Nimi: King under a hobbit
Kirjoittaja: Suensielu
Fandom: Hobitti
Ikäraja: S
Genre: Humor
Paritus: Bagginshield (Thorin/Bilbo)
A/N: Mistä näitä Bagginshield-ficcejä oikein tulee?
Koin halua kirjoittaa jonkin lyhyehkön, kevyen ja hauskan ficcilöisen
Niin olisihan mun pitänyt niitä kouluhommiakin tehdä, köhköh.
_______________________________________________________________________________________________________________
King under a hobbitBilbo hätkähti hereille. Hän hengähti raskaasti, ja maistoi oluen karvaan maun suussaan. Hobitin päätä särki niin vietävästi, aivan kuin joku olisi takonut sitä päin seinää. Ehkä hän oli ottanut vähän liian monta tuopillista olutta viime iltana, Bilbo pohti. Kääpiöt olivat juhlistaneet Ereborin uutta aikakautta, eikä hän tohtinut kieltäytyä muutamasta oluesta. Niin, muutamasta.
Bilbo tunsi patjansa olevan jotenkin muhkurainen ja kummallisen lämmin. Mukavaahan siinä oli, ei tämä suinkaan valittanut. Patja myös liikehti. Eihän patjojen pitäisi liikkua. Hobitti avasi silmänsä kummastellen, ja kesti hetken ennen kuin hän oikeasti näki jotakin. Sillä hetkellä Bilbo ymmärsi, ettei hän tosiaankaan ollut omassa sängyssään, ei sinne päinkään. Hän oli kuninkaallisessa kamarissa, kuninkaallisessa sängyssä, ja hänen patjansa osoittautui itse kuninkaaksi, Thorin Tammikilveksi.
"Mi-Mitä.." Hobitti ähkäisi, ja nousi kankeasti istumaan nukkuvan kääpiön päälle. Bilbo huomasi kauhukseen olevansa täysin alasti, eikä itse kuninkaallakaan ollut pahemmin vaatetta yllään. "Tämän täytyy olla unta.." Puolituinen sanoi hiljaa itselleen ja hieroi ohimoitaan. Ei, kyllä hän oli hereillä. Hereillä, täysin alastomana Thorinin sängyssä. Voi sentään, kyllä Lobelialla olisi nyt paljonkin sanottavaa hänelle! Tumma kääpiö liikahti, mutta jatkoi uniaan. Bilbo ei voinut kuin tuijottaa tätä osittain kauhistuneena ja hämmentyneenä. Thorinilla oli rauhaisan levollinen ilme kasvoillaan, ja tämän sysimustat hiukset olivat vallan sekaisin. Hobitin katse laskeutui tämän kaulalle, jossa oli lukuisia tummia jälkiä. Bilbo tunsi punastuvansa. Voi ei, oliko hän tehnyt nuo? Puolituinen mietti nolostuneena. Tämän katse laskeutui alemmas Thorinin rintakehälle, joka kohoili tasaisesti. Tämä näytti niin haavoittuvaiselta ja viattomalta. Bilbo valahti yhtä punaiseksi, kuin kuninkaallisen kamarin seinävaate. Ei, hän ei saa katsoa kuningasta noin. Ei Bilbo mikään, noh, sellainen hobitti ollut. Ja tuskin Thorin piti siitä, että puolituinen tuijotti hänen paljasta rintaansa. Hobitti katseli ympärilleen, ja näki vaatteita lojumassa ympäri kamaria. Hän näki myös kaatuneen tuolin, pöydältä pudonneita tavaroita, alas revityn seinävaatteen ja rikkoutuneen peilin. Mitä ihmettä he olivat yöllä oikein touhunneet, Bilbo pohti katsellessaan sekaista huonetta. Hän ei muistanut viime illasta, saatika yöstä yhtikäs mitään. Thorin liikahti äkisti hänen allaan ja haukotteli väsyneenä. Puolituinen pidätteli henkeään ja odotti kauhulla toisen reaktiota. Kääpiö avasi silmänsä, ja katsahti hobittia kummastuneena.
"Bilbo..?" Thorin kysyi unisena, ja hieroi silmiään epäuskoisena. Hobitti valahti vieläkin punaisemmaksi, eikä hän tahtonut löytää mitään sanoja tähän tilanteeseen. Ei hän koskaan ole ollut tällaisessa tilanteessa herranen sentään! Hän katsoi kääpiötä sanattomana ja yritti änkyttää jotakin. Thorin näytti hoksaavan kunnolla mitä on tapahtunut, ja hänen kasvoilleen nousi räikeä puna.
"Thorin, minä.. Tai siis. Mitä.. Mitä me teimme?" Bilbo änkytti nolostuneena ja haroi hiuksiaan. Toinen oli hetken hiljaa, ja katsoi häntä hämmentyneenä.
"En.. En muista", Thorin vastasi karheasti. Tämä katsahti hobitin paljasta vartaloa, ja pian tämän katse laskeutui toisen rinnalle, vatsalle ja lopulta etumukselle. Bilbo muisti, ettei hänellä ollut yhtikän mitään päällään, joten hän häpeillen kiskaisi peiton peittämään taktiset alueensa. Se hetki oli vain niin omituinen, mutta puolituinen huomasi jotenkin pitävänsä siitä - vaikka hän kuinka yritti olla pitämättä. Alastomasta kuninkaasta hänen allaan..
"A-anteeksi.. Minä.. Minun pitäisi varmaankin mennä", Bilbo sanoi nolostuneena, ja nousi kömpelösti toisen päältä. Hän kahmaisi housunsa lattialta, ja puki ne päälleen kiireesti. Tämä etsi paitaansa huoneen sekamelskasta, muttei onnistunut löytämään sitä. Voi taivas, oliko hän seikkaillut illalla ympäri linnaa ilman paitaa? Myös hänen liivinsä ja takkinsa oli teillä tietämättömillä. Thorin nousi sängylle istumaan, ja nappasi tummansinisen paitansa sängyn päädystä.
"Tässä, ota tämä", Thorin sanoi tummalla äänellään, ja ojensi paitansa Bilbolle. Hobitti katsoi kääpiötä hetken, mutta mukisematta puki toisen paidan päällensä. Se oli vähän väljä, mutta kelpasi siihen asti kunnes hän löytäisi omat vaatteensa.
"Kiitos.. Minä - minä tästä lähdenkin", Bilbo sanoi hiljaa, ja asteli ovelle. Hän pysähtyi oven suulle, ja vilkaisi sängyllä istuvaa Thorinia joka tuijotti häntä jotenkin kaipaavasti. Puolituinen yritti sanoa jotankin, mutta katsoi parhaaksi poistua huoneesta. Hän astui käytävälle, ja tunsi viileän ilman kasvoillaan. Hobitti hengitti syvään, ja haroi sekaisia hiuksiaan. Mikä aamu, hän huokaisi unensekaisena ja hämmentyneenä. Miksi - tai siis miten.. Hän ja Thorin olivat päätyneet saman peiton alle? Bilbo pohti kuumeisesti. Hän ei tosiaankaan kyennyt muistamaan heidän yhteisestä yöstään mitään, mikä jollakin tavalla harmitti tätä. On tämäkin alku Ereborin uudella aikakaudelle! Maata nyt kuninkaan kanssa. Yhtäkkiä Bilbo kuuli askelia käytävältä, ja hän lähti muina miehinä astelemaan poispäin. Ei Fili tai Kili, Ei Fili tai Kili, hobitti toivoi sormet ristissä.
"Bilbo?" Kuului Kilin ääni. Puolituinen puraisi huultaan, tietysti hän törmäisi juuri nyt kuninkaan sisarenpoikaan.
"Hy-hyvää huomenta", hän sanoi mahdollisimman viattomasti. Tummahiuksinen kääpiö näytti siltä kuin tämä olisi kömpinyt heinäladosta. Tämä katsahti häntä epäilevästi, ja vilkaisi Thorinin makuuhuoneen ovea.
"Tulitko juuri enon huoneesta?" Hän kysyi kummastellen.
"En. Miksi - miksi sinä nyt sellaista kyselet?" Bilbo kysyi vähän hermostuneena, ja oli laittamassa käsiään taskuihinsa, mutta muisti että hänen takkinsa oli jossakin aivan muualla.
"Varmasti tulit. Ja.. Onko tuo Thorinin paita?" Kili naurahti ja osoitti toisen sinistä paitaa. Puolituinen ei tiennyt mitä vastata. Tottakai Kili nyt enonsa vaatteet tuntee, turha lähteä edes yrittämään syöttää tälle pajunköyttä. Bilbo nielaisi, ja mietti miten hän pääsisi tilanteesta mahdollisimman helposti pois.
"Hyvää huomenta", Hobitti sanoi ja pinkaisi juoksuun.
"Bilbo!" Hän kuuli Kilin huutavan naurunsa lomasta.
The end.
_______________________________________________________________________________________________________________
Kommentteja? Risuja? Ruusuja? Kaik' käypi
