittäin rakasta ystäväänsä koko loppuelämäkseen. Muita Ereborin kääpiöitä, joihin hän oli matkansa tutustunut paremmin kuin hän oli ikinä uskaltanut toivoakaan juostessaan niin kauan sitten ulos kolonsa etuovesta, hän sentään saattaisi tavata edes silloin tällöin, jos nämä sattuisivat monilla matkoillaan kulkemaan Konnun kautta. Fíliä, Kíliä tai Thorinia hän ei kuitenkaan näkisi enää koskaan tämän auringon alla. Ehkä, jos Ilúvatar soisi, hän saattaisi tavata kääpiöt joskus hamassa tulevaisuudessa, kun hän tulisi vanhaksi ja kuihtuisi pois, mutta sekin taisi olla vain Bilbon omaa toiveajattelua. Hän oli kuitenkin vain pieni hobitti, ei kai hän nyt sentään päätyisi suurten kääpiöiden kanssa samaan paikkaan kuoltuaan.

Bilbo niiskaisi katsellessaan, kuinka Bifur, Bofur, Bombur ja Báin kantoivat Fílin ja Ori, Nori, Dori ja Glóin Kílin ruumiita paadeilla salin etuosaan kahden reunoilla olevan kivikasan jäädessä näiden taakse. Viimeisenä Balin, Dwalin, Óin ja Dáin kantoivat Thorinin veljesten väliin oman kivikasansa eteen. (Tässä kohtaa Bilbo niiskautti harvinaisen kuuluvasti.) Kuninkaallisten ruumiiden jäljessä kulkivat Thranduil ja Bard, joista vain jälkimmäisen kasvoilla näkyi minkäänlaista tunnetta. Ihminen ei ollut ollut mitenkään erityisen hyvissä väleissä kuolleiden kanssa, mutta hän sentään näytti siltä, että hänkään ei ollut halunnut tätä, kun taas haltiakuningas vaikutti täysin välinpitämättömältä. Thranduil asetti Orkristin - haltiamiekan, jonka Thorin oli löytänyt peikkoluolasta - lepäämään Vuorenalaisen kuninkaan rinnalle, ja Bard asetti Arkkikiven sen viereen. Bilbon mielestä Arkkikiven jättäminen hautaan Thorinin kanssa tuntui hyvältä idealta, koska sieltä se ei voisi aiheuttaa enempää vahinkoa. Tai niin ainakin sopi olettaa.

Bard ja Thranduil kävelivät muun hautajaisväen seuraan, ja kääpiöt alkoivat jonkin matalan ja erittäin mollivoittoisen laulun omalla kauniilla kielellään. Bilbo ei ymmärtänyt siitä sanaakaan, mutta hän huomasi joutuvansa pyyhkimään sekä nenäänsä että silmiään vielä vähän useammin hihoihinsa. (Tässä kohtaa hänen vieressään seissyt Gandalf ojensi hobitti-raukalle vanhan ja kuluneennäköisen nenäliinan, jonka hän otti mielihyvin vastaan.) Kääpiöiden laulaessa he alkoivat samalla kasata kiviä vainajien ympärille, kuten kääpiöiden tapaan kuului; kivikasat oli tarkoitus vaihtaa kunnollisiksi hautapaaseiksi, kunhan kääpiöillä olisi aikaa rakentaa sellaiset. Tämä oli vain väliaikainen leposija kuolleille. Bilbo katseli vierestä, kuinka kääpiöt peittivät Fílin, Kílin ja Thorinin jaloista alkaen, kunnes viimein näiden rakkaat kasvot ja upeat hiukset letteineen päivineen jäivät kivien alle. Lopuksi kääpiöt laskivat vielä useamman kääpiön voimin jokaisen haudan ylle suuret kivet, jotka vastasivat väliaikaisia hautapaasia. Kääpiöiden lopettaessa kivien asettelun he myös lopettivat laulunsa, ja niin he kaikki seisoivat paikoillaan, hiljaisuudessa.

