Kertomus mustasta maailmasta|S|Taustatietokertomus

[Lyra]

Nimi Kertomus mustasta maailmasta
Kirjoittaja Minä-Lyra
Ikäraja S Jos olette muuta mieltä, kertokaa toki
Varoitukset -
A/N
Nimitys Belyr, jota tekstissä käytetään, lausutaan jotakuinkin näin Belyyr. Belyr on lauman nimi ja on samalla sekä yksikössä että monikossa. Selkeyden vuoksi olen merkinnyt monikossa sanan loppuun ’ merkin.( Yks. Belyr, mon. Belyr’)Torya  on nimi ja lausutaan Tori’a. Toryany puolestaan lausutaan Tori’any.
Tämä teksti sisältää lähinnä vain puhdasta faktatietoa Taivaansytyttäjästä
Taivaansytyttäjä, S

Kertomus mustasta maailmasta

Alussa oli pimeys, niin synkkä, että sitä katsoessaan ei nähnyt. Kului vuosimiljardeja. Pimeydestä tiivistyi kolme palloa: pimeä tähti, musta planeetta ja synkkä kuu. Ne kaikki kiersivät pimeyden keskustaa. Pimeä tähti säteili pimeyttä samoin kuin synkkä kuu.

Pimeydessä eli myös Tumma Herra, kaiken luodun hallitsija. Tumma Herra oli pettynyt mustaan planeettaan, sillä toisinkuin pimeä tähti ja synkkä kuu, se ei säteillyt pimeyttä ympärilleen.

Kului taas vuosimiljardeja. Tumma Herra oli luovuttanut toivonsa mustan planeetan suhteen. Se oli sysännyt sen pimeyden reunoille, unohtaakseen oman epäonnistumisensa. Pimeän tähden Tumma Herra oli sijoittanut keskelle, ja synkkä kuu kiersi sitä. Tumma Herra oli rakentanut palatsinsa synkän kuun pinnalle ja siellä hän eli.

Kun Tumma Herra oli kääntänyt katseensa pois mustasta planeetasta, alkoi kivisellä pallolla kasvamaan korkeat alastomat puut ja pienet tappuraiset pensaat. Muutamissa vuosissa ne täyttivät planeetan pinnan. Vajoamat täyttyivät loputtomalla mustalla vedellä, ja korkeat vuoret tavoittelivat synkkiä pilviä. Ja siellä, synkkien pilvien alla, vuorten juurella, mustan meren vierellä, syntyi ensimmäinen Belyr. Hän nimitti itsensä Toryaksi, vuorten hallitsijaksi. Belyr’ lisääntyivät ja levittäytyivät vuosien saatossa planeetan joka kolkkaan. He elivät luolissa, täydessä pimeydessä, eikä heidän keskuudessa tunnettu käsitettä valosta.

Torya, vuorten hallitsija eli satoja vuosia ennen kuin lensi pilviin ja lähti. Hänen poikansa ja tyttärensä lähtivät ja levittivät sanomaa Toryan kuolemasta. Pian Toryan lähdettyä Belyr’ menettivät siipensä, eikä kukaan seurannut Toryaa lentäen taivaalle.

Kerran syntyi kaksi Belyr’ kaksoset. Ensiksi syntynyt sai nimekseen Toryany ensimmäisen Belyr’n mukaan. Nuorempi sai nimekseen Quar, joka tarkoitti alkua. Toryany ja Quar olivat ensimmäiset Belyr’, jotka eivät nähneet pimeässä. Kaksoset elivät sokean elämää luolassa, eivätkä he koskaan nähneet maailmaa ympärillään. Syntyi heille sisarus, heidän ollessa jo vanhempia. Tyttö, joka sai nimekseen Zatar, sääli sisaruksiaan ja halusi tuoda heille valon. Zatarin suureksi suruksi kaksoset kuolivat pimeyteen ennen kuin hän sai tuotua heille valon.

Zatarin sisarukset eivät suinkaan ollut ainoita pimeydelle sokeiksi tulleita, yksi toisensa jälkeen Belyr’ menettivät kykynsä nähdä pimeässä. Zatarin omista lapsista vain yksi saattoi jakaa Zatarin kanssa mustan planeetan kauneuden. Zatar ei luovuttanut etsiessään keinoa näyttää pimeää maailmaa sokeaksi tulleille sukulaisilleen. Ja lopulta hän onnistui siinä.

Valo levisi ja pimeydelle sokeat Belyr’ näkivät kotiplaneettansa. Mutta niitä harvoja Belyr’ jotka vielä näkivät pimeässä, valo satutti ja he vetäytyivät varjoihin. Zatar itki sisaruksiaan, ja suri, että oli koskaan keksinyt valon.

