Nimi: Rakkaudesta se hevoskotkakin potkii
Kirjoittaja: vampirelove
Beta: Wanted
Genre: romance (ei vielä ihan ekassa luvussa, jatkossa kyllä), lievä humor
Paritukset: James/Lily (lopussa lähinnä), Sirius/Remus
Ikäraja: K-11
A/N: Elän kommenteista ja kritiikistä.
Olen yrittänyt kirjoittaa tätä ajatuksella. Tarina kertoo siis Jamesin alussa epätoivoiselta näyttävästä rakkaudesta Lilyä kohtaan. Lukuja tässä ficissä tulee olemaan yhteensä ehkä noin 4-6, en tiedä. No tässä kuitenkin ensimmäinen luku.
ENSIMMÄINEN LUKU
"James Potter, kuulitko mitä äsken sanoin?"
James havahtui ja räpytteli silmiään. Hän ja hänen paras ystävänsä Sirius Musta istuivat vierekkäin pulpeteissa, kummallakin siro, posliininen teekuppi edessään. Teekupit olivat aiemmin olleet rottia, mutta James ja Sirius olivat jo onnistuneet muuttamaan ne silmää miellyttävämpään muotoon. Sen jälkeen James oli vajonnut haaveisiinsa, joissa seikkailevat hän ja eräs tyrmäävän kaunis, vihreäsilmäinen ja punatukkainen nuori nainen...
"Anteeksi, professori, en tainnut kuulla", vastasi James vähän närkästyneenä haaveilunsa
keskeyttäjälle.
"Sitä vain, että tiedätköhän sinä yhtään mitään pikaliimasta, jota joku oli pursottanut juuri Severus Kalkaroksen paikalle tänään Suuressa salissa?", McGarmiwa kysyi silmät viiruina. Sirius tyrskähti Jamesin vieressä, eikä Jameskaan pystynyt peittämään virnettään.
"Professori, mitä sinä oikein kuvittelet? Enhän minä koskaan tekisi mitään tuollaista...",
McGarmiwa huokaisi. "James... ja Sirius. Ymmärrän että teidän tekee mieli pilailla toisten kustannuksella, mutta pyydän, hillitkää itsenne! Joudun ottamaan tästä hyvästä Rohkelikolta kaksikymmentä tupapistettä. Yrittäkää pitää alituinen pilailuviettinne kurissa tai muuten se tuottaa teille enemmän vaikeuksia kuin hupia."
"Kyllä, professori, me yritämme", Sirius vastasi ja teki hovikumarruksen. McGarmiwa mutisi jotain toivottomista tapauksista ja ilmoitti tunnin päättyneeksi.
Kun James ja Sirius kävelivät ulos luokasta, James purskahti nauruun.
"Ruikuli parka, miten me saatoimme, voi voi", James hohotti.
"Hänen kaapunsa takamukseen tuli reikä kun hän yritti kiskoa itsensä irti! Mikä mäntti", Sirius tyrskähteli.
"Hankkikaa jo elämä, idiootit".
Siinä, suoraan heidän edessään, seisoi Lily Evans.
Tyttö oli kaunein koko Tylypahkassa, ainakin Jamesin mielestä. Liekehtivän punaiset hiukset ja täyteläiset huulet, joilla usein karehti hymy. Mutta ei nyt.
"Oikeasti. Tuossa ei ole mitään järkeä. Severuskin on vain ihminen, niin kuin tekin! Mikään ei anna teille oikeutta kiusata häntä tai pilailla muuten hänen kustannuksellaan", Lily sanoi ja katsoi heitä kumpaakin vihaisesti.
"Mutta Evans, oletkohan sinä nyt aivan varma tiedoistasi? Ruikuli ei suinkaan ole ihminen, vaan lähinnä nenäapina!", Sirius vastasi ja nauroi makeasti omalle sutkautukselleen. Mutta James vain tuijotti noita kauniita, vihreitä silmiä eikä sanonut mitään.
"Te olette kauheita", Lily sihahti ja käveli pois.
– Hahah, kuulitko mitä sanoin? Nenäapina, hehee... James, kuunteletko sinä? Sirius tivasi.
– Mitä? Ai joo, nenäapina, hehe... James naurahti vaisusti.
– Kuules kuomaseni. Minusta tuntuu, ettet vieläkään ole päässyt yli tuosta neiti Evansista? Sirius kysyi epäluuloisena.
– Mm, niinhän se taitaa olla, James mutisi, "mutta naisten kanssa on aina niin vaikeaa, ei koskaan tiedä mikä heitä huvittaa tai mikä saa heidät suuttumaan..."
– Rupea homoksi, Sirius tokaisi.
He lähtivät kävelemään kohti Rohkelikon oleskeluhuonetta. Kun he vihdoin saapuivat Lihavan Leidin muotokuvan eteen, James vastasi: "Äh, en tunne tippaakaan vetoa miehiin."
– Et edes minuun?! Sirius huudahti silmät ällistyksestä selällään, kun he saapuivat oleskeluhuoneeseen.
– Valitettavasti en, James tuhahti.