Bilbo ei osannut sanoa, kuinka kauan hiljaisuutta oli kestänyt, mutta hän havahtui kuitenkin kohta siihen, kuinka kääpiöt alkoivat vaellella keskenään ja kopauttelivat otsiaan yhteen. Hän seurasi aluksi vain vierestä tuota outoa tapaa, kunnes Bofur tuli hänen luokseen. Kääpiö katsoi hobittia ensin pitkään ennen kuin painoi otsansa hennosti toisen otsaa vasten. Tämän jälkeen kaikki Ereborin retkelle osallistuneet kääpiöt kävivät vuoron perään koskettamassa otsallaan Bilbon otsaa, kunnes viimeinenkin oli tullut ja mennyt. Bilbo aavisti, että tämä oli jonkinlainen kääpiöiden tapa osoittaa hänelle, että hänkin kuului edelleen joukkoon, ja että he ottivat osaa hänen suruunsa samoin kuin hän heidän. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että se oli kääpiöiden tapa ilmaista kaikille, että tässä oli aivan yhtä lailla Vuorenalaisten kääpiöiden joukkoon kuuluva yksilö kuin kuka tahansa toinenkin kääpiö, vaikka Bilbo sattuikin olemaan hobitti. Koskaan aikaisemmin ei kukaan muu kuin toinen kääpiö ollut saanut osakseen sellaista kunniaa, mutta Bilbosta olikin matkalaisten mielikuvissa kasvanut vähintäänkin kunniakääpiö.

Pikkuhiljaa sali tyhjeni muista haltioista, ihmisistä ja kääpiöistä, kunnes jäljellä olivat vain Gandalf, Bilbo ja heidän kymmenen jäljellä olevaa kääpiömatkaseuralaistaan. Dáin Rautajalka oli lähtenyt viimeisten joukossa, koska hän oli läheistä sukua Thorinille, ja siten myös Fílille ja Kílillekin, ja hän oli halunnut kunnioittaa vainajia vielä viimeisen kerran ennen lähtöään. Bilbo katseli nyt sumuisten silmiensä takaa, kuinka Bofur, Bifur, Bombur, Balin, Dwalin, Óin, Glóin, Ori, Nori ja Dori polvistuivat jokainen vuorotellen kaikkien kolmen paaden edessä ja poistuivat sitten hiljaa salista. Gandalf käveli näiden jäljessä, kosketti jokaista paatta vuorotellen kädellään ja mutisi sanoja jollain Bilbolle oudolla kielellä jokaisen paaden kohdalla.

Lopulta Bilbo jäi yksin saliin, mutta hän ei edelleenkään osannut liikkua. Hänestä hautapaasien luokse meneminen olisi tehnyt tästä aivan liian todellista. Hän ei vieläkään halunnut uskoa, että kolme hänen rakkaista ystävistään oli kuollut: että hän ei näkisi heitä enää. Sitä ei kuitenkaan käynyt kieltäminen, että loppujen lopuksi hänen olisi liikuttava, koska ei hän siihenkään voisi jäädä. Niinpä Bilbo otti askeleen lähemmäs hautapaaseja. Otti toisenkin askeleen. Kolmas askel tuntui jo paljon helpommalta, mutta neljännestä ei meinannut tulla mitään. Viidennen askeleen jälkeen Bilbo seisahtui hetkeksi aloilleen. Hän veti syvään henkeä ja käveli viimeiset kymmenkunta askelta lähimmän hautapaaden luokse ripeästi, ettei hän vain pysähtyisi ajattelemaan liikaa.