-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I-I

Zatar=Taivaansytyttäjä

Belyr’ olivat pimeydessä eläjiä. Heillä oli kaksi kättä ja kaksi jalkaa. Molempien kämmenien kohdalta kasvoi pitkä kynsi, joka helpotti pimeydessä elämistä, toimien ikään kuin veitsenä. Belyr’n kasvot olivat kuin ihmisten, kaksi silmää, nenä ja suu. Silmät olivat useimmiten mustat, harmaitakin löytyi. Eroavaisuutena ihmisiin, Belyr’n toisen posken ihon tilalla kasvoi höyheniä. Höyhenten väri vastasi melkein täysin silmien väriä. Hiuksia Belyr’llä ei ollut. Päänahassa heillä oli musta tatuointi, jonka kiemurat vastasivat hiuksia. Belyr’ näkivät pimeydessä niin kuin ihmiset näkevät valossa, ehkä jopa paremmin. Ensimmäisillä Belyr’llä oli käsien tilalla siivet, nykyään tätä geenimuunnosta ei enää ilmene. Jäännöksenä tästä Belyr’llä kasvaa selässä pitkiä sulkia.

[Iloinen Sipuli]

No tämäpäs oli kerrassaan mielenkiintoinen! Ihan niin kuin lukisi jotain vanhaa satua, jotain kiehtovaa, ikivanhaa mytologiaa, mutta sen sijaan tämä taisi olla täysin itse keksimäsi? Wou, todellako, täytyy kyllä nostaa hattua! Sillä kuten sanoin, tämä oli aivan kuin lukisi jotain ikivanhaa satua tms.

Tämän tyyppisiin teksteihin harvoin törmää. Tässä oli paljon piirteitä, jotka saivat tämä tuntumaan satumaiselta. Suurpiirteiset kertomukset maailman synnystä, legendat vanhoista tapahtumista... Paikoin tässä oli jopa uskontomaisia piirteitä; vähän niin kuin kyse olisi jonkun ikivanhan heimon myyteistä ja uskomuksista. Ja kiinnostavaa, kaikki oli todella kiinnostavaa!

Kieltämättä tästä tuli aika kutkuttava olo, olet selvästi luonut potentiaaliset puitteet vaikka mille seikkailuille! Oman fantasiamaailman luominen ei varmasti ole koskaan helppoa, ja kuten jo Taivaansytyttäjä oli, sellaisia ns. fantasia-ficletejä voisi varmasti syntyä vielä lisää (:


Ai niin, se vielä; vuosimiljardeja kirjoitetaan yleensä yhteen (:

-Iloinen Sipuli

[Fiorella]

Tutkailin tätäkin tuon jatkokertomuksesi taustana. Iloisen Sipulin tavoin tämä oli ikään kuin kiehtovan lyhyt legenda fantasiamaailman alusta ja pohjasi Belyr´-kansan taustaan hyvin.

Zatarin omista lapsista vain yksi saattoi jakaa Zatarin kanssa mustan planeetan kauneuden.

Jotenkin sitä aina ajattelee, että pimeys ja pahuus kulkevat käsi kädessä. Oli jotenkin hellyttävää ja suloista, että Zatar halusi kaikin keinoin näyttää tätä kotipaikkansa kauneutta pimeydessä harhailevalle kansalle. (Vaikkei se sitten ongelmatonta kuitenkaan ollutkaan.)

[LillaMyy]

Hahaa, taustatietoa Taivaansytyttäjään, nyt sekin ehkä aukeaa paremmin? Tai siis 'paremmin ja paremmin', mutta nyt ehkä en ole ihan niin isoa kysymysmerkkiä sitten enää. Paino sanalla ehkä.

Aaaahaa, no nyt se Taivaansytyttäjäkin aukeaa ihan eri tavalla! Siispä se on Zatar, joka käy sytyttämässä ne kynttilät, kenties sisarustensa ja muiden kuolleiden Belyrien muistoa kunnioittaakseen. Tai näin mä sen ainakin tulkitsen. Tämä oli kyllä todella mielenkiintoista, kuten Iloinen Sipulikin jo sanoi, aivan kuin olisi lukenut jotain vanhaa mytologiaa, mutta jotenkin nuo nimet vaikeuttivat tätä. Tai siis, joo, olen tottunut erikoisiin monikkoihin, koska Tolkien, mutta silti ne vaikeuttavat aina lukemista, kun pitää hetkeksi pysähtyä siinä kohdalla, että muistaa sen olevan monikkomuoto eikä vain hassu kirjoitustapa.

Tästä tuli itsellenikin mieleen joku satu tai varhainen kertomus maailman synnystä, jota voisi kenties kertoa tämän sun maailmasi lapsille iltasatuna tai jotain vastaavaa. (: Siinä mielessä siis harvinaisen onnistunut taustatietokertomus, että se sopii maailmaansa! (: Kuitenkin irrallisena teoksena, täysin kontekstistaan poistettuna, tämä voisi olla hieman erikoinen ehkä, en tiedä, koska itse kuitenkin tiedän jo jotain tuosta maailmasta seikkailun takia. Mielenkiintoista tekstiä kyllä, nyt tulee jännää, josko seikkailuissakin päästäisiin jossain kohtaa vilkaisemaan mustaa planeettaa. (: