Ficin nimi: Sarastus
Kirjoittaja: Hopeakettu
Tyylilaji: draama, tuplaraapale
Ikäraja: S
Päähenkilö: Luna (mahdollisena parituksena tulkinnanvarainen Luna/keijutyttö)
A/N: En ole varma kuuluuko tämä tänne Godrickin notkoon, sanokaa jos olette eri mieltä. Itse näen tämän parituksettomana ficcinä joten olisi kiva kuulla mitä te ajattelette. Mutta mutta, tällainen pieni aamupala tällä kertaa, toivottavasti tykkäätte. ♥
Sarastus
Aamukaste kylmää Lunan paljaita jalkoja kun hän astuu ulos sarastukseen. Muutoinkin on viileää, ja tyttö kietoo vaaleanpunaisen aamutakkinsa tiukemmin ympärilleen. Sitten hän laskeutuu varoen portaat, kaikki kuusi kompuroivaa askelmaa, ja juoksee terävän nurmen poikki metsän reunaan. Jossain kaukana sirkuttaa lintu.
Luna saapuu tumman metsälammen liepeille. Hän istahtaa suurelle, sammalpeittoiselle kivelle ja viheltää kutsuksi kerran mutta pitkään. Sumunsiniset silmät haravoivat tarkkaan lammen reunoja, ne tarkastelevat kiinteästi märkiä lehtiä ja pian Luna näkee ne taas.
Keijut saapuvat kuin aina ennenkin: ensin ne kurkistavat piiloistaan ujosti hiukan läpikuultavina, kasvoillaan varautuneet ilmeet, mutta tunnistaessaan tulijan vanhaksi ystäväkseen piirtyy hymy niiden kasvoille. Muutamat tanssahtelevat Lunan luokse kiharat heilahdellen ja piirteet vahvistuen. Yksi on kuitenkin ylitse muiden: pieni keijutyttö, jonka vaalea mekko on punottu linnunpoikasen untuvasta ja jonka hiukset ovat männynruskeat.
Luna ojentaa kätensä. Keiju lennähtää pelotta tytön kämmenelle ja istahtaa alas polvet rintaa vasten vedettyinä. Pikkuruiset siivet väpättävät Lunan ihoa vasten kutittaen, ja vaaleahiuksinen kikattaa kevyesti. Siro sormi silittää hellästi keijun kiharaisia hiuksia saaden tämän huokaisemaan tyytyväisenä.
Viimein Lunan on aika lähteä. Hän laskee keijukaisen varovaisesti sammaleelle, nousee ylös pyyhkien aamutakkiaan ja rientää metsän laitaan mistä hän vilkuttaa pienille ystävilleen luvaten tulla pian uudelleen. Sitten tyttö kiirehtii vilpoisen niityn poikki kotiinsa. Aurinko on juuri noussut.
