Luihuisen punakulta | Dramione, K-11 | Raapalesarja 9/100

[Gwenyethy]

Nimi: Luihuisen punakulta
Kirjoittaja: Gwenyethy
Ikäraja: K-11
Paritus: Dramione
Genre: Drama/Romance/Het/Angst
Disclaimer: Näistä hahmoista ja paikoista kunnia kuuluu J.K Rowlingille. Juoni taasen on minun. En saa tästä minkäänlaista korvausta.
Haasteet: Sadan raapaleen tarina
A/N: Sain kauhean inspiksen kirjoittaa tälläisen, kun näin tämän haasteen Sulkakynässä. Huom! Tässä ficissä Hermione on Dracoa nuorempi, vaikka oikeasti hän on (kai) Dracoa vanhempi, mutta ei anneta sen häiritä. Toivottavasti siis nautitte! c:

Status: Kesken, 9/100


1. Erilaiset, samanlaiset

Tämä tarina alkoi Pyhän Mungon sairaalasta, jossa juuri huoneesta numero kaksikymmentäseitsemän kuului vauvan itkua. Ne tuovat monelle vanhemmalle ilouutisen ja niin ne myös toivat tässäkin tapauksessa. Helpottuneena siitä, että heidän lapsensa eli, ottivat vanhemmat poikavauvansa syliinsä ja katsoivat sitä. Samalla he kiittivät voimaa, joka tämän ihmeen heille soi.

Pari kuukautta myöhemmin toisella puolella Iso-Britanniaa tavallisessa jästimaailmassa syntyi suloinen tyttövauva. Senkin vanhemmat olivat iloisia pienokaisestaan, äidin silmiin kihosi jopa onnenkyyneleitä. Riemuissaan vauvastaan hekin vaipuvat unelmoimaan tulevan perheen arjesta. Kukaan heistä ei kuitenkaan tulisi arvaamaan tulevaa.

Edes nämä kaksi vauvaa, tyttö ja poika, eivät tienneet. He olivat erilaisia, mutta samalla niin samanlaisia.

[Gwenyethy]

2. Lohikäärmeen matkustus

Suuren kartanon siluetti piirtyi vasten taivasta, kun monet ihmiset ilmiintyivät juhlakatoksen edustalle. Kermanvärisen katoksen sisäpuolella oli monia istumapaikkoja ja kauempana näkyi koreasti katettu juhla-ateria, johon kuului monenmoisia ruokalajeja. Kukaan pihalla olevista ihmisistä ei kuitenkaan välittänyt syötävästä, vaan he olivat keskittyneet poikavauvaan, joka oli juuri saanut nimensä. Draco Lucius, se vasta oli hieno nimi.

Samaan aikaan toisaalla oli myös käynnissä ristiäisseremonia. Tämä tyttövauva nimettiin Hermione Jeaniksi. Kuten monissa muissakin ristiäisissä, myös näissä laulettiin kappale nimeltään Lohikäärmeen matkustus. Laulussa kertoi lohikäärmeestä, joka matkusti maailmalla vaaroja uhmaten.

Laulu esitettiin myös Dracon ristiäisissä, sillä totta se oli. Nämä kaksi vauvaa kohtaisivat vielä monia seikkailuja.

[Ansa]

Aaw, todella suloinen raapalesarja! <3 Mielenkiinnolla jään odottelemaan jatkoa. :3

-Ansa

[Gwenyethy]

Kiitoksia kommentista, Ansa! Kirjoittelinkin tuossa valmiiksi juuri kolmannen, joten ajattelin nyt julkaista.


3. Huone Luihuisen väreillä

"Draco, muistathan, että et ystävysty vääränlaisten kanssa?" Lucius Malfoy kysyi sadannen kerran pojaltaan. Draco heitti isäänsä hieman turhautuneen katseen, mutta nyökkäsi sitten.
"Ei kuraverisiä, ei verenpettureita, ei mitään kontaktia rohkelikkoihin", Draco sanoi saaden isänsä nyökkäämään tyytyväisenä. Hän oli jo ehtinyt tottua isänsä valistukseen oikeanlaisesta ystäväporukasta, sillä jo pienestä asti Draco oli kasvatettu henkeen ja vereen mahdollisimman puhdasveriseksi. Hänen huoneensa oli lattiasta kattoon Luihuisen värejä ja iltasatujen sijaan Dracolle oli opetettu kirouksia.

Tällaisen kasvatuksen ansiosta Draco oli oppinut vihaamaan jokaista, joka ei verisäädyltään vähintään ollut puoliverinen tai joka hyväksyi jästisyntyiset. Hänellä ei ollut mitään hyviä kuvitelmia heistä. Niin hänet oli kasvatettu.

[Ansa]

Voi Draco parkaa, vaikka (köh köh) itsekin olen aika puhdasveripuristi, niin silti jotenkin käy sääliksi pientä Dracoa. Toivon, että tässä tarinassa Lucius ja Narcissa on rakastavia vanhempia, toisin kuin niin monissa teksteissä.

"Draco, muistathan, että et ystävysty vääränlaisten kanssa?" Lucius Malfoy kysyi sadannen kerran pojaltaan. Draco heitti isäänsä hieman turhautuneen katseen, mutta nyökkäsi sitten.

Tätä kun lukee, niin tulee sellainen kuva että ei se Lucius paha isä ole.

Jään odottelemaan osia Hermionen lapsuudesta, siitä kun en ole paljon ennen lukenut.

-Ansa

[Gwenyethy]

Ansa, kiitos kommentista! Tässä sinulle Hermionesta, todennäköisesti kirjoittelen vielä lisääkin hänestä.


4. Kutsu Tylypahkaan

Hermione viskasi sängyllensä paksun kirjan. Tyttö oli juuri saanut luettua sen ja oli aikeissa uppoutua toiseen kirjaan, kun hän kuuli äitinsä huudon, joka kutsui häntä.

Tyttö olisi halunnut jäädä huoneeseensa, mutta tottelevaisena Hermione suunnisti alakertaan. Keittiössä häntä odottivat hieman hermostuneen näköiset herra ja rouva Granger.
"Kultaseni, tiedätkö sinä mitään tästä kirjeestä?" herra Granger kysyi ja vilautti kirjekuorta. Hermione pudisti päätään ja yritti saada selvää kirjeen tekstistä, mutta hänen isänsä käsi peitti näkyvyyden.

Herra ja rouva Granger vilkaisivat toisiaan epävarmoina. Sitten rouva Granger avasi suunsa ja alkoi kertoa tarinaa kaukaisesta sukulaisesta, joka oli saanut oudon kutsun Tylypahkaan. Aivan samanlaisen kuin Hermione.

[Fira]

Alku herätti mielenkiinon ja tuo otsikko tietysti.
Suloisia raapaleita, laitahan toki jatkoa

[Lyra]

Vaikuttaa mielenkiintoiselta, jatka toki.

[Deathless]

Tämä vaikuttaa hyvälle! Jään odottelemaan tulevaa   

[Enna]

Tykkäsin kovasti noista raapaleista
Jatkoa ootellen!

[Gwenyethy]

Fira: Kiitos kommentista! Kiva, että pidät.
Lyra: Tässä on jatkoa!
Deathless: Tervetuloa seurailemaan, kiitos kommentista!
Enna: Kiitos, tässä tulee jatkoa!

A/N: Pahoitteluni, että jatkoa ei ole nyt tullut pariin viikkoon, mutta kiireitä on ollut. Yritän taas päästä kirjoittelemaan pian ja luulisin, että jatkoa tulee aivan kohta. Mainitsen vielä, että tästä raapaleesta lähtien, nämä osallistuvat Ficlet300-haasteeseen. (:


5. Höyryn peittämä laituri
Ficlet300, sanalle punainen

Hermione seisoi punaisen pikajunan edessä. Hän yritti silmäillä ympärilleen löytääkseen muitakin ensiluokkalaisia, mutta tuntui kuin jokainen heistä olisi kadonnut. Tarkkailua vaikeutti kaiken lisäksi junan höyry, joka ympäröi koko laituria ja peitti alleen ihmiset. Lopulta savu tuntui jopa yrittävän tukehduttaa Hermionen, joten tyttö päätti astua pikajunan kyytiin, vaikkei niin olisikaan halunnut tehdä.

Toisella puolella laituria Draco oli myös astumassa junaan ystäviensä - tai pikemminkin henkivartijoidensa - kanssa. Nämä kaksi körilästä, Crabbe ja Goyle, olivat olleet Dracon ystäviä niin pitkään kuin vain jaksoi muistaa. He olivat monesti yhdessä kironneet jauhosäkkejä ja kuvitelleet niiden olevan jästisyntyisiä. Nyt Tylypahkassa he voisivat jatkaa tuota harrastusta oikeillakin uhreilla.

[Gwenyethy]

6. Tuntematon esto istumiselle
Ficlet300, sanalle minuutti

Draco käveli pikajunan leveällä käytävällä ja samalla raahasi perässään matka-arkkua, vaikka olisikin hyvin voinut pyytää joko Crabbea tai Goylea tekemään työn hänen puolestaan. Draco ei kuitenkaan jaksanut alkaa väittelemään, sillä hän tiesi, että käsky olisi joka tapauksessa kirvoittanut vastalauseita. Tosin kumpikaan pojista ei olisi uskaltanut riidellä pitkään, joten lopulta he olisivat myöntyneet arkunkantajiksi.

Draco alkoi myös turhautua, sillä he eivät vieläkään olleet löytäneet vaunuosastoa. Ainoa läheltä liipannut kerta oli sattunut minuutti sitten, kun eräässä osastossa oli istunut vain yksi tyttö. Hänellä oli ollut ruskeat hiukset ja koulupuku jo valmiina päällä.

Draco ei kuitenkaan voinut istua hänen seurakseen. Jokin esti häntä.

[Fira]

Ooi, tykkäsin
Kuvaat hyvin pikku-Dracon kapinallisuutta ja omahyväisyyttä sekä Hermionen yksinäisyyttä ja hämmentyneisyyttä. Mahtaahan se olla hieman pelottavaa, jos joutuu ihan vieraaseen maailmaan, josta ei tunne ketään.

[pringles]

JEE DRAMIONEA! ♥♥♥♥♥♥♥♥♥ Tarina Dracosta ja Hermionesta♥.♥ Jatkathan tätä pian? Sillä Dramionea ei ole koskaan liikaa♥

[Pineapple_Girl]

Oi, olipa kivoja tekstejä. Dramione on rakkaus. Jään odottelemaan jatkoa innolla.

[Gwenyethy]

Fira, Pringles ja Pineapple_Girl, kiitos kommenteistanne, tässä on pitkän tauon jälkeen jatkoa!


7. Valoa kohti
Ficlet300, sanalle valo

Tylypahkan pikajuna saapui päämääräänsä hitaasti puhisten ja lopulta pysähtyen kokonaan. Ensimmäisenä junasta nousivat kaikista vanhimmat oppilaat, joista osa ohjasi pienempiä eteenpäin. Hieman kauempana seisoi suuri hahmo, joka kohosi kaikkien päiden yläpuolelle.

"Ekaluokkalaiset mun mukaan! Kaikki ekaluokkalaiset tänne näin", mieshahmo huhuili. Hermione vilkuili epävarmasti ympärilleen kuin etsien turvaa muista oppilaista. Osa ensiluokkalaisista lähti rohkeasti etenemään ihmisjoukossa kohti tuota jättiläistä, kun taas osa jäi paikoilleen kuten Hermione.
"Rohkeesti vaan!" jättiläinen huusi. Hermione keräsi rohkeutensa ja tarttui matka-arkkunsa kahvaan tiukasti. Sitten hän lähti hitaasti raivaamaan tietään lyhtyä pitelevän jättiläisen luo.

Samoin teki Draco, joka seisoi vain parin metrin päässä Hermionesta ja hänen matka-arkustaan.

[pringles]

Oioioioioi!!!!!!!!!!! Jeeeeee! Mahtavaa! Jatkoa tuli!

Huomasin ekassa raapaleessa tällaisen epäkohdan että Hermione on vanhempi kuin Draco (syntynyt noin vuotta aikaisemmin). Se vain häiritsi.

Ihanaaaaa!!!!!!!!! Dramionee♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥♥

[NeitiMusta]

Jään odotteleen jatkoa! 

[trilla]

Tällast paritust en ookaan ennen nähny. No kerta se on ensimmäinenkin. Jään innol odottaa

[Gwenyethy]

pringles: Juu, tiedän, että Hermione on vanhempi, mutta en ole ikinä ollut hyvä tälläisissä ikäjutuissa, joten päätin jättää sen seikan huomiotta Mutta kiitos, kun kommentoit, arvostan sitä suuresti!

NeitiMusta: Tässä tulee!

trilla: Niinpä, kerta se on ensimmäinenkin! Tässä olisi jatkoa.

HUOM!!!! Jatkoa tulee varmaankin tästä lähtien useammin, sillä tavoitteena on saada vuoden loppuun mennessä tätä valmiiksi vähintään 80/100...


8. Valittaja
Ficlet300, sanalle poika

Saapuessaan rannan ääreen, jättiläinen esitteli itsensä.
"Mä oon Rubeus Hagrid, tän paikan riistanvartija ja tilusten ja avainten vahti", hän sanoi ylpeänä. Sen jälkeen Hagrid selitti, miten ensiluokkalaisten pitäisi toimia ja mitä tulisi tapahtumaan.
"Me mennään nyt näillä veneillä tonne linnaan, jossa McGarmiwa antaaki teikäläisille tarkemmat ohjeet. Hypätkää kyytiin, kenenkään ei tarvii soutaa, nää on lumottu kulkemaan itsestään."

Hermione teki niin kuin käskettiin ja nousi soutuveneen kyytiin. Yhtäkkiä hän kuuli takaansa vihaisen äänen ja kääntyi katsomaan.
"Minun isäni saa kuulla tästä. Joudumme istumaan kylmässä ja homeisessa veneessä", puhuja oli platinahiuksinen poika, joka mulkoili Hagridia.

Hermione vain tuhahti. Hän inhosi tuollaisia valittajia.