Hetki (Slice of life, romance, one-shot & K-11)

[tirsu]

Nimi: Hetki
Kirjoittaja: tirsu
Beta: Word ainoastaan…
Genre: Slice of life, hitusen romance
Henkilöt: mä/sä
Ikäraja: K-11 kielenkäytön takia
Summary: Mutta mehän ollaankin ihan kakkeleita kumpainenkin.
Disclaimer: Hahmot ovat ylivilkkaan mielikuvitukseni tuotetta kera kaiken muun.
Haasteet: Hetslahsfemme
A/N:Tällainen lyhykäinen tarina nimettömiksi jääneistä naisesta ja miehestä, jossa päätin kokeilla hieman erilaista kirjoitustyyliä itselleni.
________________________________________________________________________________________________

Hetki

Kaikki meidän välillä on ollut pelkkää säätöä. Aina kun kummallakaan meistä ei ole ollut ketään muuta ja kun molempia on sattunut haluttumaan, me ollaan pantu. Silloin tällöin meillä on ollut viikon parin, tai ehkä jopa kuukaudenkin, putkia, jolloin kumpikaan meistä ei välitä muista, viihdytään vain toistemme seurassa vällyjen välissä toisiimme kietoutuneina.

Olemme satunnaisesti paneskelleet viiden vuoden ajan. Tai no, tarkkoja jos ollaan, niin vain neljä ja puoli, sillä sä seurustelit hieman yli vuoden sen uhkean hautausurakoitsijan kanssa, jolla oli ne kamalat kahdeksankymmenluvun lasit.

Olimme pari vuotta pelkkiä ystäviä ennen kuin jostain putkahti mukaan se hillitön seksuaalinen jännite täysin tyhjästä. Joka kävi yhtenä vappuna niin sietämättömäksi, että ennen kuin tajusimme mitä me tehtiin, olimme toistemme kimpussa. Eikä me oltu edes kännissä. Me ei olla koskaan oltu sängyssä niin, että olisimme vetäneet lärvit. Aina olemme olleet selvin päin.

Eikä meistä kumpikaan katunut ensimmäisen kerran jälkeen. Miksi olisimmekaan, se oli ollut sitä mitä kumpainenkin meistä oli salaa halunnut. Kumpikin meistä oli himoinnut toisen pöksyihin pääsemisestä.

Jatkostakaan ei puhuttu tai edes sovittu. Joka kerta se vain tapahtui molempien yhteisestä ymmärryksestä ja halusta.

Seksi ei muuttanut mitään meidän välillä. Kaikki säilyi täysin ennallaan. Ainoa muutos oli vain satunnainen seksi silloin, kun molemmat olivat sinkkuja. Sopiva järjestely.

Sitten me tehtiin yksi typerä virhe, jonka seuraus selvisi meille neljää kuukautta myöhemmin lääkärin onnitellessa raskaudesta. Kokemani vastavaivat olivat johtuneet siitä, että mulla oli pulla uunissa.

Ei ollut epäilystäkään siitä, ettet sä olisi ollut raskauden alullepanija, vauvan isä. En ollut seurustellut saati sitten pannut seitsemän kuukauden aikana kenenkään muun kuin sun kanssasi toisinaan.

Vaikka koko raskaus oli vahinko eikä me oltu mikään pariskunta, halusin sen vauvan. Alkujärkytyksen jälkeen mä tajusin olevani valmis saamaan sen lapsen, olemaan äiti, joka on vastuussa toisesta ihmisestä.

Yllättävää kyllä, säkin halusit sitä vauvaa. Kerroit aina halunneesi isäksi. Vaikkakin ehkä vähän perinteisemmällä tavalla, mutta kävihän se näin myös.

Yhdessä me kumpikin aloimme valmistella lastenhuonetta omiin asuntoihimme. Ensimmäinen ultra sai molemmat herkistymään. Oli ihmeellistä nähdä oma lapsi ensimmäistä kertaa. Kätilöä tosin ei sun hetkauttamasi vitsi vauvan ensimmäisestä alastonkuvasta naurattanut niin kuin meitä. Mutta mehän ollaankin ihan kakkeleita kumpainenkin.

Ja niin se on yhteenveto siitä miten me päädyttiin tähän pisteeseen, jossa me nyt ollaan. Takana on kolmetoista tuntia kolmen tunnin synnytyksestä. Heräsin kellon mukaan kuuden tunnin tirsoilta äsken.

Mua tervehtii näky susta meidän pieni poikavauva sylissäsi. Näky on suurenmoisen huvittava: sä olet pitkä, yli kahden metrin, ja leveäharteinen, kun meidän vauva on niin pieni, 51 senttimetriä ja 3450 grammaa. Sun käsivarsilla, vauvan pieni pää – jossa on musta untuvamainen tukka (olisihan se pitänyt arvata, että sun tumma kuontalo periytyy meidän vauvalle enemmin kuin mun vaaleat suortuvat) – vasten sun lapiokouraasi, jossa on mustelmat niissä kohdissa, joihin upotin kynteni ponnistusvaiheessa, vauvamme näyttää vielä pienemmältä. Todella pikkuruiselta.