Hän kosketti kädellään kömpelösti Kílin ruumista peittävää paatta ja mutisi jotain, mistä hän ei itsekään meinannut saada selvää. Hänen äänensä kuulosti tukahtuneelta. Bilbo nosti kätensä kiveltä, sulki hetkeksi silmänsä ja käveli sitten hitaasti Thorinin haudan luokse. Hän kosketti jälleen paatta, mutta tällä kertaa kaikki sanat tarttuivat hänen kurkkuunsa. Hän ei vain pystynyt kakaisemaan ulos kaikkea sitä, mitä halusi sanoa hyvästeinä kuninkaalle. Niinpä Bilbo seisoi vain Thorinin haudan luona hetken aikaa kaikessa hiljaisuudessa ennen kuin siirtyi Fílin luokse ja mutisi jälleen jotain epäselvää. Sitten hän siirtyi salin ovelle. Bilbo kuitenkin kääntyi ovelta katsomaan vielä kerran pitkään kolmea suurta kivikasaa, joiden alla lepäsi kolme hänen erittäin rakasta ystäväänsä ennen kuin hän lähti salista ensimmäisen ja viimeisen kerran. Tänne hän ei palaisi enää koskaan, ja hän tiesi sen jo nyt. Vaikka hän saattaisikin joskus tulla taas käymään Ereborissa, ei hänen pieni sydämensä kestäisi toisia jäähyväisiä, joten hän ei tulisi enää takaisin hautakammioon. Bilboon sattui jättää viimeiset jäähyväisensä Thorinille, Fílille ja Kílille, mutta joskus sekin oli kai tehtävä heidän jokaisen osalta. Näille kolmelle se vain oli tapahtunut aikaisemmin kuin kukaan olisi uskonut. Liian aikaisin. Bilbo niiskaisi vielä kerran sulkiessaan suuren hautakammion oven perässään ja lähtiessään kulkemaan poispäin suuresta salista tulevista äänistä. Hän halusi olla yksin juuri nyt.

[The Pure-Blood Princess]

Ensin täytyy sanoa että aivan mahtava ficci-idea, juurikin kirjan sekä etenkin BotFA:n teatteriversion "puutteiden" vuoksi. (Extended editionia odotellessa...)

Joo, minä täällä pillitän niin kuin pieni lapsi, mutta ei multa tällaisen ficin lukemisen jälkeen voi oikein muuta odottaakaan. Ja mietin, että mitä mä oikein kirjoitan tähän kommenttiin, koska... No, tuli jotenkin tyhjä olo.

Pidin tosi paljon pienistä yksityiskohdista, kuten Bilbon puuttuvasta nenäliinasta, Ilúvatarin mainitsemisesta, sekä Orkristin ja Arkkikiven mainitsemisesta (olinkin jo melkein unohtanut että Arkkikivi tosiaan haudattiin Thorinin mukana). Nuo suluissa mainitut "huomautukset" sopivat tekstiin hyvin ja tuovat mukaan sellaista "bilbomaisuutta". (:

Bilbo ei osannut sanoa, kuinka kauan hiljaisuutta oli kestänyt, mutta hän havahtui kuitenkin kohta siihen, kuinka kääpiöt alkoivat vaellella keskenään ja kopauttelivat otsiaan yhteen. Hän seurasi aluksi vain vierestä tuota outoa tapaa, kunnes Bofur tuli hänen luokseen. Kääpiö katsoi hobittia ensin pitkään ennen kuin painoi otsansa hennosti toisen otsaa vasten.

Jos tähän kohtaan saakkaa olin jotenkin onnistunut pitämään itseni kasassa niin... Niisk, ei tullut enää mitään. Pystyn (liian) helposti kuvittelemaan hämärän salin, jossa on muuten hiljaista, tuota otsien kopauttelua lukuun ottamatta. Ja varsinkin kun mietin An Unexpected Journey:ta ja sitä kuinka esim. Dwalin ja Balin tapaavat Repunpäässä, kopauttavat otsansa yhteen ja ovat iloisia, ja tässä ollaan sitten hautajaisissa... Mutta ihana ele osoittaa, että Bilbo kuuluu kääpiöiden joukkoon. <3

Mitään hassuuksia ei ainakaan mun silmiini osunut. Ihanan angstinen ficci kaiken kaikkiaan. Oon itse asiassa vähän kaipaillutkin kunnollista ficciä Thorinin, Fílin ja Kílin hautajaisista - itse kun en sellaista ole vielä tähän mennessä yksinkertaisesti pystynyt kirjoittamaan... Bilbo/Thorinia oli tosiaan havaittavissa rivien välistä, pointsit siitä. Tää kommentti saattaa olla vähän kyseenalainen, mutta halusin kuitenkin käydä kertomassa että luin ja tykkäsin.