– No, ei sillä sen väliä, en minäkään tunne sinuun tipan tippaa vetoa! Remukseen sitä vastoin, aah, hänen uljaat liikkeensä ja…
Sirius alkoi näyttää uhkaavasti teinitytöltä, joka ajattelee lempibändinsä mieslaulajaa yläosattomissa.
"Puhutaanko täällä minusta?" Remus Lupin kysyi astellessaan poikien makuuhuoneeseen johtavia portaita alas.
– Toki! Ah, Remus, rakkaani, Sirius leperteli ja syöksyi Remusta vastaan antamaan tälle erittäin märän suudelman suoraan suulle.
– Voisitteko rajoittaa tuota nuoleskelua? Ihan vähän vain? Kohta Tylypahkassa ei ole enää ainuttakaan heteroa, James huokaisi mutta hymyili samalla. Hän oli ylpeä ystävistään koska he näyttivät noin avoimesti seksuaalisen suuntautumisensa.
James avasi koululaukkunsa, otti sieltä taikajuomien oppikirjan, sulkakynän ja pergamenttia.
– Hulluko olet? Kukaan tervejärkinen ei tee läksyjänsä, varsinkaan taikajuomia! Sirius huudahti järkyttyneen näköisenä. Hän oli asettunut sohvalle makaamaan pää Remuksen sylissä.
– Tiedän, mutta... James aloitti.
– Mutta haluat tehdä vaikutuksen Evansiin, vai? Sirius arvasi kohottaen kulmakarvojaan.
– Ei kun minä... äh, joo, James tunnusti nolona.
– Voit lainata minulta, olen tehnyt ne jo, kuului pieni, vikisevä ääni jostain Jamesin takaa. Hän kääntyi. Peter Piskuilan ojensi varovasti pergamenttikääröä pelokas ilme kasvoillaan.
– Kiitti, Peter, kerrankin susta on jotain hyötyä, James virnuili. Hän kopioi Peterin muistiinpanot omalle paperilleen ja tarkasteli lopputulosta. Kyllä sillä varmasti Odotukset ylittävä irtoaisi, sillä olihan James ylittänyt odotukset vaivautumalla kopioimaan läksyt joltakin. Hän laittoi taikajuomien oppikirjan ja muistiinpanot laukkuunsa.
– Kuules kuomaseni, Sirius sanoi, nousi istualleen sohvalle ja otti kasvoilleen muka-vakavan ilmeen, sellaisen jota näkee muun muassa psykologien naamalla.
"Minusta sinulle pitää tehdä muodonmuutos."
– Mitä?! Meinaatko muuttaa minut teekupiksi? James huudahti muka tuohtuneena.
– Sepä olisi kyllä varsin hyvä idea... Sitten tarjottaisiin sinusta Lilylle teetä ja sinä saisit vähän huulituntumaa tyttöön... Noniin, asiaan. Minusta sinun pitäisi siis vähän muokata tyyliäsi. Oletko koskaan kuullut sanaa "muoti"? Sirius kysyi ääntäen muoti-sanan hyvin selkeästi, osoittaen samalla tulipunaista kauluspaitaansa. Jamesin katsoessa häntä pöllämystynyt ilme kasvoillaan hän jatkoi: "Muoti, se on todella mukava juttu. Se tarkoittaa asioita, jotka ovat juuri tällä hetkellä in. Kun pukeudut muodin mukaisesti, kaikki tyttelit lankeavat jalkojesi juureen!
– Miksi minä en näe sinun ympärilläsi yhtään "tytteliä"? James kysyi kulmakarvat koholla.
– Koska minä olen homo, Sirius tuhahti kuin se olisi ollut yhtä yksinkertainen asia kuin että lehmällä on utareet. "Jouduin selittämään varmasti yli sadalle tytölle etten ole heihin suuntautunut, ennen kuin he älysivät jättää minut rauhaan. Olen suuntautunut vain ja ainoastaan tähän pikku sudenpentuun..." Sirius katsoi Remusta hyvin himokas katse silmissään. Sitten hän hyökkäsi tämän päälle ja alisti alleen suudellen tämän kaulaa.
– Hmm, tuota, minusta tämä muoti ei ole oikein minun juttuni. Tahdon sitä paitsi vain Lilyn, en sataa muuta tyttöä, James sanoi ja huokaisi. Kunpa vain Lily tuntisi samoin häntä kohtaan...
– Mm, no sinä olet tehnyt päätöksesi enkä minä rupea päätäsi kääntämään, sillä se on tunnetusti erittäin vaikeaa, Sirius mumisi huulet yhä kiinni Remuksen kaulassa. James nousi ylös ja sanoi:
"Minä taidan mennä nukkumaan. Öitä, nuoleskelijat!". Hän virnisti ystävilleen ja lähti poikien makuusaliin. Sänkyyn päästyään hän tajusi, kuinka väsynyt hän oli. Hän nukahti melkein saman tien, nähden samaa unta, jonka hän näki lähes joka yö.
Unessa hän ja Lily kävelivät käsi kädessä kohti auringonlaskua.
A/N: Toinen luku tulee joskus. Kommenttia kiitos!