Huvittavan lisäksi näky on myös todella hellyttävä. Siinä on myös jotain turvallista.

Sä alat – luultavasti jälleen, mistä mä sitä tiedän, kun kerran otin tirsat – leperrellä vauvalle. Kun kerrot kuinka suloinen se on, kuinka rakastuit siihen heti, kun näit sen, tekisit mitä vain sen puolesta, se on se hetki. Se hetki, kun sydän mun rinnassa paisuu melkein samalla tavalla kuin silloin, kun sain vauvan ensimmäistä kertaa äklöttävän töhnän peitossa syliini, ihanilla tunteilla.

Se on se hetki, kun mä ymmärrän olevani rakastunut suhun. Palavasti.

[Lyygia]

Heissan!

Aivan ensimmäiseksi pitää sanoa, että tähän tekstiin kyllä kelpaisi saada jatkoa! Mä en yleensä tykkää siitä, että hahmojen nimiä ei paljasteta, mutta jostain syystä se ei tässä tekstissä haitannut, ja minäkertojakin toimi tosi hyvin. Propsit siitä sulle, oot onnistunut häivyttämään kaksi mun ennakkoluuloa tällä hyvällä tekstilläsi!

Sanoit alussa, että päätit kokeilla erilaista kirjoitustyyliä. Se toimii, sillä tätä tekstiä oli kiva lukea erityisesti tuollaisen huolettoman otteen takia. Vaikka aiheena tää oli verrattain vakavahko, tekstissä oli silti huumoria ja elämänmakuisuutta peittämään vakavuuden. Tilannetta olisi tietenkin voinut käsitellä myös toiselta kannalta, nimittäin siltä epäonnisemmalta, mutta oon kyllä tyytyväinen siihen, että tää teksti oli sitä mitä se oli, eli iloinen ja onnellisesti loppuva. Jos se mieskin tykkäisi tuosta naisesta!

Ihania yksityiskohtia löytyi vaikka muille jakaa, esimerkiksi vauvan mitat ja mustelmat miehen käsissä. Oli muutenkin hauskaa lukea vähän isänkin reaktioista lapsentuloon, vaikka muuten pysyteltiinkin naisen näkökulmassa. Myös ultrakäynnillä vitsailu oli hauska juttu, ensimmäinen nakukuva on nerokas vitsi! Tyhmä kätilö.

Tai no, tarkkoja jos ollaan, niin vain neljä ja puoli, sillä sä seurustelit hieman yli vuoden sen uhkean hautausurakoitsijan kanssa, jolla oli ne kamalat kahdeksankymmenluvun lasit.

Tää oli varmaan mun lempikohta tästä, sillä en vaan voi lakata hihittämästä mielikuvalla uhkeasta hautausurakoitsijasta kamalilla laseilla! Kaunis mielikuva.

Kiitos tästä tekstistä ja upeasta lukukokemuksesta!

[tirsu]

Oih! Kiitos todella paljon ihanasta kommentistasi, Kristen! ^  ^  Sitä lukiessa tuli kyllä tavattoman mahtava fiilis!

En tiedä tuleeko tähän koskaan jatkoa. Ehkä joskus, jos saan inspistä/ideanpoikasen. Siinä vaiheessa pitäisi kyllä keksiä ne nimet näille hahmoille. 
Niin ja siitä hahmojen nimettömyydestä, mäkään en itse hirveästi pidä, jos hahmojen nimet eivät selviä ollenkaan. Siksi mun hahmoilla on kyllä yleensä nimet, muutamaa poikkeusta, kuten tämä tarina, lukuun ottamatta.

Pidin itsekin tuosta kirjoitustyylistä, jota kokeilin tähän. Sitä voisi joskus kirjoittaa uusiksi sillä tyylillä. En ymmärrä miksen ole kirjoittanut sillä tämän tarinan kirjoittamisen jälkeen. Hmm…
No kuitenkin. Kiva kuulla, että se toimi.

Musta on vaan jotenkin äärimmäisen suloista, kun jättiläismäisillä miehillä on pieniä (vastasyntyneitä) vauvoja syleissään – se kontrasti! – joten oli pakko saada tähänkin sellaista mukaan. Ne vauvan mitat oli vähän niin kuin vertauskuvana tai jotain. Ja muutenkin mulla on joku ”pakkomielle” tietää vastasyntyneiden mitat… En tiedä miksi. Olen kai outo.

Mukava kuulla, että joku muukin kuin minä, arvostaa tuota ensimmäistä nakukuva-vitsiä. En edes osaa sanoa mistä se tuli mulle mieleen – olen kai bongannut sen jossain joskus ja se pulpahti vain mieleen sopivasti ultrakohtaa kirjoittaessa. 

Vielä kerran kiitokset sulle mieltä piristävästä kommentistasi!