//Ja piti vielä mainita että tuo Sannin biisi sopii tähän oikein hyvin. ^^

[LillaMyy]

Evelix: Kiitoksia paljon, idea ei tosiaan ole lähtöisin multa vaan Odolta, joten kiitos siihen suuntaan! (: (Ja, todellakin EE:tä odotellessa!)

Apua, ei mun ollut tarkoitus saada ihmisiä itkemään tällä (mutta, no, mitä muutakaan tässä saattoi oikein odottaa...). Kiva kuitenkin kuulla, että tästä tykätään. Nuo yksityiskohdat ja sulkuhuomautukset olivat jotain sellaisia, mihin ajattelin Bilbon kiinnittävän tavallaan huomiota, joten sen takia nostin ne sinne. Itsekin ajattelin AUJ:n alkua Repunpäässä, ja siksi laitoin Bofurin aloittamaan tuon, koska hän on tavallaan Rivendellin jälkeen ensimmäinen kääpiöistä, jonka mielestä Bilbo kuuluu oikeastikin porukkaan. (:

Kiva, että kelpasi, ja kiva kuulla, että siellä sitten oli sitä Bilbo/Thorinia rivien välissä. Se ei tullut sinne niinkään tarkoituksella, mutta kun mä luin tätä läpi itsekseni huomasin, että sieltä saattaa välillä nousta jotain siihen viittaavaa ylös. : D (Ja miten niin muka kyseenalainen kommentti? Meitsi ainakin hymyilee varmaan koko loppuillan tän takia!)

[Odo]

Taas minulla kesti kommentissa. Ei pitäisi ikinä sanoa "huomenna", kun en kuitenkaan saa aikaiseksi. Nyt kuitenkin täällä. : D Olen lukenut tämän jo pariin kertaan ja valtava kiitos, että kirjoitit tämän! <3

Hautajaisista lukeminen oli surullista ja toit hyvin esille tunnelmaa ja Bilbon ajatuksia. Suluissa olevat huomiot sopivat tähän todella hyvin ja pidin tämän tyylistä: se muistutti Hobittia, joka on mun mielestä ihan mahtava juttu, eikä varmasti mitään helppoa kirjoitettavaa. Kääpiöiden tapa kopauttaa toista otsalla oli hieno keksintö ja se, että mukaan tuotiin Bilbon kuuluminen porukkaan oli ihana. Pidin siitäkin, että erityisesti Thorinin kohdalla Bilbosta tuntui vaikealta saada jäähyväiset, vaikka mä en osannut ajatella, että tässä olisi Bilbo/Thorinia enemmän kuin ystävyytenä. : D Edellisessä kommassakin jo mainitut yksityiskohdat olivat minunkin mieleen ja pidin siitä,  miten kuvasit hautajoja ja väliaikaisia ratkaisuja, joka sopii hyvin kääpiöille, jotka varmasti valmistavat kauan hautapaaseja.

Todella sujuvasti kirjoitettu teksti, jota oli helppo lukea. Heti alussa silmään pisti kuitenkin yksi juttu:

Bilbo Reppuli seisoi kolmen isohkon kivikasan edessä edessä.

Kuuluuko tuossa alussa olla kaksi kertaa edessä-sana? : D

Kiitos omistuksestakin. <3 Toivottavasti kirjoittelet pian lisää Hobitti-ficcejä! En saa nyt fiksumpaa kommenttia aikaiseksi, mutta kuten voi päätellä niin tykkäsin!

[LillaMyy]

Odo: Kiitoooksia! (: Hihih, eipä mitään, oli kiva kirjoittaa (jos voi sanoa kivaksi kirjoittaa angstia?), kiva, että tykkäät. (:

Kiva, että se muistutti Hobittia, vaikka se ei kyllä ollutkaan mitenkään tietoisesti mun tarkoitukseni. Sen takia sanoinkin tuolla alussa, että siellä saattaa olla rivien välissä Bilbo/Thorinia, koska jotkut ajattelee sen sinne ja jotkut ei. Itse huomasin kirjoittaneeni puolivahingossa sinne jotain juttuja, jotka pystyy lukemaan kummallakin tavalla. :'D

Ja pah, ei kuulu olla, on vain livahtanut näköjään sekä mun että Laun silmien ohitse tuo painovirhepaholainen, kiitoksia siis sen spottaamisesta. Lisää Hobitti-ficcejä muuten löytyy jo Toisesta ulottuvuudesta Yksinäisen vuoren varjostamat (K-11), ja enemmänkin on tulossa. (;

[Beatrix Bones]

Kommenttikampanjasta päivää! Mun on yleensä tosi vaikeaa tarttua itteäni niskasta kiinni ja kommentoida, joten yleensä mä sitten käytän hyväkseni tuota haastetta, kun on vaan pakko eikä siitä voi luistaa.

Musta tämä fic-idea oli tosi hyvä! Meinasi käpy palaa ja kunnolla BotFA-leffaa katsoessa, kun Thorin, Fíli ja Kíli kuolivat, mutta hyvä että sä olet hoitanut tämän muistopuolen loppuun asti, kun sitä ei siihen leffaan löytynyt! Tykkäsin ylipäätään siitä, miten rakensit juonenkulun näinkin lyhyehkölle ajanjaksolle kuin hautajaisiin kuluva aika ja se, miten kivasti toit kaikkia pieniä yksityiskohtia mukaan! Mä ite tykkään aina yksityiskohdista, oli ne miten pieniä tahansa, ja pidin paljon esimerkiksi Bilbon puuttuvasta nenäliinasta ja Orkristin mainitsemisesta (sekä siitä, että "yes, I'm awesome" -Thranduil pääsi myös mukaan!).

Pidin myös paljon siitä, miten Bilbo muisteli sitä, kun oli jättänyt oman kotikolonsa ja lähtenyt tuolle odottamattomalle matkalle Gandalfin ja kääpiöiden kanssa sekä siitä, miten toit esille kääpiöiden rituaalin ja sen, miten Bilbolle annettiin kunnianosoitus tulla otsien yhteen kolauttamisella. Muutoinkin tykkäsin suluissa olevasta välihuomautuksesta, koska itse shippaan ja harrastan kursivointia sun muuta, joka tekee tekstistä eläväisen ja erilaisen.

Bilboon sattui jättää viimeiset jäähyväisensä Thorinille, Fílille ja Kílille, mutta joskus sekin oli kai tehtävä heidän jokaisen osalta. Näille kolmelle se vain oli tapahtunut aikaisemmin kuin kukaan olisi uskonut. Liian aikaisin.

Tämä on jollain hassun surullisella tavalla mun lempikohta, koska tässä tuli esille juuri se sama fiilis kuin mullakin BotFA-elokuvaa katsoessa! Liian nuoria kuolemaan, enkä millään olisi uskonut (saati sitten halunnut) näiden kääpiöiden kuolevan. Vaikka olit saanua luotua koko ficin ajalle surullisen ja kaihoisan tunnelman, niin imo tässä se vielä tiivistyi!

Kiitos kovasti tästä palasesta! ♥

[LillaMyy]

Beatrix Bones: Kiitoksia kovasti! (: Itsekin harrastan kommentikampanjan hyväksikäyttöä aina silloin tällöin, koska joskus vaan on mukamas liian vaikeaa kommentoida ilman sitä. BotFA:n pidennettyyn pitäisi tulla tuo hautajaiskohta, mutta mun mielestä se oli ihan tyhmästi leikattu siitä lyhyestä pois, koska valtaosa ihmisistä ei varmaan ikinä katso sitä pitkää versiota, joten he sitten jäävät kokonaan paitsi tästä, jolloin koko juttu jää tavallaan kesken. Thranduil oli ihan pakko nostaa tänne, koska kirjassa hän juuri laskee sen Orkristin Thorinin rinnalle (ja Bard sitten Arkkikiven), joten halusin tuoda tähän vähän kirja-versiotakin mukaan. (: Siis, koko fandomin suurin virhe (ja oikeastaan yksi ja ainoa, jonka myönnän Tolkienin tehneen) on se, että tämä kolmikko kuoli, koska WHY?!? Tykkään kuitenkin siitä, että mielestäsi olen saanut tässä sen tunnelman oikeanlaiseksi! (:

