Fandom: Fullmetal Alchemist
Disclaimer: Hiromu Arakawa omistaa hahmot ja maailman, minä en saa hänen luomuksillaan leikkimisestä minkäänlaista palkkiota.
Otsikko: Pitkiä käytäviä
Kirjoittaja: Pics
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: romantiikka, draama
Varokaa: isoa ikäeroa parituksessa (Ed 15)
Summary: Heidän olisi pakko ohittaa toisensa lähellä käytävän puoliväliä.
A/N: Mulle on viime aikoina tuottanut suuria vaikeuksia käsitellä tätä paritusta (tai koko tätä fandomia) mitenkään muuten kuin raskaan psykologisena, mikä on pitkän päälle aika väsyttävää. Tarkoitus oli vähän murtaa tätä kirjoittamalla täyttä hömppää, mutta ei tästäkään tullut ihan niin hömppää kuin toivoin. Hömpempää kuitenkin, jei. <3
Innoittajana oli Kaiken maailman ficlettejä IV -haasteessa viikon 41 (2014) aihe "näytteleminen", ja osallistuu myös One True Something 20 -haasteeseen, missä aiheenani Roy.
Pitkiä käytäviä
Ed kääntyi kulman ympäri uuteen käytävään ja kirosi ääneen. Roy ja Hawkeye olivat vielä melkein käytävän toisessa päässä, mutta tulivat häntä vastaan, ja heidän olisi pakko ohittaa toisensa lähellä käytävän puoliväliä.
Hän harkitsi kääntymistä ympäri, mutta hänet oli jo nähty. Hän harkitsi vähän matkan päässä olevaan vessaan lukkiutumista, mutta kukaan ei tehnyt sellaista täyden kahvimukin kanssa, Hawkeye olisi ihmetellyt. Ehkä hän olisi voinut juosta kaksikon ohi ajattelematta asioita liiaksi, mutta kahvi olisi läikkynyt.
Niinpä hän käveli eteenpäin elämäneliksiiriään varoen ja kirosi hartaasti esikunnan loputtoman mittaisia käytäviä sekä sitä valheellista kusipäätä, joka rennosti asteli häntä kohti. Kuin hänen näkemisensä olisi paskiaiselle täysin yhdentekevää.
Ed tuijotti Royn jalkoja, jotka lähestyivät askel askeleelta. Mustat sotilassaappaat oli kiillotettu moitteettomasti, lahkeet oli käännetty moitteettomasti, joka yksityiskohta loi vaikutelman hyvin pikkutarkasta henkilöstä, jonka oli mahdotonta kuvitella syyllistyvän minkäänlaiseen sääntörikkomukseen.
Valehtelija.
Ed tiesi tasan tarkkaan, millaiseksi sotkuksi Royn vaatteet tapasivat päätyä heidän tavatessaan salaa. Ja miten monta kertaa tuota kravattia tai lahkeet ojennuksessa pitäviä särmäremmejä olikaan väärinkäytetty sitomisleikeissä?
Hän ei voinut ajatella sellaisia keskellä käytävää ja Hawkeyen edessä. Hän nopeutti askeliaan hiukan, jolloin joutui keskittymään enemmän kahvinsa varjelemiseen ja vähemmän Royhyn. Vauhti vakiintui tasolle, jolla liike ei aivan saanut nestettä läikkymään mukin reunan yli.
Kuinka hän olisikaan halunnut paiskata kahvin Royn naamalle ihan vain pyyhkiäkseen itsetyytyväisen virneen tiehensä. Hän vilkaisi kusipäätä, jonka ilme ei värähtänytkään tämän lähestyessä. Hawkeye seurasi Royta parin askeleen päässä kirjoitusalusta käsivarrellaan kuten tottelevaiselle alaiselle sopikin.
Valehtelija.
Todellisuudessa Roy ja Hawkeye olivat ystäviä. Niin hyviä, että välillä Ed epäili, oliko se enää pelkkää ystävyyttä vai sittenkin jotain enemmän. Joskus hän oli lukevinaan jostakin sanavalinnasta tai katseesta verhottua flirttiä ja liekehti mustasukkaisuudesta, kunnes Roy onnistui vakuuttamaan hänet siitä, että hän käyttäytyi typerästi.
He kävelivät eteenpäin kumpikin, katsomatta toisiinsa mutta pitäen myös huolen siitä, etteivät näkyvästi vältelleet toistensa katsomista. Ed ei ymmärtänyt, miten Roy piti katseensa niin vakaana. Hän itse joutui pelastamaan tilanteen tuijottamalla kahviaan kuin pelkäisi sen karkaavan.
Tällaiset hetket saivat Edin ihmettelemään, oliko hän täysin menettänyt arvostelukykynsä, kun uskoi mihinkään mitä Roy sanoi. Niillä näyttelijänlahjoilla olisi varmasti ollut helppoa teeskennellä tunnetta ja johtaa häntä harhaan. Ja näyttelijät muistivat ulkoa paljon pidempiäkin vuorosanoja kuin 'Minä rakastan sinua.'
Mutta hän tiesi myös, miksi he tekivät tätä. Säännöt eivät katsoneet hyvällä sellaisia suhteita kuin heidän, ja jos he halusivat jatkaa sitä, se oli pidettävä salassa. He näyttelivät toistensa takia, mutta helvetti, että Ed vihasi nähdä Royn tällä tavalla. Jokainen kohtaaminen, jossa hänet ohitettiin kuin ilmaa, sai hänet ajattelemaan typeryyksiä. Ja nämä käytävät olivat niin vitun pitkiä.
He astuivat toistensa ohi ja Ed oli hetken hyvin tietoinen Royn läheisyydestä, joka ei silti ollut tarpeeksi. Hän olisi halunnut kulkea niin läheltä, että heidän hihansa pyyhkäisisivät toisiaan, mutta se olisi voinut herättää huomiota näin leveällä käytävällä.
Ed huokasi helpotuksesta selviydyttyään koettelemuksesta. Liian varhain.
"Teräs!"
Hän pysähtyi ja kääntyi katsomaan.
Roy hymyili parasta mulkun esimiehen hymyään. "Muista tuoda se raportti ajoissa. Koneella kirjoitettuna, kiitos."
"Kyllä, eversti Kusipää." Ed teki pilkallaan kunniaa ja jatkoi matkaansa.
Hetken hän tunsi katseen niskassaan ja mietti, mahtoivatko nämä hetket saada myös Royn hautomaan typeriä ajatuksia.