Katastrofiuskomus (raapale), S

[Mariaxoxo]

Ficin nimi: Katastrofiuskomus
Kirjoittaja: Mariaxoxo
Genre: tajunnanvirta, huumori
Ikäraja: S
Haasteet: tajunnanvirtaa

A/N: Kirjoittelin vähän tajunnanvirtaa tämän päiväisen psykan yo:n pohjalta, heh. Ei se nyt ehkä ihan noin huonosti mennyt, mutta tällä hetkellä kieltämättä on aika huonot fiilikset...

Tuijotan edessäni olevaa paperia. Kauhunilme kuvastuu kasvoiltani. Paniikki kasvaa. Harkitsen heittäväni koko paperin maahan. Ehkä voisin hyppiä sen päällä ja kiljua vähän. Se voisi helpottaa. Tai sitten ei. Mieleni täyttävät vain kirosanat. Yritän muistella psykologisia teorioita, ei onnistu. Jos en nyt pian muista, en saa koetta ajoissa valmiiksi. Sitten saan hylätyn enkä valmistu ylioppilaaksi. Kaikki muut ovat ylioppilasjuhlassa hienosti lakit  päässä ja minä makaan kotona itkemässä. Jos en valmistu ylioppilaaksi, en saa jatko-opintopaikkaa. Sitten en saa ikinä töitä. Ilman töitä ei ole rahaa. Päädyn sillan alle. Sitten muistan yhden psykologisen teorian: katastrofiuskomus.

[Talviomena]

Ihan hauska pikku raapale, onneksi minun ei ole vielä tarvinnut ylioppilaskokeista stressata. : D Loppu toi tosiaan mukavan humoristisen säväyksen, odotin melkein jo jotain "Kuolen katuojassa"-settiä, mutta olisihan se toki voinut olla vähän turhan masentavaa, jos tämän kerran piti huumoriraapale olla. : D

[Mariaxoxo]

Kiitokset kommentista Talviomena!:)

[flawless]

Tämä oli kaikessa lyhyydessään mukava ja tietyllä tavalla puhutteleva teksti. Pidin kertojan arkisesta ongelmasta ja samaistuttavasta ahdistuksesta. Huumoria en tässä ihan tosin tavoittanut. Lopusta pidin erityisen paljon, se antoi tähän säväyksen joka teki tästä järkevän kokonaisuuden ja antoi tähän sellaisen tietynlaisen "jujun", joka teki tästä mielekkään. Se oli hyvä ja ytimekäs lopetus. Kaiken kaikkiaan kiva pikku teksti!

[Sokerisiipi]

Ah, samaistun täysillä, koska psykologian yo-koe oli ensimmäiseni ja onhan se hirveä tilanne istua siellä tekemässä sitä 6h koetta ihan mitämitä, en muista mitään, apua, aika kuluu, pitäisi kirjoittaa vielä näin ja näin paljon. Se oli kuvattu tässä hyvin osuvasti ja samaistuttavasti, jes. Ja ihana toi kamaluuksien mantra, joka päättyy tietenkin sinne kuuluisan sillan alle pidin huumorin hienoisesta vivahteesta tässä ja ihanan eheästi olit saanut tämän koottua, kun kertoja lopulta omasta käytöksestään saa nyhdettyä sen yhden psykologisen teorian. Kiva pieni, turvallinen paluu kirjoituksien fiiliksiin, pidin ja kiitän!