[Arte]

Tervehdys Vaihdokkaista! Hobitti ei ole minulle järin tuttu fandom, vaikka kirjan olenkin lukenut ja pari leffaa katsonut. TSH fandomina on minulle turhan polveilevaa kamaa luettavaksi. Mutta nuori Bilbo on kiva hahmo ja hänestä on kiva lukea, vaikkakin sitten näin surullisissa merkeissä.

Hän oli kuitenkin vain pieni hobitti, ei kai hän nyt sentään päätyisi suurten kääpiöiden kanssa samaan paikkaan kuoltuaan.

Voi Bilbo. Olet hieno hobitti, älä nyt itseäsi noin mollaa! Tähän Bilbon ajatukseen nähden oli tosi kiva, kuinka toiset matkakumppanit osoittivat hänelle kääpiökunniaa, vaikka Bilbo ei sitä ihan täydellisesti käsittänytkään. Kiva tapa, ja kivasti tehty toveri-kääpiöiltä.

Bard ja Thranduil kävelivät muun hautajaisväen seuraan, ja kääpiöt alkoivat jonkin matalan ja erittäin mollivoittoisen laulun omalla kauniilla kielellään.

Tämä piti nostaa tähän, koska tuo alkoivat oli niin hieno termi. Ylipäänsä tässä käytetystä kielestä tuli sekä TSH että Hobitti mieleen. (:

Minua kyllä vähän karmaisee ajatella, että kääpiöt laskettiin nyt vain väliaikaiseen lepoon! Hirveää ajatella, että kivet jossain vaiheessa nostetaan pois ja ja niiden alla ties kuinka kauan maanneet ruumiit siirretään toiseen paikkaan. Hyh. Tuntuu sekä epäkunnioittavalta että tosi haisevalta puuhalta, mutta tapansa kullakin.

Mutta voi, tässä oli kyllä surullinen fiilis. Minulle tässä oli vähän turhan paljon kuvailua ja kaikkea sellaista, mitä fandomiin vahvasti kuuluu, mutta tunnelma välittyi kuitenkin hyvin ja Bilbon puolesta tuli varsin surku. Hurjaa menettää läheisiään, mutta sota ei pahemmin säästele. ):

[LillaMyy]

Arte: Hei kivaa, että päädyit kuitenkin lukemaan ja kommentoimaan tämän, vaikkei fandom olekaan se kaikista tutuin! (: Minä itse jotenkin ajattelen, että Bilbo ei koskaan oikein osannut ajatella itseään aivan samalla tasolla kääpiöiden kanssa, vaikka alkoikin loppua kohden ehkä enemmän 'kuulua joukkoon' kuin alussa. Mutta sitten taas kääpiöille Bilbo oli etenkin lopussa yksi joukosta, kun ilman Bilboa he olisivat olleet kyllä ihan pulassa. Mä ehkä puoliksi tietoisesti hainkin tässä jonkinlaista tolkienmaista tyyliä kirjoittaessani, joten hienoa kuulla, että se on onnistunut myös. (: Nuo väliaikaiset haudat on enemmänkin vain sitä, että he saavat sitten myöhemmin kunnolla hakatut kivet merkiksi hautapaikoistaan, kuin sitä, että kääpiöt nostettaisiin tuolta ylös ja haudattaisiin toisaalle. Tarkoitan siis sitä, että kääpiöille hakataan jokaiselle samantyyliset hautakivet kuin esim. Suomessa on hautausmailla, mutta että heillä on väliaikaisesti siellä tyhjä kivi, joka sitten vaihdetaan myöhemmin uuteen. Kiitoksia kommentista! ((: